- Liittynyt
- 11.2.2007
- Viestejä
- 921
Hyvää räiskintää, mitä nyt tuntuvat vähän ideat olevan lainattuja ja kiertävät pelistä toiseen. Toisekseen tekoäly on välillä perseestä. Kyllähän niitä joskus huvikseen pelaa.
Pelannut MoH: Frontlinen kultamitalleilla (saatana saa jonkun pikselimitalin, kun olin kuulevinani muista palkinnoista jotain) ja MoH: European Assault viimeistä kenttää lukuunottamatta läpi.
Ensimmäisen noista sai kolmellakympillä ja oli varmaan kahden vuoden ajan pain in the butt kun oli niin hiton vaikea, kun en osannut ja ei voinut tallentaa kenttien aikana. Sitten vejinkin yhdellä viikolla sen läpi. Hirveä sooloilupeli ja vihollinen aina tyyliin 50-100 m välein. Eipä juuri tarvinnut haahuilla.
Toisessa ekana mieleen pisti ihan viralliset pelitoverit, valinnainen määrä tehtäviä tehtävänä riippuen minkä värisen mitalin haluaa. Alussa vaikea, mutta sitten tietysti opettelun jälkeen osasi jo tähdätä. Vihollisia on jatkuvasti jossain eikä mitään 100 m välein. Hyvää on myös se, että pääsee kyyryyn ja sieltä voi kurkkia tähdätessä jne. Viimeisen kentän putkessa juoksu, missä tulee hitokseen vihuja on järjetön ja senkin sitten läpäisen varmaan 5 vuoden päästä.
Vanguardista en tiedä, kuin että taas on graphics enginea paranneltu.
Ja jos joku ei tiedä, niin nämä ovat Electronic Artsin II maailmansodan fps-räiskintää eli kliseiseksi voi kuvitella, mutta jokin pistää muutaman vuoen välein katsomaan, mitä on saatu aikaiseksi.
Pelannut MoH: Frontlinen kultamitalleilla (saatana saa jonkun pikselimitalin, kun olin kuulevinani muista palkinnoista jotain) ja MoH: European Assault viimeistä kenttää lukuunottamatta läpi.
Ensimmäisen noista sai kolmellakympillä ja oli varmaan kahden vuoden ajan pain in the butt kun oli niin hiton vaikea, kun en osannut ja ei voinut tallentaa kenttien aikana. Sitten vejinkin yhdellä viikolla sen läpi. Hirveä sooloilupeli ja vihollinen aina tyyliin 50-100 m välein. Eipä juuri tarvinnut haahuilla.
Toisessa ekana mieleen pisti ihan viralliset pelitoverit, valinnainen määrä tehtäviä tehtävänä riippuen minkä värisen mitalin haluaa. Alussa vaikea, mutta sitten tietysti opettelun jälkeen osasi jo tähdätä. Vihollisia on jatkuvasti jossain eikä mitään 100 m välein. Hyvää on myös se, että pääsee kyyryyn ja sieltä voi kurkkia tähdätessä jne. Viimeisen kentän putkessa juoksu, missä tulee hitokseen vihuja on järjetön ja senkin sitten läpäisen varmaan 5 vuoden päästä.
Vanguardista en tiedä, kuin että taas on graphics enginea paranneltu.
Ja jos joku ei tiedä, niin nämä ovat Electronic Artsin II maailmansodan fps-räiskintää eli kliseiseksi voi kuvitella, mutta jokin pistää muutaman vuoen välein katsomaan, mitä on saatu aikaiseksi.
