Maailmankatsomusthread (uskontokeskustelut kaikki tänne)

Miten sitten määrittelisit "vapaan" tahdon? En itse osaa keksiä sille muita mielekkäitä merkityksiä kuin "tahto, jonka omaava henkilö suuntaa itse". Kysymys on siksi tärkeä, että voidakseen uskottavasti väittää, että vapaata tahtoa ei ole, täytyy ensin tietää, mikä se on.

Täytyy siis määritellä X voidakseen väittää, että X:ää ei ole? Kenellä se todistamisen taakka onkaan? Miksi ihmeessä tahdon vapaus edes otettaisiin perusolettamukseksi? Se kyllä tuntuu mielekkäältä lähtökohdalta inhimillisen ajattelun viitekehyksessä, mutta fysikaalisessa maailmankuvassa puolestaan kaikella on syy->seuraus-suhde. Biljardipallon liikkeet voidaan ennustaa, samalla periaatteella myös ihmisaivojen toiminta. Edes irrationaalinen toiminta ei ole sattumanvaraista.

Kuten tikku-ukko sanoi; Ei tieteen tarvitse todistaa ettei jotakin ole olemassa, todistustaakka on luonnollisesti sillä joka väittää jotakin olevan olemassa.
 
Täytyy siis määritellä X voidakseen väittää, että X:ää ei ole? Kenellä se todistamisen taakka onkaan? Miksi ihmeessä tahdon vapaus edes otettaisiin perusolettamukseksi? Se kyllä tuntuu mielekkäältä lähtökohdalta inhimillisen ajattelun viitekehyksessä, mutta fysikaalisessa maailmankuvassa puolestaan kaikella on syy->seuraus-suhde. Biljardipallon liikkeet voidaan ennustaa, samalla periaatteella myös ihmisaivojen toiminta. Edes irrationaalinen toiminta ei ole sattumanvaraista.

Kuten tikku-ukko sanoi; Ei tieteen tarvitse todistaa ettei jotakin ole olemassa, todistustaakka on luonnollisesti sillä joka väittää jotakin olevan olemassa.

Pyysikö malloy todistamaan jotain? Molemmat otitte quotet tosta mutta ette sitä kysymystä. Mitä on vapaa tahto???????

Jos (ja kun) syy-seuraussuhde tarkoittaa sitä, että kaikki on deterministisesti ennaltamäärättyä, niin on sinne mielestäni hankala mahduttaa vapaata tahtoa. Riippuen tietty taas siitä mitä vapaalla tahdolla tarkoitetaan. Mutta ajatellaan että se on mahdollisuus vaikuttaa tapahtumien kulkuun, tehdä jotain tai jättää tekemättä, niin se ei sovi yhteen syy-seuraussuhteen kanssa. Kukaan ei siihen voi silloin vaikuttaa.

Miten voi toisaalta olla moraalia jos ei ole vapaata tahtoa? Jos kaikki tapahtuu väistämättömästi luonnonlakien mukaan niin miten kenenkään voidaan sanoa tehneen oikein tai väärin? Ei ihminen voi olla vastuussa sellaisesta joka sattuu joka tapauksessa.
 
Täytyy siis määritellä X voidakseen väittää, että X:ää ei ole?
Tietysti. Ei kukaan voi ottaa vakavasti ketään, joka sanoo "en tiedä mikä omena on, mutta sellaista ei ole olemassa". Täten jos haluaa väittää, että vapaata tahtoa ei ole olemassa, on sitten kyettävä antamaan sille määritelmä, ja myös selittämään, miksi. Toistaiseksi tikkuukko on sanonut, että vapaata tahtoa ei ole koska kausaliteetti, mutta hän ei ole kertonut miksi nämä olisivat keskenään ristiriidassa. Hän ei ole myöskään kertonut, mitä hän vapaalla tahdolla tarkoittaa - ilmiselvästi jotain muuta kuin minä, koska esittämässäni merkityksessä ne eivät sulje toisiaan pois.
 
Tietysti. Ei kukaan voi ottaa vakavasti ketään, joka sanoo "en tiedä mikä omena on, mutta sellaista ei ole olemassa". Täten jos haluaa väittää, että vapaata tahtoa ei ole olemassa, on sitten kyettävä antamaan sille määritelmä, ja myös selittämään, miksi. Toistaiseksi tikkuukko on sanonut, että vapaata tahtoa ei ole koska kausaliteetti, mutta hän ei ole kertonut miksi nämä olisivat keskenään ristiriidassa. Hän ei ole myöskään kertonut, mitä hän vapaalla tahdolla tarkoittaa - ilmiselvästi jotain muuta kuin minä, koska esittämässäni merkityksessä ne eivät sulje toisiaan pois.

Tässä olet oikeassa, mutta miksi se vapaa tahto pitäisi määritellä? Filosofin ei tarvitse määritellä transsendenttia sontiaismolottajaa, ranskan nykyistä kaljua kuningasta tai edes vapaata tahtoa, eikä mitään keinotekoista sanaa, jolla tuskin on viitatuskohdetta. Ei deterministin tarvitse todistaa sitä olemattomaksi. Luonnollisesti en silti esitä metafyysistä väittämää "Ei koskaan niin, että X on olemassa" Vapaa tahto on problemaattisempi oletus, joten perustelut pitäisi ennemmin esittää sen puolesta kuin sitä vastaan. Tästä asiasta sopii olla eri mieltä, en ole löytänyt kamalan vakuuttavia argumentteja.

Miten voi toisaalta olla moraalia jos ei ole vapaata tahtoa? Jos kaikki tapahtuu väistämättömästi luonnonlakien mukaan niin miten kenenkään voidaan sanoa tehneen oikein tai väärin? Ei ihminen voi olla vastuussa sellaisesta joka sattuu joka tapauksessa.

Pirun hämärä ajatus, jota varmaan kukaan ei suostu hyväksymään, en minäkään. Filosofisesti se on silti täysin aksidentaalista. Onhan kristinuskonkin piirissä monesti törmätty predestinaatio-oppiin, jonka mukaan taivaaseen valitut ovat jo syntymässä selvillä, kohtalo ennalta määritetty.

Vapaasta tahdosta saataisiin varmaan aika mielenkiintoinen väittely myös. Lähtisin liikkeelle sen kuvailusta kahdella tasolla.
1) Päätöstenteko. Tämä ilmenee meille ajattelussa, kuin se olisi meille vapaata. Tahdonvapaus terveen järjen viitekehyksessä.

2) Syy-seuraus-suhteen rikkominen. Tahto päättää X, mikä ei välttämättä ole seurausta Y:stä. Vaatiiko vapaa tahto, että muutamme käsitystämme kausaliteetista? Onko virheellinen lähtökohta olettaa, että kausaliteetti eliminoi vapaan tahdon? Ihmisaivot eivät tietenkään liiku kuin biljardipallot; voit jäädä harkitsemaan moraalista päätöstä niin pitkäksi aikaa kuin tahdot. Toisaalta tämä harkintakin on seurausta jostain, ja periaatteessa ennustettavissa? Deep shit.
 
Tässä olet oikeassa, mutta miksi se vapaa tahto pitäisi määritellä?
Siksi, että esitetyn väitteen mukaan se on ristiriidassa kausaliteetin kanssa. Jotta sen voisi sanoa olevan ristiriidassa kausaliteetin kanssa, se tarvitsee määritelmän. Ainoa tuntemani määritelmä sille ei ole ristiriidassa syy-seuraussuhteen kanssa, mistä syystä olen hyvin kiinnostunut kuulemaan sen version, jossa se on.

Miten voi toisaalta olla moraalia jos ei ole vapaata tahtoa? Jos kaikki tapahtuu väistämättömästi luonnonlakien mukaan niin miten kenenkään voidaan sanoa tehneen oikein tai väärin? Ei ihminen voi olla vastuussa sellaisesta joka sattuu joka tapauksessa.
Ensimmäinen kysymys on väärä: käyttäytymiskoodi voi olla olemassa riippumatta siitä pystytäänkö sitä seuraamaan - tällöin vain ei ole mitään syytä edellyttääkään sen seuraamista. Kuitenkin sitä seurannut päätelmä on täysin oikea: vastuuta millään, mikä ei päätä itse tekemisistään, ei voi olla.

Onhan kristinuskonkin piirissä monesti törmätty predestinaatio-oppiin, jonka mukaan taivaaseen valitut ovat jo syntymässä selvillä, kohtalo ennalta määritetty.
Tuo on kalvinismin tunnustama näkemys (ja ymmärtääkseni sama, jota vastaan moni ateisti käy), ja kristinuskon haaroissa varsin pienen porukan juttu. Tämä on sikäli ymmärrettävää, että omniderigentti jumala eli kaikkitoimija, joka tekee itse kaiken ja on tästä seurauksena ainoana mahdollisena kaikesta vastuussa, pesee syy-seuraussuhteen takia vastuun kaikilta muilta pois. Kanta on teologisesti hutera ja etiikan merkityksen se mitätöi täysin.

Onko virheellinen lähtökohta olettaa, että kausaliteetti eliminoi vapaan tahdon?
Siten kuin käsitteet ymmärrän niin on. Vaikka henkilön X käyttäytyminen voitaisiin ennustaa täydellisesti, se ei veisi mihinkään sitä tosiasiaa, että X valitsee itse käyttäytyä sillä tavoin. Jos lattialla on esine, X voi joko pyrkiä nostamaan sen tai tehdä jotain muuta, ja taho, joka asiasta päättää, on X. Tämä pitää paikkansa riippumatta siitä, tietääkö joku asian etukäteen vai ei.

(Esimerkkiskenaario sinänsä on silkkaa fantasiaa: ei ole mitään syytä olettaa, että kenenkään ihmisen käyttäytymistä koskaan pystyttäisiin ennustamaan täydellisesti.)
 
Siksi, että esitetyn väitteen mukaan se on ristiriidassa kausaliteetin kanssa. Jotta sen voisi sanoa olevan ristiriidassa kausaliteetin kanssa, se tarvitsee määritelmän. Ainoa tuntemani määritelmä sille ei ole ristiriidassa syy-seuraussuhteen kanssa, mistä syystä olen hyvin kiinnostunut kuulemaan sen version, jossa se on.

Jossain tässä tuntuu nytten se intuitioiden ristiriita syntyvän. En ole ihan varma, kenellä on premissit pielessä, mutta yritän lähestyä asiaa syllogismilla.

Premissit:

1. Kaikki asiaintilat ovat osana syiden ketjua. Itsenäisiä asiaintiloja ei ole.
2. Jokainen ihmisen intentio on asiaintila (Siinä missä intentio on johonkin kohdistuva ajatus ja/tai toiminta)
3. "Esineen nostaminen maasta"/ "Sen nostamatta jättäminen" on intentionaalista.
4. Syiden ketju on välttämätön. Ketjussa ei ole sattumia. Seuraukset ovat teoreettisessa johdettavista niiden syistä. Subjekti voi periaatteessa tietää kaikki tietonsa loogiset seuraukset.

Johtopäätös:

1&2: Intentiot ovat osa syiden ketjua = X

X&3: "Esineen nostaminen maasta"/ "Sen nostamatta jättäminen" on osana syiden ketjua. = Y

Y&4: Nostettiinpa esine tai ei, se on välttämätöntä.

Anteeksi jos tämä on kamalan epäselvä sepustus, yritin vain pyrkiä muotoilemaan kysymyksen eksaktisti. Päättelysääntöjä (modus ponens jne) en ole merkinnyt, koska olen niiden merkintätavat unohtanut.

Olenko esittänyt vääriä premissejä, olenko sortunut päättelyvirheisiin?


edit: Taisin vieläkin välttää kysymyksesi. Mutta en tavoita käsitystäsi siitä, että millä tasolla vapaa tahto sitten määriteltäisiin. Ehkä sitä ei sitten pystytä määrittelmään tavalla, joka kumoaisi kantasi. Itse nimenomaan määrittelisin sen kausaliteetin rikkomiseksi, mutta se on koko kysymyksenasettelusi, etkä varmasti siihen väittämään tyydy. Terveen järjen filosofiassa loogisen päättelyn voimat alkavat sortua. Mielestäni käsitettä ei edes voida määritellä täysin eksaktisti, vaan sen luonnehdinta pikemminkin muuttuu ja tarkkenee argumenttien vaihdossa ja niiden seurausten tarkastelussa. Vasta väittelyn kautta havaitaan, että mitä ominaisuuksia me vapaalle tahdolle intuitiivisesti sisäistettiin.
 
Minun silmiini päättelysi on ehjää eikä jargonin puute haittaa yhtään. Se on selkeä ja kuvaa sinänsä asiansa ihan hyvin. Se ei selitä sitä miksi vapaa tahto ei voisi asettaa intentiota vaan pitäisi olla jotenkin irrallaan kausaaliketjusta. Jos se taas saa olla osa ketjua, en näe ongelmaa. Jos se ei saa, on ilmeinen kysymys: miksi?
 
Tietysti. Ei kukaan voi ottaa vakavasti ketään, joka sanoo "en tiedä mikä omena on, mutta sellaista ei ole olemassa". Täten jos haluaa väittää, että vapaata tahtoa ei ole olemassa, on sitten kyettävä antamaan sille määritelmä, ja myös selittämään, miksi. Toistaiseksi tikkuukko on sanonut, että vapaata tahtoa ei ole koska kausaliteetti, mutta hän ei ole kertonut miksi nämä olisivat keskenään ristiriidassa. Hän ei ole myöskään kertonut, mitä hän vapaalla tahdolla tarkoittaa - ilmiselvästi jotain muuta kuin minä, koska esittämässäni merkityksessä ne eivät sulje toisiaan pois.

Olen kyllä pyrkinyt selittämään sinulle monta kertaa mahdollisimman lyhesti ja selkeästi. Se mitä sinä pidät vapaana tahtona toimii syy-seuraus-suhteella eikä tällöin ole tarkoittamaasi vapaata tahtoa. Voin todistaa sen sinulle milloin tahansa jos ei aukene. Kerro mikä tahansa asia minkä olet tehnyt omasta mielestäsi "vapaalla tahdolla" niin lupaan todistaa sinulle helposti ja ymmärrettävästi että tekosi oli vain seurausta aineen liikkeestä. Sinua ja minua ei ole olemassa itsenäisinä ja todellisuudesta irrallisina subjekteina.
 
Olen kyllä pyrkinyt selittämään sinulle monta kertaa mahdollisimman lyhesti ja selkeästi. Se mitä sinä pidät vapaana tahtona toimii syy-seuraus-suhteella eikä tällöin ole tarkoittamaasi vapaata tahtoa. Voin todistaa sen sinulle milloin tahansa jos ei aukene. Kerro mikä tahansa asia minkä olet tehnyt omasta mielestäsi "vapaalla tahdolla" niin lupaan todistaa sinulle helposti ja ymmärrettävästi että tekosi oli vain seurausta aineen liikkeestä. Sinua ja minua ei ole olemassa itsenäisinä ja todellisuudesta irrallisina subjekteina.
Kappaleesi ongelma on se, että olet meistä kahdesta ainoa, jonka mielestä vapaan tahdon olemassaolo edellyttää jonkin todellisuudesta irrallisen postulointia. Sitä, mitä tämä todellisuudesta irrallinen on, tai miksi sen irrallisuus todellisuudesta olisi välttämätöntä, et ole kertonut. Sitä olen pariin otteeseen jo kysynyt.
 
Kappaleesi ongelma on se, että olet meistä kahdesta ainoa, jonka mielestä vapaan tahdon olemassaolo edellyttää jonkin todellisuudesta irrallisen postulointia. Sitä, mitä tämä todellisuudesta irrallinen on, tai miksi sen irrallisuus todellisuudesta olisi välttämätöntä, et ole kertonut. Sitä olen pariin otteeseen jo kysynyt.

Vääristelet varmaan tahallasi koko ajan mitä kirjoitan. Vapaata tahtoa ei voi olla olemassa minkäänlaisessa teoriassa, koko sen käsite on mahdoton. Voin edelleen todistaa sen sinulle heti kun olet valmis, saat valita minkä tahansa esimerkin. Jos et näin auliiseen tarjoukseen voi tarttua niin turhahan tätä keskustelua on jatkaa. En jaksaisi alkaa koko ajan toistamaan samoja asioita, tosin tämä ei ole mitään uutta minulle.
 
Kappaleesi ongelma on se, että olet meistä kahdesta ainoa, jonka mielestä vapaan tahdon olemassaolo edellyttää jonkin todellisuudesta irrallisen postulointia. Sitä, mitä tämä todellisuudesta irrallinen on, tai miksi sen irrallisuus todellisuudesta olisi välttämätöntä, et ole kertonut. Sitä olen pariin otteeseen jo kysynyt.

IMO Malloyn lähtökohta tähän on ongelmallisempi. Jos minä väittäisin, että ilmiötä pakkotoistoisuus ei ole olemassa, vaan että pakkotoistoisuudeksi kutsutut ilmiöt ovatkin oikeasti kausaliteetin ilmenemismuotoja, niin silloin pakkotoistoisuuden postuloiminen olisi vain argumentti jotakin tarkoitusta varten. Ei välttämättä todellisuudesta irrallinen, mutta luultavasti yhtä turha, ainakin tikku-ukon mielestä.

Sitten Malloy tulee kysymään, että miksi sen irrallisuus todellisuudesta olisi välttämätöntä? Sanottakoon näin, että meillä ei ole mitään syytä uskoa, että se ei olisi irrallinen todellisuudesta. Tai tietty se, että intuitiivisesti tuntuu siltä, että kyllähän vapaa tahto on olemassa. Ei kelvanne argumentiksi. Vapaan tahdon käsite on yhtä keinotekoinen kuin pakkotoistoisuus, ja siispä ei ole edes syitä perustella, miksi se olisi todellisuudesta irrallinen.

Tietysti voimme sanoa, että on ennalta tuntematon tapa, millä vapaa tahto kytkeytyy ristiriidattomasti kausaliteettiin. Tai ainakin : "Ei niin, että kausaliteetti & vapaa tahto välttämättä toisensa poissulkevat". Mitään kovin tähdellistä sisältöä tällä lausella ei ole.
 
Vääristelet varmaan tahallasi koko ajan mitä kirjoitan.
En vääristele (jos olet eri mieltä, voinet kertoa mitä sanomaasi olen vääristellyt ja missä) ainakaan tietoisesti. Edellytän vain, että kerrot millä ihmeen perusteella vapaa tahto ja kausaliteetti sulkisivat toisensa pois. Sitä olen kysynyt etkä ole vastannut. Sinun ei tarvitse toistella jo sanomiasi asioita tai tarjota esimerkkejä asioista, jotka eivät vastaa kysymykseeni, vaan vain kertoa vastaus kysymääni asiaan. Jos et pysty tarjoamaan vastausta, ei keskustelumme etene.

Keethrax, olen tässä keskustelussa ainoana kyennyt tarjoamaan määritelmän vapaalle tahdolle, eikä se ymmärtääkseni ole ristiriidassa kausaliteetin kanssa. Olen myös erikseen todennut, että pystyn keskustelemaan käsitteestä myös jossain muussa merkityksessä, mutta vasta sitten, kun tämä muu merkitys on annettu. Se, että ottaisin vastaan merkityksen, jota ei tehdä selväksi, edellyttäisi, että lukisin ajatuksia. Minä en siihen pysty.
 
En vääristele (jos olet eri mieltä, voinet kertoa mitä sanomaasi olen vääristellyt ja missä) ainakaan tietoisesti. Edellytän vain, että kerrot millä ihmeen perusteella vapaa tahto ja kausaliteetti sulkisivat toisensa pois. Sitä olen kysynyt etkä ole vastannut. Sinun ei tarvitse toistella jo sanomiasi asioita tai tarjota esimerkkejä asioista, jotka eivät vastaa kysymykseeni, vaan vain kertoa vastaus kysymääni asiaan. Jos et pysty tarjoamaan vastausta, ei keskustelumme etene.

Keethrax, olen tässä keskustelussa ainoana kyennyt tarjoamaan määritelmän vapaalle tahdolle, eikä se ymmärtääkseni ole ristiriidassa kausaliteetin kanssa. Olen myös erikseen todennut, että pystyn keskustelemaan käsitteestä myös jossain muussa merkityksessä, mutta vasta sitten, kun tämä muu merkitys on annettu. Se, että ottaisin vastaan merkityksen, jota ei tehdä selväksi, edellyttäisi, että lukisin ajatuksia. Minä en siihen pysty.

Mikset anna tikkuukolle esimerkkiä vapaasta tahdosta niinkuin hän pyytää?
 
Mikset anna tikkuukolle esimerkkiä vapaasta tahdosta niinkuin hän pyytää?
Luulin kaiken (tuottamani) tekstin käyvän esimerkkinä siitä, mutta todettakoon nyt erikseen, että vapaasta tahdostani vastasin tähän viestiin. En tiedä mitä hyötyä tämän esimerkin antamisesta keskustelun kannalta voisi olla. Ehkä se kohta selviää.
 
Luulin kaiken (tuottamani) tekstin käyvän esimerkkinä siitä, mutta todettakoon nyt erikseen, että vapaasta tahdostani vastasin tähän viestiin. En tiedä mitä hyötyä tämän esimerkin antamisesta keskustelun kannalta voisi olla. Ehkä se kohta selviää.

Kuten jo aiemmin sanoin, et voisi edes keksiä sellaista esimerkkiä mikä ei kävisi. Tämä sopii hyvin ja voidaan ottaa lisää jos on tarvetta.

Olet siis sitä mieltä, että vastasit japin kysymykseen vapaasta tahdostasi. Minulla on sinulle uutinen: Ilman japin tekstiä kirjoitustasi ei olisi olemassa, et siis voinut kirjoittaa sitä vapaasta tahdostasi. "Vapaalle tahdollesi" oli syy/aiheuttaja mikä tuli kokonaan sinun ulkopuolelta. Samoin et olisi myöskään voinut tehdä päätöstä jättää kirjoittamatta ilman japin kysymystä.

Ymmärrätkö nyt, että sinun "vapaa tahtosi" tarvitsee aina syyn/aiheuttajan jolloin se ei voi olla vapaata tahtoa.
 
Kuten jo aiemmin sanoin, et voisi edes keksiä sellaista esimerkkiä mikä ei kävisi. Tämä sopii hyvin ja voidaan ottaa lisää jos on tarvetta.

Olet siis sitä mieltä, että vastasit japin kysymykseen vapaasta tahdostasi. Minulla on sinulle uutinen: Ilman japin tekstiä kirjoitustasi ei olisi olemassa, et siis voinut kirjoittaa sitä vapaasta tahdostasi. "Vapaalle tahdollesi" oli syy/aiheuttaja mikä tuli kokonaan sinun ulkopuolelta. Samoin et olisi myöskään voinut tehdä päätöstä jättää kirjoittamatta ilman japin kysymystä.

Ymmärrätkö nyt, että sinun "vapaa tahtosi" tarvitsee aina syyn/aiheuttajan jolloin se ei voi olla vapaata tahtoa.

Yritän tässä ymmärtää... Mitä tarkalleen ottaen tarkoitat vapaalla tahdolla tai sen puuttumisella? Oletko sitä mieltä, että jos ihmisellä ei ole vapaata tahtoa, hän ei voi tehdä valintoja? Vai tarkoitatko, että vapaata tahtoa ei ole olemassa, koska jokaisen ihmisen mahdollisuudet tehdä valintoja elämäntilanteissa ovat rajoitetut (so. absoluuttisen "vapaata" tahtoa ei teoreettisesti ole olemassa)? Viimeinen virkkeesi näyttäisi viittaavan jälkimmäiseen. Näyttäisi viittaavan siihen, että "syyt"(/aiheuttajat) rajoittavat vapaata tahtoa? Mutta onko kullekin "syylle" olemassa ennalta määriteltävissä oleva, tietty "seuraus"? Vai onko yhdelle syylle useampi kuin yksi mahdollinen seuraus? Ja jos niitä on useampia, miten tietty seuraus valikoituu muiden joukosta lopulliseen tapahtumaketjuun?

Esim: Toteat, että ilman Japin tekstiä Malloy ei olisi voinut vastata tai jättää vastaamatta Japin kirjoitukseen. Tarkoittaako tämä myös sitä, että Malloylla ei ole ollut "vapaata tahtoa" päättää, vastaako hän Japin kirjoitukseen vai ei?

Sen vähän mitä olen tätä debattia seurannut, olen itse havaitsevinani perusongelman: Käsitettä "vapaa tahto" ei ole määritelty. Ja ennen kuin "vapaan tahdon" olemassaolosta on järkevää käydä keskustelua, olisi fiksua määritellä itse käsite, jotta kaikki osapuolet pelaavat samalla kentällä ja samoilla välineillä. Jalkapallojoukkueen ja käsipallojoukkueen pelaaminen vastakkain mahdotonta vaikka molempien pelivälineenä on pallo, joka pitää saada vastustajan maaliin. Jotta peli saadaan kulkemaan, pitää sopia yhteisistä säännöistä: Pelataan joko jalkapalloa taikka käsipalloa, ei molempia yhtäaikaa.

Tätä kai Malloy tuossa aiemmin yritti sanoa. Syy-seuraussuhteen ei tarvitse olla ristiriidassa vapaan tahdon kanssa. Toisaalta ristiriita voi olla olemassa. Se kumpaan päädytään, riippuu olennaisesti siitä, mitä "vapaalla tahdolla" tarkoitetaan. Ja ennen kuin tiedetään, mitä "vapaalla tahdolla" tarkoitetaan, tämä keskustelu tuskin etenee inttämisestä mihinkään.
 
Vapaa tahto vaatii, että aistiärsykkeiden saapuessa aivoihin, niistä seuraavat hermokäskyt riippuvat vain aivojen rakenteesta eikä mikään ulkopuolinen taho sekaannu neuronien väliseen vuorovaikutukseen. Toinen vaatimus mikä tulee mieleen on kyseenalaisempi. Aivojen pitää pystyä valitsemaan toisin samanlaisissa tilanteissa. Ongelma on tietenkin siinä, että miten määrittelemme tilanteiden samankaltaisuuden. Jos määrittelemme tarpeeksi tarkkaan eikä aivoissa vaikuta satunnaisuus, niin vaatimus ei täyty. Käytännössä kuitenkaan vapaalla tahdolla ei tarkoiteta silmien räpäytysreaktiota.
 
Back
Ylös Bottom