Nyt on vissiin viikon verran iMac ollut kotona. Onhan tää nyt ollut yhtä juhlaa, kun selittämättömät ongelmat ovat hävinneet ja kone ei jää välillä minuutiksi miettimään, että mitä sitä pitikään tehdä. Samoin tuo ossipenan mainostama hibernaatio on muutaman sekunnin operaatio molempiin suuntiin. Myöskään pelko viruksista ja ahdistus tuhottoman hitaista viruksentorjuntaohjelmista eivät enää ole ongelmia. Negatiivisia puolia ovat olleet lähinnä näppiksen vaihtuneet paikat tietyille napeille.
Yleisesti OS X:n käytettävyys on myös aivan eri luokkaa kuin XP:n näppäriä ominaisuuksia on tuhottomasti, kuten Dashboard ja Exposé. Samoin näppäinyhdistelmillä saa tehtyä monenlaista kivaa, mistä ei XP:n puolella edes voinut haaveilla. Tai jos saattoikin haaveilla, niin piti käyttää jotakin kotikutoista softaa, joka toimi vähän miten sattui ja välillä tuskastuttavan hitaasti. Lisäksi silmäkarkin määrä on riittävä ja siltikään se ei hidasta käyttöä. Ei sille mitään voi, tämä vaan toimii mukavammin kuin Windows, eikä edes vaadi koneelta ihan mahdottomia. Eikä kyllä käy kiistäminen siinäkään, että onhan se mukavaa, kun kone on fiksunnäkönen ja pelkkä virtapiuha hoitaa entisen johtoviidakon virkaa.
XP on tarkoitus jossain vaiheessa Bootcampin tai Parallelsin kanssa ottaa vielä rinnalle käyttöön, kun kouluhommiin tarvitsee välillä ohjelmia, joita ei ole saatavilla Macille.