Matkakertomus: Costa del Sol + Gibraltar 9.-16.7.2011

[Hehrmann]

Tehtiin perheen ja yhden avecin kanssa viikon reissu Etelä-Espanjan Aurinkorannikolle tuossa viikko takaperin. Varmaan aika tuttu kohde kaikille, mutta jos joku ei sattumalta ole alueesta kuullut, niin sijaitsee siis ihan eteläisimmässä Espanjassa siinä Gibraltarin itäpuolella, auringonpaistetta 320+ päivää vuodessa jne. Osa alueesta melkoista turistirysää, mutta ollaan aikaisemmilta reissuiltamme muutamia rauhallisiakin mestoja tuolta löydetty.

Nyt reissuun lähti siis seitsemän heppua. Lennettiin halpisyhtiö Norwegianilla ja lennot maksoivat kai jotain 300€ per naama. Halpaa, mutta eipä sillä paljoa saanutkaan. Hinta ei sisältänyt mitään syötävää, kärrystä sai ostaa jotain sämpylöitä ja panineita hintaan 6-8€/kpl. Tölkkibisse oli 4 egeä. Maksettiin myös 70€ paluumatkan paikkavarauksista, mutta senkin möhlivät. Mutta perille kuitenkin päästiin eikä muulla nyt olekaan niin kauhiasti väliä.

Oltiin etukäteen vuokrattu yksi 4-6 hengen ja yksi 2-4 hengen kämppä Club Benavista nimisestä hotellista, joka sijaitsi Esteponan kaupungin itälaidalla, reilu 60 km ja motaria pitkin noin tunnin ajomatkan päässä Malagan lentokentästä. Merenrantaan oli matkaa vajaat 200 metriä. Hintaa taisi isommalla kämpällä olla vajaat 800€ ja pienemmällä vajaat 600€. Kartasta voi kattella sijantia.

A:ssa siis Malagan kenttä ja B:ssä vuokratut kämpät. Samasta kartasta näkee myös muita paikkoja joissa käytiin, esim. Gibraltar, Ronda ja Benalmadena. Niistä lisää sitten myöhemmin.

1. päivä (lauantai)

Saavuttiin Malagan kentälle klo 17 paikallista aikaa ja reilun puolen tunnin päästä oltiin saatu laukut hihnalta alas. Oltiin tietty vuokrattu myös auto jostain paikallisesta puljusta, jonka pikkubussi tulikin hakemaan meidät kentältä vartin odottelun jälkeen. Oltiin pyydetty tila-autoa monilukuisen seurueen takia ja saatiinkin tälläinen pitkän akselivälin Vito:

Ja isohan se oli. Seittemän matkustajaa, kuusi isoa matkalaukkua ja käsimatkatavarat mahtuivat oikein näppärästi. Hinta oli vakuutuksineen ja täysine tankkeineen 600€/viikko.

Lähdettiin vuokraamolta sitten ajamaan rantatietä (eikä motaria, kuten kartta väittää) pitkin kämpille päin. Pysähdyttiin matkalla Fuengirolassa sijaitsevaan Myramar-kauppakeskukseen ostamaan ruokaa ja muuta välttämätöntä. Iso mesta, löytyy perus Zarojen ja Mangojen lisäksi mm. huonekalukauppoja, tusina ruokapaikkaa, iso ruokakauppa ja leffateatteri. Loppumatkasta kämpän löytäminen osoittautui hiukka haasteelliseksi, kun navi sekoili tietöiden takia ja ohjasi minne sattuu, mutta löytyi se sitten kuitenkin. Paikalle saavuttiin vähän kasin jälkeen. Oli oikein tyypillinen espanjalainen asuinalue: valkoisten kivitalojen labyrintti, joka on eristetty kiviaidoilla ja vuorattu kauttaaltaan erilaisin pensain, puin ja kukkasin.

Yksi alueen sisäänkäynneistä. Meidän kämpistä isompi oli ton taustalla näkyvän rakennuksen kaukaisemmassa päädyssä kolmannessa kerroksessa. Pienempi taas sen alapuolella. Tässä vielä vähän parempi foto kämpän ulkokuoresta:

Sisältä molemmat kämpät olivat ihan jees. Tai no isomman kämpän jääkaappi oli rikki, mutta muuten ei valittamista. Eikä tuosta jääkaapistakaan isoa ongelmaa muodostunut, tulipahan syötyä enemmän ulkona.

Mutta joo, ilta alkoi tosiaan jo hämärtää, joten päätettiin lähteä etsimään jotain ruokapaikkaa. Löydettiin muutaman sadan metrin päästä ja ihan hotellin respan vierestä ilmeisesti korttelin ainoa kunnon ruokapaikka. Syötiin sitten siinä, jonka jälkeen palattiin kämpille purkamaan laukut ja sitten painuttiinkin jo pehkuihin. Eka päivä pulkassa.

Tähän loppuun vielä muutama seuraavana päivänä parvekkeelta räpsitty foto. Ensin kuvaa kompleksin pihalle päin:

Ja sitten pari räpsyä parvekkeelta merelle päin, vaikkei se meri tohon juuri näkynytkään:

jatkuu...

 

[Hehrmann]

2. päivä (sunnuntai)

Tokana päivänä päätettiin lähteä kattomaan Rondaa, joka sijaitsee Aurinkorannikolta pohjoiseen palttiarallaa tunnin ajomatkan päässä. Viime postin kartasta löytyy. Kyseessä siis sellainen vanha, 700 metriin merenpinnasta vuoren jyrkänteen reunalle rakennettu kaupunki. Rannikolta Rondaan pääsisi kai jotain motariakin pitkin, mutta haluttiin mieluummin mennä pienempiä teitä vuorten läpi ja kattella komeita maisemia. Koitin ottaa autosta kuviakin, mutta eihän niistä mitään tullut, joten hypätään suoraan Rondassa otettuihin fotoihin:

Joku kirkko. Tohon maan alle jätettiin auto parkkiin. Kipastiin kaupasta vähän virvokkeita ja löydettiin heti kulman takaa kaupungin puisto.

Puiston toiselta puolelta taas löytyi joku näköalatasanne, josta oli aika hulppeat näkymät. Hyvin näki, miten kaupunki on rakennettu jyrkänteen reunalle.

Suoraa pudotusta reilut sata metriä...

Suht hulppeassa paikassa jonkun raflan terassi.

Tosta lähettiin sitten käppäilemään vanhan kaupungin keskustaa kohti. Rondahan on kuuluisa härkätaistelun syntymispaikkana ja löydettiinkin joltain torilta komea yli 200 vuotta vanha härkätaisteluareena, mutta eihän sitä saanut millään mahtumaan kuvaan. Samalla torilla oli myös paikallinen taksitolppa.

Tollasia samanlaisia toreja tuolla oli melkein joka kulman takana. Paljon oli myös ravintoloiden ja pienten kahviloiden täyttämiä kapeita katuja. Mukava paikka käppäillä.

Päädyttiin jossain vaiheessa toiselle Rondan kuuluisista silloista, joka sekin on lähes 300 vuotta vanha. Ihan nätit maisemat tostakin avautuivat.

Tuolla alhaalla virtaa kuulemma kosteampina vuodenaikoina ihan kunnon jokikin. Aika kuivalta se kyllä näytti...

Tuonne sillan sisäisiin käytäviin ja alas joen pohjalle olisi päässyt maksua vastaan kiertelemäänkin, muttei nyt tällä kertaa menty. Varmasti olisi ollut ihan siistiä sekin.

Tuosta lähdettiin sitten pikkuhiljaa takaisinpäin. Mentiin samaa maisemareittiä takaisin ja pysähdyttiin pariin kertaan pientareelle ikuistamaan muutama maisema.

Ihan ei mittasuhteet välity, mutta kai noista jotain näkee.

Ajettiin tosta suoraan Esteponan kaupungille ettimään ruokapaikkaa. Espanjalaisethan syö illallista yleensä vasta kasin tai ysin maissa, joten kun käytiin tuolla pyörimässä suomalaisittain kuuden jälkeen, ei mikään paikka ollut vielä auki. Muistettiin kuitenkin, että edellisen päivän ruokapaikka hotellin respan vieressä oli auki melkein kellon ympäri ja lähdettiin takaisin siihen suuntaan. Safkan jälkeen loppuilta menikin kämpillä ja allasalueella hengailussa.

3. päivä (maanantai)

Maanantai meni suht rauhallisesti kämpän nurkilla pyörimisessä. Käytiin heti aamusta tsekkaamassa tien toisella puolella oleva ranta.

Ihan uimakelpoinen pätkä, vaikka olihan tossa jonkun verran kiviä. Varmaan juuri siksi ei muita kauheasti näkynyt, mikä kyllä oli vaan hyvä. Uskalsi jättää kamat hiekalle ilman vahtia.

Loppupäivä tulikin sitten maattua auringossa ja polskittua altaassa, jokunen tennismatsikin pelattiin läheisellä kentällä. Altaita meidän käytössä oli kaksi. Tällainen...

...ja tällainen...

...joista ekana mainittu oli vielä lämmitetty. Ja hyvin oli altaalla tilaakin.

jatkuu...

 

[Hehrmann]

4. päivä (tiistai)

Tiistaiaamu ja -päivä tuli taas polskittua ja kerättyä väriä.

Nyt porukkaa altaalla oli jo vähän enemmän ja melkein kaikki aurinkotuolit varattuja, niin piti ettiä joku vaihtoehtoinen paikka ruskistumiseen.

Iltapäivällä lähettiin sitten ykköspostissa mainittuun Myramar-kauppakeskukseen tuhlaamaan aikaa. Shoppailu kiinnosti lähinnä seurueen naisväkeä, me pojut viihdyttiin testailemassa ravintoloita ja kahviloita. Kamera jäi valitettavasti autoon, niin tuolta ei ole ollenkaan kuvia, sorry.

Tuolta sitten jatkettiin matkaa Mijas Beachille, joka on sellainen pieni ei-kartassa-näkyvä pätkä rantaa Fuengirolan ja Marbellan välissä. Ollaan joskus aikaisemmin vietetty tuolla yksi pariviikkoinen, jonka aikana löydettiin tuolta eräs tosi hyvä rantaravintola, johon siis nytkin suunnattiin. Antonio's Restaurant taisi olla paikan nimi.

Kuten kuvista näkyy, paikka sijaitsee ihan rannassa ja tosi rauhallisessa paikassa, tossa ei ole 200 metrin päässä kummassakaan suunnassa oikeastaan yhtään mitään. Tosi tasokas ravintola ja ruoka parasta mitä oon ikinä syönyt. Tosin ei mikään halpa paikka, 7 hengen safkat maksoivat kai hitusen alle 200€. Mutta suosittelen joka tapauksessa.

Ravintolasta lähdettiin sitten kattomaan minkälainen meno Puerto Banuksessa oli näin iltasella. Puerto Banus on siis tälläinen Monacon tapainen paikka, jossa miljonäärit pitävät Sunseekereitään ja viettävät kesää. Sijaitsee Marbellan länsireunalla. Tarkoitus oli jättää auto jonnekkin parkkiin ja käppäillä vähän, mutta eihän sieltä tietenkään mitään parkkitilaa löytynyt, joten tyydyttiin vain ajelemaan ympäriinsä. Olihan tuolla koreaa, poliisit liikkuivat valkoisilla hevosilla ja joka kulmassa oli parkissa Lambo, Ferrari, Bentley tai vastaava. Kuvia ei valitettavasti ole, koska autosta ei noin pimeällä saanut räpsittyä mitään julkaisukelpoista. Vähän aikaa tuolla pällisteltyämme raahauduttiin sitten takaisin kämpille ja nukkumaan.

5. päivä (keskiviikko)

Keskiviikkona päätettiin lähteä Gibralttarille, kun kerran oltiin vain tunnin ajomatkan päässä. Joku pikavisiitti tonne on tehty aikaisemminkin, mutta tällä kertaa oli tarkoitus kierrellä vähän pidemmän kaavan mukaan. Iltapäivästä lähdettiin liikkeelle.

Kalliojärkäle tuli näkyviin jo 15 kilsan päässä. Tässä joku otos Espanjan puolelta, kilsa tai pari rajalta.

Autoa ei jostain syystä saanut viedä valtion rajojen yli, joten jätettiin Vito parkkiin tollaselle hiekkakentälle rajan kupeeseen. Hintaa viiden tunnin pysäköinnillä kai 4€.

Ostettiin Espanjan puolelta jostain kojusta bussiliput, joilla päästiin rajalta Gibraltarin keskustaan. Samat liput kelpasivat myös muissa saman yhtiön busseissa sekä kallion huipulle vievässä köysiratavaunussa, johon olikin tarkoitus hypätä. Hintaa lipuilla taisi olla 12€ per naama.

Bussilla olisi päässyt suoraan köysirata-asemalle asti, mutta haluttiin vähän käppäillä ja jäätiin pois hiukka aikaisemmin. Komealtahan tuo kallio näytti jo alhaalta päin.

Lopulta sitten saavuttiin köysirata-asemalle.

Vaunuun vaan ja suunta ylös, 400 metriin nousu kesti ehkä 5 minuuttia. Pari nousun aikana otettua fotoa. Ensin Espanjan suuntaan...

...ja sitten Afrikan suuntaan.

Siellähän se Marokko himmeästi näkyykin. Kuljettajan mukaan tosta oli etäisyyttä 25 kilsaa.

Gibraltar on tietty kuuluisa apinoistaan ja törmättiinkin heti vaunun ulkopuolella ekaan veijariin.

Alhaalla oli varoiteltu etäisyyden pitämisestä, mutta kyllä se aika lähelle päästi.

Tosta sitten kavuttiin parit portaat ylös näköalatasanteelle. Hulppeat oli näkymät.

Gibraltarhan toimi aikanaan Brittien kuninkaallisen laivaston tukikohtana, joten on tuolla metsän lisäksi myös muutama bunkkeri.

Tosta kiivettiin vielä yhet portaat ylös kallion harjalla sijaitsevaan kahvilaan haukkaamaan jotain pientä. Mukava paikka istuskella kun joka puolella avautuu niin makeet maisemat. Sieltä lähettiin sitten kävelemään noita katuja pitkin toiselle, muutaman sadan metrin päässä olevalle tasanteelle. Törmättiin matkalla muutamaan apinaan.

Äitiapina imettämässä. Katto aika vihasesti kun koitti mennä tosta vielä lähemmäs.

Tuollahan noita lojui vähän joka paikassa.

Tien päästä oli taas aika hulppeat näkymät Afrikkaan päin.

Bongattiin rinteestä apinaperhe.

Mitä lie hinkkaavat toisiaan. Tossa vaiheessa huomattiin kellon olevan sen verran, että pitäisi pikkuhiljaa lähteä takaisin köysiradalle päin, jos haluttaisiin ehtiä illan vikaan vaunuun. Vielä pari fotoa paluumatkalta asemalle.

Pari laivaa odottamassa satamaan pääsyä.

Gibraltarin eteläkärki ja Afrikka köysirata-asemalta kuvattuna.

Sitten alas, paluukyydin kesto 3 minuuttia.

Alhaalla lähdettiin kävelemään vanhan kaupungin pääkadulle päin.

Pääkatu oli tällänen kapea kävelykatu täynnä brittiläisiä pubeja ja kauppoja, Mark & Spencer jne.

Joku tori bussiaseman kupeessa.

Tosta lähettiin sitten bussilla takaisin rajalle päin ja ettimään ruokapaikkaa Espanjan puolelta, mutta tuolla onkin ilmeisesti tapana syödä keskiviikkoisin perheillallinen kotona, joten kaikki paikat oli kiinni. Päädyttiin siitä sitten ihan vaan mäkin kautta takaisin kämpille.

6. päivä (torstai)

Torstaina ei paljoa tapahtunut. Käytiin joskus iltapäivällä katsastamassa Esteponan keskustan biitsi, joka on maineensa mukaan yksi Aurinkorannikon parhaista rannoista. Muuten maattiin altaalla, kun kelit sattui olemaan niin hyvät.

Tilaahan tuolla oli vaikka kuinka, muttei muuten kyllä mitenkään erikoinen ranta, paikoin jopa aika kivinen. Esim. Benalmadenan ja Torremolinoksen rannat on paljon parempia.

Käytiin myös sataman toisella puolella, eli tossa ekassa kuvassa näkyvän niemen takana ettimässä paikkoja, joista voisi vuokrata vesijettejä. Ei löytynyt, ja rantavahdit tiesivät kertoa, että lähin paikka löytyisi heidän tietojensa mukaan Marbellasta, jonne päätettiinkin seuraavana päivänä lähteä.

Biitsiltä sitten kämpille syömään ja takaisin altaalle. Se päivä meni siinä.

jatkuu...

 

[Hehrmann]

7. päivä (perjantai)

Perjantai-iltapäivänä lähettiin Marbellaan ettimään vesijettejä vuokraavia paikkoja.

Rannalla kävellessä törmättiin suht komeaan hiekkalinnaan.

Turvajärjestelyt oli melkoiset. Alhaalla oli tosiaan oma huoltomies linnaa varten ja tossa ylhäällä meidän takana vielä poliisikin passissa.

Parin kilsan kävelyn jälkeen löydettiin vihdoinkin koju, joka vuokrasi niitä jettejä. Hinta oli 50€ per varttitunti per skooteri. Otettiin kolmelle jäbälle kaksi jettiä 20 minuutiksi, hinnaksi sovittiin jämpti satanen.

Jetit odottelivat parinsadanmetrin päässä poijuissaan, jonne seilattiin vuokraamon paatilla.

Kaksi jettiä ja kolme kuskia, jonkun piti uhrautua takapenkille.

Ihan nastaa se takana matkustaminenkin kyllä oli...

...muttei tietenkään mitään verrattuna itse ajamiseen.

Mittari näytti parhaimmillaan 66 km/h.

Lysti oli kuitenkin äkkiä ohi, takaisin rantaan.

Varjopuolena tossa tuohussa on se, että perse on 10 minuutin jälkeen ihan mustelmilla, kun toi kone ottaa aikamoisen pompun pienestäkin aallosta. Siistiähän toi silti oli.

Illalla lähettiin vielä vaeltelemaan hotellin laitamilta alkavaan metsään. Tavattiin pari ammua ja heppaa.

Ihan nätti mesta käppäillä.

Kauaa tuolla ei kuitenkaan viittinyt olla, itikat kävivät liian aggressiivisiksi. Parin kilsan lenkin jälkeen oli muutenkin pakko palata kämpillä pakkaamaan kamoja huomista lähtöä varten.

8. päivä (lauantai)

Lähtöpäivä. Luovutettiin kämppä kymmenen maissa ja lähdettiin ajelemaan kohti Benalmadenaa, jossa pari sukulaista oli samaan aikaan lomalla ja joiden kanssa meillä oli yhteinen lento takaisin Suomeen.

Benalmadenan rantakatua.

Näillä sukulaisilla oli kämppä Sahara Sunset Club nimisestä resortista ihan siinä rannalla. Ängettiin sitten sinne pariksi tunniksi.

Kuulemma viiden tähden hotelli, siltä vähän näyttikin.

Maisemaa hotellin sisäpihalta merelle päin.

Lähettiin sitten kimpassa rannalla kävelemään.

Löydettiin kiva italialainen rafla tosta rannasta, syötiin sitten siinä ja lähettiin valumaan kentälle päin. Reissu paketissa.

 

[Blackened]

Hyvin kuvattu, hienon näköistä kyllä.

 

[EeDee]

Olipa hyvä kertomus. Hienot maisemat, varsinkin Gibraltar.