Hinnoista sen verran, että lento kuubaan maksoi noin 900 edestakaisin. Liput ostettiin nelisen kuukautta ennen matkaa.
Varaderoa lukuun ottamatta me yövyttiin ainoastaan casa particulareissa ja hinnat niissä vaihteli 17 pesosta 25 pesoon per yö. 25 pesoa oli jo ylihintaa. Hinnat kannattaa ehdottomasti sopia casan pitäjien kanssa etukäteen. Tinkiminen ei ole lainkaan paha tapa kuubassa ja hyvästä palvelusta voi laittaa omatunnon mukaan tippiä.
Laadukas rommi maksoi noin 15 pesoa per puteli ja halvempia viinapulloja oli joka lähtöön. Sikareita sai kadulta ostettuna 2/3-osaa halvemmalla kuin virallisista liikkeistä. Ja kuuban parasta röökiä, Criollosia sai 8 askia 3 pesolla.
Espanjaa kuubassa pääasiassa puhutaan, mutta kuten jo sanoin, yllättävän moni osasi englantia. Erityisesti majataloissa oli yleensä joku perheenjäsen, joka osasi enkkua. Myös vaelluksilla oppaat osasi englantia.
Kuubalaiset ovat eteläamerikkalaiseen tapaan hyvin ulospäin suuntautuneita luonteeltaan, joten englanninkielentaitoiset yleensä kyllä hakeutuu reissaajan seuraan kyselemään niitä näitä.
Vedättäjiä kannattaa varoa. Moni tyyppi tuli alkuun todella tuttavallisesti kyselemään lähtömaata ja kuulumisia ja alun repliikkien jälkeen kaupattiinkin jo sikareita ja huoria. Niille voi sanoa suoraan EI ja jatkaa matkaa. Sama homma kerjäläisille. Eräänlaisena nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että jos joku tulee juttelemaan sulle ylituttavallisesti arkipäivänä työaikaan, hän on todennäköisesti kusettaja. Normaalisti kuubalainen käy töissä.
Peso Convertible (CUC) on sidottu dollarin kurssiin. Kuubassa on myös paikallisten peso, ja turistipesoja saa vaihdettua paikallisten valuutaksi joissain rahanvaihtopisteissä. Tiettyihin pieniin kioskeihin, ei käynyt muu kuin paikallinen raha.