Nyt tulee kunnolla kuvia.
Pitkä päivä takana, Dubrovnikin vanha kaupunki ja rauniot siis tähtäimessä oli perjantaina. Lähtö laivalla Lopudin saarelta ja sitä ennen pikaiset pressot ja caput naamariin pienessä kahvilassa. Täällä on muuten palvelun taso vaihtelevaa, usemmiten etenkin ruokaravintoloissa äärettömän kohteliasta ja paikat kisaavat keskenään lahjoen asiakkaita extroilla. Sit taas Dubrovnikissä oli semmoista varsin tympeetä palvelua, niiden pitäis skarpata, koska pian tuolla on väkeä enemmänkin.
Pressot on täällä tuplana erittäin laadukkaita järjestäen, yllättävää sinällään. Caput vaihtelee kovasti, samassa paikassa voi saada uber hyvän presson, mutta capussa taas presso kohdallaan, mutta vaahdot päin persereikää.
Sit vain liput kouraan ja veneeseen, alle 100 kunaa ees taas kaksi ihmistä. Matkalla napsin kuvia.
Tässä veneessä selkeesti oli jotain safkaa, koska armoton lokkiparvi pörräs sen ympärillä pitkän matkaa.
Wilenius avannut sivubisneksen omalla nimellään täällä.
Pari pysähdystä matkalla ja lisää porukkaa, paljon ilmeisesti natiiveja, hyppäs kyytiin.
Sataman lähellä oli sitten aivan jumalattoman kokoinen risteilijä, jumankekkuli että sillä oli kokoa.
Sit saavuttiin Dubrovnikin satamaan ja siitä taksilla 70 kunalla vanhaan kaupunkiin pari kilsaa.
Perillä sitten heti muurien lähellä olevaan kahvilaan kuselle ja capulle, joka tällä kertaa erittäin maukas. Tarjoilijoita oli siis ihan helvetisti, osaavat tossa raflassa ainakin varautua, hinnatkin sen mukaiset sitten, että sitä porukkaa siinä sumpille ja safkalle lappaa kokoajan.
Sit muureille, satasen lärviin maksaa koko muurin kiertäminen. Ihan makeeta mestaa se on, kannattaa ehdottomasti käydä kävelemässä ympäri, kestää reippaan tunnin kun vetelee. Portaita riittää ja ahdasta välillä kun läskit britit heiluu isoine perseinensä edessä. Kaksi mahtuu just ja just menemään vierekkäin ja välillä ollaan todella korkealla.
Tässä sisäänkäynnin vesilähde, josta voi juoda ja pestä lärvinsä.
Jännää oli noi appelsiinipuut jengin takapihoilla, tuolla siis asuu ihan normaalia porukkaa miten sattuu. Siellä on totaalisia raunioita talojen välissä.
Me luonnollisesti poseerattiin vähän joka paikassa, joten älkää ihmetelkö kun niitä perus-turistiräpsyjä tulee tässä vähän väliä. Ihan läppä vetää tuplahabaa tuolla.
Kauheasti kaikkea kasvillisuutta tuolla oli, lime-puita sun muuta settiä ihmisten pihoilla.
Joku koulu ilmeisesti yhdessä rakosessa.
Muurien ulkopuolella kallioilla oli sitten kaikenlaista bisnestä kuten kahviloita jne.
Ja posettelua välillä kun vangitsin jumpparusinan tonne kaltereiden taakse, onhan se nyt nätti ku mikä vaikka ite sanonkin.
Joka rakosessa oli jotain, kuten erikoisia kahviloita ja ruokapaikkoja, ovat miinottaneet bisneksellä hyvin ton.
Sit pikku paussi ja kahville, hinnat pomppaa tuolla aika monta kymmentä prosenttia, joten omat vedet mukaan mennessä. Vapokuvia sitten tässä välissä kun niitä toivottiin.
Aloittelevan valokuvaajan vakio-otos, PULU!!
Raunioita siellä täällä valojen välissä. Ja kissoja niin maan perkeleesti lokoisasti chillas muurien jämillä.
Jengi kuivatteli astioita ja pyykkejä tuolla ihan miten sattuu puhelinpiuhoilla jne.
Sit hupia välillä.
Gunshow käyntiin välillä.
Love, love, uber love.
Savupiipun kanssa kikkailua.
Duckface.
Ulostauduttiin sitten muureilta ja etsimään jotain pikaista välipalaa kun lautta lähti tunnin päästä. Vaiheessa oli kauppakin. Tarttui mukaan aivan törkeen hyvänmakuinen patukka, 50/50 prot hiil ja rasvaa vähän.
Sit taksiin ja satamaan. Sattui sitten erikoisin kuski missään koskaan rattiin. Sillä oli mielettömiä pakkoliikkeitä, pää heitteli miten sattuu, kädet nyki ja jalka polki semmoisia sarjoja lattiaan kokoajan. Vyö meni tosi kireelle, koska pelotti ihan vitusti, että metsään mennään. En tajuu miten helvetissä se on kortin saanut ja missä kamoissa se on inssin käynyt, mutta saarelle tulomatkalla kävi jo selväksi, että täällä saa ajella ihan miten huvittaa.
Satamassa oli sitten parkissa niin komeita botskeja että moro, en ihmettelis vaikka hinta olis kymmeniä miljoonia.
Ilta-aurinko jo alkoi paistamaan kun päästiin paattiin. Tähän aikaan vuodesta aurinko pakenee kasin jälkeen.
Zekkailin sitten kamerasta mitä kuvia tuli otettua kun kortti oli täynnä. Hyvin selkeesti ilmenee previkasta miten vaikee tuolla on kuvata kun ihmisiä on joka paikassa. Mut sain napattua erittäin siistiä taustamatskua.
Uudet Otomixit, joilla olen täällä dallannut, hyvät jalassa.
Kahvia koneeseen takastullessa, tiskin takana myyjä veteli iloisena röökiä sisällä.
Meillä oli vähän tylsää joo takastulessa.
Saarelle takas päästyä syömään, otin ite miekkakalaa.
Vippasivat sitten kaupanpäälle tommoiset sitruuna-viinashotit.
Siinä tämä kolmas päivä. Kannattaa siis ehdottomasti lähteä kiertämään se muuri.