Matkakertomus Amazon(Kolumbia)

[Barrel of Snakes]

Terveisia Kolumbiasta!

Heti alkuun pahoittelut ä&ö:n puuttumisesta, mutta copypastet joka kerta tulee liian tyolaaksi.

Tama nyt ei ole ihan tavan matkakertomus lomamatkasta, silla olen ollut nyt melkeinpa 2,5 vuotta jo matkalla.
Maaliskuun toinen paiva lennan Bogotasta Leticiaan joka sijaitsee Amazonin viidakossa Kolumbian, Perun ja Brazilian rajojen tuntumassa. Reiluksi viikoksi vain, tarkoituksena kavaista rajan yli niin saan viisumin taas nollattua, mutta toki viidakkoon tekee mieli tutustumaan taas.
Ja siita seikkailusta nyt tulisi sitten suoraa "live" paivitysta mikali vaan wifia lyotyy.

Pikkasen taustaa sitten matkusteluista.
2016 loppusyksysta otin toista loparit, myin irtokamat ja talonpuolikkaan ja ostin menolipun Espanjaan josta tama paattymaton matkani alkoi vapaaehtoistyossa purjeveneessa. Espanjan pohjoisrannikolta purjehdittiin Portugaliin jossa hyppasin pois kyydista Lissaboniin. Portugalin etelarannikon tuntumassa ja valilla espanjan puolella tuli suurimmaksi osaksi ensinmainen vuosi vietettya, vapaaehtois/work exchange hommissa osan aikaa myoskin. Kaytan workaway sivustoa josta lyotyy globaalisti paikkoja mita voipi kysella. Marokon puolellakin tuli muutaman viikkoa kavaistya ja myoskin Amsterdam, Brysselli ja Pariisi tuli tsekattua.
2017 Joulukuun alussa lensin rapakon yli Floridaan jossa tuli Joulut ja uudet vuodet sitten vietettya. Sielta sitten keskiamerikkaan Nicaragua, Costa Rica ja Panama, joiden jalkeen takaisin Yhdysvaltoihin. Coloradossa tuli suurin osa kolmesta kuukaudesta vietettya, mutta Washinton stateen ja Californiaan tuli pari roadtrippia myos mahdutettua tohon vierailuun.
Puolisen vuotta sitten tulin tanne Kolumbiaan, ja taalla olen suurimman osan ajasta viettanyt Bogotassa(nainen tassa syyna). Mutta myoskin muutamia matkoja muualle Kolumbiaan on tassa tullut tehtya.

Pakkiksella kun ollaan niin varmasti myoskin treenailu asiat kiinnostaa. Kehonpainoilua on helppo harrastaa missa vaan, ja sita suurimmaksi osaksi tulee tehtya. Alusta asti on repussa kulkenut luotetut Gymringssit jotka ripustan milloin minnekin treeneja varten. Olen myoskin joogaopeksi matkallani opiskellut, ja joogailtua tulee myos joka paiva.

Voin myoskin jotain tarkempia muisteluita ja kuvakollaaseja matkavuosilta postailla jos kiinnostusta loytyy.

Teaseriksi viime Joulukuulta jossain Sierra Nevadan vuoristoissa Kolumbian pohjoisrannikolla:

 

[manux]

Mua kiinnostaa minkä kokoluokan budjetti toimii tuollaiseen matkusteluun vuositasolla? Sekin kiinnostaa erityisesti millaiset asiat nousevat isoimmiksi stressin aiheiksi matkan varrella vai meneekö hommat ihan rennosti ettei tarvi jännitellä?

 

[Barrel of Snakes]

Budjettia en ole laskeskellut(enka laske), mutta se riippuu hyvin paljon ruokailuista, logistiikasta ja asumisesta. Itse olen suurimmaksi osaksi ajasta mennyt vapaaehtoishommien perassa, niin siina saastaa jo melkein kaiken ruuan ja kaikki asumiskustannukset. Matkatkin voi liftata, taikka sitten menna halvimmalla mahd. "chicken" bussilla, aikaa kuluu toki noihin. Eli jos hyvin asiansa sumplii ja on valmis luopumaan mukavuuksista niin budjetti voi olla hyvinkin lahella nollaa. Itsella toki on mennyt tonni jos toinenkin...

Stressin aiheet, hmmm. Tamahan on hyvin yksilokohtaista, jos stressiin on taipuvainen niin kyllahan aiheita loytyy vaikka mita. Yksinaisyys, epavarmuus tulevasta, koti-ikava(sukulaiset, kaverit), rutiinien puute, jatkuva kompromissien teko, kielen ymmartamattomyys(Espanol), eksyminen(suuntavaistoa ei talta pojalta pahemmin loydy, niin tata tapahtuu usein, jatkuvat hyvastit uusille kavereille, jne.
Onhan noita hetkia kaikkia tullut tassa matkalla koettua, mutta taalla viela jatketaan enka takaisin ole tulossa nailla nakymin. Positiivista on kumminkin niin paljon joka paiva, toki seikkailija luonnetta taytyy lyotya ja itseensa luottamista.

 

[Barrel of Snakes]

Nyt sitten alkoi Amazonissa seikkailu.

Lentokentälle laskeutuessa oli hienot näkymät kun joki vaan halkoi viidakon puoliksi. Muuten oli vihreää joka suuntaan niin pitkälle kuin silmät kantoivat. En saanut kylläkään kuvattua...

Otin halvimman mahdollisen yöpymisen ja tämmönen puoliksi telttailu mesta tuli sitten vastaan. Ei ole Glamping, vaan enemmänkin cramping. Mutta eipä se mua haittaa, jos vaan yöunet on hyvät. Paikallinen kana kanta(tai enemmänkin kukko)vähän epäilyttää. Monesti kirkuvat pitkin yötä nuo otukset.. Otin kylläkin kuulosuojat jotka vähän avittaa.

Huomenna sitten enemmän tutkimaan jokea ja tätä seutua muutekin. Jonkun näköinen joki/viidakko retki on tarkoitus vetää, jos vaan löytyy sopiva. Ja myöskin yagé (Ayahuasca) seremonia, mulla on jo suositus ja shamaanin numero hallussa. #drinkthejungle

 

[Barrel of Snakes]

Eilinen meni vähän sadetta pidellessä, mut vähän pääsin katsastamaan keskustoja. Leticia siis sijaitsee aivan Brasilian ja Perun rajalla. Leticialla ja Tabatingalla on yhteinen pääkatu ja rajan voi ylittää vapaasti. Perun puolelle tarvii veneen, sillä se sijaitsee joen toisella puolella.

Muiden hostelli vieraiden kanssa tehtiin pikku viidakko retki katsomaan natiiveja. Noin puolentoista tunnin trekki viidakossa, ilman opasta, välillä kirjaimellisesti balls deep vedessä kahlaten. Perillä sitten uitiin ja ihmeteltiin heidän paikkaa. Yöksikin olisi voinut jäädä, mutta ei me oltu siihen varauduttu. Pari muuta meinaa mennä uudestaan ja jäädä yöksi, täytyy miettiä jaksaako tuota itse taas uudestaan sinne asti.

 

[Barrel of Snakes]

Ja tässähän kävi sitten niin, että mun puhelin varastettiin yön aikana ja sen jälkeen yhteydet nettiin oli mallia -99. Eli todella hidasta. Tyynyn vierestä yöllä lähti luuri, joku oli tullut aidan läpi ja hiippaillut yöllä. Oli vielä vääntänyt paskat pihalle ja pyyhkinyt majatalon pitäjän huosuihin jotka olivat olleet pyykkinarulla. Tämä oli itseltä ensimmäinen asia mitä multa on varastettu matkoillani yli 2,5 vuoteen. Eräs toinen matkaaja lahjoitti mulle vanhan puhelimensa ja sillä mennään vieläkin.
Kuvat tällä puhelimella on mallia perunalaatikko, mutta muutaman kuvan sain muilta matkaajilta.

Ayahuascatkin jäivät tällä kertaa "nauttimatta", koska shamaanin(Kolumbiassa TAITA) löytäminen meni turhan vaikeaksi. Mulla oli jo tiedossa yli satavuotiaan taitan numero, mutta tämän mun majapaikan pitäjän mukaan hän alkaa käymään jo vanhaksi ja saattaa esim. nukahtaa kesken seremonian. Ja yhtä toista koitin myöskin jäljittää, paikan missä hän seremoniat pitää löysinkin melko helposti. Se maloka oli meidän jo aiemmin kulkeneen polun varressa, mutta kun kyselin tämän taitan perään niin hän olikin justiinsa lähtenyt kylälle eikä itsellä sitten tehnyt mieli odotella herraa X-tuntia. Aiemmilla kerroilla kun olen seremonioihin osallistunut, ovat ne ikäänkuin tulleet mulle/mun suuntaan hyvin helposti. Joten päätin, että nyt ei ole aika siihen.

Kaksi päivää ennen lentoa takaisin Bogotaan, jossa nyt taas olen, mursin vielä varpaani. Vahingossa potkaisin puun juureen, ja sitten loppui kävelyt ja viidakko seikkailut. Tuolla oli halvat mototaxit, niin kylille vielä pääsi kumminkin. Kolumbiassa ja latinalaisessa amerikassa yleensäkin on hyvin yleistä nuo mototaxit, eli jampat kyytsäilee halpaan hintaan moottoripyörien takahollarilla paikasta toiseen. Joskus jopa antavat kypärän päähän, yleensä ei. Nää on näitä omalla vastuulla ja hyvällä tuurilla.

Tässä nyt vielä loput kuvat matkasta.