Eli onko vastaavasti mihin tahansa olemassaolovaitteeseen (tai miksei mihin tahansa muuhunkin vaitteeseen) olemassa nama kolme kantaa, totta/epatotta/ehka? Ja nama pitaisi jotenkin tarkasti erotella ja kutsua eri nimella erimielta olevia?
Siis mun pointti on se, etta taman jumalakysymyksen ei pitaisi olla mitenkaan erityisessa asemassa verrattuna vaikkapa yksisarviskysymykseen. Ja edelleen tuollainen ateistin asettaminen johonkin aaripaahan on typeraa. Eihan kaytannossa mistaan asiasta olla taydellisen varmoja, mutta silti ihmiset ihan ongelmatta sanovat etta uskovat vaikkapa elektorien olemassaoloon, tai etta eivat usko yksisarvisten olemassaoloon. Vaikka tietysti naissakin kysymyksissa se jarkeva kanta on "agnostismi", eli sellainen sopivan kriittinen epaily. Kovasti nayttaa silta etta elektroneja ihan oikeasti on olemassa, mutta ei kai sita voida absoluuttisella varmuudella sulkea pois, etta joskus kavisi ilmi ettei niita olekaan, vaan havainnot niista onkin jotain muuta, vaarinkasitysta. Vastaavasti on kuviteltavissa etta jostain viidakon katkoista loytyykin yksisarvisia, muttei tuota kukaan pida millaan tavalla todennakoisena.
Eli siis ateistina en usko jumalan olemassaoloon sen enempaa kuin yksisarvistenkaan, mutta tottakai on periaatteessa mahdollista etta olen kummassa tahansa uskomuksessani vaarassa. Silti en nae jarkevaksi erikseen joka ainoassa yhteydessa korostaa, etta kun sanon luulevani asioiden olevan jollain tavalla, niin en silti ole absoluuttisen varma siita. Kun kerran tallaista kielenkayttoa ei muussakaan yhteydessa normaalisti kayteta, niin miksi jumalakysymyksessa pitaisi?