- Liittynyt
- 28.11.2003
- Viestejä
- 515
Saahan sitä epäillä vaikka mitä, osaatko edes olla asiallinen.Kuten sanoin:
Eli me ei olla keskusteltu maahanmuutosta, eikä tulla keskustelemaan.
No sä et sä tässä juurikaan ole maahanmuuton hyvistä tai huonoista puolista keskustellut. Vai liittyykö The Truthin analysoiminen jotenkin maahanmuuttoon?
Sä vieläkin aloitit sen henkilökohtaisesti hyökkäämällä mua vastaan. Joten varmasti täältä tulee takaisin samalla mitalla.
Mutta ilmeisesti oravan egolla varustettu kaveri ei pientä kuittailua kestä.
Köhm.. En kauheasti vetoaisi henkilökohtaisuuksiin menemisellä. :D
Perusteletko toki, miten luokittelet mut mokuttajaksi?
Epäilen tosin, että en mitään fiksua vastausta saa..
Koska aloitit arvostelemaan artkkelin linkkaaja ja hänen kirjoitustaitoaan, sen sijaan, että olisit kommentoinut itse asiaa. Lopeta lapsellinen itkupotkuraivarisi ja tässä sinulle lisää itkettävää, kun et ilmeisesti lukenut kirjoitusta.
http://blogit.iltalehti.fi/eeva-lii...okkia-mennen-tullen-ja-palatessa-44-2/?ref=es
Edellinen merkintä
3 Tou 2012
Kulttuurisokkia mennen tullen ja palatessa 4/4
Kirjoittanut Eeva-Liisa Sjöholm
Naisten ja lasten raiskaukset ja muu seksuaalinen hyväksikäyttö ovat afrikkalaisten miesten vaiettuja oikeuksia. Koska esiaviollista seksiä on vaikea harrastaa, liian monet ottavat väkisin. Väkivallan ja raiskausten ihannointi on osa Afrikkaan juurtunutta miesihannetta. Raiskaamisessa ei ole kyse seksistä, vaan alistamisesta. Raiskaaja on raaka ja brutaali, joka haluaa näyttää kuka tilannetta hallitsee. Koska väkivalta on miesten työkalu naisten ja lasten kurinpitokeinona, sitä käytetään raiskatessakin. Näin raiskaaja kaksinkertaistaa valtansa. Raiskaus on Afrikan lakien mukaan rikos, mutta siitä joutuu käräjille aivan liian harvoin.
Seksuaalinen väkivalta on järkyttävän yleistä esimerkiksi Kongon demokraattisessa tasavallassa. Kongossa raiskataan 1100 naista joka päivä. Yli 400 000 naista raiskattiin 12 kuukauden aikana vuosina 2006-2007, eikä raiskausten määrä ole vähentynyt tämän jälkeen, kertoo tuore tutkimus.
Seksuaalinen moraali on Afrikassa monille vieras käsite. Jos sana tunnetaan, ei sen merkitystä. Jos merkitys tiedetään, siitä ei välitetä. Nainen mielletään seksiobjektiksi, joka korostuu moniavioisissa perheissä ja lapsivaimojen otossa. Jos vaimo ei anna, mies saattaa ottaa vaimonsa väkisin tai menee vieraisiin. Jos vieraissakaan ei saa, mies saattaa raiskata.
Suomessa joka kolmas raiskauksesta tuomittu on ulkomaalainen, kertoi Aamulehti. Vuosina 2006-2009 raiskauksista tuomituista 34 % oli ulkomaalaistaustaisia. Lehdessä oli haastateltu vuonna 1979 Suomeen muuttanutta irakilaismiestä. Hän sanoo, ettei ymmärrä mistä irakilaisten käyttäytyminen johtuu. Lähi-idän perinteiseen kulttuuriin ei hänen mukaansa kuulu raiskaaminen. Hän moittii Suomen ”häpeällistä” lainsäädäntöä, jossa yritetään löytää syyllisen hyväksi lieventäviä asioita uhrin kustannuksella. Hän jatkaa: ”On törkeää, että on sellainen kuin lievä raiskaus.” Lievästä raiskauksesta olen hänen kanssaan samaa mieltä.
Integroitumisesta (=yhdentämisestä)
Afrikkalainen kuuntelee valistusta, nyökkää ymmärtävänsä, mutta hän ei halua tai osaa hyödyntää teorioita käytännössä. Siksi valistus unohtuu saman tien. Kun valistus ei mene perille Afrikassa, miten me voisimme saada sen menemään perille täällä sieltä tuleville maahanmuuttajille. Kulttuurimuutos Afrikan ja Suomen välillä on niin järisyttävä, että integroituminen tänne on lähes mahdotonta. Koska valistus ei onnistu, miten valmennus meidän yhteiskuntaamme voisi onnistua? Ero suomalaisuuden ja afrikkalaisuuden välillä on kuin kesä ja talvi. Kaikki muuttuu radikaalisti.
Kun olin työssä Afrikassa, oli selvää että elin ja työskentelin paikallisen kulttuurin mukaan. Vain siten oli mahdollista pärjätä siellä ja päästä yhteisön jäseneksi. Suomea puhuva, kelloon ja aikatauluihin tuijottava, ripeää palvelua ja toimintaa penäävä muukalainen, joka vaatii paikallisia mukautumaan tapoihinsa, jäisi syrjäytymään omiin oloihinsa. Työyhteisössä on sopeuduttava paikallisten toimintatapoihin, mikä on meille tekemisen meininkiin tottuneille aika vaikeata. Työtahti kun on verkkaistakin hitaampaa ja työskentely pikemminkin puuhastelua.
Minulla oli pakollinen kolmen kuukauden orientoitumisjakso eli työhön perehdyttämisjakso, kuten yleensä kaikilla uudessa työpaikassa. Tuona aikana piti oppia paikallinen kieli niin, että pystyi vaihtamaan kuulumiset työtovereitten kanssa (työkieli oli englanti), tervehtimään naapureita, hoitamaan asioita pankeissa, virastoissa ja kaupoissa, sisäistämään paikalliset tavat ja tottumukset, oppia ajamaan vasemmanpuoleisessa liikenteessä oikeakätisellä autolla ja kulkemaan itsenäisesti.
Laukusta ja muusta mukana kannettavasta omaisuudesta kehotettiin pitämään erityistä huolta. Suomalaiset kouluttajat korostivat, jos ryöstäjä yllättää, on parasta luovuttaa heti kaikki mikä irti lähtee, koska Afrikassa ihmisen hengellä ei ole ryöstäjän silmissä mitään arvoa. Viisas suostuu kaikkeen mitä ryöstäjä haluaa, jos henkeä uhataan. Maanteille kiellettiin pysähtymästä maantierosvojen vuoksi.
Suomeen tuleva maahanmuuttaja tarvitsee kielitaitoa, työtä ja kulttuurituntemusta, turvapaikanhakija näiden lisäksi turvaa. Afrikasta tänne tulevien maahanmuuttajien kotoutus on epäonnistunut nyt jo toisessa polvessa. Koska heiltä ei ole vaadittu integroitumista, he ovat klikkiytyneet ja elävät täällä oman kulttuurinsa mukaan. Kotoutukseen vaaditaan lisää rahaa ja resursseja, joita meillä ei ole. Tai sitten meidän on ajettava suomalaisten peruspalveluja alas, jotta rahaa riittäisi enenevässä määrin maahanmuuttajien tukemiseen.
Äidinkieltään puhuva, kelloon, aikatauluihin ja länsimaiseen työkulttuuriin tottumaton, kesho -(suahilia=huomenna) mentaliteetillä varustettu muukalainen, joka vaatii paikallisia mukautumaan tapoihinsa, jää täälläkin syrjäytymään omiin oloihinsa. Kotouttamisella ei pystytä muuttamaan syvään juurtuneita tapoja niin että maahanmuuttajat kykenisivät elämään ja työskentelemään täällä suomalaisittain.
Afrikan oloihin tottuneita on miltei mahdotonta saada käsittämään, että täällä on perustus- ja ihmisoikeuslaki, täysin erilainen naisten, miesten ja lasten asema, toisenlaiset arvot, tavat ja tottumukset, täällä pitää vastata teoistaan ja rikoksesta voi joutua vankilaan. Emme voi sallia, että Suomessa voidaan elää maahanmuuttajan kulttuurin mukaan. Toki ruoka-, musiikki-, tanssi- yms kulttuuri elävöittää myös suomalaisten elämää.
Vastuun kantamisen opettaminen pitäisi aloittaa lapsuudesta, kaksikymppiselle sen opettaminen on aika lailla myöhäistä. Afrikan nuoret miehet ovat tänne tullessaan kaikkein vaikeimmassa asemassa. He kuvittelevat voivansa elää täällä afrikkalaisina machoina. Jo täällä asuvat maahanmuuttajamiehet pitää jollakin keinolla saada käsittämään, että naiset ovat täällä tasa-arvoisia ja tytöillä sekä naisilla on oikeus koskemattomuuteen. Jos Lähi-idässä pidetään naista, joka kulkee lyhyessä mekossa vähän humalassa hieman toisenlaisena naisena kuin Suomessa, pitäisi sieltä tulleita valistaa, ettei heidän kulttuuristaan poikkeava nainen ole vapaata riistaa. Meidän pitää voida kulkea kaduilla vapaasti ja turvallisesti ja vaikka enemmänkin humaltuneina.
Tarvitsemme lain jonka mukaan ulkomaalaisen tekemästä ryöstöstä, raiskauksesta, törkeästä petoksesta tai taposta seuraa automaattisesti maastakarkoitus. Näin on esimerkiksi Sveitsissä.
Maahanmuuttajien pitäisi olla voimavara
Naisten alistaminen, eriarvoisuus, perhe- ja muu väkivalta, seksistiset asenteet, suuri syntyvyys, aids, raiskaukset, köyhyys, kristinuskon käänteiset vaikutukset, varojen väärinkäytöt, moraalittomuus, vastuunoton laiminlyönti ja yleinen välinpitämättömyys ovat joukko Afrikan ongelmia. Kun näitä ongelmia lentää Afrikasta Suomeen tulevien pakolaisten, turvapaikan hakijoiden tai muista syistä tulevien maahanmuuttajien matkassa, he ja me kohtaamme järkytyksen.
Kotouttamislain 3. kohdassa sanotaan, että kaikille sitä pyytäville maahanmuuttajille tehdään alkukartoitus joko TE-toimistossa tai kunnan palveluna. Maahanmuuttajat johdatetaan kartoituksen jälkeen kotouttaviin toimiin tarpeen mukaan.
Maahanmuuttajien sanotaan olevan voimavara. Työssä käyvät ovat, mutta sosiaalituilla elävät ovat kuluerä ja rasite. Kotouttaminen kotouttaa maahanmuuttajat sosiaalitoimen palveltaviksi. Liian monella ei ole Suomelle annettavaa, ei motivaatiota integroitua ja liian monelta puuttuvat perustaidot elää suomalaisessa yhteiskunnassa.
Kun tänne tullaan tyystin erilaisesta kulttuurista, puuttuu kaikkein tärkein: ammattitaito. Suomalainen putkimies tai sähköasentaja kykenee työskentelemään vaikkapa Namibiassa tai Somaliassa, muttei näistä maista tulleista sähkö- tai putkimiehistä ole täällä kyseisiin töihin ilman uudelleenkoulutusta. Esimerkiksi Suomessa vaadittavat turvallisuusmääräykset ovat niin erilaiset, ja niiden ymmärtäminen edellyttää kielitaitoa. Jos afrikkalainen osaa tehdä omassa maassaan kaivon, kelvollinen kaivo ei häneltä täällä synny.
Maahanmuuttoa rajoitettava hallittavaksi
Uusien maahanmuuttajien määrää tulee rajoittaa. Koska ulkomailta tulee Suomeen lisää väkeä, ja täällä olevat lisääntyvät oman kulttuurinsa ehdoin suomalaisia nopeammin, on yhä useammat suomalaiset rekrytoitava kotouttamistöihin. Se kaikki on pois kansalaisten peruspalvelujen tuottamisesta.
Monien kohdalla ei riitä yksi sukupolvi saamaan humanitääriset maahanmuuttajat voimavaraksi Suomen työvoimamarkkinoille. Osa heistä joudutaan kouluttamaan elämisen alkeista. Aikuisten ihmisten ei ole enää helppoa oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Sen takia monet vanhemmat ovat työttöminä ja elävät sosiaalitukien varassa. Heidän jälkeläisensä saavat elämisen mallin kotonaan ja ongelmat kertaantuvat. Tällä hetkellä 41 % somalinuorista, 34 % kurdeista ja 19 % arabinuorista on vailla työtä ja ammattikoulutusta.
Maahanmuuttajanuorten tulevaisuus näyttää yhtä vaikealta kuin mikä se on nyt. Syrjäytyminen on alkanut. Kun väkimäärä kasvaa, seuraa ghettoutuminen. Etniset ryhmät ovat liian paljon keskenään, puhuvat omaa kieltään ja seurustelevat omiensa kanssa. Tämän näkee kahviloissa ja ostoskeskuksissa joka päivä ja jopa pienten koululaislasten ryhmittymisessä koulupäivän päätyttyä. Tarvitaan monta sukupolvea, että he voivat elää maassa maan tavalla.
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) mainostaa auttavansa kehitysmaiden nuoria koulutuksessa ja työllistymisessä. KUA vetoaa kansalaisiin ja pyytää ”Vaadi tekoja nuorten puolesta”
Mitä käytännön mieltä on viedä rahaa kehitysmaihin, kun kotimaassa on kehitysmaista tulleita ja kotosuomalaisia kouluttamattomia ja työttömiä nuoria kymmenin tuhansin. KUA kuuluu niihin organisaatioihin, joista kirjoitin blogissani ”Vasen käsi tietää mitä oikea tekee, muttei välitä.” Organisaatio ylläpitää yhteisillä varoilla työpaikkoja, kerää rahaa kansalaisilta ja saa sitä lisää ulkoministeriöltä, joka saa edelleen jakamansa rahat verovaroista. Organisaation työntekijät matkustavat yhteiskunnan varoilla kehitysmaihin etsimään koulutettavia, jotka sitten koulutetaan yhteisillä rahoillamme.
Vihakirjoituksista
Facebookissa oli julkinen ryhmä, joka oli perustettu 15-vuotiaan tytön raiskauksesta tuomittujen kahden maahanmuuttajanuorukaisen syyttömyyden todistelemiseksi. Ryhmä poistettiin parin päivän sisällä. Maahanmuuttajanuorten kommentit olivat törkyrasistisia kantasuomalaisia kohtaan. He syyllistivät uhrin ja kommenteista oli luettavissa afrikkalaisen miehen asenne naisia kohtaan. Jotkut kirjoittajat vetosivat siihen, että maahanmuuttajista tehdään syyllisiä rikoksiin, koska eivät osaa suomen kieltä. Facebook-nuorilla näytti olevan hyvä suomen kielen taito, he hallitsivat slangi- ja murresanojakin.
Maahanmuuttajat ovat oppineet hiljentämään suomalaiset syyttämällä meitä rasisteiksi. Suomalaiset nimittävät vihakirjoittajiksi tai rasisteiksi niitä omia kansalaisiaan, jotka esittävät valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä tai arvostelevat muita kulttuureita.
Göteborgs-Posten-lehdessä julkaistiin kirjoitus ”Matka nykypäivän Göteborgissa”, jossa asiasta on kirjoitettu seuraavaa: ”Harva asia pelottaa ruotsalaista virkamiestä enemmän kuin rasistileima. Niitä kun on niin helppo läpsiä ympäriinsä ja ne eivät lähde irti kulumallakaan. Ja urakehityksen voi unohtaa, jos CV:stä löytyy maininta syrjintäasiamiehestä.” — ”Suurinta osaa somaleista ei syrjitä heidän somaliutensa vuoksi, vaan siksi, että he ovat laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Ruotsalaisiin on iskostettu sellainen rasistiksi leimaamisen pelko, että he eivät uskalla puuttua asiaan, mikä pätee yhtä lailla sosiaalitoimen väkeen kuin poliitikkoihin ja journalisteihinkin”. Meitä taitaa vaivata sama kansantauti.
Otetaanko me mitä annetaan ja annetaanko mitä otetaan?
Ei voida olettaa, että otamme avosylin vastaan kaiken mitä meille annetaan. Kukaan ei ole kysynyt kansalaisten mielipidettä maahanmuutosta. Meidän edellytetään ottavan huomioon mitä erilaisimmista kulttuureista tulleiden ihmisten tavat ja sopeutua niihin. Meidät kelpuutetaan veronmaksajina maksamaan heidän toivelistansa.
Meidän pitää kunnioittaa omaa identiteettiämme ja kulttuuriamme, eikä vastaanottaa kaikkea mitä annetaan. Meidän ei myöskään pidä suostua mitä erilaisimpiin vaatimuksiin muokata sitä jokaiselle etniselle ryhmälle mieluisaksi, eikä antaa ruokkiva kätemme purtavaksi. Meitäkin kehotetaan kunnioittamaan sen maan asukkaita ja perehtymään sen maan tapoihin, mihin muutamme tai matkustamme. Vain siten yhteiselo onnistuu ja tietoisuus siitä miten missäkin pitää elää, lisääntyy.
Maahanmuutto tulee nykymenolla aiheuttamaan sosiaaliturvamme sekä yhteiskuntaamme rapautumisen, koska velkaisen Suomen rahat eikä yhteiskuntajärjestelmä eivät kestä maahanmuuttajien aiheuttamia kustannuksia. Afrikkalaisten Suomeen muuttaminen ei ratkaise heidän ongelmiaan, vaan siirtää ongelmat tänne. Tiettyjen etnisten ryhmien kotoutuminen sekä länsimaisen valtakulttuuriin omaksuminen on ylipääsemättömän vaikeaa, mistä seurauksena on vain vaikeuksia sekä heille että meille. Jos vastuuta maahanmuuton ongelmista ei oteta nyt, olemme kohta enemmän kuin pahassa pulassa. Kuka sitten ottaa vastuun katastrofista?
Katotaan kuinka monta sivua sitä keskustelua sit syntyis. Varmaan aika vähän. Paljonkohan tästä ketjusta jäis jälelle, jos pitäs vaan positiiviset mamu uutiset ja aiheet? Ei vittu edes paria sivua. :D