Gillyanne
Vaa'at kaatikselle ry
- Liittynyt
- 5.7.2002
- Viestejä
- 5 744
Huoh, siinähän se kysymys jo tulikin kaikessa karuudessaan. Eli miten on, armaat mimmit, puututteko asiaan jos huomaatte, että kaverinne poikaystävä/puoliso kohtelee kaverianne huonosti? Taustaksi kerrottakoon sen verran, että kyse on jo useamman vuoden seurustelleesta parista, jotka ovat aina olleet mustiksia toisistaan, mutta nyt tänä keväänä tilanne on mennyt selkeästi pahempaan suuntaan. Eli tämä kaverini poikaystävä ei luota häneen, väheksyy, puhuu rumasti jne. - ja täysin turhaan, sillä tämä tuttavani a) ei ole pettänyt b) tuskin koskaan pettäisikään. No, vappuna tilanne nyt sitten kärjistyi (niinkuin sillä on tapana, kun pelissä on yhtään enempää alkkohoolia): Poikaystävä olisi halunnut lähteä kotiin, mutta kaverini taas ei, ja siitähän kundi "riemastui" täysin. Sieltä tuli kaikki mahdolliset solvaukset, huorasta alkaen, ja kun muut yrittivät rauhoitella niin ei kun yltyi vaan. Yritimme sanoa, että mikäs ongelma tuo on, voithan sinä lähteä, ja me pidetään tyttökaverista huoli ja hän voi bilettää vielä meidän kanssamme, muttei kelvannut sekään. :(
Väkivaltaa ei - ymmärtääkseni - ole kuvioissa ainakaan vielä ollut, mutta mielestäni tilanne on jo muuten sellainen, että "jotain tarttis tehrä". Tilannetta ei myöskään yhtään helpota se, että tämä tuttuni on varsin hiljainen ja ujo ihminen, ja kätkee tuon ujoutensa yleensä hyvin tylyn naamion alle, eikä todellakaan ole siis mitenkään helposti lähestyttävä ihminen. Ja pelkää aivan varmasti yksinjäämistä, ja PALJON.
Mitä siis tehdä - vai tehdäkö mitään? Pahahan se on mennä toisten asioihin puuttumaan, kun ei tiedä kaikkea kuitenkaan... mutta toisaalta, kun naista kohdellaan tuolla lailla, niin ainakin meikäläisen veri kiehahtaa...:curs:
Pitkä ja sekava sepustus taisi tulla, toivottavasti jaksoitte lukea... Ja joo, puhun siis todella oikeasti kaveristani, enkä itsestäni kolmannessa persoonassa, kun joku sitä kuitenkin epäilee.
:( :( :(
Väkivaltaa ei - ymmärtääkseni - ole kuvioissa ainakaan vielä ollut, mutta mielestäni tilanne on jo muuten sellainen, että "jotain tarttis tehrä". Tilannetta ei myöskään yhtään helpota se, että tämä tuttuni on varsin hiljainen ja ujo ihminen, ja kätkee tuon ujoutensa yleensä hyvin tylyn naamion alle, eikä todellakaan ole siis mitenkään helposti lähestyttävä ihminen. Ja pelkää aivan varmasti yksinjäämistä, ja PALJON.
Mitä siis tehdä - vai tehdäkö mitään? Pahahan se on mennä toisten asioihin puuttumaan, kun ei tiedä kaikkea kuitenkaan... mutta toisaalta, kun naista kohdellaan tuolla lailla, niin ainakin meikäläisen veri kiehahtaa...:curs:
Pitkä ja sekava sepustus taisi tulla, toivottavasti jaksoitte lukea... Ja joo, puhun siis todella oikeasti kaveristani, enkä itsestäni kolmannessa persoonassa, kun joku sitä kuitenkin epäilee.
:( :( :(