Nyt oon pari päivää seikkaillut Saksassa. Mun lento oli Hampuriin, josta oli tarkoitus reissata noin tunnin matka Bremeniin kaverini luokse. Olin hienosti yöllä lentokentällä ollessani suunnitellut reissun ja pistänyt kaverilleni facebookilla kysymyksen, tuleeko hän hakemaan mut Bremenin juna-asemalta klo 13.41. Vastausta en ennättänyt saada, joten pienessä jännityksessä lähdin matkalle jo siitäkin syystä.
Noh, aloitetaan nyt vaikka sanomalla, että siitä huolimatta, että olen tuntenut itseni tuskallisen monta vuotta, onnistun edelleen ajoittain yllättämään itseni omalla noloudellani.
Kaikki lähti menemään päin persettä jo ennen kuin olin päässyt edes Saksaan, vaikka en sitä vielä siihen aikaan tiennytkään. Yllätys iski päin naamaa noustessani ulos lentokoneesta, ja tajutessani olevani jossain ihan korvessa, jossa ei todellakaan mikään juna kulje 30minuutissa keskustaan, kuten olin luullut. Olin siis eri lentokentällä, kun olin kuvitellut. Pihalla odotti bussi, jonka matka keskustaan kesti 65 minuuttia. Noustessani kyseiseen bussiin, Bremenistä lähtevän junani lähtöön oli 70 minuuttia. Ja jos siitä junasta myöhästyisin, pitäisi yrittää saada yhteys ystävääni, jonka numeroa en omista.
Bussi oli perillä Hampurin bussiasemalla 13.43, kun juna Bremeniin oli lähdössä juna-asemalta 13.47. Otin taksin, joka kaahasi kaikkia liikennesääntöjä rikkoen parin korttelin matkan juna-asemalle parissa minuutissa. Juoksin junaan - ilman lippua tietenkin. Ei auttanut kuin toivoa, että lipun voisi ostaa junasta.
Noh, kyllähän sen pystyi. Ainut huono puoli, ettei lipun hinta ollutkaan 15e, kuten olin netistä katsonut, vaan 35 euroa. Eikä minulla ollut käteisellä kuin 20 euroa. Ja visa electronilla ei junassa juhlita. Olin siis ns. kusessa. Kysyin lähistöllä istuvilta henkilöiltä, olisiko kukaan menossa Bremeniin ja halukas maksamaan matkastani puuttuvan 15 euroa, jos maksaisin sen takaisin Bremenissä. Onneksi vastapäätä istuva mies tarjoutui heti maksamaan ja päätti piinani. Hävetti kyllä niin paljon, että en tiennyt mihin katsoa loppumatkan ajan.
Bremenissä mies sanoi, ettei tarvitse rahojani, koska on kiireessä seuraavaan junaan. Ja kaveri löytyi asemalta. Olin selvinnyt hengissä.
Bremen näyttää äkkiseltään aika kivalta kaupungilta mun mielestä. Aloin heti turistiksi ja kuvasin tämmösen siistin tuulimyllyn.
Illalla käytiin puistossa riehumassa. Pelattiin vähän jalkapalloa ja treenattiin kaverin tänpäivästä pääsykoetestiä varten hyppynaruhyppyjä ja jotain käsilläseisonta-kuperkeikkoja yms. Sit haettiin hirveessä nälkätilassa itellemme ruokaa. Ja onnistuttiin ostaa terveellisiä juttuja! Käsittämätöntä... Syötiin ja mentiin aikaisin nukkumaan, that's about it.
Aamulla piti herätä kuudelta. Aika pahalta tuntui. Mentiin Vechtaan, joka on tunnin junamatkan päässä Bremenistä. Kaveri tosiaan haki siellä olevaan yliopistoon lukemaan liikuntatieteitä (tms?). Testit suoritettiin osittain ulkona urheilukentällä ja osittain sisällä liikuntasalissa. Itse istuin niiden välimaastossa. Päivähän oli tosi kuuma ja aurinko porotti. Eikä mulla tietenkään ollut aurinkorasvaa mukana. Saatoin hieman punehtua.
Vechtan yliopiston urheilukenttä
Kaverilla meni testit hyvin. Olihan sitä mukava kannustaa, kun juoksi mm. 3000 metrillä naisista parhaan ajan (12min 30s) ja sai siitä täydet pisteet. Jäätiin testien jälkeen odottelemaan lopputuloksia, ja kaveri sai testistä tarpeeksi paljon pisteitä, että sai sen hyväksyttävästi suoritettua. Näin ollen hän luultavasti aloittaa siellä opinnot syksyllä.
Koko reissun ehdoton kohokohta oli kuitenkin yksi toinen hakija, joka kuultuaan että olemme Suomesta, lauloi meille suomalaista polkkaa. Se veti sanattomaksi, olis pitänyt nauhoittaa teidänkin kuultavaksi.
Mutta juu, Vechta oli aika pieni ja suloinen kaupunki.
Päästiin kotiin just tasan kuudeksi, kun alkoi Saksan matsi. Olisihan se ollut jännittävää katsoa jossain paikallisessa, mutta molemmilla oli hedari ja väsymys ja kaikki mahdolliset hyvät tekosyyt, että oli kivempi jäädä vain sohvalle löhöämään ja syömään jäätelöä.
Nyt olisi sitten viikonlopuksi keksittävä itekseen tekemistä, kun kaveri on duunissa. Sadetta on luvattu molemmille päiville, eli saa nähdä, mitä tulee tehtyä. Matkaväsymys alkaa pikkuhiljaa iskeä, kun tietää kohta homman olevan lopuillaan. Sen lisäksi itsellä suurimmat toiveet liittyvät tällä hetkellä urheilemiseen, joten voi olla että tulee lähinnä treenailtua tämä viikonloppu.
Kaveri kyllä sanoi että mun pitäisi käydä katsomassa Bremenin kuuluisin nähtävyys, "patsas jossa on kolme hevosta päällekkäin". Hetken piti miettiä, että minkä takia haluaisin nähdä patsaan, jossa on päällekkäin kolme hevosta. Mutta pienen googlailun jälkeen selvisi, että patsaassa ei ole kolmea hevosta, vaan se on "Bremenin soittoniekat" -patsas, jossa kyllä yksikään neljästä elukasta ei ole hevonen. :D No, en kyllä tiedä, kiinnostuinko yhtään enemmän tämän lisätiedonkaan ansiosta.
Ps. mulla ei ole kelloa, enkä ole jaksanut kännykkääkään roudata messissä, joten aina kun haluan tietää kellonajan, otan kameralla kuvan (kuvan tiedoissä näkyy kuvanottoaika). Tänään otin kaveria odotellessa odotuskuvan, joka osoittautui hieman huvittavaksi. Tässä ei ole kiinalaisen maanviljelijän hattu, vaan mun reisi. Hahahahhaa en kestä....
Fitnesstukku koodi pakkotoisto15. en ymmärrä, minkä takia joka kaupungissa pitää olla vähintään yksi ihan käsittämättömän ruma patsas. Tai siis, mikä tämäkin nyt on??
