Oli niin helkutin lyhyen näkönen matkakertomus joten autan vähän ja kerron tarinan omasta reissusta skotlanti/englanti akselille.
Ketjun aloittaja voi ottaa mallia ja edes hieman pidentää kertomuksiaan.
Lähdimme aviovaimon kanssa viime syksynä pienelle kiertueelle, tarkoituksena nähdä hieman alkupää skotlannista (ei ylämaita)
ja jatkaa sieltä matkaa Sydämen Asialla -kuvauspaikkojen kautta Lontooseen pariksi yöksi. Lennot otimme Finskiltä, eli meno
Edinburghiin ja paluu Lontoosta.
Edinburghista olimme pitkän haeskelun jälkeen löytäneet edullisen Hotellihuoneen, joka loppuviimein paljaistuikin jonkinlaiseksi
huoneistohotelliksi. Mikäs siinä, kaksi huonetta + keittiö + olohuone. Näköalat merelle ja hinta tosi edullinen (verrattuna hotellihintoihin)
Sijainti oli tosin hieman syrjässä sataman takana, eikä julkisia kulkuyhteyksiä ollut käytössä. Hotellin puolelta oli
tosin tarjolla kerran tunnissa ilmainen kuljetus keskustaan, johon tuli varata oma paikka puoltatuntia aikasemmin. Ensimmäiset
kaksi päivää kiertelimme ympäri Ediä katsellen pakollisia nähtävyyksiä, vanhoja rakennuksiahan tuolla on paljon joiden viemäröinti
on toteutettu laittamalla putket kulkemaan ulkopuolella. Tiedä sitten miten se paska talvella putkeen jäätyy.
Kolmanneksi päiväksi olimmekin varanneet auton tarkoituksena hieman kierrellä Edin lähiympäristöä. Päästyämme autovuokraamolle
saimme tietää, että varaamamme bensa-automaatti astrat oli loppu, tilalle yrittivät tarjota manuaaliversiota, mutta siihen en
voinut tyytyä. Vasemmanpuoleinen liikenne, ruuhka ja manuaalivaihteisto + ei kokemusta = huono kompinaatio. Saimmekin lopulta sovittua
samaan hintaan kuin pikkuautokin diesel-automaatti space vagonin. Ensimmäiset 5 kilometriä olikin pahinta aikaa, mutta lopulta kun
tajusi vain seurata mitä edellä ajava teki, niin homma rupesi sujumaan. Lähdimme ensin ajelemaan rantaa pitkin idän suuntaan mutkaisia
teitä läpi pienten kylien. Pysähdyimmekin syömään tosi kodikkaaseen pieneen pubiin jossa yksinäinen pubin pitäjä kertoilikin
meille paljon lähellä olevista linnoista. Puolet teksteistä jäi tosin ymmärtämättä vahvan skottiaksentin takia.
Linnathan ovat suurimmaksi osaksi pelkkiä raunioita, mutta silti niihin joutuu lunastamaan lipun joka saattaa olla kymmeniä puntia.
Me päätimme pysähtyä kuvassa näkyvään linnaan, joka sijaitsee muutaman kymmenen kilometriä itään Edinburghista North Bertwickin lähellä. Linnaa on kunnostettu
paljon ja kaiteita rakennettu turistien turvallisuudeksi ja linnan ylempiinkin kerroksiin pääsi tutustumaan.
Linnakierroksen jälkeen siirryimme moottoritielle, joka johti takaisin Ediin, kiersimme Edin kehätietä pitkin ja jatkoimme kohti Stirlingiä tarkoituksena
käydä katsomassa Stirlingin linnaa, kuuluisa eräästä elokuvasta. Paikka sinänsä oli kiva, korkealla mäellä mistä näki kauaksi ympäri strilingiä.
Sisälle emme kuitenkaan menneet korkeiden hintojen vuoksi, emmekä uskoneet sieltä löytyvän juuri meille mitään dramaattisen tärkeää.
Jatkoimme Strilingistä hieman vielä pohjoiseen pitkin pieniä teitä aina ylämaiden alkuun asti, juuri siihen pisteeseen missä huippuja alkaa näkemään, mutta siitä kaarsimme länteen
länteen ja ajoimme hieman toista reittiä, Perthin kautta takaisin Ediin.
Hieman nuo ylämaat jäi kaivelemaan, mutta ajattelimmme lähteä joskus toisella reissulla
tutustumaan skotlannin ylämaihin.
Seuraavana aamuna hyppäsimmekin junaan tarkoituksena matkata Goathlandiin katsomaan Heartbeat-sarjan kuvauspaikkoja. Junasta jäimme pois
Yorkissa, mistä oli bussilinja Whitbyyhyn, reitti kulki Goathlandin läpi jolloin saimmekin ensimmäisen raapaisun paikkaan. Emme kuitenkaan
jääneet silloin katsomaan paikkaa, vaan jatkoimme suoraan whitbyyhyn. whitby on kiva pieni kaupunki pohjoisessa yorkissa, pieniä kujia, Fish and Chipsejä,
kalastajatroolareita ja turisteja.
Majoituimme pieneen B&B paikkaan, ja kiertelimme kaupunkia. Seuraavana aamuna tuhdin englantilaisen aamupalan jälkeen
hyppäsimme Harry Potter -tyyliseen höyryjunaan joka vei meidät "Aidensfieldin" asemalle. Itse kylässä ei liiemmälti ole nähtävää, vaan se on läpikäyty
kävellen noin puolessa tunnissa. Tuoppi Aidensfield Armsissa, pari turistikrääsän ostot ja takas bussiin matkalle takaisin Yorkkiin. Erikoisinta
kylässä ovat siellä vapaana juoksevat lampaat. Maisemat ovat kieltämättä upeat nummia silmän kantamattomiin.
Yorkissa ehdimme kiertelemään vielä muutaman tunnin
ajan ennen junan lähtöä Lontooseen. Kivan näköinen, ei nyt erityisen mielenkiintoinen, mutta kivan näköinen kaupunki.
Lontoossa kävelyä, kävelyä, kävelyä, ja kotiin. Lontoon tarinaa irtoaa varmaan monelta muultakin, joten en siihen viitsi paneutua sen enempää.
Peruspaikoissa käytiin, puistoissa hengailtiin. Ihan kiva käydä aina aikaajoin pyörähtämässä tuollakin.
Itselläkin suunnitelmissa jos kouluni nyt käyn, niin yrittää päästä Skotlantiin työharjoitteluun.
