- Liittynyt
- 9.9.2005
- Viestejä
- 39
Vierailu viime vuonna Huippuvuorilla venäläisessä hylätyssä kaivoskaupungissa (matkakertomus kuvineen löytyy täältä) kiehtoi sen verran paljon, että jäi halu nähdä lisää vastaavia aavemaisia paikkoja. 26.4 1986 Tšernobylissa tapahtunut ydinvoimalaonnettomuus (pahin lajissaan tähän saakka) aiheutti alueelta kymmenien tuhansien ihmisten evakuoinnin. Alueella asuu vakituisesti muutamia satoja ihmisiä ja työskentelee muutamia tuhansia, mutta pahiten radioaktiivisen säteilyn saastuttamat alueet ovat edelleen autioita. Näihin lukeutuu Pripyatin kaupunki, jossa asuivat voimalatyöntekijät perheineen (asukasluku ennen onnettomuutta n. 50 000, nyt nolla) ja jonka asukkaat evakuoitiin onnettomuuden jälkeen. Kaupunki sijaitsee vain parin kilometrin päässä reaktori numero neljästä, jossa onnettomuus tapahtui. Kaikessa kauheudessaan paikka alkoi kiehtomaan, siispä joditabletti kielen alle, säteilymittari reppuun ja kohti Tsernobylia…
30.4
Matka alkoi vappuaattona kovin arkisesti Helsinki-Vantaalta. Lento Ukrainan pääkaupunkiin Kiovaan kestää 1:50min ja väliä lentää Finnair ja Ukraine airlines . Liput eivät ole kovinkaan kalliit (halvimmillaan pääsee reilusti alta kahden sadan edestakaisin). Meille sattui arvonnassa Ukrainan lentoyhtiön kone. Siellä pääsimmekin heti tutustumaan reissulla kovin tutuksi tulleeseen asiaan eli ukrainalaisten englanninkielen taidottomuuteen, sillä osa lentoemännistä ei puhunut sanakaan englantia. Sama kuvio toistuu 99% tapauksista myös Ukrainassa. Kaikkia ukrainalaisia asia ei tuntuvat häiritsevän vaan huomatessaan ettei vastapuoli ymmärrä sanaakaan, tuottivat he vain tekstiä kahta lujemmalla tahdilla. Mutta hyvällä tahdolla ja mielikuvituksella kaikki asiat saatiin kuitenkin selvitettyä ja hommat sujuivat loppupeleissä varsin mutkattomasti. Tosin kyrillisten aakkosten opettelua voi suositella ennen reissua, helpottaa kummasti mm. metrossa liikkumista.
Ukraina on nykyään viisumivapaa maa, joskin saapumiskaavakkeen täyttäminen vaaditaan vielä edelleen.
Kiovan kentällä tuli heti vastaan Suomenkin pv:n käyttämää kalustoa. Poisti orastavaa koti-ikävää mukavasti, eihän tässä nyt niin eksoottisessa kulttuurissa ollakaan…=)
Tuskallisen tunnin ajan kestäneen passintarkastusrumban jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa kohti keskustaa ja vuokraamaamme asuntoa. Suhteessa Kiovan väkilukuun (varsinaisessa Kiovassa asuu n. 3,6milj. ihmistä) on kaupungin hotelli/hostellitarjonta aika vähäinen. Tämän vuoksi olimme vuokranneet netin kautta kaksion keskustasta, joka osoittautui oikein hyväksi ratkaisuksi. Hinta oli melko kohtuullinen majoituksesta neljälle hengelle eli (ainakin suomalaisesta näkökulmasta, tosin asunnon vuokraaja varmasti pyyhki tyytyväisenä kuolaa suupielistä) 110$/yö. Halvempiakin asuntoja löytyy, mutta nyt tarjontaa rajoitti vappu, joka on Ukrainassa kaksipäiväinen juhla ja jonka vuoksi Kiovan majoituskapasiteetti oli ilmeisesti kokolailla käytössä. Asunto oli kuitenkin iso, siisti ja ennen kaikkea hyvällä paikalla, joten se toimi erinomaisena tukikohtana. Asuntoja välittäviä firmoja löytyy googlella runsaasti ja ainakin ne kaikki joihin olin yhteydessä, tuntuivat olevan erittäin asiallisia ja mikä tärkeintä, myös kielitaitoisia.
Asunnon ovi oli kuin elokuvista metallivahvistuksineen, pehmusteineen ja useine lukkoineen.
Hissiä tarvitsi käyttää tasan kahdesti, ensimmäisen ja viimeisen kerran, sen verran jännästä laitteesta oli kyse..
Illaksi pyyhkäisimme kaupungille menoa ihmettelemään. Eräällä matkailufoorumilla joku kommentoi Ukrainan olevan pussikaljoittelijoille sitä mitä Intia on hipeille tms. ja oikeassahan kyseinen henkilö oli. Pääkadun varsi ja aukiot olivat täynnä eri-ikäisiä (nuoret nyt kuitenkin valtaosassa) ihmisiä siemailemassa olutta paperipussiin jemmatusta pullosta. Meininki näytti mukavalta, joten kohtuullisen 40 eurosentin kappale hintaan poistimme itsellemme puolen litran oluet kioskista ja liityimme seuraan.
Kiovan keskusaukio.
1.5
Aamulla olimme jo hyvissä ajoin matkanjärjestäjän ilmoittamassa kokoontumispaikassa. Pienen odottelun jälkeen pääsimme puolen kymmenen jälkeen aloittamaan parin tunnin ajomatkan kohti Tšernobylin aluetta. Etukäteisohjeistuksena oli passin tarve alueelle pääsemiseksi, umpinaiset kengät, pitkät housut ja vähintään t-paita eli ei hihattomia (jos joku suunnittelee vastaavaa keikkaa, niin mukaan kannattaa pakata myös vettä päivän tarpeiksi ja mahd. jotain syötävää, koska kauppamahdollisuudet ovat tuolla suunnalla aika rajalliset…).
Ukrainalaista maanviljelyskalustoa..(kuvat otettu bussin ikkunasta)
Kiovan keskusta on erittäin siisti ja melko vauraan oloinen, mutta maaseudusta ei aivan samaa voi sanoa.
Pohjanmaakin kalpenee Ukrainen lakeuksille.
Ajassa 40 vuotta taaksepäin...
Matkalla katsastettiin pitkä dokumentti Tšernobylin onnettomuudesta.
Dokumentin, oppaan lätinöiden ja nettilähteiden pohjalta lyhyt historian kertaus: vuonna 1970 alettiin Tšernobylin kaupungin (~120km Kiovasta pohjoiseen, nykyisen Valko-Venäjän rajan vieressä)lähelle rakentamaan ydinvoimaloita. Tšernobylin kaupungissa asui n. 14000 ihmistä. Aivan ydinvoimaloiden viereen rakennettiin lisäksi toinen kaupunki, Prypaijat, johon majoittuivat voimala alueen työntekijät. Kaikkiaan kaupungissa asui noin 50 000 tuhatta ihmistä. Ensimmäiset reaktorit otettiin käyttöön 1977. 26.4.1986, jolloin onnettomuus tapahtui, alueella oli käytössä neljä reaktoria ja jo toimivien reaktorien viereen oli rakenteilla vielä kaksi reaktoria lisää. Onnettomuus tapahtui reaktorissa numero neljä. Syitä onnettomuuteen on useita, mutta tiivistetysti voisi sanoa onnettomuuden johtuneen erittäin epävakaasta reaktorityypistä (käytössä vain Neuvostoliitossa ja onnettomuuden jälkeen ei sinnekään enää rakennettu kyseisen tyyppisiä voimaloita) sekä puutteista valvonnassa, voimalan turvallisuudessa ja rakenteissa. Lisäksi kyseisenä onnettomuuspäivänä voimalassa ajettiin kaikkien ohjeiden ja voimalan suunnittelijoiden määräysten vastainen testi, jonka ajaksi vähäiset valvonta- ja turvallisuusjärjestelmät sammutettiin. Testin vuoksi reaktori ylikuumeni, rakenteet hajosivat ja tapahtui höyryräjähdys, jonka mukana ulkoilmaan pääsi radioaktiivista kaasua ja höyryä sekä erilaisia radioaktiivisia hiukkasia ja kappaleita. Alueen väki evakuoitiin (joskin melko hitaasti, koska onnettomuuden laajuutta ei haluttu/osattu ymmärtää) ja sammutus- sekä pelastustyöt alkoivat. Mutta se historiasta ja takaisin nykypäivään..
Parin tunnin jälkeen päästiin ensimmäiselle tarkastuspisteelle, joka sijaitsee ns. 30km vyöhykkeen reunassa
Autot ja paperit syynättiin tarkasti
Tarkastusasema
Tsernobylin kaupungin keskustaa ja muistomerkki (takana ilm. kahvila ja baari). Tsernobylissa ja sen liepeillä asuu muutama sata ihmistä, jotka ovat kielloista huolimatta palanneet asumaan takaisin. Lisäksi kaupungissa majoittuu väliaikaisesti vuorotyöläisiä yms., jotka työskentelevät alueella. Valtaosa n. 4000 alueen työntekijöistä asuvat/majoittuvat kuitenkin muualla. Alueella on jonkin verran palveluita työntekijöitä varten.
Pysähdyimme matkalla jonkinlaisessa informaatiokeskuksessa, jossa saimma lyhyen briiffauksen aluuesta ja sen säännöistä.
Pointteri osoittaa Tsernobylin kaupungin sijaintia. Voimala ja Pripyatin kaupunki sijaitsevat Tsernobylin pohjoispuolella olevan vesialueen pohjoiskärjessä.
Ko. lappu täytyi allekirjoittaa alueelle pääsemiseksi
Muistomerkki pelastustöihin osallistuneille palomiehille.
Ns. 10km vyöhykkeen tarkastuspiste.
Yleiskuva alueesta. Vasemmalla näkyy nelosreaktori, jossa onnettomuus tapahtui. Ilm. nelosreaktorin vieressä on kolmosreaktori ja oikealla näkyvät ykkös- ja kakkosreaktorit (valkoiset pylväät edessä.) Kuvan oikean reunan ulkopuolelle rajautuvat keskeneräiset viitos- ja kuutosreaktorit. Ykkösreaktori suljettiin vuonna 1996, kakkosreaktori tulipalon yhteydessä 1992 ja kolmosreaktori vuonna 2000
Keskeneräiset viitos- ja kuutosreaktorit. Rakennustyöt lopetettiin kokonaan 1988 ja kuten kuvasta näkyy, niin työmaalla ei ole tehty sen jälkeen mitään.
Viitos- ja kuutosreaktorit toisesta suunnasta.
Tarpeettomiksi käynyttä siirtokapasiteettia.
Seuraavaksi pysähdyimme nelosreaktorin luona. Edustalla näkyy onnettomuuden muistomerkki ja taustalla sitten varsinainen pelipaikka. Reaktori on peitetty betonisella "sarkofagilla" lisäsotkujen välttämiseksi. Sarkofagin rakentamiseen osallistui aikanaan 500 000-800 000 työntekijää (vähän lähteestä riippuen..). Säteilyarvot olivat tässä kohtaa kovimmat niistä paikoista, joissa pysähdyimme kävelemään, mutta turvallisissa rajoissa silti. Toivottavasti.
Lähempää kuvaa sarkofagista
Sarkofagi on aika huonossa kunnossa ja aikanaan tehty hieman hätäisesti (ihme...), joten tilalle on suunnitteilla uusi suoja. Sen pitäisi ilmeisesti olla jo valmis, mutta rakennustöitä ei viivästyksistä johtuen ole vielä aloitettu vaan tähän saakka on pärjätty paikkailemalla vanhaa sarkofagia, josta on välillä mm. sadevedet päässeet läpi. Hieno kyltti projektista oli kuitenkin saatu pystytettyä..
Seuraavaksi matka jatkui kohti mielenkiintoisinta osaa eli Pripyatin aavekaupunkia. To be continued...
30.4
Matka alkoi vappuaattona kovin arkisesti Helsinki-Vantaalta. Lento Ukrainan pääkaupunkiin Kiovaan kestää 1:50min ja väliä lentää Finnair ja Ukraine airlines . Liput eivät ole kovinkaan kalliit (halvimmillaan pääsee reilusti alta kahden sadan edestakaisin). Meille sattui arvonnassa Ukrainan lentoyhtiön kone. Siellä pääsimmekin heti tutustumaan reissulla kovin tutuksi tulleeseen asiaan eli ukrainalaisten englanninkielen taidottomuuteen, sillä osa lentoemännistä ei puhunut sanakaan englantia. Sama kuvio toistuu 99% tapauksista myös Ukrainassa. Kaikkia ukrainalaisia asia ei tuntuvat häiritsevän vaan huomatessaan ettei vastapuoli ymmärrä sanaakaan, tuottivat he vain tekstiä kahta lujemmalla tahdilla. Mutta hyvällä tahdolla ja mielikuvituksella kaikki asiat saatiin kuitenkin selvitettyä ja hommat sujuivat loppupeleissä varsin mutkattomasti. Tosin kyrillisten aakkosten opettelua voi suositella ennen reissua, helpottaa kummasti mm. metrossa liikkumista.
Ukraina on nykyään viisumivapaa maa, joskin saapumiskaavakkeen täyttäminen vaaditaan vielä edelleen.
Kiovan kentällä tuli heti vastaan Suomenkin pv:n käyttämää kalustoa. Poisti orastavaa koti-ikävää mukavasti, eihän tässä nyt niin eksoottisessa kulttuurissa ollakaan…=)
Tuskallisen tunnin ajan kestäneen passintarkastusrumban jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa kohti keskustaa ja vuokraamaamme asuntoa. Suhteessa Kiovan väkilukuun (varsinaisessa Kiovassa asuu n. 3,6milj. ihmistä) on kaupungin hotelli/hostellitarjonta aika vähäinen. Tämän vuoksi olimme vuokranneet netin kautta kaksion keskustasta, joka osoittautui oikein hyväksi ratkaisuksi. Hinta oli melko kohtuullinen majoituksesta neljälle hengelle eli (ainakin suomalaisesta näkökulmasta, tosin asunnon vuokraaja varmasti pyyhki tyytyväisenä kuolaa suupielistä) 110$/yö. Halvempiakin asuntoja löytyy, mutta nyt tarjontaa rajoitti vappu, joka on Ukrainassa kaksipäiväinen juhla ja jonka vuoksi Kiovan majoituskapasiteetti oli ilmeisesti kokolailla käytössä. Asunto oli kuitenkin iso, siisti ja ennen kaikkea hyvällä paikalla, joten se toimi erinomaisena tukikohtana. Asuntoja välittäviä firmoja löytyy googlella runsaasti ja ainakin ne kaikki joihin olin yhteydessä, tuntuivat olevan erittäin asiallisia ja mikä tärkeintä, myös kielitaitoisia.
Asunnon ovi oli kuin elokuvista metallivahvistuksineen, pehmusteineen ja useine lukkoineen.
Hissiä tarvitsi käyttää tasan kahdesti, ensimmäisen ja viimeisen kerran, sen verran jännästä laitteesta oli kyse..
Illaksi pyyhkäisimme kaupungille menoa ihmettelemään. Eräällä matkailufoorumilla joku kommentoi Ukrainan olevan pussikaljoittelijoille sitä mitä Intia on hipeille tms. ja oikeassahan kyseinen henkilö oli. Pääkadun varsi ja aukiot olivat täynnä eri-ikäisiä (nuoret nyt kuitenkin valtaosassa) ihmisiä siemailemassa olutta paperipussiin jemmatusta pullosta. Meininki näytti mukavalta, joten kohtuullisen 40 eurosentin kappale hintaan poistimme itsellemme puolen litran oluet kioskista ja liityimme seuraan.
Kiovan keskusaukio.
1.5
Aamulla olimme jo hyvissä ajoin matkanjärjestäjän ilmoittamassa kokoontumispaikassa. Pienen odottelun jälkeen pääsimme puolen kymmenen jälkeen aloittamaan parin tunnin ajomatkan kohti Tšernobylin aluetta. Etukäteisohjeistuksena oli passin tarve alueelle pääsemiseksi, umpinaiset kengät, pitkät housut ja vähintään t-paita eli ei hihattomia (jos joku suunnittelee vastaavaa keikkaa, niin mukaan kannattaa pakata myös vettä päivän tarpeiksi ja mahd. jotain syötävää, koska kauppamahdollisuudet ovat tuolla suunnalla aika rajalliset…).
Ukrainalaista maanviljelyskalustoa..(kuvat otettu bussin ikkunasta)
Kiovan keskusta on erittäin siisti ja melko vauraan oloinen, mutta maaseudusta ei aivan samaa voi sanoa.
Pohjanmaakin kalpenee Ukrainen lakeuksille.
Ajassa 40 vuotta taaksepäin...
Matkalla katsastettiin pitkä dokumentti Tšernobylin onnettomuudesta.
Dokumentin, oppaan lätinöiden ja nettilähteiden pohjalta lyhyt historian kertaus: vuonna 1970 alettiin Tšernobylin kaupungin (~120km Kiovasta pohjoiseen, nykyisen Valko-Venäjän rajan vieressä)lähelle rakentamaan ydinvoimaloita. Tšernobylin kaupungissa asui n. 14000 ihmistä. Aivan ydinvoimaloiden viereen rakennettiin lisäksi toinen kaupunki, Prypaijat, johon majoittuivat voimala alueen työntekijät. Kaikkiaan kaupungissa asui noin 50 000 tuhatta ihmistä. Ensimmäiset reaktorit otettiin käyttöön 1977. 26.4.1986, jolloin onnettomuus tapahtui, alueella oli käytössä neljä reaktoria ja jo toimivien reaktorien viereen oli rakenteilla vielä kaksi reaktoria lisää. Onnettomuus tapahtui reaktorissa numero neljä. Syitä onnettomuuteen on useita, mutta tiivistetysti voisi sanoa onnettomuuden johtuneen erittäin epävakaasta reaktorityypistä (käytössä vain Neuvostoliitossa ja onnettomuuden jälkeen ei sinnekään enää rakennettu kyseisen tyyppisiä voimaloita) sekä puutteista valvonnassa, voimalan turvallisuudessa ja rakenteissa. Lisäksi kyseisenä onnettomuuspäivänä voimalassa ajettiin kaikkien ohjeiden ja voimalan suunnittelijoiden määräysten vastainen testi, jonka ajaksi vähäiset valvonta- ja turvallisuusjärjestelmät sammutettiin. Testin vuoksi reaktori ylikuumeni, rakenteet hajosivat ja tapahtui höyryräjähdys, jonka mukana ulkoilmaan pääsi radioaktiivista kaasua ja höyryä sekä erilaisia radioaktiivisia hiukkasia ja kappaleita. Alueen väki evakuoitiin (joskin melko hitaasti, koska onnettomuuden laajuutta ei haluttu/osattu ymmärtää) ja sammutus- sekä pelastustyöt alkoivat. Mutta se historiasta ja takaisin nykypäivään..
Parin tunnin jälkeen päästiin ensimmäiselle tarkastuspisteelle, joka sijaitsee ns. 30km vyöhykkeen reunassa
Autot ja paperit syynättiin tarkasti
Tarkastusasema
Tsernobylin kaupungin keskustaa ja muistomerkki (takana ilm. kahvila ja baari). Tsernobylissa ja sen liepeillä asuu muutama sata ihmistä, jotka ovat kielloista huolimatta palanneet asumaan takaisin. Lisäksi kaupungissa majoittuu väliaikaisesti vuorotyöläisiä yms., jotka työskentelevät alueella. Valtaosa n. 4000 alueen työntekijöistä asuvat/majoittuvat kuitenkin muualla. Alueella on jonkin verran palveluita työntekijöitä varten.
Pysähdyimme matkalla jonkinlaisessa informaatiokeskuksessa, jossa saimma lyhyen briiffauksen aluuesta ja sen säännöistä.
Pointteri osoittaa Tsernobylin kaupungin sijaintia. Voimala ja Pripyatin kaupunki sijaitsevat Tsernobylin pohjoispuolella olevan vesialueen pohjoiskärjessä.
Ko. lappu täytyi allekirjoittaa alueelle pääsemiseksi
Muistomerkki pelastustöihin osallistuneille palomiehille.
Ns. 10km vyöhykkeen tarkastuspiste.
Yleiskuva alueesta. Vasemmalla näkyy nelosreaktori, jossa onnettomuus tapahtui. Ilm. nelosreaktorin vieressä on kolmosreaktori ja oikealla näkyvät ykkös- ja kakkosreaktorit (valkoiset pylväät edessä.) Kuvan oikean reunan ulkopuolelle rajautuvat keskeneräiset viitos- ja kuutosreaktorit. Ykkösreaktori suljettiin vuonna 1996, kakkosreaktori tulipalon yhteydessä 1992 ja kolmosreaktori vuonna 2000
Keskeneräiset viitos- ja kuutosreaktorit. Rakennustyöt lopetettiin kokonaan 1988 ja kuten kuvasta näkyy, niin työmaalla ei ole tehty sen jälkeen mitään.
Viitos- ja kuutosreaktorit toisesta suunnasta.
Tarpeettomiksi käynyttä siirtokapasiteettia.
Seuraavaksi pysähdyimme nelosreaktorin luona. Edustalla näkyy onnettomuuden muistomerkki ja taustalla sitten varsinainen pelipaikka. Reaktori on peitetty betonisella "sarkofagilla" lisäsotkujen välttämiseksi. Sarkofagin rakentamiseen osallistui aikanaan 500 000-800 000 työntekijää (vähän lähteestä riippuen..). Säteilyarvot olivat tässä kohtaa kovimmat niistä paikoista, joissa pysähdyimme kävelemään, mutta turvallisissa rajoissa silti. Toivottavasti.
Lähempää kuvaa sarkofagista
Sarkofagi on aika huonossa kunnossa ja aikanaan tehty hieman hätäisesti (ihme...), joten tilalle on suunnitteilla uusi suoja. Sen pitäisi ilmeisesti olla jo valmis, mutta rakennustöitä ei viivästyksistä johtuen ole vielä aloitettu vaan tähän saakka on pärjätty paikkailemalla vanhaa sarkofagia, josta on välillä mm. sadevedet päässeet läpi. Hieno kyltti projektista oli kuitenkin saatu pystytettyä..
Seuraavaksi matka jatkui kohti mielenkiintoisinta osaa eli Pripyatin aavekaupunkia. To be continued...
Aluksi oli tietoa, että rakennuksiin ei saa mennä lainkaan sisälle, mutta ainakaan meidän oppaat eivät tästä välittäneet.
