Yleisesittely VO2-poikkeamasta
VO2-poikkeama (engl. VO2 deviation) on täysin uusi käsite, joka esiteltiin vuonna 2022 julkaistussa artikkelissa ”The energy balance theory is an inconsistent paradigm” [1]. Tämä käsite liittyy elimistön hapenkulutukseen (VO2) ja sen dynamiikkaan fysiologisissa prosesseissa, kuten energiantuotannossa ja liikuntasuorituksissa. Jotta VO2-poikkeamaa voidaan ymmärtää, on tärkeää käydä ensin läpi muutamia peruskäsitteitä.
Mitä on VO2?
VO2 eli hapenkulutus mittaa sitä, kuinka paljon happea elimistö käyttää tietyssä ajassa. Se on tärkeä mittari, koska happi on välttämätön energiantuotannossa, erityisesti aerobisen aineenvaihdunnan kautta, jota tapahtuu esimerkiksi kestävyysliikunnan aikana. VO2 ilmaistaan yleensä millilitroina happea per minuutti (ml/min) tai painoon suhteutettuna (ml/kg/min). Maksimaalinen hapenkulutus eli VO2max kuvaa henkilön aerobista kapasiteettia ja sitä käytetään yleisesti kuntoilijoiden ja urheilijoiden suorituskyvyn arvioinnissa.
Mitä tarkoittaa "poikkeama" tässä yhteydessä?
Termi "poikkeama" viittaa siihen, että hapenkulutus (VO2) ei aina noudata odotettua tai teoreettista mallia tietyissä tilanteissa. Toisin sanoen,
VO2-poikkeama kuvaa eroa sen välillä, mitä hapenkulutuksen pitäisi olla jonkin teorian tai mallin mukaan, ja sen, mitä se todellisuudessa on mittauksissa. Tämä ero voi johtua monista fysiologisista, biokemiallisista tai ympäristöllisistä tekijöistä, joita ei vielä täysin tunneta tai jotka on aiemmin jätetty huomiotta.
Miksi VO2-poikkeama on tärkeä käsite?
VO2-poikkeaman käsite haastaa perinteisiä malleja ja teorioita, joita on käytetty hapenkulutuksen ja energiantuotannon dynamiikan selittämiseen. Artikkelissa, jossa tämä käsite esiteltiin, kritisoidaan erityisesti energiatasapainoteoriaa (energy balance theory), joka on ollut yksi vallitsevista paradigmoista fysiologiassa. Tämä teoria olettaa, että energiankulutus ja hapenkulutus noudattavat tiettyjä ennustettavia malleja, mutta VO2-poikkeaman olemassaolo osoittaa, että nämä mallit eivät pidä täysin paikkaansa. VO2-poikkeama voi siis auttaa meitä ymmärtämään paremmin, miksi ja miten elimistön hapenkulutus voi vaihdella odottamattomasti, esimerkiksi erilaisissa liikuntasuorituksissa, metabolisissa häiriöissä tai ympäristöolosuhteissa.
Mistä VO2-poikkeama voi johtua?
Vaikka tässä vaiheessa ei vielä keskitytä yksityiskohtiin, on hyvä ymmärtää, että VO2-poikkeama voi liittyä esimerkiksi seuraaviin tekijöihin:
- Hapen kuljetus ja käyttö: Hapen kuljettaminen keuhkoista kudoksiin (esim. verenkierron kautta) ja sen käyttö soluissa (esim. mitokondrioissa) ei aina tapahdu lineaarisesti tai odotetusti.
- Fysiologiset rajoitteet: Esimerkiksi sydämen pumppausteho, keuhkojen kapasiteetti tai lihasten hapenottokyky voivat vaikuttaa siihen, miten VO2 käyttäytyy.
- Yksilölliset erot: Ihmisten geneettiset, fysiologiset ja elämäntapaan liittyvät tekijät voivat aiheuttaa vaihtelua hapenkulutuksessa, jota perinteiset mallit eivät huomioi.
- Ulkoiset tekijät: Esimerkiksi lämpötila, ilmanpaine (kuten korkealla vuoristossa) tai harjoituksen intensiteetti voivat vaikuttaa hapenkulutuksen dynamiikkaan.
Mitä VO2-poikkeama ei ole?
On tärkeää erottaa VO2-poikkeama tavallisista mittausvirheistä tai teknisistä epätarkkuuksista.
VO2-poikkeama ei tarkoita, että mittauksissa olisi tapahtunut virhe, vaan se viittaa fysiologiseen ilmiöön, joka ei sovi perinteisiin teoreettisiin malleihin. Tämä erottaa sen esimerkiksi satunnaisista vaihteluista, joita voi esiintyä mittauslaitteiden epätarkkuuden vuoksi.
Miksi tämä on uutta?
VO2-poikkeama on uusi käsite, koska se kyseenalaistaa aiemmat oletukset hapenkulutuksen käyttäytymisestä ja energiantuotannon säätelystä. Se kutsuu tutkijoita ja opiskelijoita tarkastelemaan kriittisesti olemassa olevia teorioita ja kehittämään uusia malleja, jotka ottavat huomioon nämä poikkeamat. Tämä voi avata uusia näkökulmia esimerkiksi liikuntafysiologiaan, metabolisiin tutkimuksiin ja jopa kliinisiin sovelluksiin.
Yhteenveto
VO2-poikkeama on siis konsepti, joka kuvaa eroa odotetun ja todellisen hapenkulutuksen (VO2) välillä. Se haastaa perinteisiä malleja ja teorioita, kuten energiatasapainoteoriaa, ja korostaa, että elimistön fysiologiset prosessit voivat olla monimutkaisempia kuin aiemmin on oletettu. Tämä käsite on tärkeä, koska se voi auttaa meitä ymmärtämään paremmin hapenkulutuksen dynamiikkaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä, mikä voi johtaa tarkempiin malleihin ja parempaan tietoon ihmisen fysiologiasta.
1.
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0022519322002351?via=ihub