- Liittynyt
- 19.1.2007
- Viestejä
- 534
Miken postista innostuneena, aloitan oman matkakertomus threadin. Otsikko on pöllitty saman nimisestä kirjasta, kirjailijaa en muista mutta kyseisen jampan kokemuksista Ranskassa se kertoo.
Ranskan maalla siis ollaan ja vielä pysytään parisen kuukautta. Yritän parhaani mukaan parantaa näiden gallien mainetta, mikä on lukemani mukaan vähän kaksjakoinen (heti tuli salitermi :D ).
Mun matkan/vaihdon tausta on tämä.
Vuos sitten aattelin, kun olin kangistunut kaavoihin hienossa ja kunniakkaassa Porin kaupungissa (mistä muuten kukaan ei ole kuullutkaan täällä, ei edes länsinaapurit. Harmi.) Ekaks ajattelin kokonaan koulun vaihtoa ulkomaille, mut se kaatu moninaisiin ongelmiin ja loppupeleissä munattomuuteen vaan lähteä. Valitsin sitten helpomman vaihto-ehdon ja lähdin viime syksynä vaihtoon.
Byrokratia asiat hoituivat, kun Ranskasta puhutaan, yllättävän helposti. Pari hiusten haromis päivää oli mut kaiken kaikkiaan hommat luisti kuin Ässien pelaajat kesätreeneissä. Paperit eka kotikouluun, sitten motivaatiokirje ja sama homma tänne toiseen päähänkin ja avot.
Syyskuussa koneeseen ja paikan päälle tsekaamaan mikä on meininki. Heti alusta alkaen huomasin, et treeni tulee jäämään vähemmälle, salin kämäisyys yhtenä ongelmana ja juhlien määrä toisena ongelmana. Ekalla viikolla oli ns. tutustumisleiri Montalivet:ssä, Bordeauxin lähellä. Nälkäkuolema ja andeilla tapahtunut selviytymis-leffa siellä tuli mieleen, kun kaks safkaa tarjottiin joka päivä, aamiainen ja illallinen. Eivät vielä olleet vielä siinä vaiheessa suomalaismiehen makuun. Safka oli kuitenkin toissijainen asia, kun oli open-bar :kippis1: ja atlantti muutaman sadan metrin päässä (oli muuten nudistiranta, parit hangin'-low:t näky
). Eli sellasta, jos kiteyttää yhteen lauseeseen koko homman niin, se menis näin:"Kassikotkia, nälkäkuolemia ja monia vodka pommeja." (pomme=omena)
Koulu alko ja niin myös koulunpippalot. Muuten en tiedä yhtäkään koulua, missä kasvais palmua sisällä siis oikein täyskasvuisia jötiköitä. Pistän kuvia, kun saan mahdollisuuden.
Luentoja, ryhmätöitä ja kosteita torstai-illan juhlia oli periaatteessa syksyn agenda. Koulu sikseen ja matkakertomuksia kehiin.
Rennes on sellane Tampereen kokoinen kaupunki. Opiskelijoita on 60 000 ja loput 150 000 auton, perunan tai koodin tekijöitä. Wikipedia kertoo näin: http://en.wikipedia.org/wiki/Rennes . Eli muinaisten irkkujen alueella elellään ja monet ovat tulleet viettään vanhuuspäiviö tälle alueelle. Tää näyttää perus ranskalaiselta kaupungilta, pikkukujineen ja crêperieineen. Keskusta on oikein kaunis ja hienon siitä tekee kun keskuskatu on nimeltää Rue Le Bastard :hyvä: . Keskustan puisto Le Thabor on oikeastaan kirsikka kakun päällä. Monet loppusyksyn päivät ollaan istuttu siellä nurmikolla ja puhuttu merkityksellisistä ja mitättömistä asioista. Lähiöt on sitten sellaista Hervannan näköistä aluetta. Uusia rakennuksia on ja rakennetaan mut vanhoja myös on ja katukuva, missä nyt asun aika boheemi.
Nämä habitantit, Rennais tai Resnn kuten se keltiksi menee (toinen virallinen kieli) ovat aika lunkia porukkaa. Periaatteessa nämä jampat eivät ole alkuperäisiä ranskalaisia. Joskus aikoinaan Bretagne oli oma maansa ja täällä oli vuonna miekka ja kilpi hotti prinsessa ja siinä sitten kävi niin, että naimisiihan hän meni Ranskan sen aikaisen prinssin kanssa ja maakunta annettiin/liitettiin kylkiäisenä Ranskaan. Toki paikalliset omistavat ranskalaisen mentaliteetin mut ovat myös ylpeitä siitä et ovat Bretagnelaisia ja tietävät mistä puusta sitä ollaan veistetty. Kielen kanssa mulla ei suurempia ongelmia ole ollut, vaikka ummikkona tänne tulin. Ekat kuukaudet pärjäsin Matkalle mukaan Suomi-Ranska-Suomi - kirjan kanssa ja hyvin pelitti. Nykyään sitä jo pärjää jokapäivisissä askareissa ja keskusteluissa.
Alustukseksi tämä posti tarkoitettu ja matkakertomukset seuraa kuvien, vanhoja ja uusia.
Täällä J.Järvenpää ja Rennes :D
PS. Mä oon aina halunnut leikkiä Aarne Tannista.
Ranskan maalla siis ollaan ja vielä pysytään parisen kuukautta. Yritän parhaani mukaan parantaa näiden gallien mainetta, mikä on lukemani mukaan vähän kaksjakoinen (heti tuli salitermi :D ).
Mun matkan/vaihdon tausta on tämä.
Vuos sitten aattelin, kun olin kangistunut kaavoihin hienossa ja kunniakkaassa Porin kaupungissa (mistä muuten kukaan ei ole kuullutkaan täällä, ei edes länsinaapurit. Harmi.) Ekaks ajattelin kokonaan koulun vaihtoa ulkomaille, mut se kaatu moninaisiin ongelmiin ja loppupeleissä munattomuuteen vaan lähteä. Valitsin sitten helpomman vaihto-ehdon ja lähdin viime syksynä vaihtoon.
Byrokratia asiat hoituivat, kun Ranskasta puhutaan, yllättävän helposti. Pari hiusten haromis päivää oli mut kaiken kaikkiaan hommat luisti kuin Ässien pelaajat kesätreeneissä. Paperit eka kotikouluun, sitten motivaatiokirje ja sama homma tänne toiseen päähänkin ja avot.
Syyskuussa koneeseen ja paikan päälle tsekaamaan mikä on meininki. Heti alusta alkaen huomasin, et treeni tulee jäämään vähemmälle, salin kämäisyys yhtenä ongelmana ja juhlien määrä toisena ongelmana. Ekalla viikolla oli ns. tutustumisleiri Montalivet:ssä, Bordeauxin lähellä. Nälkäkuolema ja andeilla tapahtunut selviytymis-leffa siellä tuli mieleen, kun kaks safkaa tarjottiin joka päivä, aamiainen ja illallinen. Eivät vielä olleet vielä siinä vaiheessa suomalaismiehen makuun. Safka oli kuitenkin toissijainen asia, kun oli open-bar :kippis1: ja atlantti muutaman sadan metrin päässä (oli muuten nudistiranta, parit hangin'-low:t näky
). Eli sellasta, jos kiteyttää yhteen lauseeseen koko homman niin, se menis näin:"Kassikotkia, nälkäkuolemia ja monia vodka pommeja." (pomme=omena)Koulu alko ja niin myös koulunpippalot. Muuten en tiedä yhtäkään koulua, missä kasvais palmua sisällä siis oikein täyskasvuisia jötiköitä. Pistän kuvia, kun saan mahdollisuuden.
Luentoja, ryhmätöitä ja kosteita torstai-illan juhlia oli periaatteessa syksyn agenda. Koulu sikseen ja matkakertomuksia kehiin.
Rennes on sellane Tampereen kokoinen kaupunki. Opiskelijoita on 60 000 ja loput 150 000 auton, perunan tai koodin tekijöitä. Wikipedia kertoo näin: http://en.wikipedia.org/wiki/Rennes . Eli muinaisten irkkujen alueella elellään ja monet ovat tulleet viettään vanhuuspäiviö tälle alueelle. Tää näyttää perus ranskalaiselta kaupungilta, pikkukujineen ja crêperieineen. Keskusta on oikein kaunis ja hienon siitä tekee kun keskuskatu on nimeltää Rue Le Bastard :hyvä: . Keskustan puisto Le Thabor on oikeastaan kirsikka kakun päällä. Monet loppusyksyn päivät ollaan istuttu siellä nurmikolla ja puhuttu merkityksellisistä ja mitättömistä asioista. Lähiöt on sitten sellaista Hervannan näköistä aluetta. Uusia rakennuksia on ja rakennetaan mut vanhoja myös on ja katukuva, missä nyt asun aika boheemi.
Nämä habitantit, Rennais tai Resnn kuten se keltiksi menee (toinen virallinen kieli) ovat aika lunkia porukkaa. Periaatteessa nämä jampat eivät ole alkuperäisiä ranskalaisia. Joskus aikoinaan Bretagne oli oma maansa ja täällä oli vuonna miekka ja kilpi hotti prinsessa ja siinä sitten kävi niin, että naimisiihan hän meni Ranskan sen aikaisen prinssin kanssa ja maakunta annettiin/liitettiin kylkiäisenä Ranskaan. Toki paikalliset omistavat ranskalaisen mentaliteetin mut ovat myös ylpeitä siitä et ovat Bretagnelaisia ja tietävät mistä puusta sitä ollaan veistetty. Kielen kanssa mulla ei suurempia ongelmia ole ollut, vaikka ummikkona tänne tulin. Ekat kuukaudet pärjäsin Matkalle mukaan Suomi-Ranska-Suomi - kirjan kanssa ja hyvin pelitti. Nykyään sitä jo pärjää jokapäivisissä askareissa ja keskusteluissa.
Alustukseksi tämä posti tarkoitettu ja matkakertomukset seuraa kuvien, vanhoja ja uusia.
Täällä J.Järvenpää ja Rennes :D
PS. Mä oon aina halunnut leikkiä Aarne Tannista.
Aivan maagiset. Kaikki oli kavereita ja strobot ja muut valohärpäkkeet ja dj-vehkeet piti tunnelmaa yllä. Sängyt ja pyödät muuttu tanssilaittiaksi ja miehetkin veti ihan kympillä tanssiliikkeitään. En oo ikinä nähny Suomessa samanlaisia. Yritän pistää videon bileistä kuvien sekaan. Asuntolan alakerrassa oli sitten pakollinen klubi, ei mitenkään loistokas muttei räkäläkään. Siis ajoi asiansa. Ranskalaisilla näyttää olevan oma tanssityylinsä, tektonik. Kuten jonkun sigu pakkiksella vai oliko se Jatkoajassa kertoo:"Eka olin et ei vittu mut se muuttu ei saatana." kuvaa hyvin sitä fiilistä kun istuin pyödän ääressä juomassa whisky cocaani. Youtubes on videoita kyseistä kulttuurilajista. En ole kuitenkaan syntynyt arvostelemaan muita, joten hyppäsin sekaan. "Kuudesta-kuuteen" bileitä oli pari ja muita meininkejä oli joka päivälle, aika loppu sitä oli loppuviikosta. Onneks bussi oli vaihtunu kakskerroksiseen "monsteriin" ja matkattiin yöllä takaisin.
. On se vaan hienoa, kun sellainen tuote saatavilla kuin kahvi 
. Muovimukit kädessä Westminster kaupunginosaan ja Abbeya kummastelemaan.
