- Liittynyt
- 1.1.2005
- Viestejä
- 3 839
Tässä pientä raportin tynkää Etelä-Koreasta. Viikon matka Seoulissa takana. Periaatteessa työmatka, mutta käytännössä pelkkää lomaa. Kokonaisuudessaan ihan ok viikko. Sadetta ropisteli pari kertaa ja lämpötila pysytteli 30 asteen hujakoilla joka päivä. Ilma oli aivan tajuttoman kostea ja se olikin suurin miinus koko matkassa. Viisi minuuttia kun käveli ulkona niin vaatteet olivat aivan märkiä. Iltoina vähän helpotti, mutta enpä missään nimessä suosittele matkaa keskikesälle jos on muita vaihtoehtoja. Muuten kyllä propsit tuolle maalle. On aika veikeä paikka ja kyllä tuolla riittää ihmeteltävää.
Turismi ja länsimaisuus on sen verran kauan kukoistanut E-Koreassa ja Seoulissa, että länkkärit katukuvassa ovat arkipäivää eikä heitä noteerata (neutraalilla tavalla) mitenkään. Kaduilla, kaupoissa, metroissa ja muissa mestoissa voi palloilla täysin rauhassa ilman minkäänlaista paikallisten tuijottelua..enemmän saa kokea mulkkailua Suomessa. Ihmiset ovat kuitenkin todella ystävällisiä ja hyvät tavat ovat ykkösprioriteettina. Hymyyn vastataan hymyllä, uusille tuttavuuksille kumarretaan ja hommassa on hyvänlaista nöyryyttä mukana. Lyhyt visiitti jätti mieleen kuvan erittän kohteliaasta kansasta, joiden käytöstavoista voisi suomipoikakin ottaa todella paljon mallia. Muista Aasian maista kokemusta on Kiinasta ja siihen verrattuna E-Korea menee kyllä kaikin puolin edelle. Tosin molemmat matkat olivat vain pintaraapaisuja maihin, mutta kuitenkin.
Maisemaa hotellin ikkunasta. Suurkaupungin tyyliin taloja ahdettu paikat umpeen. Harvinaisen kirkas ilma sattui tuohon kuvaan. Tähän aikaan vuodesta paikassa on siis älytön kosteus ja taivas sumuisuudesta harmaana.
Viihde-elektroniikasta ja teknisistä härpättimistä kiinnostuneille paikka on oikea keidas. Korealaiset tykkäävät tekniikasta ja jokaiselta vastaantulijalta löytyy viimeisimmät ipodit, puhelimet ja muut rensselit. Asiaan kuuluvia liikkeitä löytyy myös sieltä täältä. Kävin parissa isommassa paikallisessa gigantissa ja oli kyllä elämys. Eräässä myymälässä oli vaatimattomat 10 kerrosta elektronista vemputinta maan ja taivaan väliltä. Jokainen kerros meidän gigantin kokoluokkaa. Hinnat noin 30-50% Suomen hinnoista. Suuri plussa oli se, että sai rauhassa katsella eikä kiinalaiseen tyyliin pakkokaupattu mitään. Tämä myös muissa kuin elektroniikkaliikkeissä. Jos paikoista ei ostanutkaan mitään niin silti tuli iloista hymyä takaisin ja hyvät päivänjatkot.
Tekniikka oli tungettu myös mööpeleihin. Kuvassa lämmitettävä sohva. On tuo alusta jotain marmoria..voi perse vähän puutua.
Löytyi myös paljon markettikatuja. Safkaa, rihkamaa yms roinaa. Edelleen oli kiva kierrellä, kun kukaan ei tyrkyttänyt yhtään mitään.
Paikallista SWAT-tiimiä. Oli joku semi-messevä mielenosoitus käynnissä. En ole ihan varma mistä johtui, mutta jengi oli ilmeisesti vetänyt herneet nenään, kun presidentti Moo-hyun oli päättänyt pitää jenkkien kanssa tehdystä lihantuontisopimuksesta kiinni vaikka näytteistä oli löytynyt hullun lehmän tautia.
Työmatkalla kun periaatteessa oltiin niin tuossa yksi otos niistä piireistä. Paikallisen yliopiston proffa. Laitoin saman tien vaihto-oppilashakemusta vetämään.
Suomi-innovaatiotakin rantautunut maahan. Xylitolia löytyi joka nurkasta.
Hienoja autoja meni siellä täällä, mutta prätkät olivat kuin jostain maailmansodasta.
Safka oli aika hyvää ja pakki pysyi kunnossa. Perus itämaista mättöä sai. Hinnat ehkä 20% halvempia kuin täällä. Friteerattu purtava tuntui olevan aika suosiossa tuolla.
Myös länsimaista herkkua sai. Alla hotellin vierestä löytyneet suosikkipaikkani.
Prodeakin löytyi. Podareita ei kyllä mistään. Hotellista löytyi hyvätasoinen treenisali ja kävinkin siellä pari kertaa nostelemassa. Henkilökuntaa oli riittävästi ja tyylinä oli se, että salille mentäessä sai mukaansa jonkun personal trainerin. Toki ne toivotettiin siitä äkkiä menemään. Huvittava episodi sattui kun salille tuli samaan aikaan joku 130 kg roinahuuruinen länkkärisika röhkimään. Alkoi tekemään penkkitreeniään niin pulkannarua muistuttava personal traineri tuli viereen antamaan oppituntia oikeaoppisesta hengitystekniikasta. Aika äkkiä se siitä sitten lähtikin.
Tuossa lomaromanssini. Vähän aikaa sai vongata, mutta kyllä se sitten lähti :whip:
P-Korean rajalle oli tunnin bussimatka. Rajan yli päästäkseen olisi pitänyt hommailla viisumeita hyvissä ajoin etukäteen, joten sinne asti ei päästy. Palloiltiin sitten tuolla DMZ:lla (demilitarized zone), jossa sielläkin riitti kyllä mielenkiintoista katseltavaa. Passeja syynättiin useaan otteeseen ja valokuvauskielto oli monessa paikassa.
Silta P-korean suuntaan. Päästä toki suljettu.
Pieniä rihkamakojua löytyi muutama. Myynnissä historiallista romua ja matkamuistoja.
Sotilaat saapuvat vuoronvaihtoon. Varsinaiselle sotilasalueelle oli hieman matkaa, mutta jo tuolla tunsi hengen todella tarkasti vartioidusta rajavyöhykkeestä.
Historiakeskuksesta sai mielenkiintoisen tietopläjäyksen E- ja P-Korean väleistä ja sodan kulusta.
Rajan tuntumasta on vuosien saatossa löydetty neljä kohtuullisen isoa tunnelia (joitakin kilometrejä pitkiä Seoulin suuntaan, kohtuullisen syvällä maan alla) tarkoituksena kuljettaa sotilaita piilossa vihollisen alueelle. Molemmat maat syyttävät totta kai toisiaan niiden rakentamisesta. Todisteet kuitenkin tarinan mukaan puoltavat P-korean syyllisyyttä. Yhteen tunneliin pääsi itsekin katselemaan. Kuvaus oli tietenkin kiellettyä, mutta suuaukosta sai muutaman räiskäistyä.
Pohjoisen puolelle pääsi kurkkimaan pieneltä alueelta. Kuvia sai napsutella jonkun 5 viiden metrin päästä näiden kiikareiden takaata merkityltä alueelta. Harmi, että oli vähän sumuista, mutta eipä tuossa kyllä olisi ollut paljoakaan nähtävää. P-korean lippu liehui kilometrien päässä ja sen juuressa joku tyhjä kylä.
Sotilaat valvoivat aika tiukasti meininkiä. Jos jäi kiinni kuvaamisesta kielletyllä alueella niin oli muistikortin tyhjennys edessä.
Rajan lähellä oli myös juna-asema. Paikka rakennettiin joitakin vuosia sitten tavoitteena saada yhteys ja rauha kuntoon Koreoiden välillä. Asema on viimeisen päälle rakennettu ja sisällä vieläkin muovit penkeissä rauhanneuvotteluja odottamassa. Sisällä symbolinen vartiointi päällä pohjoiseen vievällä portilla.
Yöelämässä ei mitään ihmeellistä ollut. Ihmisiä vilisteli siellä täällä ja baareissa oli vähän saman tyyppistä sisäsiittoista touhua kuin Kiinassa. Länkkäripaikkoja oli paljon ja mestoja löytyi kaikenlaiseen makuun. Aika rauhallista touhua oli. Kähyjä ei näkynyt ja muutenkin porukka osasi käyttäytyä niinkuin kuuluukin. Hinnat olivat kohtuullisia. Bisse muutaman euron, pullo paikallista jäykkää kolme euroa, pikku purtava saman verran ja nainen noin 50e/tunti (kaveri kertoi).
Hyvä maku jäi matkasta. Ilmastoa lukuunottamatta oikein suositeltava paikka jos itä kiinnostaa.
Tuossa vielä rankkurille muutama...
Turismi ja länsimaisuus on sen verran kauan kukoistanut E-Koreassa ja Seoulissa, että länkkärit katukuvassa ovat arkipäivää eikä heitä noteerata (neutraalilla tavalla) mitenkään. Kaduilla, kaupoissa, metroissa ja muissa mestoissa voi palloilla täysin rauhassa ilman minkäänlaista paikallisten tuijottelua..enemmän saa kokea mulkkailua Suomessa. Ihmiset ovat kuitenkin todella ystävällisiä ja hyvät tavat ovat ykkösprioriteettina. Hymyyn vastataan hymyllä, uusille tuttavuuksille kumarretaan ja hommassa on hyvänlaista nöyryyttä mukana. Lyhyt visiitti jätti mieleen kuvan erittän kohteliaasta kansasta, joiden käytöstavoista voisi suomipoikakin ottaa todella paljon mallia. Muista Aasian maista kokemusta on Kiinasta ja siihen verrattuna E-Korea menee kyllä kaikin puolin edelle. Tosin molemmat matkat olivat vain pintaraapaisuja maihin, mutta kuitenkin.
Maisemaa hotellin ikkunasta. Suurkaupungin tyyliin taloja ahdettu paikat umpeen. Harvinaisen kirkas ilma sattui tuohon kuvaan. Tähän aikaan vuodesta paikassa on siis älytön kosteus ja taivas sumuisuudesta harmaana.
Viihde-elektroniikasta ja teknisistä härpättimistä kiinnostuneille paikka on oikea keidas. Korealaiset tykkäävät tekniikasta ja jokaiselta vastaantulijalta löytyy viimeisimmät ipodit, puhelimet ja muut rensselit. Asiaan kuuluvia liikkeitä löytyy myös sieltä täältä. Kävin parissa isommassa paikallisessa gigantissa ja oli kyllä elämys. Eräässä myymälässä oli vaatimattomat 10 kerrosta elektronista vemputinta maan ja taivaan väliltä. Jokainen kerros meidän gigantin kokoluokkaa. Hinnat noin 30-50% Suomen hinnoista. Suuri plussa oli se, että sai rauhassa katsella eikä kiinalaiseen tyyliin pakkokaupattu mitään. Tämä myös muissa kuin elektroniikkaliikkeissä. Jos paikoista ei ostanutkaan mitään niin silti tuli iloista hymyä takaisin ja hyvät päivänjatkot.
Tekniikka oli tungettu myös mööpeleihin. Kuvassa lämmitettävä sohva. On tuo alusta jotain marmoria..voi perse vähän puutua.
Löytyi myös paljon markettikatuja. Safkaa, rihkamaa yms roinaa. Edelleen oli kiva kierrellä, kun kukaan ei tyrkyttänyt yhtään mitään.
Paikallista SWAT-tiimiä. Oli joku semi-messevä mielenosoitus käynnissä. En ole ihan varma mistä johtui, mutta jengi oli ilmeisesti vetänyt herneet nenään, kun presidentti Moo-hyun oli päättänyt pitää jenkkien kanssa tehdystä lihantuontisopimuksesta kiinni vaikka näytteistä oli löytynyt hullun lehmän tautia.
Työmatkalla kun periaatteessa oltiin niin tuossa yksi otos niistä piireistä. Paikallisen yliopiston proffa. Laitoin saman tien vaihto-oppilashakemusta vetämään.
Suomi-innovaatiotakin rantautunut maahan. Xylitolia löytyi joka nurkasta.
Hienoja autoja meni siellä täällä, mutta prätkät olivat kuin jostain maailmansodasta.
Safka oli aika hyvää ja pakki pysyi kunnossa. Perus itämaista mättöä sai. Hinnat ehkä 20% halvempia kuin täällä. Friteerattu purtava tuntui olevan aika suosiossa tuolla.
Myös länsimaista herkkua sai. Alla hotellin vierestä löytyneet suosikkipaikkani.
Prodeakin löytyi. Podareita ei kyllä mistään. Hotellista löytyi hyvätasoinen treenisali ja kävinkin siellä pari kertaa nostelemassa. Henkilökuntaa oli riittävästi ja tyylinä oli se, että salille mentäessä sai mukaansa jonkun personal trainerin. Toki ne toivotettiin siitä äkkiä menemään. Huvittava episodi sattui kun salille tuli samaan aikaan joku 130 kg roinahuuruinen länkkärisika röhkimään. Alkoi tekemään penkkitreeniään niin pulkannarua muistuttava personal traineri tuli viereen antamaan oppituntia oikeaoppisesta hengitystekniikasta. Aika äkkiä se siitä sitten lähtikin.
Tuossa lomaromanssini. Vähän aikaa sai vongata, mutta kyllä se sitten lähti :whip:
P-Korean rajalle oli tunnin bussimatka. Rajan yli päästäkseen olisi pitänyt hommailla viisumeita hyvissä ajoin etukäteen, joten sinne asti ei päästy. Palloiltiin sitten tuolla DMZ:lla (demilitarized zone), jossa sielläkin riitti kyllä mielenkiintoista katseltavaa. Passeja syynättiin useaan otteeseen ja valokuvauskielto oli monessa paikassa.
Silta P-korean suuntaan. Päästä toki suljettu.
Pieniä rihkamakojua löytyi muutama. Myynnissä historiallista romua ja matkamuistoja.
Sotilaat saapuvat vuoronvaihtoon. Varsinaiselle sotilasalueelle oli hieman matkaa, mutta jo tuolla tunsi hengen todella tarkasti vartioidusta rajavyöhykkeestä.
Historiakeskuksesta sai mielenkiintoisen tietopläjäyksen E- ja P-Korean väleistä ja sodan kulusta.
Rajan tuntumasta on vuosien saatossa löydetty neljä kohtuullisen isoa tunnelia (joitakin kilometrejä pitkiä Seoulin suuntaan, kohtuullisen syvällä maan alla) tarkoituksena kuljettaa sotilaita piilossa vihollisen alueelle. Molemmat maat syyttävät totta kai toisiaan niiden rakentamisesta. Todisteet kuitenkin tarinan mukaan puoltavat P-korean syyllisyyttä. Yhteen tunneliin pääsi itsekin katselemaan. Kuvaus oli tietenkin kiellettyä, mutta suuaukosta sai muutaman räiskäistyä.
Pohjoisen puolelle pääsi kurkkimaan pieneltä alueelta. Kuvia sai napsutella jonkun 5 viiden metrin päästä näiden kiikareiden takaata merkityltä alueelta. Harmi, että oli vähän sumuista, mutta eipä tuossa kyllä olisi ollut paljoakaan nähtävää. P-korean lippu liehui kilometrien päässä ja sen juuressa joku tyhjä kylä.
Sotilaat valvoivat aika tiukasti meininkiä. Jos jäi kiinni kuvaamisesta kielletyllä alueella niin oli muistikortin tyhjennys edessä.
Rajan lähellä oli myös juna-asema. Paikka rakennettiin joitakin vuosia sitten tavoitteena saada yhteys ja rauha kuntoon Koreoiden välillä. Asema on viimeisen päälle rakennettu ja sisällä vieläkin muovit penkeissä rauhanneuvotteluja odottamassa. Sisällä symbolinen vartiointi päällä pohjoiseen vievällä portilla.
Yöelämässä ei mitään ihmeellistä ollut. Ihmisiä vilisteli siellä täällä ja baareissa oli vähän saman tyyppistä sisäsiittoista touhua kuin Kiinassa. Länkkäripaikkoja oli paljon ja mestoja löytyi kaikenlaiseen makuun. Aika rauhallista touhua oli. Kähyjä ei näkynyt ja muutenkin porukka osasi käyttäytyä niinkuin kuuluukin. Hinnat olivat kohtuullisia. Bisse muutaman euron, pullo paikallista jäykkää kolme euroa, pikku purtava saman verran ja nainen noin 50e/tunti (kaveri kertoi).
Hyvä maku jäi matkasta. Ilmastoa lukuunottamatta oikein suositeltava paikka jos itä kiinnostaa.
Tuossa vielä rankkurille muutama...
Liitteet
-
P7090190.JPG -
P7050057.JPG -
P7050061.JPG -
P7040020.JPG -
P7040021.JPG -
P7040017.JPG -
IMGP4708.JPG -
IMGP4836.JPG -
P7080158.jpg -
P7040026.jpg -
P7040028.jpg -
P7050056.JPG -
P7040035.JPG -
P7050037.JPG -
P7060074.JPG -
P7070081.JPG -
P7050042.JPG -
P7080094.JPG -
P7080096.JPG -
P7080102.jpg -
P7080104.JPG -
P7080106.jpg -
P7080108.JPG -
P7080110.JPG -
P7080111.JPG -
P7080112.JPG -
P7080113.JPG -
P7080117.JPG -
P7080121.JPG -
P7080125.JPG -
P7080126.JPG -
P7080138.JPG -
P7080139.JPG -
P7080141.JPG -
P7080163.JPG -
P7080166.JPG -
P7080169.JPG -
P7080177.JPG -
P7080178.JPG -
P7050041.JPG -
P7050046.JPG -
P7050071.JPG
