Matkakertomus San Francisco - perhevisiitti

[T-Byrd]

Day 8.

Oli pientä säätöä aamulla, kun yhtäkkiä osa porukasta päätti ettei haluakaan lähteä, mutta päästiin lopulta liikkeelle kahdentoista aikaan: minä, Jolene, Brittany, Christian ja Nathan. Suuntana siis Santa Cruzin kaupunki, joka sijaitsee San Josen eteläpuolella. http://www.cityofsantacruz.com/

Santa Cruz on tunnettu rannoistaan, chillistä menosta, huvipuistosta (Santa Cruz Boardwalk) ja satunnaisista haihyökkäyksistä männävuosina. Tällä kertaa ei ollut ainakaan mitään tapahtunut viime aikoina, eikä tullut varoituksia, mutta ekaa kertaa kun 12-vuotiaana kävin, niin juuri edellisenä päivänä ennen kuin saavuttiin, niin oli nähty yksi valkohai alueella. Etsivät yleensä merileijonia saaliikseen ja monesti surffarit sitten joutuvat vahingossa niiden hampaisiin. Kaupungissa ei ole mitään korkeita rakennuksia, vaan kaikki ovat sellaisia matalia taloja ja kaduissa vieläkin näkee vanhoja vaurioita ja halkeamia menneistä maanjäristyksistä.

Päästiin rantsuun (jossa ei sitten saa julkisesti juopotella, mutta Brittanyn mukaan kyseessä on "open alcohol container", eli avonaista kaljatölkkiä ei saisi olla, mutta mukiin saa kaataa ja juoda siitä, tiedä nyt sitten miten tuon kanssa sovelletaan oikeasti) ja heti ensimmäisenä piti maksaa parkkipaikasta, koska mittari siellä ei toiminut. Tuolla sellainen automaattinumero johon voi soittaa ja sitä kautta antaa oma rekkari ja he sitten veloittavat maksun kortilta. Jolenella oli pieniä vaikeuksia automaatin kanssa, koska se ei suostunut ymmärtämään numeroita ja kirjaimia mitä antoi, joten koko hommassa meni joku puoli tuntia. :D Lopulta se automaattikin jo luovutti ja siisri puhelun suoraan asiakaspalveluun...

Noh, nyt otetaan arskaa ja nautitaan hetki...



Kundit ei jaksanut olla aloillaan edes viittä minuuttia kun piti jo päästä liikkeelle. Noh, me tyttöjen kanssa sitten nautiskeltiin, syötiin evästä (klassinen peanutbutter & jelly sandwich) ja otettiin yhdet oluset.



Käytiin uimassa ja vesi ei onneksi ollut ihan yhtä kylmää kuin Half Moon Bayssä, mutta kyllä siinä systeri kiljui kuitenkin kunnolla. Uskalsi kuitenkin.



Opettivat sitten mulle taas yhden "leikin", nimeltään chugging. Eli napataan oluttölkki, hakataan siihen reikä pohjareunan yläpuolelle (avaimella esim.), sitten kaikki pitää sitä tölkkiä sivuttain ettei juoma valu ulos, sitten kaikki avaa sen tölkin ja juo oluen nopeasti, koska se suihkuaa ulos paineella. Kaikilla muilla onnistui hyvin, mutta Böördille tapahtui Le Fail. :D Porukkaa käveli siitä ohi ja kaikki huusi ääneen "Chug it, chug it!".



Lähdettiin sitten tuonne boardwalkille hengaamaan ja käytiin muutamassa laitteessa kans. Nathanille kävi vähän hassusti, kun siltä lensi laitteessa ollessaan kännykkä taskusta ja luuli että se on mennyttä kalua. No me löydettiin se sitten sen aidan toiselta puolelta, pyydettiin henkilökuntaa se pelastamaan ja siinä ei ollut edes naarmun naarmua. Aika hyvin.



Brittany ja Christian kävi Cyclonessa.



Sitten kävi hullusti, oltiin ostamassa syötävää ja Brittanyn kännykkä jäi vahingossa siihen tiskille, jonka sitten joku ehti pölliä sen kymmenen sekunnin sisällä kun oli selkä käännettynä. Sehän tietty sai kauheet raivarit ja kutsui vartijan siihen paikalle. Ne nyt otti tiedot ylös ja niin edes päin, sitten pyydettiin häntä käymään katsomassa sitä turvakameran tallennetta, joka siinä tiskin yläpuolella oli. No, kävi ilmi että se kamera on pelkkää lumetta, eikä käytössä. Tämä tiedoksi kaikille, että pitää hyvää huolta kamoistaan ja viattomalta vaikuttava perhekin voi olla syyllinen pöllimiseen. Sitä ei kyllä ikinä saatu takaisin ja päätettiin siinä vaiheessa lähteä kotimatkalle, kello oli jo yli kuusi.

Pari väsynyttä matkailijaa...



Kotimatkan varrella käväistiin vielä syömässä buffalo wingsejä, valitettavasti nyt en muista sen paikan nimeä, mutta ai että kun sieltä saikin herkullisia wingsejä. Sai valita 6 kpl tai 12 kpl luillisia tai luuttomia kanansiipiä/koipia (ovat siis kanaa oikeasti, jos tuo nimi jotenkin hämää jotakuta) ja niille sai valita melkein kahdestakymmenestä eri kastikkeesta omansa. Jos otti 12 kpl, niin pystyi myös ottamaan kuudelle yhden kastikkeen ja toiselle kuudelle toisen. Paikka oli aika iso, sellainen salimainen, korkeine kattoineen ja joka puolella oli telkkareita, joista pystyi seuraamaan eri pelejä mitä oli käynnissä. Oli siis sellainen sporttibaarinen mesta. Jos joku haluaa tietää minkäniminen paikka oli kyseessä, niin otan kyllä selvää.

Masut kylläisinä ajelimme sitten kotiin.

**jatkuu**

 

[manux]

Kotimatkan varrella käväistiin vielä syömässä buffalo wingsejä, valitettavasti nyt en muista sen paikan nimeä, mutta ai että kun sieltä saikin herkullisia wingsejä. Sai valita 6 kpl tai 12 kpl luillisia tai luuttomia kanansiipiä/koipia (ovat siis kanaa oikeasti, jos tuo nimi jotenkin hämää jotakuta) ja niille sai valita melkein kahdestakymmenestä eri kastikkeesta omansa. Jos otti 12 kpl, niin pystyi myös ottamaan kuudelle yhden kastikkeen ja toiselle kuudelle toisen. Paikka oli aika iso, sellainen salimainen, korkeine kattoineen ja joka puolella oli telkkareita, joista pystyi seuraamaan eri pelejä mitä oli käynnissä. Oli siis sellainen sporttibaarinen mesta. Jos joku haluaa tietää minkäniminen paikka oli kyseessä, niin otan kyllä selvää.

Mua vois kiinnostaa tuo siipipaikan nimi. Melkeinpä pakko tuollaisesta soosimäärästä löytyä edes yksi hyvä kokeiltavaksi.

 

[T-Byrd]

Mua vois kiinnostaa tuo siipipaikan nimi. Melkeinpä pakko tuollaisesta soosimäärästä löytyä edes yksi hyvä kokeiltavaksi.

Laitoin kyselyä systerille, odotellaan vastausta.

Noista sooseista, niin ideana niissä on, että alkaa miedosta ja koko ajan tulevat tulisemmiksi. Tulisin oli muistaakseni nimeltään "sizzlin", systerin poikkis otti tokaks tulisimman soossin wingseille ja pyysi yhden kupin tuota sizzliniä sivuun jota kaikki sai kokeilla jos haluaa. Hui saakeli, sanon minä.

e. Kato perhana, asutkin siellä hoodeilla.

 

[T-Byrd]

Oorait, eli paikan nimi on Buffalo Wild Wings, ja nyt en ole varma käytiinkö me San Josen, vai Dublinin ravintolassa. Noita soosseja olikin vain 16 ja menihän sen tulisimmankin nimi tietty väärin multa. :D Eli se olikin nimeltään Blazin. Tässä linkki ravintolan sivuille. http://www.buffalowildwings.com/

Itse maistoin tuota Honey BBQ-kastiketta ja vei melkein kielen mennessään.

 

[Mr.Referee]

Ens reissulla mää tuun sun matkalaukkuun jänikseksi

 

[T-Byrd]

Day 9.

Ens reissulla mää tuun sun matkalaukkuun jänikseksi

Sainkin reissulta juuri isomman keissin, johon sinä leveine hartoineen mahdut hyvin. Mä ilmottelen kun varaan lentoja.

---

Heräsin aamulla ja katsoin peiliin - voi vidduh, mun naama sitten paloi tuolla piitsillä. Miten se on mahdollista? Käytin nassuun aurinkorasvaa jossa oli viidenkympin vahvuudet ja muualle kroppaan käytin kolmekymppistä juuri sen takia ettei näin kävisi. Noh, systerillä oli kans selkä mennyt ja otsa kans, joka oli melkein kirkkaanpunainen. Onneksi oli chilli päivä edessä; Arlene ja systeri oli duunissa, Kathleen oli vikaa päivää koulussa ja tänään heidän piti tehdä sellainen "senior prank", joka on tapana tehdä. Kouluissa on aika tarkat säännöt sekä rajat ja alkuperäinen suunnitelma viedä lemmikki kouluun olisi voinut johtaa siihen, että ei valmistukaan, koska koulualueelle ei saa viedä eläimiä. Päättivät sitten tehdä jotain muuta ja klo 12 jokainen koulun senior-oppilas lähti luokkahuoneesta ja hyppäsi uima-altaaseen vaatteet päällä. Kuulostaa aika "lamelta" tälleen kerrottuna, mutta, rules are rules ja jos on kyse oma valmistuminen, niin ei kannata ottaa riskejä.

Hengattiin isän kanssa talolla koko päivä kahdestaan, minä lueskelin kirjaa, välillä höpöteltiin niitä näitä ja välillä heittelin palloa Kobe-koiran kanssa. Iltapäivästä lähdettiin sitten isän ja Jolenen kanssa ensin Targetiin shoppailemaan, ja sieltä löysin pari kivaa pinkkiä toppia, söpön sinisen kesämekon ja siihen mätsäävän laukun. Jolene löysi hassut 4h July-aurinkolasit itelleen ja pari toppia.



Lähdettiin siitä sitten BART-stationille hakemaan Arlenea, joka tuli töistä Oaklandista. Tän jälkeen käytiin isoäidin luona moikkaamassa ja kattomassa että kaikki kunnossa hänellä. Sovittiin siinä samalla vähän seuraavan päivän aikatauluja kuntoon, koska oli kuitenkin Kathleenin valmistujaispäivä.
Lähdettiin kotiin syömään, hengattiin vähän aikaa ja sitten Brittany soitti systerille ja pyysi meitä mukaan porealtaaseen. En ole ihan varma että mikä paikka se oli, mutta ilmeisesti se oli sellainen klubi, jossa uima-allas ja poreallas, jonne pääsi vain jos on jäsen. Se tietenkin sijaitsi taas San Ramonissa, joten ilma oli tosi kylmä ja tuulinen. Sinänsä ihan kivaa vastapainoa kuumalle vedelle, mutta silti vähän turhan kylmää. Siellä oli myös muutakin väkeä paikalla, joitain kundeja ja joitain mimmejä joilla oli bileet päällä. Soittivat jatkuvasti Gunnareita ja joivat olutta. Ei siinä mitään, kaikilla oli chilli meininki. Sain yhdeltä kundiltä kuulla kommenttia että "it takes a lot balls for a girl to get that many tattoos, respect". Eli näköjään mulla on sitten pallit. :D

Joku tunti jaksettiin olla siellä ja lähdettiin sitten kotiin. Seuraavana päivänä oli tosiaan valmistujaiset ja mun viimeinen päivä Friscossa.

**jatkuu**

P.S. Jatkanko tämän loppuun vielä tänään, vai vasta huomenna?

 

[Mr.Referee]

Tänään.. tylsää töissä..

 

[T-Byrd]

Day 10. - Graduation



It's finally here, Kathleenin valmistujais-päivä ja samalla myös mun viimeinen päivä reissussa - joka oli muuten sitten pitkä.

Kaikilla oli vapaapäivä ja heräiltiin kaikessa rauhassa omia aikojamme. Suihkuvuorot piti vähän suunnitella kun oli vain yksi suihku koko talossa ja meitä kuitenkin viisi. Koska grandma Millie halusi myös tulla valmistujaisiin, niin hänet piti ensin käyttää kampaajalla. Isä ja Arlene lähti sitä hoitamaan ja me tytöt jäätiin talolle valmistautumaan kaikessa rauhassa. Jolene oli luvannut laittaa Kahtleenin hiukset ja meikin kuntoon. Joku ei vaan tykännyt liian kiharasta ja yritti vedellä niitä suoriksi koko ajan. :D



Mua yrittivät ylipuhua, että laittaisin jalkaani Jolenen ihan törkeän korkeat korkkarit, joissa varmaan kolmen sentin platoo päkiöiden alla. Katoin heitä suu auki ja sanoin "you've gotta be kiddin me?", enkä laittanut niitä päälle, koska en mä pystynyt kävelemään niillä. Kathleen naurahti ja tokaisi mulle "stop whining, just wear 'em and suck it up!". :D Jooei.
Porukat tuli takaisin himaan, olivat käyttäneet isoäidin kampaajalla, veivät vielä kotiin takaisin lepäämään ja me lähdettiin porukalla lounaalle. Sen jälkeen tultiin vielä pikaisesti kotona käymään, porukat otti oman auton ja lähti hakemaan isoäitiä ja me tyttöjen kanssa mentiin hakemaan ensin Kahtleenin koulukaveri (joka myös oli valmistumassa), jonka jälkeen haettiin porukalla kahvit ja frappuccinot Starbucksista. Ajettiin sitten sinne koululle, Kathleen meni valmistautumaan luokkalaisten kanssa ja me Jolenen kanssa ruvettiin bongaamaan istumapaikkoja jengille. Löydettiin eturivin paikat radalta, koska katsomo oli jo täynnä. Hellettä oli semmoiset +32-34 astetta ja meikä oli laittanut mustan mekon päälle (hyvä minä). Kokonaisuudessaan tuli istuttua tuolla ulkona sellaiset kolme tuntia, kun oltiin siellä neljältä, tilaisuus alkoi viideltä ja siinä meni reilu tunti että saatiin käytyä läpi kaikki 500 oppilasta + kaikki puheet ja muut pikku seremoniat. Jos joku nyt miettii onko se samanlaista mitä telkkarissa aina näkee, niin vastaan kyllä, se on juurikin samanlaista. Ja ihan jännä kokea sekä nähdä itse tällainen tilaisuus paikan päällä.

Vähän kuvia paikan päältä, en ole niitä sen kummemmin editoinut, joten outoja kuvakulmia voi olla.




Sieltä ne tulee...


..välillä oli pakko istua varjossa, ettei ihan kuivu rusinaksi ja vettä meni reippaasti...



...sitten siirrettiin tupsu vasemmalle puolelle ja lakit ilmaan!



Siinä se meidän vastavalmistunut nyt sitten on, ja Christiankin tuli paikalle onnittelemaan.



Tämän jälkeen Kahtleen ja koulukaveri tuli pikaisesti autolle vaihtamaan vaatteita (soveliaasti takapenkillä) ja jättivät kaikki tavaransa sinne. Olivat lähdössä luokkalaisten kanssa valmistujais-risteilylle, eikä sinne saanut tuoda mitään puhelimia tai iPodeja yms. mukaan. Joutui siinä sitten pikasesti sanomaan hyvästit siskolle kun tajuttiin, ettei me enää tulla näkemään tän reissun aikana. Jäi aika haikea mieli.

Noh, tämän jälkeen porukat vei isoäidin kotiin ja sovittiin treffit Danvillen keskustaan. Mentiin syömään illallinen ravintolaan ja siitä Jolenen kanssa jatkettiin vielä baariin. Joo, baariin. Sanottakoon tässä vaiheessa, että mun lento lähtee aamulla kuudelta, joten mun pitää olla kentällä neljän aikaan aamuyöstä. Böördin hulluus ei kuitenkaan tunne rajoja, joten suunnitelmana oli pienet läksiäisbaareilut ja viimeistään kahdeksi kotiin pakkaamaan loput tavaroista (olin jo päivällä pakannut suurimman osan).

Mentiin ensin yhteen pikku baariin, jossa oli aika hiljaista ja odoteltiin siellä Christiania, sen kaveria ja Brittanya. Oli muuten kiva baari, koska tuopit maksoi klo kympin jälkeen kaksi taalaa ($2!). Not bad. Niitä siinä sitten muutama ehdittiin litkiä ennen kuin muut tuli. Siirryttiin sitten The Crowniin, joka oli olevinaan brittipubi, mutta sinä iltana se oli selkeästi opiskelijoiden valtaama. Ihan järjetön meno päällä ja paljon porukkaa. Pari pitkää korispelaajaakin siellä pyöri ja jostain syystä se pidempi (oli kuulemma lähemmäs 7 ft tall) tykkäs aina ohimennessään moikata mua, tämmöstä pätkää. Pisti aina rystyset mua kohti ja mitäs mä nyt siihen muuta voin kun tehdä samoin. Hassuja noi. :D



Kello oli jo yli yksi, kun alettiin tekemään lähtöä kotiin. Siellä sitten pakkasin pienessä tuiterissa loput kamoista :D ja höpöttelin Jolenen kanssa kaikenlaista. Porukat heräsi, Arlene tuli hyvästelemään kun me siinä isän kanssa tehtiin lähtöä kentälle. Hyvästelin siinä kans Jojon ja tuli kyllä tippa linssiin siinä vaiheessa...muutama kyynel valui vielä kun istuttiin autossa.



Kentälle päästyä hyvästelin isän ja suuntasin kohti AA:n jonoa. Näköjään mulla oli vähän liikaa tuliaisia laukussa, koska se painoi liikaa. Limitti tuolla 50 lbs, eli paunaa ja mulla oli melkein 20 paunaa ylimääräistä. Hmm....mitäs nyt, no, pois jonosta sivuun vähän tutkimaan laukkua. Siirsin mahdollisimman paljon tavaraa käsimatkatavaroihin, koska niissä ei ollut mitään painorajoitusta, mutta siltikään se ei onnistunut ja mun oli pakolla jätettävä kentän pöydälle joitain juttuja. Siinä tuli onneksi siivooja siihen viereen ja sanoin sille, että saa ottaa nuo tavarat itelleen, koska muuten ne menee roskiin. Oli ihan iloinen pikku lahjasta. Pääsin juuri ja juuri painorajan alle, ja näemmä jos menee yli 50 paunan, mutta alle 51, niin se sallitaan.

Seuraava kohde oli Chicago, jossa piti vaihtaa konetta. Kävi vain niin tyhmästi, että ensin lento oli myöhässä tunnin (ennen kuin päästiin koneeseen), sitten kun oltiin koneessa, istuttu alas ja valmiita lähtemään, niin kapteeni ilmoitti että koneessa vika ja pitää vaihtaa kone. Kaikki ulos odottamaan. Ja siinä meni pari tuntia vielä lisää, mutta onneksi kaikki matkustajat sai $12 arvoisen ruokakupongin, jonka pystyi käyttämään missä ravintolassa tahansa. Häpeilemättä, mulla alkoi olla pieni darra/laskuhumala päällä ja iso väsymys kanssa. Hain mäkkisafkaa pussillisen, mätin sen naamaani ja odotin että päästään koneeseen. Sinne sitten kun vihdoin pääsi, niin heti koneen nousun jälkeen vedin peiton korville, mahdollisimman mukavan asennon ja laitoin silmät kiinni. Mä saatoin jopa ehkä nukahtaakin hetkeksi. Jätin kaikki ateriat sun väliin tuolla lennolla, joka kuitenkin kesti ainakin 8 tuntia ja pidin vain silmät kiinni. Lento meni rattoisasti ja lupasin itelleni, että seuraaville pitkille lennoilla on pakko napata jotain rauhottavaa nappia, että nukahtaa.

Suomessa mua odotti itkevä taivas....




Kaiken kaikkiaan ihan loistava reissu ja toivon että pääsen käymään siellä ensi kesänä uudestaan, tällä kertaa viipyä vähän pidempään. Suosittelen kaikille reissua tuonne, koska tekemistä ja nähtävää löytyy aivan varmasti jokaiseen makuun.

Kiitos että pääsin jakamaan tän reissun teidän kaikkien kanssa ja toivottavasti tämä nyt on joitain myös viihdyttänyt!



Tämä biisi kuvastaa reissua hyvin, tuli kuultua usein radiosta.

 

[manux]

Oli tosi mukava lukea juttua reissusta. Erityisen jännää mun mielestä oli miten t-byrd löysi näemmä paljon erilaisia juttuja bay areasta kuin mihin itse olen törmännyt. Olen itkenyt paikallisille kuinka täällä on huono yöelämä, mutta ehkä mä wanhana pieruna vaan olen väärissä paikoissa. Pitäisi ehkä suuntautua enempi niihin mestoihin missä on opiskelijoita tms. Mun mielestä helsingin yö vie san franciscoa(ja sen lähiöitä) 80-20.

Mun jutut tältä alueelta turistijuttujen ulkopuolelta koskettaisi lähinnä erinäköisiä maastopyöräreittejä, frisbeeratoja ja vähän syrjäisempiä huonommin tunnettuja rantoja missä on hyvät surffaukset/menot. Laskeskelin, että eka vuonna tuli käytyä 200+ ravintolassa syömässä ja niistä 2:sta oli ruoka huonoa. Tää alue on etnoherkuttelijan paratiisi. Kerran pidettiin työkavereiden kanssa afrikkalaiset viikot, missä syötiin vain afrikkalaista ruokaa ja joka kerta eri alueelta afrikan sisältä. Ruoka oli hyvää, mutta niiden kokkaukset aiheutti aika infernaalista ilmavaivaa.

 

[T-Byrd]

Oli tosi mukava lukea juttua reissusta. Erityisen jännää mun mielestä oli miten t-byrd löysi näemmä paljon erilaisia juttuja bay areasta kuin mihin itse olen törmännyt. Olen itkenyt paikallisille kuinka täällä on huono yöelämä, mutta ehkä mä wanhana pieruna vaan olen väärissä paikoissa. Pitäisi ehkä suuntautua enempi niihin mestoihin missä on opiskelijoita tms. Mun mielestä helsingin yö vie san franciscoa(ja sen lähiöitä) 80-20.

Mun jutut tältä alueelta turistijuttujen ulkopuolelta koskettaisi lähinnä erinäköisiä maastopyöräreittejä, frisbeeratoja ja vähän syrjäisempiä huonommin tunnettuja rantoja missä on hyvät surffaukset/menot. Laskeskelin, että eka vuonna tuli käytyä 200+ ravintolassa syömässä ja niistä 2:sta oli ruoka huonoa. Tää alue on etnoherkuttelijan paratiisi. Kerran pidettiin työkavereiden kanssa afrikkalaiset viikot, missä syötiin vain afrikkalaista ruokaa ja joka kerta eri alueelta afrikan sisältä. Ruoka oli hyvää, mutta niiden kokkaukset aiheutti aika infernaalista ilmavaivaa.

Hahah :D

Kiva kuulla että tykkäsit kertomuksesta ja tätä oli myös mukava kirjoittaa. Pääsi itse samalla käymään kaiken uudestaan läpi ja verestämään muistoja. Jokainen reissu tuonne on aina ollut erilainen, mikä on aika jännää. Ikinä ei voi tietää mitä kaikkea tulee kokemaan, mutta se on kivaa. Tällä kerralla uutta oli se, että siskot oli molemmat jo aikuisia ja päästiin hyvin liikkumaan paikasta toiseen. Ja tästä syystä varmaan mun baarikokemukset oli hieman erilaisia, koska kaikki oli parikymppisiä ja pyörittiin juurikin tuolla lähiöbaareissa Danvillessä. :D
Ja herra wanha pieru huomaa, että on vain vuotta mua vanhempi ja ensi reissulla haetaan sut sitten mukaan. :lol2: