Maailmankatsomusthread (uskontokeskustelut kaikki tänne)

Kristinuskossa kaikki siisti on kiellettyä ja vielä jotkut vajakit noudattaa sitä.

Mitäköhän säkin siistinä sit oikein pidät?

Kristinuskossa on kyse siitä, että Jumala asuu Pyhän Hengen kautta ihmisessä kun otetaan Jeesus vastaan Herrana ja vapauttajana ihmisen omasta pahuudesta mikä on jokaisessa meissä sen kautta kun ollaan vääriä juttuja tehty tai sisimmässä haudottu.

Kyllä tässä enemmän saa kuin menettää, siis jo ihan täällä Telluksella.

Tietty jos ihmisen ilo on vuosikausia sidoksissa irtoseksiin, dokaamiseen tai vaikka muiden jatkuvaan arvosteluun, niin joku voi kokea että kaikki kiva viedään.
Kuitenkin uskovilta ei ole seksi, alkoholin kohtuullinen nauttiminen tai edes kiero huumorintaju kiellettyä.. tässä on kyse siitä, että saa jotain sellaista mitä sanat ei voi kuvata ja mikä pitää itse kokea ennen kuin sitä voi edes kommentoida.

Rauha, sisäinen lepo, vapaus ja toivo - sekä ihan aito rakastettuna olemisen kokemus.
Uskoa parempaa asiaa ei ole olemassa.
 
Kristinuskossa kaikki siisti on kiellettyä ja vielä jotkut vajakit noudattaa sitä.

Jos joku uskonto pitäisi valita tällä hetkellä ja muut poistettaisiin niin kyllä se kristinusko olisi. Ennen ei ehkä, mutta nykyään selvästi vaarattomin buddhismin ohella. Tietenkin on joitain jotka lukevat raamattua aivan väärin tai omalla tavalla, mutta harras kristinuskoinen on mielestäni ihan ok jos verrataan vaikkapa hartaaseen islaminuskoiseen. Kyseessä nimenomaan harras uskovainen. Kirjassa lukee nimenomaan älä vittu tapa. Koraania en ole koskaan lukenut, eli en tiedä tarkalleen mitä siellä lukee toimista islamin vihollisille mutta jotain siellä ohjeistetaan. Joko se on onkimalla ongittu se 'ohjeistus' tai sitten se on siellä oikeasti.

Kiinnostaisi muuten tietää mikä siinä kirjassa on joka sai monet kuuluisat afroamerikkalaiset islaminuskoisiksi esim. Muhammad Ali, Mike Tyson, Snoop Dogg, Ice Cube, Kareem Abdul-Jabbar ja 2Pac.

Muistaakseni raamatussa lukee että tatuoinnit ja lävistykset ovat syntiä.
 
The Stone Merchant- elokuvassa oli mielenkiintoinen teoria että islaminusko nousee ja laskee säännöllisesti, ikäänkuin aaltoliikkeenä, ylös ja alas. Ja ylhäällä (suosion huipulla) tulee ongelmia kunnes se menee alas muiden toimesta. Kiinnostaisi tietää onko tästä jotain oikeaa kaaviota, eli milloin islaminusko oli suhteessa huipulla viimeksi? Ja joku islam-ekspertti voisi valaista tätä 'fatwah'-systeemiä?
 
Ja tämä unohdettiin aika lahjakkaasti ristiretkillä.

Niin, jos sanon että nykyään. Oma nykyään on 2000->luvulla. Ennen oli sekoilua kristinuskonkin merkeissä todella tehokkaasti, joka periaatteessa kumoaa koko kristinuskon, sen verran tappamista oli silloin. Tosin mikään niistä jutuista tuskin löytyy edes lähellekkään sellaisenaan raamatusta.

Ja en tiedä voiko siitä kristinuskoa syyttää kun se uskominen oli sellaista kylän pakottamaa. Jos ei käynyt kirkossa päivittäin aamuhartaudessa tjsp. niin oli noita. Tiedä sitten kuinka moni oli oikeasti kristinuskoinen noilla retkillä.
 
Kristinuskossa on kyse siitä, että Jumala asuu Pyhän Hengen kautta ihmisessä kun otetaan Jeesus vastaan Herrana ja vapauttajana ihmisen omasta pahuudesta mikä on jokaisessa meissä sen kautta kun ollaan vääriä juttuja tehty tai sisimmässä haudottu.

Mitä tuo loppujen lopuksi tarkoittaa käytännössä? Jumala "asuu" ihmisessä? Pyhän Hengen "kautta"? Otetaan Jeesus vastaan "Herrana" ja "Vapauttajana" (ihmeellisiä essiivimuotoja, joita näkee paljon uskisten slangissa)? Syntisiä matoja ollaan siis kaikki vaikka mitä tekisi? Sisimmissäkin haudotaan aina pahaa mitä pitää pyydellä anteeksi?

Vastaavaa puhetta näkee monessa paikassa ja mua aina ihmetyttää suuresti nuo inessiivi- ja essiivimuodot sekä muut omituiset termit, jotka on ilmeisesti mahdollista tajuta vasta kun on tosissaan uskossa.

Tietty jos ihmisen ilo on vuosikausia sidoksissa irtoseksiin, dokaamiseen tai vaikka muiden jatkuvaan arvosteluun, niin joku voi kokea että kaikki kiva viedään.

Entäpä jos ilona on lähimmäisenrakkaus, uteliaisuus, elämänilo, toisten kunnioitus ja hyväntekeminen? Luonnistuu täysin ilman uskontoakin.

Rauha, sisäinen lepo, vapaus ja toivo - sekä ihan aito rakastettuna olemisen kokemus.
Uskoa parempaa asiaa ei ole olemassa.

Voipi olla mutta sekään ei vaadi uskontoa.

Kirjassa lukee nimenomaan älä vittu tapa. Koraania en ole koskaan lukenut, eli en tiedä tarkalleen mitä siellä lukee toimista islamin vihollisille mutta jotain siellä ohjeistetaan. Joko se on onkimalla ongittu se 'ohjeistus' tai sitten se on siellä oikeasti.

Koraanissa lukee että "Älä vittu tapa, paitsi jos joku tulee kimppuun niin saat tappaa ihan vitusti":

2. Suura:
190. Taistelkaa Jumalan retkellä niitä vastaan, jotka vastaanne sotaa käyvät, mutta itse älkää aiheetta hyökätkö. Totisesti Jumala ei rakasta rauhanrikkojia.

191. Surmatkaa heidät, missä heidät tapaattekin, ja karkoittakaa heidät joka paikasta, mistä he ajoivat pois teidät, sillä pakanuuteen käännyttäminen on pahempi kuin murha. Mutta älkää taistelko heitä vastaan Rauhoitetun temppelin lähellä, jolleivät he hyökkää päällenne siellä; mutta jos he hyökkäävät, niin tappakaa heidät. Sellainen on oleva uskottomien palkka.

Kiinnostaisi muuten tietää mikä siinä kirjassa on joka sai monet kuuluisat afroamerikkalaiset islaminuskoisiksi esim. Muhammad Ali, Mike Tyson, Snoop Dogg, Ice Cube, Kareem Abdul-Jabbar ja 2Pac.

Julkkikset nyt on muutenki aika hurahdusaltista porukkaa :) Milloin mitäkin skientologeja, Kabbala-hörhöjä tai buddhisteja. Heillä tuntuu olevan melkoinen PR-kysymys tuo hengellisyys.

Muistaakseni raamatussa lukee että tatuoinnit ja lävistykset ovat syntiä.

Taitaa olla noita vanhan testamentin juttuja, jotka ovat enemmänkin juutalaisten heiniä. Mun mielestä siellä sanottiin jotain että ei saa viillellä tai tatuoida itseään mutta riippuu ihan tulkinnasta miten sen ottaa. Esim. muut vanhan testamentin säännöt voidaan heittää roskikseen mutta monet valikoivat sieltä parhaat palat kuten homouden tuomitsemisen.
 
Niin, jos sanon että nykyään. Oma nykyään on 2000->luvulla. Ennen oli sekoilua kristinuskonkin merkeissä todella tehokkaasti, joka periaatteessa kumoaa koko kristinuskon, sen verran tappamista oli silloin. Tosin mikään niistä jutuista tuskin löytyy edes lähellekkään sellaisenaan raamatusta.
No jos aletaan kirjaimellisesti raamattua noudattamaan, niin lainataanpas muutamia mukavia lausahduksia, jotka nyt eivät suoranaisesti tappamiseen liity, mutta liippaa läheltä.

"Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja”

”Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin. Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin"
 
Ilmoitammeko heille kaikille ja monelle muulle, että pakkiksella on päätetty ton homman olevan ihan turhaa kun ei silloin ollut mitään?

En toki tarkoittanut tuota, vaan sitä, että luonnollisen kielen käsitteet eivät sovellu näiden asioiden käsittelemiseen. Pointtina oli, että esimerkiksi universumin syntyä koskevia kysymyksiä ei voida kunnolla esittää luonnollisen kielen käsitteillä, mikä selittää niihin joskus liittyvän paradoksaalisuuden vaikutelman - paradoksithan ovat seurausta siitä, että jotakin käsitettä yritetään käyttää sen oikean käyttötavan vastaisesti. Eli tämä näennäinen paradoksaalisuus ei ole todiste siitä, että universumin syntyyn tms. liittyisi mitään mysteereitä, joiden selittämiseksi tarvittaisiin yliluonnollisia voimia.

Tieteellisessä tutkimuksessa ei tietenkään tarvitse nojautua pelkästään luonnollisen kielen käsitteisiin, mitä en väittänytkään. Silloin kun poiketaan luonnollisen kielen käsitteistä, on kuitenkin syytä olla selvillä siitä, että näin tehdään. Ei esimerkiksi ole ennalta lainkaan selvää, että "aikaa ennen alkuräjähdystä" koskevassa tutkimuksessa ajan käsite olisi täsmälleen sama kuin arkikielessä - eikä sen tarvitse olla, kunhan tutkija ja yleisö ovat tästä selvillä. Henkilökohtainen käsitykseni on, että etenkin tieteen popularisoinneissa tässä asiassa vedellään usein mutkia turhan suoriksi. Eikä tämä rajoitu pelkästään fysiikan tieteeseen, vaan vastaavia ongelmia esiintyy myös esimerkiksi taloustieteiden, neurotieteiden ja genetiikan (etenkin käyttäytymisgenetiikan) popularisoinneissa. Itse tutkimuksessa ei näissä tapauksissa yleensä ole mitään vikaa, vaan ongelmia syntyy siinä, kun esimerkiksi tiedetoimittaja ei ymmärrä tai unohtaa mainita, että sama sana saattaa tieteenalan sisäisessä keskustelussa tarkoittaa jotakin muuta kuin arkikielessä.
 
Niin, jos sanon että nykyään. Oma nykyään on 2000->luvulla. Ennen oli sekoilua kristinuskonkin merkeissä todella tehokkaasti, joka periaatteessa kumoaa koko kristinuskon, sen verran tappamista oli silloin. Tosin mikään niistä jutuista tuskin löytyy edes lähellekkään sellaisenaan raamatusta.

Ja en tiedä voiko siitä kristinuskoa syyttää kun se uskominen oli sellaista kylän pakottamaa. Jos ei käynyt kirkossa päivittäin aamuhartaudessa tjsp. niin oli noita. Tiedä sitten kuinka moni oli oikeasti kristinuskoinen noilla retkillä.

Ristiretket olivat ainakin osaksi paavin harrastamaa politiikkaa, tietysti nämä on monisyisiä juttuja. Ja ei tietenkään kaikki siinä ole mukana, sillä että niin uskoisi, mutta tosiaan ei sovi väheksyä uskonnon yhteisöllistävää me vastaan muut asetelmaa, niin hyvässä kuin pahassa.
Ja väitän että tuo ristinuskon nykyinentulkinta on seurausta humanismin ja kriittisenmän ajattelun (sananvapauden) kasvusta, eikä toisinpäin. Ei sillä et olisit niin väittänytkään.

----
Niin mikä sitten on siistiä?
Täälläpäin lehtien yleisönosastoissa on paljon kirjoituksia, kuinka naispapit on lepsuja ja liian kilttejä virkaansa, eivätkä julista tarpeeksi synnistä ja kerro ikuisesta kadotuksesta.
Näihin kyllä sopii se vapareitten slougani todella hyvin, nauti elämästäsi kuin ainoastasi, koska se on. Tietysti jos nauttii ja on siistiä, kun murehtii taivaspaikastansa ja muiden sielujen kohtalosta, niin mikäs siinä sitten. Jonkinlaisia henkisiä masokisteja uskikset kyllä ovat.
E: Ja osa menee vielä pidemmälle ruoskii ja viiltelee itseään tunteakseen jeesuksen tuskat, vaikka viiltely olikin kielletyä. On vaan melkosia älypäitä.
 
En toki tarkoittanut tuota, vaan sitä, että luonnollisen kielen käsitteet eivät sovellu näiden asioiden käsittelemiseen. ...

Tieteellisessä tutkimuksessa ei tietenkään tarvitse nojautua pelkästään luonnollisen kielen käsitteisiin, mitä en väittänytkään. Silloin kun poiketaan luonnollisen kielen käsitteistä, on kuitenkin syytä olla selvillä siitä, että näin tehdään. Ei esimerkiksi ole ennalta lainkaan selvää, että "aikaa ennen alkuräjähdystä" koskevassa tutkimuksessa ajan käsite olisi täsmälleen sama kuin arkikielessä - eikä sen tarvitse olla, kunhan tutkija ja yleisö ovat tästä selvillä. Henkilökohtainen käsitykseni on, että etenkin tieteen popularisoinneissa tässä asiassa vedellään usein mutkia turhan suoriksi. Eikä tämä rajoitu pelkästään fysiikan tieteeseen, vaan vastaavia ongelmia esiintyy myös esimerkiksi taloustieteiden, neurotieteiden ja genetiikan (etenkin käyttäytymisgenetiikan) popularisoinneissa. Itse tutkimuksessa ei näissä tapauksissa yleensä ole mitään vikaa, vaan ongelmia syntyy siinä, kun esimerkiksi tiedetoimittaja ei ymmärrä tai unohtaa mainita, että sama sana saattaa tieteenalan sisäisessä keskustelussa tarkoittaa jotakin muuta kuin arkikielessä.

Tieteen popularisoinnista olaan samaa mieltä. Usein popularisointi on kuitenkin tarpeen.

Harhauduin vain kappaleesta:
Ei siis ole mielekästä kysyä, mikä syy aiheutti alkuräjähdyksen, mitä oli ennen ajan alkua, tai mitä on universumin ulkopuolella, koska näissä kysymyksissä kysyjä yrittää soveltaa syyn ja seurauksen, ajan ja tilan käsitteitä tavalla, joka ei ole niiden luonnollinen käyttötapa. Näihin kysymyksiin ei ole mitään vastausta, koska tällä tavalla esitettynä itse nämä kysymyksetkään eivät tarkoita oikeastaan mitään.​
 
Tiede-lehdessä tänään mielenkiintoista uutisointia:

Moraali ei ole uskonnon tuote

Oliko ensin uskonto vai moraali? Miten ja miksi ne ovat syntyneet?

Ainakaan ihmisen sisäsyntyinen käsitys oikeasta ja väärästä ei riipu hänen uskonnollisuudestaan. Yksilöiden moraalisessa suhtautumisessa uusiin moraalisiin ongelmiin ei ole juurikaan eroja, vaikka heillä olisi erilainen uskonnollinen tausta tai ei lainkaan uskontoa, totesivat uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäinen Helsingin yliopistosta ja psykologi Marc Hauser Harvardin yliopistosta Yhdysvalloista. He kävivät läpi kokeellisia moraalipsykologian tuloksia ja punnitsivat niiden valossa teorioita uskonnon ja moraalin muodostumisesta.

"Analyysimme tukee teoriaa, että uskonto ei ole alunperin biologinen sopeutuma yhteistyön helpottamiseksi, vaan se on kehkeytynyt sivutuotteena aiemmista, ei-uskonnollisista mielen toiminnoista", Pyysiäinen sanoo. Silti uskonto on voinut helpottaa ja vakauttaa ihmisryhmien välistä yhteistyötä.

"Näyttää siltä, että monissa kulttuureissa uskonnolisia käsitteitä käytetään yleisesti moraalisten intuitioiden käsitteellistämiseen. Monet ihmiset ovat niin tottuneet käyttämään niitä, että uskonnon arvostelu koetaan perustavanlaatuiseksi uhaksi moraaliselle olemassaolollemme", Hauser tulkitsee.

Tutkimuksen julkaisi Trends in Cognitive Sciences.

(Alkuperäinen artikkeli)

Lisää painavaa faktaa siitä ettei moraalinen toiminta riipu uskonnosta (tai sen puutteesta). Tutkijat ovat eturivin kognitiivisia uskontotieteilijöitä joten tulokset pönkittävät myös sillä rintamalla vallitsevaa käsitystä siitä että uskonto on kehittynyt ei-uskonnollisista aivojen mekanismeista ja saanut vasta myöhemmin roolin esim. yhteisöjen yhteenkuuluvuuden lisääjänä.
 
Tässä ketjussa on kyllä paljon mielenkiintoista asiaa, olen ehtinyt lukea vasta osan. Erityiskiitos Heikki M.:lle, Paletaanille ja Ankaralle Aatulle. Yllättäen kaikkein huonoimmat ja vähiten perustellut argumentit tulevat joiltakin ateisteilta, henkilöön hyökkäämistä ja ontologisiin todistuksiin verrattavissa olevia, perusteettomia "päätelmiä". Harmi vain, että nämä ovat omiaan ajamaan pois osan järkevään keskusteluun kykenevistä teisteistä.

Keräilen tässä itselleni kirjalistaa aiheen tiimoilta, useat ovatkin poimittu tästä ketjusta. Olisin kiitollinen kaikista kommenteista.

Boyer, P.: Religion Explained
Dennett, D. C.: Breaking the Spell: Religion as a Natural Phenomenon
Ketola, K. et al.: Näköaloja uskontoon: uskontotieteen ajankohtaisia suuntauksia
Ketola, K. et al.: Uskonto ja ihmismieli

Carrol, S. B.: Endless Forms Most Beautiful: The New Science Of Evo Devo And The Making Of The Animal Kingdom
Carrol, S. B.: The Making of the Fittest
Dennett, D. C.: Darwin's Dangerous Idea: Evolution and the Meanings of Life

Armstrong, K.: History of God
Armstrong, K.: The Battle for God: A History of Fundamentalism

Tarkoituksena olisi aloittaa noista uskontotiedettä sivuavista kirjoista, ja jatkaa sitten evoluutiota käsitteleviin. Jos intoa riittää, niin jonkunlainen historiakatsaus johonkin väliin.
 
Keräilen tässä itselleni kirjalistaa aiheen tiimoilta, useat ovatkin poimittu tästä ketjusta. Olisin kiitollinen kaikista kommenteista.

Näitä on tullut lueskeltua joten yritetääs...

Boyer, P.: Religion Explained

Kertakaikkiaan loistava kirja. Boyer on alallaan äärimmäisen arvostettu kaveri ja summaa tässä kirjassaan valtavan laajan spektrin uskontojen kognitiotieteellistä tutkimusta. Samalla hän esittelee runsaasti perustietoja ihmismielen yleisestä toiminnasta ja evoluutiosta. Boyer ei ole ajatuksineen tässä yksin vaan tämän kirjan innoittamana olen jonkin verran perehtynyt myös muihin aivotutkimusta käsitteleviin kirjoihin ja huomannut että tulokset ovat päteviä laajemmassakin kontekstissa. Tästä esimerkkinä ihmisen "sosiaaliset aivot". Olen lukenut kyseisen kirjan suomennetun version ja siinä on pienenä miinuksena asiasanahakemiston puuttuminen, en tiedä löytyykö sitä alkuperäisestä versiosta. Muuten kirja toimii hyvänä hakuteoksena.

Dennett, D. C.: Breaking the Spell: Religion as a Natural Phenomenon

Kohtuullisen hyvä kirja. Käsittelee pääasiassa uskontoja uskontotieteiden näkökulmasta mutta on siinä suhteessa hieman suppea. Dennett tuntuu paikoitellen unohtaneen että uskontoja todella on tutkittu objektiivisesti jo parisataa vuotta. Hänen teesinsä tuntuu olevan: "tutkitaan uskontoa ja rikotaan sitä ympäröivä lumous", mitä on kyllä jo paljon tehty. Lisäksi kirja on suunnattu amerikkalaiselle uskovaiselle joten puhutteleva sävy on toisinaan hieman häiritsevä. Toisaalta kyllä äärimmäisen sujuvaa ja viihdyttävää luettavaa ja toimii hyvin jos ei ole uskontotieteisiin sen kummemmin ennalta perehtynyt.

Ketola, K. et al.: Näköaloja uskontoon: uskontotieteen ajankohtaisia suuntauksia

Äärimmäisen hyvä perusteos uskontotieteiden monelta eri alalta. Muutamat alat (esim. semiotiikka ja uskontotiede naistutkimuksen näkökulmasta) ovat tällaiselle luonnontieteilijälle melko utopistisia :) Käytännössä toimii hyvänä silmien avaajana sille, kuinka paljon uskontoa tutkitaan/on tutkittu ja kuinka monesta eri näkökulmasta. Sisältää myös hassunhauskan Sigmund Freudin version uskontojen kehittymisestä ja siitä miten siihen yllättäen liittyy paneminen ja kateus :D

Ketola, K. et al.: Uskonto ja ihmismieli

Tämäkin on äärimmäisen mielenkiintoinen tapaus. Pääasiassa aiheet ovat samoja kuin Pascal Boyerin kirjassa mutta laajuudeltaan suppeammin ja syvyydeltään perusteellisemmin. Loppujen lopuksi asiaa on melko vähän ja puolet kirjasta onkin omistettu tapauskohtaisten tutkimusten tarkasteluun. Sieltä löytyy varsin mielenkiintoisia käytännön tutkimuksia, joilla kognitiivisen uskontotieteen ennusteita ja teorioita on tutkittu käytännön esimerkein.

Carrol, S. B.: Endless Forms Most Beautiful: The New Science Of Evo Devo And The Making Of The Animal Kingdom

Tämäkin kuuluu kategoriaan "helvetin hyvä". Evodevo on jäänyt hämmästyttävän pienelle huomiolle populaaritieteessä ja tämä kirja kertoo siitä kattavat perusteet. Paikoitellen teksti on melko hidaslukuista ja ehkä vaatii jonkinlaista rutinoitumista molekyylibiologisen tekstin lukemiseen sillä alan termejä vilisee melko tiheään tahtiin. Nämä toki selitetään kirjassa mutta ihan kylmiltään saattaa olla tuskaista kahlaamista. Kirjassa kerrotaan myös mielenkiintoisia tapausesimerkkejä esim. siitä miten syntyvät seepran raidat ja perhosen täplät. Näiden selittäminen klassisen evoluutioteorian keinoin on hieman epämääräistä mutta kun otetaan huomioon kehitysbiologia, nähdään että niiden muodostuminen on hyvin yksityiskohtaisesti selitettävissä.

Carrol, S. B.: The Making of the Fittest
Dennett, D. C.: Darwin's Dangerous Idea: Evolution and the Meanings of Life

Näistä en ole lukenut kumpaakaan mutta mieli kyllä tekisi. Hyllyssä odottaa yksi kirja joka käsittelee Darwinin elämää ja hänen tuskaista työprosessiaan Lajien Synnyn kirjoittamiseksi. Sekin on toistaiseksi lukematta.

Armstrong, K.: History of God

Tämä on jälleen sarjassa pakollista luettavaa kaikille aiheesta kiinnostuneille. Armstrong selittää kirjassaan hyvin tarkasti juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jumalkäsitysten kehittymisen 4000 vuoden ajalta. Kirjassa käy ilmi monet pienet ja unohdetut suuntaukset, eri kulttuurien ja filosofien vaikutukset sekä poliittisetkin motiivit. Paikoitellen raskasta luettavaa esim. muinaisten falsafa-filosofien islam-tulkinnoista mutta pääasiassa yllättävänkin sujuvaa tekstiä. Kokonaisuutena järkälemäinen, lähes 700-sivuinen tiiliskivi.

Armstrong, K.: The Battle for God: A History of Fundamentalism

Tämäkin on jäänyt lukematta, kuten myös Armstrongin uusin "The Case For God". Jospa sitä joskus ehtisi :)

Tarkoituksena olisi aloittaa noista uskontotiedettä sivuavista kirjoista, ja jatkaa sitten evoluutiota käsitteleviin. Jos intoa riittää, niin jonkunlainen historiakatsaus johonkin väliin.

Jep, kyllä noilla kirjoilla pääsee melko hyvin alkuun! Ei muuta kuin tsemppiä projektiin, aikaa saa jonkin verran varata ;)
 
Näitä on tullut lueskeltua joten yritetääs...

Suurkiitokset näistä. Aloitan tuolla Boyerin kirjalla, katsotaan noita muita hieman myöhemmin. Hieman laittaa mietityttämään tuo Endless Forms Most Beautiful, koska sanoit siinä olevan paljon molekyylibiologian käsitteitä. Pitää miettiä minkälaisia kompromisseja tehdään tuon evoluutio-osuuden kanssa, ei tällaisella tyhmällä yhteiskuntatieteilijällä ole resursseja mahdottomiin. :)

The Selfish Gene oli helppolukuinen, pitää katsella olisiko Dawkinsin muista evoluutiota käsittelevistä kirjoista mihinkään.
 
Jos evoluutioteorian suhde kristinuskoon kiinnostaa, niin sopivaa luettavaa voisi olla myös Philip Kitcherin Living with Darwin - Evolution, Design, and the Future of Faith (Oxford U.P. 2007). Kitcher on tieteenfilosofian alalla tällä hetkellä yksi kovimmista tekijöistä ellei kovin. Tuossa kirjassa hän esittelee evoluutioteorian ja sitä vastustaneiden kritillisten liikkeiden välisen kiistan historiaa ja nykytilaa ja selittää tieteenfilosofisesta lähtökohdasta, mikä "älykkään suunnittelun" kannattajien argumenteissa mättää. Itse en ole kunnolla lukenut kirjaa, mutta pienen selailun ja Kitcherin maineen perusteella uskallan kyllä suositella sitä. Kirja on kirjoitettu suurta yleisöä(kin) silmälläpitäen, joten se ei edellytä ennakkotietoja biologiasta eikä filosofiasta.
 
Suurkiitokset näistä. Aloitan tuolla Boyerin kirjalla, katsotaan noita muita hieman myöhemmin. Hieman laittaa mietityttämään tuo Endless Forms Most Beautiful, koska sanoit siinä olevan paljon molekyylibiologian käsitteitä. Pitää miettiä minkälaisia kompromisseja tehdään tuon evoluutio-osuuden kanssa, ei tällaisella tyhmällä yhteiskuntatieteilijällä ole resursseja mahdottomiin. :)

Eipä kestä. Boyer on hyvä paikka aloittaa mutta kannattaa myös muistaa että uskontotieteitä tehdään laidasta laitaan. Itse luin ennen Boyeria tuon Näköaloja uskontoon ja se oli kyllä äärimmäisen valaiseva kokemus (olen kiittänyt tästä Heikki M:ää ennenkin mutta kiitetään vielä kerran :) ). Olen itse ehkä hieman huono arvioimaan tuota Endless Forms Most Beautifulin luettavuutta, sillä olen itse erikoistunut molekyylibiologiaan. Tyyli oli siis ennestään tuttua mutta muistan jossain vaiheessa ajatelleeni että paljonkohan tästä jäisi käteen mikäli taustat olisivat jossain muualla. Vastaavasti täytyy sanoa että on ollut luonnontieteilijälläkin paikoitellen tavaamista noiden uskontotieteen kirjojen kanssa :D Varsinkin juuri nuo yhteiskuntatieteelliset näkökulmat avautuvat paikoitellen melko hitaasti.

The Selfish Gene oli helppolukuinen, pitää katsella olisiko Dawkinsin muista evoluutiota käsittelevistä kirjoista mihinkään.

Dawkins on kyllä biologina huomattavasti pätevämpi kuin uskontokriitikkona joten voisin suositella vaikkapa Greatest Show On Earthia vaikka en ole sitä lukenutkaan. Toisaalta vaikka totesin Carrolin evodevo-kirjan olevan paikoitellen hieman tekninen, hän on muuten melko eläväsanainen kirjailija joten tuo Making Of The Fittest voisi myös olla hyvä vaihtoehto. Luulen että se ei myöskään pureudu niin tarkasti esim. kehitysbiologiaan joten voisi olla sujuvampaa tekstiä.

Sittenhän on myös äärimmäisen tärkeää että ottaa huomioon vastapuolenkin argumentit. Häpeäkseni tunnustan että kirjahyllystäni löytyy vasta Alister McGrathin Dawkins Delusion, joka on paikoitellen hyvää kritiikkiä God Delusionista. Tarkoituksena on lukea myös samaisen herran kirjoittama Ateismin lyhyt historia.

Mun pitäis myös laajentaa hieman tuota filosofian osaamista joten oisko Aatulla heittää jotain hyvää perusteosta? :) Onko siitä Esa Saarisen Länsimaisen filosofian historiasta (tms?) mihinkään? Myös tuo tieteenfilosofia olisi mielenkiintoista...
 
Jos evoluutioteorian suhde kristinuskoon kiinnostaa, niin sopivaa luettavaa voisi olla myös Philip Kitcherin Living with Darwin - Evolution, Design, and the Future of Faith (Oxford U.P. 2007). Kitcher on tieteenfilosofian alalla tällä hetkellä yksi kovimmista tekijöistä ellei kovin. Tuossa kirjassa hän esittelee evoluutioteorian ja sitä vastustaneiden kritillisten liikkeiden välisen kiistan historiaa ja nykytilaa ja selittää tieteenfilosofisesta lähtökohdasta, mikä "älykkään suunnittelun" kannattajien argumenteissa mättää. Itse en ole kunnolla lukenut kirjaa, mutta pienen selailun ja Kitcherin maineen perusteella uskallan kyllä suositella sitä. Kirja on kirjoitettu suurta yleisöä(kin) silmälläpitäen, joten se ei edellytä ennakkotietoja biologiasta eikä filosofiasta.
Kiitos tästä, lisätään listaan.

Dawkins on kyllä biologina huomattavasti pätevämpi kuin uskontokriitikkona joten voisin suositella vaikkapa Greatest Show On Earthia vaikka en ole sitä lukenutkaan. Toisaalta vaikka totesin Carrolin evodevo-kirjan olevan paikoitellen hieman tekninen, hän on muuten melko eläväsanainen kirjailija joten tuo Making Of The Fittest voisi myös olla hyvä vaihtoehto. Luulen että se ei myöskään pureudu niin tarkasti esim. kehitysbiologiaan joten voisi olla sujuvampaa tekstiä.
Selvä, rahkeet varmaan riittävät paremmin Making of the Fittest ja The Greatest Show on Earth lukemiseen. Siirretään tuo toinen Carrolin kirja ajatusasteelle odottamaan parempia aikoja.

Sittenhän on myös äärimmäisen tärkeää että ottaa huomioon vastapuolenkin argumentit. Häpeäkseni tunnustan että kirjahyllystäni löytyy vasta Alister McGrathin Dawkins Delusion, joka on paikoitellen hyvää kritiikkiä God Delusionista. Tarkoituksena on lukea myös samaisen herran kirjoittama Ateismin lyhyt historia.

Mun pitäis myös laajentaa hieman tuota filosofian osaamista joten oisko Aatulla heittää jotain hyvää perusteosta? :) Onko siitä Esa Saarisen Länsimaisen filosofian historiasta (tms?) mihinkään? Myös tuo tieteenfilosofia olisi mielenkiintoista...
Jos pidät Dawkinsia keskinkertaisena uskontokriitikkona, miksi haluat lukea vastineen keskinkertaiseen kritiikkiin? Tietenkin jos McGrath ottaa käsittelyyn asioita laajemmin kuin Dawkins niitä käsittelee, niin asia on tietenkin ok. Juurikin ateismin vastaiset filosofiset perustelut ovat mielestäni mielenkiintoisempia kuin yksittäisen tieteellisen teorian kyseenalaistaminen.

Jos Ankara Aatu tosiaan tunnet filosofiaa paremmin (mielenkiinnosta: onko sinulla (ollut) filosofia pääaineena?), niin voisit vielä jonkunlaista johdatusta aiheeseen suositella.
 
Back
Ylös Bottom