Hyvää pohdintaa jo 2007...
Hyödylliset idiootit islamismin asialla — Erkki Toivanen
Saudi-Arabian kuninkaan Abdullahin valtiovierailu Britanniaan on tuonut mieleen Machiavellin lauseen: Qui nescit dissimulare, nescit regnare – Ken ei osaa valehdella ei osaa hallita.
Tiedämme Saudi-Arabian rahoittavan useimpia niistä madrassa-kouluista, joissa nuoria muslimeja koulutetaan käymään Pyhää sotaa länttä ja sen turmeltuneisuutta vastaan. Tiedämme, että Saudi-Arabian vankiloissa kidutetaan poliittisia vankeja ja loukataan räikeästi ihmisoikeuksia. Tiedämme, ettei Saudi-Arabiassa työskentelevillä kristityillä maahanmuuttajilla ole oikeutta harjoittaa uskontoaan, rakentaa kirkkoja tai edes tuoda maahan raamattuja. Tiedämme myös, että Saudi-Arabian kuningashuone pysyy vallassa tukeutumalla yhtäällä alkeellisen ja julman beduiinikulttuurin vääristämään islamiin, wahhabiittien lahkon oppeihin, ja toisaalla Yhdysvaltoihin.
Tiedämme myös, että Saudi-Arabian kuningashuone on läpeensä lahjonnan korruptoima ja että edulliset asekaupat sen kanssa ovat korruptoineet myös Britannian hallituksen. Tony Blair esti parlamenttia ja oikeuslaitosta tutkimasta viimeksi tehtyjä lentokonekauppoja, jotteivät suhteet kuningashuoneeseen olisi vaarantuneet. OECD totesi Britannian rikkoneen korruptionvastaista sopimusta, jota se oli ollut itse säätämässä. Olemmeko eurooppalaisina valmiit tinkimään arvoista, jotka ovat elämäntapamme perustana vain miellyttääksemme islaminuskoisia?
Kuningas Abdullahin kunniaksi pidettyjen maljapuheiden hengen olisi voinut tiivistää sanoihin: Sinä kunnioitat minun tabujani ja minä sinun. Jos kansainvälinen vuorovaikutus vastedes rajoittuu keskinäisen kunnioituksen ilmauksiin, tila vapaalle ajatustenvaihdolle katoaa olemattomiin. Islam onnistuisi siinä missä fasismi ja kommunismi epäonnistuivat: Sananvapaus häviäisi. BBC:n toimittaja sai tosin armollisen luvan esittää muutaman ’ikävän’ kysymyksen kuninkaalle ja tämän ulkoministerille, mutta päästi heidät pälkähästä tyytymällä mitäänsanomattomiin vastauksiin. Se oli säälittävä näyttö eurooppalaisen journalismin alennustilasta.
Tuleeko meidän suvaita suvaitsemattomuutta? Lenin ivasi aikanaan niitä "hyödyllisisiä idiootteja", jotka ylistivät kommunismia ja asettivat proletariaatin diktatuurin demokratian edelle. Hitlerillä oli omat ihailijansa, joihin hän suhtautui yhtä halveksivasti. Meillä on nyt pilvin pimein omat arvonsa kavaltamaan valmiita "monikulturisteja". Jäljet pelottavat.
Kun paavi Benediktus XVI siteerasi muslimeista 1300-luvulla kirjoitettua realistista arviota ja rohkeni edellyttää, että islaminuskoiset osoittaisivat vastavuoroisuutta kristittyjen suvaitsemisessa, hänen oli puoliksi pyörrettävä sanansa. Kun tasapuolisuudellaan ylpeilevä BBC laati uutisten taustaa nuorille selostavan katsauksen islamismiin, sen kirjoittaja totesi varovasti, että Al-Qaida -järjestöä "on epäilty osallisuudesta terroritekoihin". Hän ei viittaa sanallakaan islamistien tavoitteisiin eli maailmanlaajuisen kalifaatin perustamiseen ja demokratian korvaamiseen koraaniin ja sen lakeihin perustuvalla yhteiskuntamuodolla.
Suomessa Yleisradio olisi ollut valmis sensuroimaan Tanskan pilapiirrosjupakkaa käsittelevän tv-ohjelman ja taipui esittämään sen saatuaan niskaansa vastalauseryöpyn. Kun osa Suomen muslimeista ilmoitti toivovansa sharia-lakien korvaavan muslimien kohdalla Suomen lait, reaktio oli säyseä. Demokratiamme ehdoton perusta on kuitenkin jokaisen kansalaisen yhdenvertainen asema kaikille saman lain edessä. Väärin ymmärretty "yhteisöllisyys" - eli erioikeuksien myöntäminen etnisille tai uskonnollisille ryhmille - merkitsee demokratian loppua.
Eurooppalaisina vapauduimme uskonnon kahleista paavin ja keisareiden käymän valtataistelun tuloksena. Olisimmeko valmiit palaamaan henkiseen keskiaikaan vain miellyttääksemme sinne juuttuneita islamisteja – ja varmistaaksemme öljynsaannin Saudi-Arabian kaltaisista tyrannioista?
