- Liittynyt
- 1.7.2004
- Viestejä
- 2 417
Puolisen vuotta sitten tuli ajatus prätkämatkasta Eurooppaan. Aluksi matkalle oli lähdössä vain kaksi henkilöä, mutta ajan kuluessa saatiin onnellisesti mukaan vielä kaksi uutta toveria. Ryhmärämä koostui neljästä motoristista ja heidän menopeleistään. ( Yamaha XJR1300, Suzuki Bandit 1250, Kawasaki Ninja ZX-10R, Suzuki 600ZZR).
Matkan suunnittelu:
Mikä parasta, suunnitelmaa ei ollut. Ainoa päämäärä oli päästä Kreikkaan Korfun saarelle, jossa viettäisimme viikon loman yhden matkatoverimme veljen luona. Viikko ennen suunniteltua lähtöä yksi meistä liittyi S-moton jäseneksi, joilla saimme hyvät alennukset Helsinki-Rostock välillä liikennöivästä laivasta. Liput varattu 12.5.2008 lähtevästä laivasta, joten matka ei taida jäädä pelkäksi puheeksi. Matka siis taittuisi Saksan kautta.
11.5.2008
Mopo pakattuna lähtöä varten. Tankkilaukku ja takaboksi. Päätin että tätä enempää en tavaraa ota mukaan. Se mikä ei mahdu, sitä ei tarvittaisi.
12.5.2008
Niin se päivä tuli ja kaikki oli ajoissa sovitussa paikassa sovittuun aikaan. Ryhmä kuvassa lukuunottamatta kameramiestä. Joensuulaisella huoltoaseman pihalla on hyvä miettiä, että mihinkäs v***uun sitä ollaan ryhtymässä. Vettä sataa, on kylmä ja väsyttää vähäunisen yön jälkeen. Nyt ei enää peruta, vaan putket punaisiksi ja nokka kohti Helsinkiä ja laivaterminaalia. Aikaa varattiin hyvin, sillä koskaan ei tiedä mitä matkalla sattuu ja olisi nolo myöhästyä ensimmäiseltä etapilta.
Joutuisasti käy matka kohti Etelää. Niinkin joutuisasti, että yksikin sinihaalarinen mies voisi ottaa kortit parempaan talteen ja matka jäisi seuraavaksi kesäksi. Siksi päätimmekin Lahden kohdalla hillitä tahtia ja sovittiin että jokaisella on kortti taskussa vielä ennen laivan lähtöä.
Sponsoripipo päähän ja terveisiä pakkotoistolle! Älkää välittäkö kuvan rumasta mallista, vaan komeasta piposta.
Niin vain kerkesimme laivalle ja 25h odotus saattoi alkaa. Mitään tylsempää ei olekaan kuin laiva täynnä karvaisia ja haisevia rekkamiehiä ja motoristeja. On siis hyvää aikaa nukkua ja ladata akkuja tulevaa koitosta varten. Ainakin luulisi niin... Kaksi sankaria päätti vetäistä viinapullon huiviin ja kokeilla paljon rahaa saa kulumaan laivan baariin. Paljon. Onneksi itse kuuluin tällä kertaa nukkuvien puolueeseen niinkuin kuvakin jo kertoo. Kameramies ei sitten muualta viitsinyt kuvia ottaa kuin minun karvaisista kainaloistani, mutta uskokaa ettei tuolla laivalla mitää nähtävää ollutkaan.
Laiva saapui Rostockiin illalla juuri ennen pimeän tuloa, joten päätimme ottaa suunnaksi lähimman isoimman kaupungin. Lähin iso kaupunki matkan varrella sattuikin olemaan Berliini ja saimme ensikosketuksen autobahn:lla ajamiseen. Oli se vaan mukava päästä kokeilemaan vähän nopeuksia ja työstää yli 200km/h matkavauhtia. Tämä oli ensimmäinen kerta pyörän vaihdon jälkeen kun olen kaivannut Hayabusaa. Huiput jäi XJR:llä karvan alle 250km/h ja arvatkaas kismittikö kun kaveri revittelee vierestä ohi yli 300:n.
Berliiniin tulimme alkuyöstä ja tavoite oli vaan löytää nopeasti edullinen hotelli/hostelli. Öisessä hiljaisessa kaupungissa on kiva nostella mopon tassua ja luulla ettei virkavaltaa täällä kiinnosta. Ei onneksi sattunutkaan paikalle, mutta jollain tapaa Karman laki kikkailun kosti. Ajoimme ensimmäisen hotellin pihaan, pyörä tuelle ja kops... Tuki ei ollutkaan kunnolla paikallaan ja pyörä kyljelleen. Pienien noitumis-sanojen saattelemana pyörä nopeasti ylös ja tarkastelemaan vaurioita. Kaikkien yllätykseksi pyörä selvisi täysin naarmuitta. Jalkani jäi pyörän alle suojaksi ja takapäässä kiinni otti takaboksi. Onni onnettomuudessa. Hotelli oli kuitenkin turhan tyyris meidän makuun, sillä periaate oli yöpyä koko loman ajan mahdollisimman halvalla. Nokka kohti keskustaa ja sieltä löytyikin hostelli 100m päästä Berliiniin ydintä (25e/henkilö). Kävimme tavaroiden purkamisen jälkeen syömässä Burger Kingissä paskan makuiset hampurilaiset ja eikun unta palloon.
Aamulla matka jatkui kohti Munchenia. Pyörät valmiiksi ja viimeiset fiilistelyt ennen matkan jatkumista.
Matkaa Muncheniin yli 600km puuduttavaa moottoritietä. Väsytti ja teki vain mieli päästä takaisin nukkumaan. Heräsin kunnolla ensimmäisen kerran kun oikealla kaistalla ajava Opel meinasi tulla kylkeen. Jouduin pimeään kulmaan ja Opel-kuski lähti vaihtamaan kaistaa vasemmalle. Torvi soimaan ja samalla jouduin itse vaihtamaan kaistaa laitimmaiselle kaistalle. Onneksi ei tullut ketään laitimmaisella kaistalla, muuten olisi tullut tilastomerkintä taas yhdestä kuolleesta motoristista. Vielä pahempi tilanne sattui kaverillani, joka lähti vaihtamaan keskimmäiseltä kaistalta nopeimmalle, eli laitimmaiselle kaistalle. Vilkaisu peiliin, ketään ei näy ja vinkkari vasemmalle. Samalla kun hän vaihtoi kaistaa, ilmestyi kuin tyhjästä lukkojarrutuksen saattelemana Porcshe aivan kiinni takarenkaaseen. Vauhtia oli meilläkin noin 160-170km/h, joten Porschen vauhti oli ennen jarrutusta lähemmäksi 300km/h. Tästä säikähtäneenä kaveri ajoi loppupätkän Muncheniin turvallisesti keskimmäisellä kaistalla ajaen n. 140km/h nopeutta. Onneksi ei käynyt mitenkään ja reissu voi jatkua.
Munchenissa tuli käytyä ensimmäisen kerran hieman yöelämässä ja olikin kova yritys löytää paikka jossa näytettäisiin MM-jääkiekkoa, mutta turhaan. Muutamat oluet, parit viskit ja vielä muutamat oluet. Nyt pitikin jo unimatti kädestä kiinni ja talutti väsyneenä höyhensaarille.
15.5.2008
Uusi aamu ja uudet kujeet. Tavoite oli ajaa päivän aikana yli alppien ja majoittua tuttavien luoksi Italian Milanoon. Parin sadan kilometrin pätkä vielä moottoritietä ja sitten alppimaisemat kutsuivat. Komeat olivat näkymät ja harmi kun ei parempia kuvia saatu otettua. Seuraavan kerran pitää ottaa Mike takapenkille kameramieheksi.
Alpit menivät että heilahti. Mielenkiintoiselta tuntui lämpötilojen vaihtelu. Välillä oli hellettä ja kun noustiin ylös, tarvittiin jo melkein karvapipoa. Pisin tunneli oli yli 10km pitkä joka tuntui ettei lopu koskaan. Mielessä kävikin että mitäs helvettiä tekisi jos pyörä hyytyisi puoleen väliin tunnelia. Lämpöä tunnelissa oli reilusti yli 40 astetta ja nesteestä ei tietoakaan. Itävalta, Sveitsi ja Italia. Kolme maata nähty päivän aikana.
Illaksi saavuimme kohti Milanoa ankaran vesisateen saattelemana. Tietenkin Suomalaisina herrasmiehinä ei maksettu ensimmäistä tietullia, vaan kierrettiin puomi olevinaan fiksusti ja säästettiin rahaa. Kuinka ollakkaan seuraava tietulli oli miehitetty ja läksytystä ja sakkojahan sieltä tuli. Ei mahda mitään, seuraavalla kerralla sitten ajetaan kovempaa siitäkin ohi!
JATKUU------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- JATKUU
Jatkan kertomuksen tekoa tulevina päivinä, sillä nyt painaa vielä matkaväsymys ja on pakko saada unta.
Matkan suunnittelu:
Mikä parasta, suunnitelmaa ei ollut. Ainoa päämäärä oli päästä Kreikkaan Korfun saarelle, jossa viettäisimme viikon loman yhden matkatoverimme veljen luona. Viikko ennen suunniteltua lähtöä yksi meistä liittyi S-moton jäseneksi, joilla saimme hyvät alennukset Helsinki-Rostock välillä liikennöivästä laivasta. Liput varattu 12.5.2008 lähtevästä laivasta, joten matka ei taida jäädä pelkäksi puheeksi. Matka siis taittuisi Saksan kautta.
11.5.2008
Mopo pakattuna lähtöä varten. Tankkilaukku ja takaboksi. Päätin että tätä enempää en tavaraa ota mukaan. Se mikä ei mahdu, sitä ei tarvittaisi.
12.5.2008
Niin se päivä tuli ja kaikki oli ajoissa sovitussa paikassa sovittuun aikaan. Ryhmä kuvassa lukuunottamatta kameramiestä. Joensuulaisella huoltoaseman pihalla on hyvä miettiä, että mihinkäs v***uun sitä ollaan ryhtymässä. Vettä sataa, on kylmä ja väsyttää vähäunisen yön jälkeen. Nyt ei enää peruta, vaan putket punaisiksi ja nokka kohti Helsinkiä ja laivaterminaalia. Aikaa varattiin hyvin, sillä koskaan ei tiedä mitä matkalla sattuu ja olisi nolo myöhästyä ensimmäiseltä etapilta.
Joutuisasti käy matka kohti Etelää. Niinkin joutuisasti, että yksikin sinihaalarinen mies voisi ottaa kortit parempaan talteen ja matka jäisi seuraavaksi kesäksi. Siksi päätimmekin Lahden kohdalla hillitä tahtia ja sovittiin että jokaisella on kortti taskussa vielä ennen laivan lähtöä.
Sponsoripipo päähän ja terveisiä pakkotoistolle! Älkää välittäkö kuvan rumasta mallista, vaan komeasta piposta.
Niin vain kerkesimme laivalle ja 25h odotus saattoi alkaa. Mitään tylsempää ei olekaan kuin laiva täynnä karvaisia ja haisevia rekkamiehiä ja motoristeja. On siis hyvää aikaa nukkua ja ladata akkuja tulevaa koitosta varten. Ainakin luulisi niin... Kaksi sankaria päätti vetäistä viinapullon huiviin ja kokeilla paljon rahaa saa kulumaan laivan baariin. Paljon. Onneksi itse kuuluin tällä kertaa nukkuvien puolueeseen niinkuin kuvakin jo kertoo. Kameramies ei sitten muualta viitsinyt kuvia ottaa kuin minun karvaisista kainaloistani, mutta uskokaa ettei tuolla laivalla mitää nähtävää ollutkaan.
Laiva saapui Rostockiin illalla juuri ennen pimeän tuloa, joten päätimme ottaa suunnaksi lähimman isoimman kaupungin. Lähin iso kaupunki matkan varrella sattuikin olemaan Berliini ja saimme ensikosketuksen autobahn:lla ajamiseen. Oli se vaan mukava päästä kokeilemaan vähän nopeuksia ja työstää yli 200km/h matkavauhtia. Tämä oli ensimmäinen kerta pyörän vaihdon jälkeen kun olen kaivannut Hayabusaa. Huiput jäi XJR:llä karvan alle 250km/h ja arvatkaas kismittikö kun kaveri revittelee vierestä ohi yli 300:n.
Berliiniin tulimme alkuyöstä ja tavoite oli vaan löytää nopeasti edullinen hotelli/hostelli. Öisessä hiljaisessa kaupungissa on kiva nostella mopon tassua ja luulla ettei virkavaltaa täällä kiinnosta. Ei onneksi sattunutkaan paikalle, mutta jollain tapaa Karman laki kikkailun kosti. Ajoimme ensimmäisen hotellin pihaan, pyörä tuelle ja kops... Tuki ei ollutkaan kunnolla paikallaan ja pyörä kyljelleen. Pienien noitumis-sanojen saattelemana pyörä nopeasti ylös ja tarkastelemaan vaurioita. Kaikkien yllätykseksi pyörä selvisi täysin naarmuitta. Jalkani jäi pyörän alle suojaksi ja takapäässä kiinni otti takaboksi. Onni onnettomuudessa. Hotelli oli kuitenkin turhan tyyris meidän makuun, sillä periaate oli yöpyä koko loman ajan mahdollisimman halvalla. Nokka kohti keskustaa ja sieltä löytyikin hostelli 100m päästä Berliiniin ydintä (25e/henkilö). Kävimme tavaroiden purkamisen jälkeen syömässä Burger Kingissä paskan makuiset hampurilaiset ja eikun unta palloon.
Aamulla matka jatkui kohti Munchenia. Pyörät valmiiksi ja viimeiset fiilistelyt ennen matkan jatkumista.
Matkaa Muncheniin yli 600km puuduttavaa moottoritietä. Väsytti ja teki vain mieli päästä takaisin nukkumaan. Heräsin kunnolla ensimmäisen kerran kun oikealla kaistalla ajava Opel meinasi tulla kylkeen. Jouduin pimeään kulmaan ja Opel-kuski lähti vaihtamaan kaistaa vasemmalle. Torvi soimaan ja samalla jouduin itse vaihtamaan kaistaa laitimmaiselle kaistalle. Onneksi ei tullut ketään laitimmaisella kaistalla, muuten olisi tullut tilastomerkintä taas yhdestä kuolleesta motoristista. Vielä pahempi tilanne sattui kaverillani, joka lähti vaihtamaan keskimmäiseltä kaistalta nopeimmalle, eli laitimmaiselle kaistalle. Vilkaisu peiliin, ketään ei näy ja vinkkari vasemmalle. Samalla kun hän vaihtoi kaistaa, ilmestyi kuin tyhjästä lukkojarrutuksen saattelemana Porcshe aivan kiinni takarenkaaseen. Vauhtia oli meilläkin noin 160-170km/h, joten Porschen vauhti oli ennen jarrutusta lähemmäksi 300km/h. Tästä säikähtäneenä kaveri ajoi loppupätkän Muncheniin turvallisesti keskimmäisellä kaistalla ajaen n. 140km/h nopeutta. Onneksi ei käynyt mitenkään ja reissu voi jatkua.
Munchenissa tuli käytyä ensimmäisen kerran hieman yöelämässä ja olikin kova yritys löytää paikka jossa näytettäisiin MM-jääkiekkoa, mutta turhaan. Muutamat oluet, parit viskit ja vielä muutamat oluet. Nyt pitikin jo unimatti kädestä kiinni ja talutti väsyneenä höyhensaarille.
15.5.2008
Uusi aamu ja uudet kujeet. Tavoite oli ajaa päivän aikana yli alppien ja majoittua tuttavien luoksi Italian Milanoon. Parin sadan kilometrin pätkä vielä moottoritietä ja sitten alppimaisemat kutsuivat. Komeat olivat näkymät ja harmi kun ei parempia kuvia saatu otettua. Seuraavan kerran pitää ottaa Mike takapenkille kameramieheksi.
Alpit menivät että heilahti. Mielenkiintoiselta tuntui lämpötilojen vaihtelu. Välillä oli hellettä ja kun noustiin ylös, tarvittiin jo melkein karvapipoa. Pisin tunneli oli yli 10km pitkä joka tuntui ettei lopu koskaan. Mielessä kävikin että mitäs helvettiä tekisi jos pyörä hyytyisi puoleen väliin tunnelia. Lämpöä tunnelissa oli reilusti yli 40 astetta ja nesteestä ei tietoakaan. Itävalta, Sveitsi ja Italia. Kolme maata nähty päivän aikana.
Illaksi saavuimme kohti Milanoa ankaran vesisateen saattelemana. Tietenkin Suomalaisina herrasmiehinä ei maksettu ensimmäistä tietullia, vaan kierrettiin puomi olevinaan fiksusti ja säästettiin rahaa. Kuinka ollakkaan seuraava tietulli oli miehitetty ja läksytystä ja sakkojahan sieltä tuli. Ei mahda mitään, seuraavalla kerralla sitten ajetaan kovempaa siitäkin ohi!
JATKUU------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- JATKUU
Jatkan kertomuksen tekoa tulevina päivinä, sillä nyt painaa vielä matkaväsymys ja on pakko saada unta.
