Ketjun Eesti-viittauksesta tuli mieleeni, että olen alkanut kovasti haaveilla ja funtsia, kunpa voisin, jos en ihan kirjoille muuttaa sinne, mutta jotenkin asumaan. En ole yrittäjä. Eestissä vain toi monikulttuuri ei ole valtioidelogia, siellä minua ei pidettäisi syntyperäisenä rasistina omien toimesta, eikä muunkaanlaisena rasistina ja maahanmuutto on olematonta pois lukien muutama suomalainen ja pari brittiläistä baarin pitäjää. En pidä maan venäläisiä enkä eestiläisiä yhtään toisiaan parempina, puhun venäläisten kanssa venäjää ja eestiläisten kanssa englantia ja Eestiin on jäänyt nyt jo suurin piirtein se jengi, joka haluaa asua ja tehdä töitä siellä.
Huipputerävät huomannevat tässä paradoksin, että silloinhan olisin itse maahanmuuttaja siellä. Ten points! Ihan oma juttunsa sitten, että olisinko siellä yhteiskunnalle rasitteeksi vai hyödyksi. Ja vielä, että enkö minä sitten maahanmuuttajana olisikin suomalaisälymystön lempilapsi, rikastaja ja voimavara jossain maassa? Jätkästä tulisi kertaheitolla hylkiön sijaan rakastettu.
