Ilo huomata, että täälläkin arvostetaan hyvää musiikkia. :D
Plag sanoi:
Olisipa ollut vielä Friedman soolottelemassa.
Kyllä olisi voinut olla, mutta Poland hoiti homman kotiin ihan kiitettävän hyvin.
Mike sanoi:
Die dead enoughissa on Megadethin historian kovin kertsi.
Ei se uhohtaa legendaarista Symphonyä.
metalman sanoi:
eikös mustaine sitäpaitti potkittu metallicasta koska ei pysynyt aineittenkäyttö hansikkaassa? Näin olen käsittänyt. noh enivei pakkohankintahan tuo levy on, megadeth jyrää!?
Se oli väkivalten juoppo ja tais motata hetfielddiä turpaankin.
Olakinte sanoi:
EIköhän näitten risupartojen ois aika laittaa plektrat nurkkaan ja siirtyä kaataan sitä keikua naamaan. Mustainen Daven ois pitäny vaan pysyä aikonaan Metallicassa, jos ois meinannu saada vähänkään sitä makkaraa siihen voin päälle leipään.
Risupartojen? Joopa joo...
Tiedätkö miksi Dave Mustaine edes "Lähti" metallicasta? Se oli väkivaltainen juoppo/narkkari. Hetfield ja Ulrich päätti, että oli paras päästä koko tyypistä eroon, ennen kun se alkaa tehhä pahempaa jälkee. Kummallahan mahtaa olla enemmän rahaa, sinulla vai Mustainella? Sitä paitsi, jos Mustaine olisi pysynyt Metallicassa (hyvä ettei) niin ei olisi Megadethiä ja se olisi erittäin suuri menetys.
Levy sitten:
IHAN PERKELEEN HYVÄ! Varsinkin biisit: Blackmail the universe, Die dead enough, Kick the chair, The Scorpion, Back in the day, Truth be told, My Kingdom Come iskevät ja kovaa. Of Mice and men nimi on sitten pientä vinoilua Metallicaa kohtaa, muutenpa mitään yhteyttä ei olekkaan. Shadow of death, on kanssa joku pila biisi, lauletaan, jotain raamatun säkeistöjä, ihan huvittava sinäänsä, hyvältä kuulosta, vaikka kaippa tämän voisi luokitella ns. jeesusteluksi. I know Jack kappaleesta tulee taas mieleen RiP:in Dawn patrol kappale, mutta hiukan erilainen se tosin on, mutta sama idea kummassakin. Joka kappaleet ovat huippu kamaa, oikeastaan levyllä ei ole yhtään heikkoa lenkkiä, Something I'm Not on levyn heikoin esitys. Joka biisi on tehty hyvin. Mustainen äänikin tuntuu olevan uomissaa. Mustaine laulaa todella hyvin, mutta ei ole menettänyt tietänkään sitä ihanaista persooonallista ääntään, joka hänellä on aina ollut ja jos muut voivat vain unelmoida.
Sävellystyö on jälleen vaikuttaa, Mustaine ei ole antanut muun bändin koskeakkaan levyyn, mikä on vain hyvä asia, tosin Countdown to Extinctionista bändi teki yhdessä levyä aika paljon, joka oli silloin ainakin onnistui, tosin en luota niin paljoa näihin 'uusiin', kuin vanhoihin Ellefsoniin, Friedmaniin ja Menzaan. Menza muuten taitaa tulla kiertueelle paikuttelemaan kattiloita. Lyriikat ovat sitten hieman sotaisia, ainakin osalla niistä viitatataan usan politiikkaan, mutta ei Mustaine rupea levyään pilamaan, jollain presidentti hommilla. Polandin ja Mustainen soolotkin iskevät lujaa ja kovaa, kummatkin vetelävät kilpaa huippu sooloja toisensa perään, lähes yhtä hyvin, kuin Friedmanin kanssa silloin hyvinä vanhoina aikoina.
Levy on askel parempaan ja jos tämä suunta Mustainen soolouralle jatkuu, niin odotettavissa on helvetin hyvää musiikkia. En olisi kyllä ikinä uskonut enää, että Megadeth pystyy tekemään näinkin hyvän levyn, siis Mustaine, Cryptic Writings, Risk ja World Needs A hero levyjen jälkeen. En todellakaan voinut odottaa mitään näin hyvää. Rispektini Mustainelle, toivottavasti Megadeth nähdään myös Suomessakin. Kiteytettynä kaikki: Levy on perkeleen hyvä ja jokaisen itseään kunnioittavan metallistin tulisi se omistaa.