Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
20v ja yli sitten bodarit olivat pienempiä, tosin kärkiporukka aina erottuvaa lihaksistoltaan, eikä olut röllövatsoja.
Pakkotoiston kannattaisi alkaa enemmän vaalia ja valistaa terveellisiä arvoja (toisaalta pakkis on hoitanut tämänkin puolen). Järjestää esim. joitakin valistustilaisuuksia, joissa entiset käyttäjät saisi käännettyä nuorien mielen. Eri asia tulisiko nämä jantterit edes paikalle kuuntelemaan valistusta!!
Ramy on Pro-kehonrakennuksen mielenkiintoisin henkilö tällä hetkellä. Fysiikaltaan ei täydellisin, mutta aikamiehen mitoissa kuitenkin.. Olympiaa odotellaan mielenkiinnolla.
Seuraava kirjoitus ei koske IsoDinoa erityisesti, vaan aihetta yleisesti. Ja mielestäni sopii tähän Ramyn ketjuun mainiosti, niin kuin IsoDinkin kirjoitus.
Oma kantani tuohon IsoDinon ehdotukseen on kuitenkin se, että toivottavasti kukaan ei lähde kuuntelemaan tuollaisia "valistustilaisuuksia", sillä kyseessähän olisi pääsääntöisesti perinteinen holhoustilaisuus. Alkuperäisen valistuksen idea oli korostaa järjen, tiedon, oman ajattelun ja ihmisoikeuksien merkitystä. Holhoustilaisuudessa (alkoholi, huume, doping yms.) lähtökohtaisesti oletetaan, että kuulija ei kykene rationaaliseen ajatteluun eikä itsenäiseen päätöksen tekoon. Valistuksen tunnuslause oli kuitenkin "Sapere Aude" -Uskalla tietää. Käytä rohkeasti omaa järkeäsi! Holhoustilaisuuksissa näillä arvoilla yleensä heitetään vesilintua, koska "holhooja-auktoriteetti" on jo ennakolta päättänyt oikeat toimitamallit ja ratkaisut kuulijan puolesta (koskee eritysesti antidopingtyötä).
Toinen ongelma on se, että kun valistajana (esim.bodauksessa) toimii joku entinen dopingaineiden käyttäjä, joka mahdollisesti on vielä "suuren katumuksen" vallassa "elämättömästä tai itsekkäästä elämästä", sekä myös pettynyt omiin saavutuksiinsa kehonrakentajana, niin tämän aiotun valistuksen päällimmäiseksi motiiviksi nousee juuri "katumus" ja "pettymys" ja silloin valistustoiminnalla on tapana olla erityisen subjektiivista ja holhoavaa, jossa ei ole sijaa vuoropuhelulle tai eriäville mielipiteille, koska valistaja "tietää" aina paremmin, kuin kuulija, mikä on tälle parhaaksi.
Mutta jos nyt valistustyötä lähdettäisiin järjestämään, niin "valistuksen hengen" mukaista olisi, jos valistusinformaatio olisi mahdollisimman kattavaa sisällöltään (kunto-, kilpa- ja pro-kehonrakennus sekä lääkkeet) ja kriittiseen ajatteluun kannustavaa: puolesta ja vastaan -argumentit, sekä kunnioittaisi myös yksilön itsemääräämisoikeutta. Valitetavasti tämä ehdotus on utopiaa, sillä juuri missään "anti-jotakin" -valistus missoissa ei koskaan lähdetä siitä, että annettu informaatio olisi kattavaa ja tasapuolista, tai siitä, että kuulijat pystyisivät, (todelliset) faktat kuultuaan, tekemään mitään itsenäisiä, itseään koskevia päätöksiä.
Mikä sitten on perimmäinen syy siihen, että ajaudutaan eräänlaiseen katumussävytteiseen valistustyöhön? Nähdäkseni keskeisin syy on se, että ei alun alkaenkaan - siis kehonrakennusuran alussa - olla tehty riittävän kattavaa ajattelutyötä kilpakehonrakennuksen, huippu-urheilun ja lääkehuollon funktionaalis-olemuksellisista (tulosten ylittäminen, kilpailu, voitto ja riskit) piirteistä tai suhteessa arvomaailmaan. Kehorakentajan tulisi ennen tärkeitä päätöksiään tietää ja ymärtää, että mitä mikäkin asia edellyttää. Täytyy olla perillä kehonrakennuksen realiteeteista sen kaikilla tasoilla. Riskien hyöty-haitta-kartoitus olisi myös tehtävä huolella. Useissa tapauksissa tätä perimmäistä ajatustyötä ei ole onnistuttu tekemään edes kilpauran loputtua. Mistä sen voi tietää? Siitä, kun seuraavan kerran kuule kehonrakentajan päästävän suustaan sanat: "Paskin ja sairain laji kaikista", "Jos olisin ollut fiksu, olisi valinnut toisen lajin, josta olisi tullut massia", "Ei olis koskaan pitänyt roinata", "Kaikki on mennyt, eikä mitään tullut". Nämä ja vastaavat iskulauseet ovat niitä, jotka paljastavat sen, että kehonrakentaja ei ole koskaan ajatellut uraansa liittyviä elämänvalintojaan kovinkaan syvällisesti ja loppuun saakka. Itse asiassa nämä samat asiat koskevat yhtä lailla kaikkia huippu-urheilijoita. Asiaan kuuluu myös se, että aina ei onnistu. Vaikka kuinka panostaisi ja toivoisi. Ja pääsasiassa (kilpa)kehonrakennusta harrastetaan vain "Rakkaudesta lajiin" -periaatteella. Opimaalinen terveys ei ole ylin tavoite, kuten ei huippu-urheilussa muutoinkaan. Nämäkin asiat pitää vain ymmärtää ja hyväksyä. Elämässä on arvoja, jotka kuitenkin ovat osittain myös kulttuuriinsa sidonnaisia. Monia niistä tulee kuitenkin vaalia. Mutta on myös kontekstiinsa sisään ajettuja arvoja, joita ilman on vaikea toimia menestyksellisesti, jossakin määrätyssä asia yhteydessä, esimerkiksi huippu-urheilussa ja kilpakehonrakennuksessa. Jos on päämääriä, niin pitää laskea myös kustannukset. Aina ei voi kaikkea sovittaa yhteen, silloin on jostakin luovuttava tai sitten vaidettava päämäärää. Jos lajin parissa itkettää jo nyt, niin aina voi lopettaa, ennen kuin itkettää vielä enemmän. Puhdas kuntokehonrakennus on ehkä kaikkein terveellisin ja suositeltavin vaihtoehto ja sopii lähes kaikille, ikään ja sukupuoleen katsomatta.
Ramy on Pro-kehonrakennuksen mielenkiintoisin henkilö tällä hetkellä. Fysiikaltaan ei täydellisin, mutta aikamiehen mitoissa kuitenkin.. Olympiaa odotellaan mielenkiinnolla.
Seuraava kirjoitus ei koske IsoDinoa erityisesti, vaan aihetta yleisesti. Ja mielestäni sopii tähän Ramyn ketjuun mainiosti, niin kuin IsoDinkin kirjoitus.
Oma kantani tuohon IsoDinon ehdotukseen pälä läpä...
Miten joku 15 v lapsi vuonna -90 olisi pystynyt hakemaan tietoa aineiden vaikutuksista? Täysin utopistista ajattelua. Olisihan se hienoa, kun kaikki menisi niinkun kirjoitit, mutta Mietipä nyt uudelleen noita asioita. Minä olen henkilökohtaisesti tuon polun käynyt ja jos olisi tämä sama kokemus ollut silloin 15 v, niin asiat olisivat kohdallani mennyt täysin toisin. Ihminen ajattelee aina alitajuisesti, että ei se minulle tapahdu vaikka tietäisi, että jopa henki voi mennä. Ja laji on vaan yksi hulluimpia mitä voi ikinä alkaa tekemään, nyt puhutaan siis kilpakehonrakennuksesta. Ja en ole katkera, mutta harmitus on toki kova, sillä panostin kaikkeni ja vähän enemmänkin kehonrakennukseen.
Asiasta toiseen, miten Ramin sviipit näyttävät noin luonnottomilta, onko lihaskalvoja avattu kirurgisesti reiden sivuilta tms. tai öljyä pumpattu reiden sivuun?
![]()
Asiasta toiseen, miten Ramin sviipit näyttävät noin luonnottomilta, onko lihaskalvoja avattu kirurgisesti reiden sivuilta tms. tai öljyä pumpattu reiden sivuun?
Asiasta toiseen, miten Ramin sviipit näyttävät noin luonnottomilta, onko lihaskalvoja avattu kirurgisesti reiden sivuilta tms. tai öljyä pumpattu reiden sivuun?
Olen jo ihmetellyt lihaskalvojen avaamista kehonrakennuksen kannalta. Itseltä toisen rintalihaksen kalvo poistettu, niin tuntuma, pumppi ja jopa kasvu tuntuvat olevan täysin erilaiselta mitä ennen. Eikö tuota kalvojen aukaisua voisi siis tehdä periaatteessa kaikille lihaksille, vai onko riskit liian suuret ja jääkö näkyviä arpia ym? Ja onko se hyötykään loppu pelissä iso? Ramylla ei kyllä mitään arpia näy, eli veikkaan kyllä, että jalat ovat vain noin hyvät. Öljy tuntuu hurjalta ajatukselta, eikö sitä pitäisi reisiin laittaa tolkuttomia määriä jotta toimisi, ei kuitenkaan mitkään hauis huiput ole?
Loppupelissä siisti kunto ja törkeät reidet ovatpa ne millä menetelmällä rakennettu.
Olipahan ainakin aivan todella huono poseerausohjelma.