Inna Patrakova kirjoittaa näkemyksiään maahanmuutosta ja siitä, miten eri kulttuureissa saatetaan arvostaa eri asioita:
http://innapatrakova.puheenvuoro.uusisuomi.fi/71671-lapset-vammaiset-ja-maahanmuuttajat
Kopioin suoraan myös tähän, että voitte katsella ja pohtia. Tuo yksi ainokainen boldaus minun:
"On Suomen kielen kurssi maahanmuuttajille. Luokassa on opettajan lisäksi kymmennen oppilasta, hyvin erilaisia ihmisiä eri maista.
- Onko teillä jokin unelma, jonka haluatte toteuttaa Suomessa? Opettaja kysyy.
- Haluan rakentaa perheelleni talon, vastaa suukirurgi Ukrainasta.
- Minulla ei ole unelmaa, vaan suunnitelma. Perustan tänne matkatoimiston, sanoo liikemies, joka on entinen kroatialainen.
- Minulla tulee olemaan oma pizza-ravintola, sanoo opettaja Afganistanista ja lisää: – tulkaa sitten kaikki syömään, ystäville ruoka on ilmaista.
Somalilainen kaveri on hiljaa. Hän hymyilee ujosti ja sanoo sen ainoan lauseen, jonka olemme yleensä kuuleet häneltä.
- Suomikielivaikea.
Se olikin turha kysymys. Hänen unelmansa on toteutunut. Hän on täällä.
Ei ole salaisuus, että me kaikki maahanmuuttajat olemme muuttaneet Suomeen ainoasta syystä – ei pyhiinvaelluksessa tehdäksemme Suomesta monikulttuurisen, vaan elääksemme parempaa elämää. Mutta eri maahanmuuttajaryhmillä on eri käsitys sitä, mitä parempi elämä tarkoittaa.
Eurooppalaiset ajattelevat naiivisesti, että jokaisessa kulttuurissa työntekö on hyvä asia. Kukaan päättäjistä ei näe vaivaa tutustua muiden maiden kulttuureihin ennen kuin tilanteesta tulee ongelmallinen.
Esimerkiksi monissa maissa se, että onnistuu elämään toisten kustannuksella on kunnia-asia ja merkitsee älykkyyttä. Suomalaisessa yhteikunnassa se on hävettävää.
Ihmeellisintä Suomessa on, että kukaan ei kysy mitään, vaikka kysymyksiä olisi paljon. Miksi me nielemme ankkurilapsista seuranneita valheita? Miten oikeastaan selvitetään pakolaisten tulot ulkomaailla? Paljonko matka Suomeen maksaa ja onko oikeasti köyhällä varaa siihen? Ymmärrämmekö me, mitä teemme maille ottamalla vastaan viimeiset rikkaat ja työkykyiset asukkaat?
Suomessa on käyttöä maahanmuuttajille. Ainakin pääkaupunki seudun bussiliikenne pysähtyisi ilman heitä ja Helsingin kadut olisivat paskassa katukyltteihin asti, kun halukkaita siivousalalle olisi huomattavasti vähemmän. Lisää maahanmuuttajia Suomi ei kuitenkaan tarvitse ennen kuin nykyiset maahanmuuttajien työllistämisongelmat on ratkaistu. Siihen tarvitaan rehellistä katsetta tilanteeseen ja päättäjiä, jotka antavat kaikille etnisille ryhmille ymmärtää, että täällä asutaan maan ehdolla tai muutetaan pois.
Suomessa ON mahdollista kotiutua, saada töitä ja elää noudattaen tämän yhteiskunnan sääntöjä, jotka eivät todellakaan ole tiukkoja. Tiedän sen omasta kokemuksestani. Yhdeksän kuukautta Suomeen muuton jälkeen olin jo töissä. Oman kultturin säilyttäminen ja äidinkielen opiskeleminenkin onnistuu mainiosti. Se ei vaadi rahaa veronmaksajilta. Nykyaikana, kun käytössämme on kaikki välineet kielen opiskelemiseen vain laiskuus estää opiskelun.
Mutta onko tietyn tyyppisten maahanmuutajen paikallisten inhimillisen järjestelmän suoraan sanottuna hyväksikäyttö ainoa syy tilanteeseen, jossa yhdet joutuvat elättämään toisia?
Yksi monista syistä, miksi vaalitulokset olevat sellaiset millaiset ovat, on kansan pitkä-aikainen väsymys typerään maahanmuutopoliitiikkaan. Suomessa on onnistuttu tekemään KAIKISTA maahanmuuttajista raukkoja, jotka evät kykene edes nenäänsä itse pyyhkiä ja heidät on asetettu koskemattoman pyhän lehmän asemaan. Jopa Finlandia -kilpailun sääntöjä muutetaan keskellä kilpailua, ettei vahingossakaan tuntuisi rasistiselta.
Suomeen kotiutuneet maahanmuuttajat eivät todellakaan tarvitse sitä.
Ajatelkaa, jos äiti antaisi enemmän aikaa ja leluja ottolapsille kuin omille. Omat lapset rupeisivat varmasti kiukuttelemaan. Tämä epänormaali huomionjako asettaa maahanmuuttajat melko vaikeaan tilanteeseen. Siita, eikä ihon väristä meitä vihataan täällä. Rasistiksi kutsumisen pelko ahdistaa suomalaisia.
Olen miettinnyt, että on ihmisiä, jotka hyötyvät tästä tilanteesta taloudellisesti. Olen opinnut, että jokaisen ilmiön takana aina on raha, eikä maahanmuutajien vauvan asemaan asettaminen tai turha hössöttäminen ole poikkeus.
Sain tiettää kenen bisnes tämä on, kun olen työni vuoksi joutunnut istumaan eräässä ”maahanmuutajiaprojektissa”. Kirjassani Tulkki olen kertonnut siitä tositarinasta. Tälläisiä Suomen valtion rahoittamia projekteja on lukuisia. Niiden esitteiden kanteen kuuluu teko-onnellinen tumman äidin ja lapsen valokuva. ”Annetaan maahanmuuttajille parempi mahdollisuus kotiutua”. ”Autetaan maahanmuuttaija”. Ei mitään konkreettista. Ei mitään lukuja. Noin vaan AUTETAAN. Tittelit ”monikulttuurisen maahanmuuttajatyön päällikkö liikeyhteyksien kehityskeskuksen yhteydessä toimivalta työmotivaation kehittämisosastolta” ja ”Uusi Isänmaa-järjestön maahanmuuajen henkisestä sopeutumista vastaava” ei ole pilaa. Se on nykysuomessa todellisuus.
Todellisuudessa projektien tarkoituksena on työllistää muutamaksi vuodeksi pari kolme tuttua palkkalla noin 2000 – 2500 euroa kuussa plus toimiston vuokra, internet, puhelin, matkapuhelimet, websivut, mainonta, julisteet, jääkaappimagneetit, lippuset ja lappuset. Ja matkat, jotta pääse osallistumaan outoihin seminareihin, joihin muut mamu-puolustajat tulevat vaihtamaan mielipiteitä. Seminaarien sämpylät, kahvit, joskus punaviinit ja paistitkin maistuvat nälkäisille maailmanparantajille. Ja miksei golfkilpailua seminaarin ohella? Niissä projekteissa on tapana ottaa vaikka työharjoittelijaksi joku mielellään ihan mykkä mamu, jotta juttu näyttäisi uskottavalta.
Jos laitaisi ne valtavat rahamäärät vaikka työvoimatoimiston henkilökunnan koulutukseen, tilanne voisi olla erilainen. Joka tapauksessa rahoille olisi parempaakin käyttöä.
Olen tullut Suomeen 12 vuotta sitten. Välillä tuntuu, että silloin tulin aivan erilaiseen maahan. Seuraan kotimaani burokraatiaa ja ihmisten rahojen hyväksikäyttöä ja tuntuu, että Suomi on lähtenyt samaan suuntaan. En kannata mitään tiettyä puoluetta, eikä minulla vielä ole äänioikeuttakaan, mutta olivat ne sitten siniset, vaaleansiniset tai turkoosin väriset violeteisissa ruuduissa, jotka tätä maata johtavat, kunhan vain hoitaisivat maahanmuuttoasiat kuntoon.
Ja tekisivät sen niin viisasti, ettei tulisi muukalaisvihaa ja ulkomaalaisten syrjintää. Varsinkin pelkään vihaa kaikkia muslimeja kohtaan, sillä tunnen ja suuresti arvostan Suomessa työskenteleviä tuttujani Syyriasta, Afganistanista, Irakista ja Iranista, sekä monista muista muslimimaista.
Aika kovaa tekstiä maahanmuuttajan suusta. Mutten ole ollut enää vuosia maahanmuuttaja. Olen uussuomalainen niin kuin monet muutkin ulkomaalaisista kavereistani Suomessa, jotka eivät urputa, että on täällä vaikeaa, eivätkä vaadi erikoiskohtelua, vain rakentavat elämää ja tekevät työtä – yrittäjät ja myyjät, siivojat ja taksikuskit, tutkijat, kääntäjät, IT-alan ammatilaiset, teollisuustyöntekijat, lääkärit ja opettajat.
Ja kun Suomessa tykätään tehdä lyhennesanoja, niin avainsana, jolla Suomeen voisi tulla asumaan pitäisi olla HRPT.
Haluan Rakentaa Perheelleni Talon.
Lämmöllä,
Inna,
kirjailija, yrittäjä"
