Hesarille vastapainoa:
http://www.uusisuomi.fi/blogit/iiviannamasso/hirsi-ali
Iivi Anna Masso
Julkaistu: 22.11.2007
"Marraskuun alussa oli kulunut kolme vuotta hollantilaisen elokuvaohjaajan Theo van Goghin murhasta. Kuten muistamme, van Gogh menetti henkensä musliminaisten tilannetta kuvaavan lyhytelokuvan takia. Elokuvan käsikirjoittaja Ayaan Hirsi Ali, somalialaissyntyinen poliitikko ja islamilaisen maailman tunnetumpia toisinajattelijoita, joutui henkivartijoiden suojaan, koska van Goghin rintaan puukolla kiinnitetty kirje sisälsi uhkauksia koko rappeutunutta länttä mutta myös henkilökohtaisesti Hirsi Alia kohtaan.
Monien kommentaattorien mielestä van Gogh, tuo rääväsuinen poliittisen epäkorrektiuden ruumillistuma, sai mitä oli kerjännytkin. Mutta Hirsi Aliin olikin vaikeampi suhtautua. Tummaihoinen muslimitaustainen pakolaisnainen uhmasi toiseuden kliseitä opettelemalla nopeasti hollannin kielen ja sopeutumalla erinomaisesti hollantilaiseen yhteiskuntaan. Kun hän vielä ryhtyi julkisesti kritisoimaan maahanmuuttajayhteisöissä tapahtuvaa naisten sortoa, silloin sekä muslimikonservatiivit että monikulttuurisuuden ideologit ärähtivät.
Monikulturistit ovat opettaneet vuosikymmeniä, että maahanmuuttajien on annettava elää “omien” kulttuuriensa arvojen ja sääntöjen mukaisesti, eikä heidän tarvitse sopeutua länsimaisiin yhteiskuntiin. Hirsi Ali puolestaan vaati sulauttavaa kotouttamispolitiikkaa ja korosti maahanmuuttajien oikeutta elää vapaina muiden vapaiden kansalaisten joukossa. Hän myös kritisoi avoimesti omaa taustauskontoaan. Tämä varsinkin oli monille liikaa.
Hirsi Ali leimattiin oikeiston aivopestyksi sätkynukeksi. Ikään kuin afrikkalaissyntyinen nainen ei olisi voinut itsenäisesti tulla johtopäätökseen, että länsimainen demokratia on teokratioita ja diktatuureja parempi yhteiskuntamalli. Ehdottomana vapauden ja ihmisoikeuksien puolustajana Hirsi Ali leimattiin myös valistuksen fundamentalistiksi ja näin hänet rinnastettiin hänelle itselleen tappouhkauksia jakeleviin äärimuslimeihin.
Hollantilaisten halukkuus suojella monikultuuriseen ihanteeseen sopimatonta “toista” oli lopulta hyvinkin rajoittunut. Hirsi Ali joutui lähtemään Hollannista noin vuosi sitten. Nyt hän etsii yksityistä rahoitusta turvamiehilleen, koska Hollannin valtio ei suostu tukemaan hänen turvajärjestelyjään hänen asuessaan Yhdysvalloissa. Tapaus kuvaa hyvin Euroopassa laajemminkin esiintyvää ilmiötä: eliitin kunnioitus toiseutta kohtaan (ja mahdollisesti myös pelko saada “toisen” puukosta) on johtanut sen haluttomuuteen tukea demokratiamyönteisiä toisinajattelijoita vähemmistöjen joukossa.
Aikoinaan Neuvostoliitosta länteen loikanneet toisinajattelijat löysivät lännestä sekä tukijoita että kuulijoita kriittisille näkemyksilleen entisen kotimaansa yhteiskuntajärjestelmästä. Islamilaisen maailman sisäiset kriitikot eivät enää löydä vastaavaa tukea eivätkä sananvapautta edes demokraattisissa länsimaissa. Monet muutkin Hirsi Alin kaltaiset toisinajattelijat joutuvat Euroopassa paitsi islamistien uhkailujen myös “hyvien” länsimaalaisten tuomitsevan suhtautumisen kohteeksi.
Hollannin julkisuuteen on Hirsi Alin tilalle noussut jo seuraava, monikulturisteille yhtä kiusallinen muslimitaustainen tähtipoliitikko, iranilaissyntyinen Ehsan Jami. Jami on perustanut entisten muslimien yhdistyksen vaaliakseen muslimien uskonnonvapautta, joka tarkoittaa myöskin oikeutta luopua uskonnosta, ja taistelee homoseksuaalien puolesta uskonnollista sortoa vastaan. Jamin puolue, vasemmistolainen työväenpuolue, on sanoutunut irti hänen näkemyksistään ja häntä kuvaillaan julkisuudessa oikeistolaisena.
Tämä johtuu siitä, että dogmaattiseksi muuttuneen monikulttuurisuusopin mukaan kaikki kulttuurit ja maailmankatsomukset ovat tasavertaisia keskenään, eikä varsinkaan länsimaisia arvoja saa pitää muita vaihtoehtoja parempina. Toiseus ja erilaisuus ovat ohittaneet arvojen hierarkiassa tasa-arvon ja vapauden, jotka ovat lähtökohtaisesti juuri länsimaisia arvoja. Siitä seuraa, että “toisten” ideologian puolesta on taisteltava, vaikka se edustaisi sukupuolten eriarvoisuutta, homofobiaa ja muita äärivanhoillisia perinteitä.
Euroopassa on tultu tilanteesen, jossa tasa-arvon sekä sananvapauden puolustajat ovat “oikeistolaisia”, ja “vasemmisto” varjelee konservatiivista uskonnollista politiikkaa.
Iivi Anna Masso"
Toivottavasti ei ole ollut jo täällä...
