sivis - kirjoittelin tästä jo muutama viikko sitten.
Tuota tutkimusta en ole lukenut, mutta voin hyvin uskoa, että nuo seikat ovat samankaltaisia samankaltaisten ryhmien välillä (IRA vs. al-Qa'ida).
Tuossa ei kuvauksesi perusteella tutkittukaan itse terroristiryhmää toimijana, vaan yksilöiden individualistisia syitä ryhmään liittymiselle, siinä pysymiselle ja siitä eroamiselle.
Kysyn kuitenkin edelleen, mistä sen islamistisen terroristiRYHMÄN ideologia, tavoitteet ja toimintatavat otetaan? Islamistisissa ryhmissä tämän pitäisi olla varsin selvää. Kyseessä ei ole separatismi, kuten IRA:n osalta.
Kyllä islam yhdistettynä muihin aineksiin varmasti synnyttää räjähdysherkän sopan, mutta silti tämä asioiden yksinkertaistaminen on mielestäni liian.... helppoa. Maailma ei ole lättänä vaikka näyttää siltä, eikä materia koostu tulesta ja maasta.
Lueskelin tänään kurssikirjallisuutena erään Serge Moscovicin kirjoitusta sosiaalisesta esityksestä, joka mielestäni sopii hyvin tähän uskonto-keskusteluun. Moscovici esittää, että humanistisen tieteenalan "tieto" perustuu useimmiten fiktioon tai idealisoituihin entiteetteihin, kuten oikeudenmukaisuus, jumala, raha, markkinat jne. Yhteisöön kuuluminen tarkoittaa siten esittämistä. Uskomme esitettyyn todellisuuteen kuten rahaan ja markkinoihin, ja olemme valmiita vaikka kuolemaan isänmaan tai tiettyjen moraalikäsitysten vuoksi.
Käsittääkseni tuo ajattelutapa on yhteydessä sosiaaliseen konstruktivismiin, joka tällä hetkellä on esimerkiksi yhteiskuntatieteissä hyvin vaikutusvaltainen suuntaus.
http://en.wikipedia.org/wiki/Social_constructionism
On mielenkiintoista, että itse kerrot nuo seikat sosiaalisesta esityksestä, mutta et suostu uskomaan, että yhteiskunta ja kulttuuri joka perustuu islamin opetuksille olisi sivistysvaltioiden näkökulmasta katsottuna vinoutunut. Toki nämä mainitsemani "sivistysvaltiot", ovat nekin sosiaalisesti konstruoituja kokonaisuuksia. Mutta jos ajatellaan historiallista jatkumoa, asiat kuten naisten äänioikeus, tasa-arvo, työntekijöiden oikeudet ynnä muut ovat syntyneet vain yhteiskunnallisen kamppailun seurauksena, eikä niitä olisi olemassa ilman (pääosin) länsimaista valistusajattelua (John Stuart Mill, Mary Wollstonecraft etc.)
Jos kirkon ja uskonnon valtaa ei olisi
valistusajattelun aikakaudella alettu purkamaan, paskottaisiin täälläkin varmaan edelleen pihoille, tieteenharjoittajia poltettaisiin noitina jos sattuisivat kirkkoa kritisoimaan, naisten oikeuksista ei olisi kuultukaan ja ylipäätään elämä olisi vittumaista (
solitary, poor, nasty, brutish and short). Eräissä osin maailmaa suurin piirtein tällä tavalla tapahtuu EDELLEEN. Nämä maat tosin eivät ole pääosin kristittyjen kansoittamia, vaan erään toisen uskonnon...
Jos yksilö voikin käsittää asioita rationaalisesti (koska hän voi havainnoida ympäristöään), yhteisö on aina irrationaalinen koska tieto perustuu esimerkkeihin ja tapoihin (=kulttuuriin). Yhteisön uskomukset perustuvat sosiaaliseen esittämiseen, eivät mihinkään objektiiviseen totuuteen. Oikeudenmukaisuus tai lasten koskemattomuus ovat yhtä totta kuin Allah tai taivaaseenpääsy. Primitiivisiä kulttuureja tai alempia sosiaaliluokkia on helppo pitää tyhmänä, koska nämä ryhmät eivät välttämättä ymmärrä esitettyä entiteettiä. Tämän takia Ranskassa ja Italiassa piti maalata Raamatun tapahtumat, koska köyhät eivät olisi sitä muuten ymmärtäneet. Mutta jopa yläluokka, joka ymmärtää mistä on kyse, nojaa epätosiin asioihin. Mekin hyväksymme annettuna, että on väärin pahoinpidellä lasta tai että ihmisen pitäisi olla isänmaallinen, vaikka nämä asiat ovat idealisointeja. Ei siis ole täysin totta sanoa että uskonto on tyhmille, koska mekin uskomme vaikka emme tiedä. Tässä kysymyksessä meitä lisäksi ohjailee isänmaallisuus ja usko järjestykseen niin paljon, että olemme valmiita toimimaan irrationaalisesti vain jotta nämä arvot toteutuisivat.
Nyt kuulostaa jo sellaiselta, että voin jopa sanoa olevani kanssasi samaa mieltä. Paitsi tuosta boldatusta osiosta. Näin siksi, että uskonnon osalta kyseessä ei ole ihmisen rationaalisen ajattelun kautta luotu asia, vaan jokin ylhäältä saneltu fiktio, jota ei saisi kyseenalaistaa. Esimerkiksi valtion vallan kyseenalaistaminen on kuitenkin poliittisen toiminnan kautta mahdollista. Entäs islamin?
Suosittelen kuitenkin jatkamaan valitsemallasi tiellä, koska mielestäni sosiaalinen konstruktivismi tieteenfilosofisena suuntauksena auttaa purkamaan päähän iskostettua ns. poliittista sosialisaatiota.
Menisin itse asiassa niin pitkälle, että laittaisin sosiaalisen konstruktivismin
valistusajan ajattelun jatkoksi. Esimerkiksi
Theodor Adornoa voidaan pitää yhtenä sosiaalisen konstruktivismin edustajana. Adornon kirjoitukset
kulttuuriteollisuudesta ovat enemmän kuin ajankohtaisia keskellä tätä yliviihteellistettyä (Big Brother, Ike ja Tukiainen ynnä muu äärettömän tärkeä) ja alipolitisoitua (jos nyt puhutaan todellisista poliittisista kysymyksistä, ei Ikestä ja Tukiaisesta) yhteiskuntaelämän aikakautta.
Adorno tuomittiin "elitistiksi" postmodernistien toimesta ns. "kulttuurisen käänteen" yhteydessä. Postmodernistien mukaan ihmisillä on esimerkiksi vaihtoehtoisia tapoja kuluttaa samoja massakulutustuotteita ja sitä kautta löytää valtaistumista ynnä muuta paskaa, joka on ajanut koko kulttuurintutkimuksen umpikujaan. Samat postmodernistit ovat tämän monikulttuurisuus-ihanteen takana. "Elitisteiksi" (tai rasisteiksi tässä tapauksessa) leimataan tässä ne, jotka seisovat sellaisten sosiaalisten konstruktioiden kuten "tasa-arvon" ja "ihmisoikeuksien" takana. Postmodernistit näkevät kaikki kulttuurit jotenkin perverssillä tavalla samanarvoisina, vaikka ne sisältäisivät kuinka totalitaarisia piirteitä eivätkä sisältäisiä juuri minkäänlaista oikeudenmukaisuuden käsitystä, paitsi sen minkä jokin taruolento pilvistä sanelee.
Joka tapauksessa, kuten aiemmin sanoin, on länsimaissa käyty mieletön kamppailu historiassa, jotta eliittien ja erityisesti monarkkien, oligarkkien ja kirkon poliittinen sekä taloudellinen valta on saatu purettua, sekä rakennettua kansanvaltaiset yhteiskuntajärjestelmät. Totalitaarisia ideologioita ei suvaitse juuri kukaan, ellei niitä sitten satuta kutsumaan uskonnoiksi... ja varsinkin islamiksi. Suvaitsijana on keskimääräistä yleisemmin henkilö joka puhuu itsestään "postmodernistina".
Vaikka käsitteet kuten "demokratia", "univeraalit ihmisoikeudet" ja "tasa-arvo" ovatkin sosiaalisesti kontruoituja, lähtisikö joku tuomitsemaan niitä? Länsimaissa harva lähtisi, mutta mites jos ne eivät olekaan jonkun profeetan opetusten mukaisia?
