Pitkä matka moskeijaan
MARJA SALMELA
Hyvinkääläinen Leila Kalliomaa tietää, minkälaista elämä on maahanmuuttajien kansoittamalla asuinalueella. Islaminuskoon kääntynyt nainen muutti ghanalaisen miehensä kanssa Paavolan kaupunginosaan 20 vuotta sitten.
Pakolaisena Suomeen tullut aviomies sai silloin työpaikan suuresta leipomosta Hyvinkäältä.
"Paavola oli slummi. Sen vuokra-asuntoihin ajautuivat kaikki maahanmuuttajat somaleista irakilaisiin, indonesialaisista vietnamilaisiin. Joukossa oli alkoholisoituneita ja syrjäytyneitä suomalaisia huumeporukoista saatanan palvojiin."
Nuoren äidin mieltä kuitenkin lämmitti se, että maahanmuuttajaäidit soittivat ovikelloa, piipahtivat kylässä ja tarjosivat apuaan. "Yksikään 'suomalainen' naapuri romaneita lukuun ottamatta ei poikennut kysymään kuulumisia."
Kun Kalliomaan tyttäret menivät ala-asteelle, perjantaisin huivia käyttäviä tyttöjä kiusattiin. "Opettajat eivät osanneet puuttua, vaikka yrittivät parhaansa. Heidän oli sopeuduttava nopeasti kasvavaan maahanmuuttajalasten määrään."
Kun lapsikatras kasvoi vielä kahdella pojalla, perhe hakeutui pois Paavolasta ja muutti Hakalaan paritaloon. Naapurissa asui suomalainen perhe. "Meillä oli mukavat, normaalit naapuruussuhteet."
Kuusihenkisellä perheellä on nyt pienkerrostalossa 80 neliön koti: kolme huonetta, keittiö, kylpyhuone ja kaksi vessaa. Asunto on sisustettu kauniisti, seinät ja valaisimet on koristeltu muratin oksin.
"Yksi huone lisää olisi tarpeen. Kun tulee vieraita, miehet ja naiset voisivat seurustella rauhassa eri huoneissa", Leila Kalliomaa kertoo.
Toinenkin harras toive hänellä on: moskeija pitäisi saada parempien kulkuyhteyksien päähän. Nyt perhe matkaa moskeijaan Munkkiniemeen, jonne on matkaa yli 55 kilometriä. Rukoushetkessä käynti vie tuntikausia.
Lisäksi kellarissa sijaitseva moskeija on niin pieni, etteivät naiset ja lapset aina mahdu sinne.
Juhlapäivinä tuhannet muslimit käyvät rukoilemassa liikuntahalleissa. "Ei se kovin juhlavalta tunnu."
"Jos vain saisimme junayhteyksien viereen moskeija-alueen, jossa olisi kokouspaikka, ravintola, meidän omien lääkäreidemme vastaanotto, kampaamo, kirjasto ja kauppoja, joista voisi ostaa halal-lihaa", Kalliomaa hahmottelee.
"Ja pieni hotelli. Monen maahanmuuttajan luona vierailee sukulaisia kotimaasta."
