Tässä muutama juttu mitkä vois heittää ilmoille ku tossa surffailin netissa ja osu mielenkiintoinen artekkeli vastaan
Kuka on todellinen skeptikko? Ovatko kristityt skeptikkoja tai edes osa? Näihin kysymyksiin saa erilaisia vastauksia riippuen siitä, keneltä kysyy.Toisaalta taas Suomen virallinen epä-uskonnollisuuden äänenkannattaja "Vapaa-ajattelija"-lehti opettaa erään ateistin suulla lukijoilleen, että skeptikko-nimeä tulisi käyttää (vain) uskonnottomista, vieläpä jonkinlaisena synonyyminä epäuskonnollisuudelle: Maailmankuulu skeptikko ja humanisti Paul Kurtz
"Haluankin tuoda keskusteluun vielä yhden termin, joka on sopivampi kuvaus uskonnottomasta. Voimme yksinkertaisesti sanoa "Olen skeptikko"."
"skeptikko vaatii todisteita ja perusteluja olettamukselle tai uskolle ennen kuin hyväksyy sen. Skeptiset tarkastelijat ovat aina valmiita muuttamaan käsityksiään uuden todistusaineiston tai argumenttien valossa."
Kuulostaa hienolta. Käytännössä lienee vaikeampaa tai ilmeisesti jopa mahdotonta olla aina omaksumatta mitään uskoa ennen kuin tälle uskolle on (riittäviä) todisteita. Jos hyväkin argumentti tulee väärästä lähteestä, ihmiset eivät näe argumentin arvoa. Sen sijaan huono argumentti, joka on peräisin arvostetusta lähteestä, voi levitä helpostikin.
Kurtz kirjoittaa ajatuksesta suunnittelijasta maailmamme syynä näin:
"Suunnitteluväite muistuttaa Aristoteleen teleologista argumenttia, että luonnossa on tarkoituksia tai lopputuloksia. Mutta me emme löydä luonnosta todisteita tarkoituksesta tai lopputuloksesta. Vaikka löytäisimme universumista jotain, joka näyttäisi olevan suunniteltua, se ei merkitse, että olisi jokin suunnittelija, jonka olemassaololle on riittämättömät todisteet."
Vaikka löytyisi evidenssiä suunnittelusta, se ei siis Kurtzill riitä(eikä muillekaan nyky ihmisille). Pitää olla myös riittävät todisteet suunnittelijasta. Mitkä sitten ovat "RIITTÄVÄT TODISTEET" suunnittelijasta, ei ilmene Kurtzinkaan tekstistä. Eivätkä muutkaan "skeptikot" ole sitä kertoneet.
Edward Tingley on kirjoittanut mielenkiintoisen, välillä tietoisen provosoivaksikin tarkoitetun artikkelin nimeltään "The Skeptical Inquirer". Siinä hän esittää useita kiintoisia huomioita skeptikkouteen liittyen. Hän kirjoittaa paljon skeptikkona tunnetusta Pascalista, joka oli samanaikaisesti skeptikko ja kristitty.Pascal pohtii monia asioita, myös paljon Jumalaan liittyvää logiikkaa ja todistusaineistoa. Kysymys Jumalasta osoittautui vähemmän helpoksi!! Vertauksena voisi sanoa, että juoppo voi etsiä kadottamiaan avaimia katulampun alta, koska siellä näkee hyvin etsiä. Vastaus ei kuitenkaan välttämättä löydy sieltä, mistä se olisi helppo löytää, eli esim. juuri katulampun alta. Muualta etsiminen ja asioiden ja paikkojen läpikäyminen on kuitenkin työlästä, eikä sitä viitsisi tehdä. Tingleyn provosoiva väite on, että ateistit eivät tosiasiassa ole nykyaikana yleensä todellisia skeptikkoja: he vain OLETTAVAT, että Jumalaa ei ole. Mutta eivät itse KYSEENALAISTA OMAA lähtökohtatulostaan.
Kurtzin esittämä väite on eräille "skeptikoille" aika tyypillinen:
"Uskonnon suhteen skeptinen henkilö ei ole dogmaattinen eikä hän hylkää uskonnollisia väitteitä a priori, suoralta kädeltä; hän ei vain kykene hyväksymään jumala-väitettä, jos riittävät todisteet eivät tue sitä. Todistustaakka on testeillä, joiden on esitettävä sitovat perusteet ja todisteet ennen kuin tämä väite hyväksytään."
Tingley kyseenalaistaa tämän väitteen voimakkaasti. Hän pohtii sitä, miten hienolta "RIITTÄVÄT TODISTEET"-ilmaisu kuulostaa, mutta kuinka harva "skeptikoiksi" itsensä esittävistä ateisteista on VAIVAUTUNUT itse ETSIMÄÄN TODISTEITA JUMALASTA. Kysyä sopii myös, mikä ja millainen ON tai EI ole "RIITTÄVÄ TODISTE" Jumalasta.
Tingleyn mukaan "skeptiset" ateistit ja agnostikot usein tekevät loogisen virheen esittämällä vaihtoehdot puutteellisina. Monet nimittäin esittävät vain kaksi vaihtoehtoa: sen, että Jumala on selvästi ja aika lailla kiistattomasti nähtävissä tai että jumalaa ei ole. Tingley on tullut pohdittuaan tätä vastausten asettelua siihen tulokseen, että on olemassa myös kolmas rationaalinen vaihtoehto: se, että Jumala on, mutta hän on jollain tavoin salattu. Jos tämä kolmas vaihtoehto pitää paikkansa, sellainen logiikka joka nojautuu kahden (vain) kahden ensimmäisen vaihtoehdon reaaliseen huomioimiseen, on virheellistä ja voi johtaa loogisesti vääriin loppupäätelmiin.
Kurtz väittää, että:
"Skeptiset tarkastelijat pidättäytyvät ottamasta kantaa kysymyksiin, joista ei ole riittävää todistusaineistoa."
Väite kuulostaa siksi oudolta, että Kurtz väittää artikkelissaan, että "riittävä todistusaineisto" puuttuu Jumalan kohdalla, mutta hän silti osaa väittää lähes edellisen siteeratun kohdan perään, että jokaisen skeptikon tulisi ajatella seuraavasti:
"minkään jumalan olemassaolo on hyvin epätodennäköistä."
Sanalla "skeptikko" pyritään joskus luomaan mielikuvaa intohimoisen rationaalisesti ajattelevasta ihmisestä, joka on objektiivinen ja jonka kuva maailmasta ei riipu siitä, mitä hän maailmalta toivoo. Tingley kuitenkin esittää, että todella moni "skeptikoksi" itseään väittävä ateisti tai agnostikko ei ole Jumalan suhteen tällainen skeptikko, vaikka he näin itse väittävät. Tingleyn mukaan nämä "skeptikot" USKOVAT itsekin siten, KUIN HALUAVAT ja TOIVOVAT. He TOIVOVAT, että JUMALAA EI OLE OLEMASSA. SELLAINEN maailma TUNTUU heistä MIELLYTTÄVÄMMÄLTÄ.
Mielenkiintosia juttuja
Ja mattih3:lle että yliluonnollisella/selittämättömällä asialla tarkotan vaikka Jumalan olemassa oloa. Mutta ethän säkään sitten kiistä jumalan olemassa oloa jos sun logiikkas on toi että uskot/tiedät että on selittämättömiä asioita olemassa. Mitäs jos yks asia niistä on Jumala ja tulevaisuudessa löydetään kaikille kelpaavat kongreettiseet todisteet sen olemassa olosta?? Tää oli sit niin ku sun logiikalla ja sun edellisen viestin perusteella keksitty väite. EHKÄPÄ jumala ei sitten ole yliluonnollinen asia vaan täysin luonnollinen asia jota vaan ei ole VIELÄ osattu tieteellisesti todistaa
