Maahanmuutto

Liittynyt
9.2.2015
Viestejä
187
Kyllä pistää vituttamaan kun viime vuonna rinnan mentyä odottelin 4 tuntia Haartmannissa, mamuja ja spurguja kutsuttiin lekurille ja mä venasin siellä suht pahoissa kivuissa 4 vitun tuntia. Lähdin sitten lopuksi pois, enkä lääkärille asti edes päässyt. Laskun ne kyllä mulle sitten lähetti, maksoin 16,40 euroa siitä odottelusta.
Näin kohdellaan veronmaksajia, ja kohtelu huononee viherkommareitten päätöksen jälkeen entisestään. Kauanko me veronmaksajat kyräillään omissa oloissa ennen kun noustaan tosissaan vastarintaan.
 
Liittynyt
9.2.2016
Viestejä
2 111
Viherkommarit tuhosivat Helsingin terveydenhuollon kertarysäyksellä!
Ja RKP.

Onneksi olkoon, Helsinki. Hesa :) Tai "Stadi", niinku se kuulemma oikein pitää sanoa. Teillä oli Unelma. Osoititte mieltä sen puolesta. Nyt te saatte Unelmaa.
Älkää sitten ruikuttako Hesarissa, ku paska iskee tuulettimeen. Kukaan ei jaksa sitä teidän typerää uhriutumista siinä vaiheessa. Äänestäkää lisää Liitä, Janeja, orpoja Pettereitä ja Hetemaijoja. Ihmetelkää sitten, kun unelma haisee ja maistuu sille itselleen ja saatte sitä syödäksenne kystä kyllin. Siitä minä nautin!

Ymmärsin muuten, että tämän Unelman takana on suuri osa Suomen taiteilijaporukoista..se sama porukka, joka jaksoi raakkua ja ölistä junteista...nyt alkaa sielläkin paljastua, kuka sitä junttiporukkaa oikeasti onkaan: loputonta seksuaalista ahdistelua ja perversioita. Hyvin te vedätte, "kulttuuri"väki:

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005471904.html

”Miesohjaaja sanoi harjoituksissa, että hänellä seisoo aina kun näyttelen” – HS julkaisee yli 40 nimetöntä tapauskertomusta, joista käy ilmi kulttuurialojen seksuaalinen häirintä

Tapauskertomukset julkaistaan yhdessä noin tuhannen nimen kannanoton kanssa.

(KUVA: Olli Nurminen / HS)
Laura Hallamaa HS
Julkaistu: 1.12. 10:00

Noin tuhat esiintyvien taiteiden ammattilaista on allekirjoittanut kannanoton, jossa vaaditaan puuttumista seksuaaliseen häirintään.

Vielä aamupäivällä, vetoomuksen julkistushetkellä allekirjoittaneita oli 965. Yleisön pyynnöstä #kulissientakana-kampanja avasi mahdollisuuden kirjoittaa kannanoton uudestaan sen julkaisemisen jälkeen. Tällä hetkellä kannanotolla on jo 1 039 allekirjoitusta.

Mahdollisuus allekirjoittaa jatkuu edelleen.

Kannanoton yhteydessä tulee julki yli 40 nimetöntä tapauskertomusta, joissa alan tekijät kertovat kokemastaan ahdistelusta. Kannanotto on kirjoitettu ja tapauskertomukset kerätty #kulissientakana-nimisessä alan ammattilaisten kampanjassa.

Torstaina eduskunta ilmoitti, että se käy 12. joulukuuta ajankohtaiskeskustelun seksuaalisesta häirinnästä.

Kertomukset paljastavat kulttuurialoilla koetun seksuaalisen häirinnän laajuuden. HS julkaisee alla kertomukset sellaisenaan.

Olen 20-vuotiaana erään ohjaajan assistenttina ammattiteatterissa. Ensimmäisenä työpäivänäni tulen jännittyneenä töihin. Valomestari kättelee minua ja heittää heti kättelyn jälkeen: ”Hyvä perse!” Hän ja miespuolinen kaveri nauravat riemukkaasti. Ohjaaja ei kommentoi.
Kysyin kerran eräältä kourivalta, eläköityvältä miesnäyttelijältä, miksi hän tekee tätä (kourii nuoria naisnäyttelijöitä haarojen välistä)? Hän vastasi: “Koska tässä voi vain voittaa.”
Nainen esitteli minut miesohjaajalle. Ojensin ohjaajalle käteni, mutta hän veti minut salamannopeasti kiinni itseensä ja antoi limaisen, pitkän kielarin. Olin niin hämilläni, etten tiennyt, miten reagoida, ja poistuin mitään sanomatta paikalta naistuottajan hihittäessä ja voivotellessa miesohjaajan käytöstä. Mieleni teki koko illan palata miehen luo ja kysyä, mitä vittua ja millä helvetin oikeudella, mutta en uskaltanut.
Hain tuottajana nuoren naisohjaajan elokuvalle rahoitusta. Tuotantoneuvoja pyysi ohjaajaa kahdenkeskiseen sisältöneuvotteluun, jossa tinkasi treffeille ja ehdotti suorasukaisesti vielä yksityisempää tapaamista. Ohjaaja ei suostunut ehdotuksiin. Rahoitus myönnettiin, mutta kuvausten ensimmäisenä päivänä tuotantoneuvoja soitti ja ilmoitti, että hän oli juuri ottanut suullisesti sovitusta rahoituksesta osan pois ja antanut sen toiselle elokuvalle.
Olen nuori kuvaussihteeri. Ohjaaja puhuu koko tv-tuotannon ajan minulle todella seksuaalikeskeistä ja ulkonäköäni kommentoivaa ”läppää”. Pyydän häntä lopettamaan. Hän ei lopeta. Puhun esimiehelleni, joka on nainen ja työkavereilleni, jotka ovat naisia. He eivät tunnista ongelmaa. Minut laitetaan saman ohjaajan seuraavaankin tuotantoon. Teen sen työn todella vastentahtoisesti. Ohjaaja tietää, että olen valittanut, mutta hän jatkaa vain vähän kireämpänä, mutta voitonvarmempana samoja juttujaan. Sen työn jälkeen irtisanoudun tv-yhtiöstä. Esimies ja työtoverit eivät ymmärrä, mistä puhun ja miksi lähden.
Näyttelin 12-vuotiaana elokuvassa, jonka nelikymppinen tuottaja yritti saada minut sänkyynsä. Hän kertoi rakastuneensa minuun. Kerran oli tilanne, jossa en meinannut enää päästä tuon miehen voimakkaista halauksista irti. En ole uskaltanut koskaan kertoa asiasta kenellekään.
Heräsin kesken kuvausten yöllä siihen, kun tuottaja oli tullut omilla avaimilla hotellihuoneeseeni. Sain hänet ylipuhuttua lähtemään sillä, että näkisimme mieluummin ”huomenna”. Seuraavana yönä minun piti pyytää kollegaa huoneeseeni, koska pelotti niin paljon.
Ymmärsin ensimmäisen kerran, että ”näin tää vaan menee”, kun olin 14 -vuotiaana harrastajateatterin ensi-iltabileissä. Ohjaaja oli noin 45-vuotias. Hänen johdollaan menimme kaikki porealtaaseen, jossa hän kähmi veden alla ja ”huumorilla” arvuutteli kenen pillu oli kyseessä. Myöhemmin yöllä heräsin siihen, että tämä ohjaaja tuli makuuhuoneeseen alasti. Hän oli yltä päältä saippuassa ja alkoi kavuta päälleni. Hän kuitenkin oli niin päissään, että pääsin alta pois ja lukittauduin vaatehuoneeseen. Myöhemmin ohjaajasta tuli teatterinjohtaja.
Keskustelun lomassa miesnäyttelijä laittoi yhtäkkiä kätensä jalkoväliini. Sanoi ”hakevansa inspiraatiota”. Se oli niin absurdia, että ohitin sen. Halusin myös vain hoitaa kohtauksen tekemisen loppuun.
Samana iltana kun olin saanut tietää, että olin päässyt sisään alan kouluun, puhelimeni soi. Säikähdin, sillä soittaja oli linjan professori, joka kysyi, missä asun. Hän tulisi taksilla hakemaan minut juhlimaan. Lopetin puhelun kuin panttivankitilanteessa – esitin huoletonta, pyrin pitämään puhelun kepeänä. Illan mittaan professorin ahdistavat puhelut jatkuivat. Poikaystäväni todisti puhelut. Nuorena koin, ettemme voineet asialle mitään. Opiskeluani ei saanut vaarantaa.
Ohjaaja ilmoitti kuvauksissa, että on keksinyt seksikohtauksen, jossa vastanäyttelijäni riisuu minut ja alkaa panna mua. Kohtausta kuvattiin kahdella kameralla, jotka kävivät jo. Olin silloin niin nuori, etten tajunnut kysyä ”miksi” tai ilmoittaa, että ei käy. En olisi halunnut tehdä seksikohtausta kaikkien ihmisten edessä, mutta ilmapiiri oli sen verta painostava, että en osannut ehdottaa muuta vaihtoehtoa. Pressikiertueella ohjaaja haukkui kehoani ja kokemattomuuttani kohtauksessa (en selkeästi ollut ”pannut vielä tarpeeksi”).
Ohjaajan härskit kommentit kohdistuivat kaikkiin naisiin – sekä näyttelijöihin että ryhmän jäseniin. Hän sai myös tuotannon päävastuulliset miehet laumaansa mukaan, eli äijiä oli aina iso lauma kommentoimassa usein kussakin tilanteessa yksin olevaa naista. Saimme kuulla yksityiskohtaista pisteytystä vartaloistamme ja pantavuudestamme. Aamuisin ensimmäiseksi ohjaaja huusi kovalla äänellä, että vittu kun panettaa tuupas antamaan pillua.
Kohtauksessa minulla oli sylissäni pieni vauva. Kuvausten aloittaminen venyi ja venyi, mutta ohjaaja halusi, että pysyn paikallani odottamassa sitä, kunnes kaikki olisi valmista. Hän kävi välillä luonani ja lirkutteli vaaville. Kameramiehet naureskelivat ja katselivat. Sitten yksi heistä poistui ja hänen radiopuhelimensa jäi roikkumaan kameraan. Sieltä kuului suunnilleen tällaista: ”Laita sitä ykköseen ja sitten kakkoseen ja sitten tsuumataan rintoihin eikun siis vauvaan, hahhahhah, sitten leikataan kolmoseen ja sitten pannaan taas kakkoseen.” Ohjaamon miehet olivat kuluttaneet aikaa ja viihdyttäneet toisiaan ja muuta tekniikkaa minun kustannuksellani. Tuntui siltä kuin koko ryhmä olisi osallistunut naureskeluun, ohjaajaa myöten. Hävetti kaikkien puolesta. Hävetti myös se, että vauvan äiti oli paikalla ja kuuli miten ”hommia hoidetaan”.
Miesohjaaja sanoi harjoituksissa, että hänellä seisoo aina kun näyttelen.
Elokuvakoulussa puheet olivat härskejä: Kuka oli perse-, kuka tissimies, keneltä naiselta saa helpoimmin... Huorittelu, lehmittely ja ämmittely levisivät jopa muun henkilökunnan ja opiskelijoiden puheisiin. Raportoin asiasta ja vaadin, että tällaisten puheiden on loputtava. Loppuihan se, mutta maksoin siitä eristämisen ja vihan kohteena olon hinnan.
Teoksen harjoituksissa tehtiin improvisaatioita, joissa koreografi ohjasi meitä tanssimaan avoimen seksuaalisesti. Harjoitusta tehtiin useampana päivänä. Yhtenä näistä päivistä teoksen äänisuunnittelija ja pukusuunnittelija tulivat harjoitussaliin katsomaan teoksen etenemistä. Koreografi ei keskeyttänyt harjoituksen tekemistä avatakseen prosessin kulkua suunnittelijoille vaan tokaisi : ”Nyt tytöt tanssivat teille.” Ja niin meidän tanssijoiden piti esittää stripparihenkistä tanssiamme kohdistettuna suoraan äänisuunnittelijalle ja pukusuunnittelijalle – ilman minkäänlaista kontekstualisointia. Kokemus oli todella ahdistava. Nuorena, vielä opiskelevana tanssijana koin etten voinut kieltäytyä tilanteesta. Lopullisessa teoksessa ei ollut mitään materiaalia, joka olisi liittynyt ko. tehtävään.
Miesohjaaja kuvasi naisten suihkukohtauksen yleisessä uimahallissa miesten puolella niin, että tavalliset miespuoliset saunojat töllöttivät alasti vieressä. Sen jälkeen hän haukkui paskanäyttelijöitä, jotka kitisevät olosuhteista.
Olin avustajana eräässä teatterissa 16-vuotiaasta 19-vuotiaaksi. Minulla oli monta pientä eri roolihahmoa, joita varten oli vaihdettava paljon vaatteita. Yksi näyttämömies jäi aina vaivihkaa meitä 16-vuotiaita tyttöjä tiirailemaan ja joskus pukijan ollessa muualla hän saattoi tulla ihan reteesti aivan lähelle tuijottamaan. Se tuntui erittäin vastenmieliseltä. Samaisessa musikaalissa (olin edelleen alaikäinen) odottelimme lämpiössä näytöksen alkamista, kun yksi musikaalin päänäyttelijöistä, mies, tuli ovensuuhun ja sanoi: “Ai että nyt tekis mieli nuolla pillua.
Joka päivä kun harjoitukset alkoivat, kaksi miespuolista työryhmän jäsentä laski housut nilkkoihin ja keksivät erilaisia tapoja esitellä elimiään muulle työryhmälle. Eri päivinä nähtiin mm. runkkausta, ”kenellä seisoo pisimpään” -kisa jne. Vaikka yritimme sanoa, että käytös on epäasiallista emmekä pidä siitä, nämä vain jatkoivat. Tämä tapahtui kouluaikana. Miesohjaaja oli myös opiskelija, eikä hän puuttunut asiaan suoraan, kertoi vain parin viikon jälkeen, että on todella uupunut ryhmän toimintaan. Ohjaavat opettajat eivät ehkä saaneet näistä koskaan tietää, tai ainakaan en tiedä, että opettajat olisivat puuttuneet ”poikien leikkeihin”.
Teimme tanssikoulutuksen työharjoittelun teatterissa musikaalin tanssijoina. Miesnäyttelijät katsoivat usein merkitsevästi, vihjailivat ja laukoivat seksistisiä kommentteja meille naistanssijoille. Kukaan ei asiaan puuttunut ja alapäähuumori kukoisti. Myöhemmin tulin töihin samaiseen teatteriin. Epäsopivat ehdotukset jatkuivat, ja jouduin vihjailun lisäksi myös fyysisen lähentelyn ja kähmimisen kohteeksi. Usein tämä tapahtui lavalla esityksen aikana, ryhmäkohtauksissa seisoessani miesten keskellä tai edessä, jolloin minulla ei ollut mahdollisuutta puolustautua.
Pyrin teatterikorkeakouluun ohjaajalinjalle. Professori X alkaa huutaa yhdelle tytölle, joka istuu samassa porukassa tehtäviä odottaen – istuu rennosti kuten me kaikki. ”Turhaan sä sitä vittuas siellä esittelet, sun vittus katotaan sitten kun oot päässy kouluun”, mies huutaa.
Tuotantoyhtiön pikkujoulut. Tuottaja piti juhlien aluksi pienen aloituspuheen, jossa kehotti kaikkia kertomaan, kenen kanssa olivat jo ”olleet”, jotta säästyy pokaamisaikaa. Myöhemmin illalla joku vähän vanhempi kuvaaja käyttäytyi tosi uhkaavasti ja sanoi, että uusia työtilaisuuksia on turha toivoa, jos ei mene jakeluun miksi ”teidät on tänne maksettu”. Siis ilmeisesti kaikki naistyöntekijät.
Suora lähetys alkamassa. Kaikkia jännittää. Kun tulemme verhoista, lähetys alkaa. Hermostusta ja kihitystä. Keskittymistä. Yhtäkkiä miesnäyttelijä näyttää munansa. Se on kai vitsi. Verhot aukeaa. Lähetys alkaa. Pakko astua lavalle se sukupuolielimen kuva silmissä... Oliko se hauskaa? Miksi hän sen teki?
Opiskellessani ensimmäistä vuotta teatterialalla, opiskelukaverini raiskasi minut juhlien jatkoilla. Aluksi tapahtunutta oli vaikea hyväksyä, sillä tekijä ei ollut tuntematon pimeä hahmo, vaan ystävä. Myös käsitykseni omasta ihmisarvostani oli niin vääristynyt jo nuorena alkaneen häirinnän johdosta, että luulin tapahtunutta jopa oikeutetuksi seuraukseksi liiallisesta alkoholin juomisesta. Sillä, että työnsin tekijää jatkuvasti pois tai sillä, että taistelin pitääkseni vaatteet ylläni, tai sillä, etten halunnut harrastaa seksiä tekijän kanssa, ei yhtäkkiä ollut mitään merkitystä. Minulla ei ollut mitään merkitystä, ja ajattelin, että se nyt vain on osani.
Olin vasta aloittanut elokuva-alan opinnot, kun törmäsin festivaaleilla naimisissa olevaan ohjaajatuottajaan. Miehellä oli oma tuotantoyhtiö. Hän oli kauhean kiinnostunut siitä, mitä teen ja kutsui minut syömään. Ymmärsin että kyseessä olisi ns. työhaastattelu. Ravintolassa ei paljoa puhuttu töistä, ja siirryimme hänen tuotantoyhtiönsä toimistolle, jossa hän istui sohvalle viereeni ja alkoi kosketella. Juttu ei edennyt pidemmälle, koska lähdin vihaisena pois. Lähtiessäni hän puolustautui syyttämällä minua, olinhan kuulemma flirttaillut alusta alkaen.
Elokuvan koe-esiintyminen sisälsi improvisaatiota. Ohjaaja alkoi ohjata minua ja vastassani olevaa miesnäyttelijää kohti hyvin intiimiä fyysistä kanssakäymistä. Koin itseni alistetuksi tilanteessa, jossa en voinut paeta tai kieltäytyä fyysisestä koskettelusta, koska pelkäsin menettäväni roolin.
Leffan kuvauksissa yhtäkkiä digikamera työnnettiin ohjaajan myötävaikutuksella mun haaroväliini!! Whaat!!! Se oli kauheinta ikinä.
Olin ollut koko päivän elokuvan kuvauksissa, ja minulle oli illaksi sovittu haastattelu toisen näyttelijän kanssa studiolle. En viitsinyt lähteä kotiin parin tunnin takia, vaan jäin studiolle lepäämään näyttelijöille varattuun olotilaan. Studion hiljennyttyä kävin suihkussa. Kun olin menossa pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteita, elokuvan ohjaaja ilmestyi tilaan, kävi minuun käsiksi ja alkoi tehdä seksuaalista väkivaltaa. Pääsin kuitenkin pois hänen altaan ja pakenin paikalta. En kertonut asiasta koskaan kellekään.
Harjoituksen aikana miespuolinen ohjaaja kommentoi työryhmän edessä yhtäkkiä naispuolista näyttelijää, joka ei ole osallisena produktiossa mutta jonka kaikki hyvin tuntevat. ”Hänen rintansa ovat pienet, litteät ja roikkuvat.” Eri-ikäisistä mies- ja naispuolisista näyttelijöistä koostuva työryhmä reagoi eri tavoin, osa myötäilee tai nauraa, toiset järkyttyvät ja seisovat hiljaa.
Oopperaproduktion miespuoliset tekniset työntekijät heittivät ”hurttia huumoria” ja muun muassa pyysivät minua ”piiskaamaan” heitä ja antamaan heille ”tekohengitystä”. He laittoivat varoittamatta kätensä vyötäröni ympärille ja pitivät kiinni, vaikka yritin kertoa tilanteen olevan epämukava. Ystäväni kertoi minulle miesten lisäksi pubi-illan aikana kommentoineen todella asiattomasti vartaloani ja sitä, mitä sille olisi mukava tehdä.
Teatterikorkeakoulun pääsykokeissa saamme tehtäväksemme improvisoida kohtaus yhdessä parin kanssa, tuomariston edessä. Minä ja miespuolinen hakija aloitamme ja kuin tyhjästä hän muuttaa kohtauksen raiskauskohtaukseksi. Hän hyökkää kimppuuni. En ehdi ajatella muuta kuin että en voi asettua poikkiteloin, koska improvisaatiossa tilanne pitää aina ottaa vastaan… Kanssanäyttelijäni on minua vahvempi, hän makaa päälläni samalla kun hän koskettelee minua kaikkialta ja nylkyttää minua vasten. Fiktion ja todellisuuden rajat hämärtyvät, lyön pääni lattiaan, hänen otteensa sattuu enkä pääse irti vaikka kuinka yritän, en ”näyttele” enää.
Käyn teatterikorkeakoulua ja suuri vieraileva ohjaaja sanoo minulle, että hänen on vaikea ohjata minua koska hän on niin kiinnostunut minusta seksuaalisesti, mutta se on oma vikani koska annan seksuaalisia signaaleja. Hän sanoo myös suurimman ongelmansa olevan se, ettei hän osaa päättää kummasta on enemmän kiinnostunut, minusta vai naispuolisesta kurssitoveristani. Kun menemme yhdessä naispuolisten kurssikavereideni kanssa kertomaan professorille kohtaamastamme seksismistä hän sanoo, että emme saa opintoviikkoja ellemme suorita kurssia loppuun. Kysymme koulun johdolta onko heillä jonkinlaista linjausta seksismin suhteen. He sanovat, että seksismiä ei koulussa sallita. Muutaman kuukauden kuluttua sama ohjaaja palkataan uudestaan.
Opiskelin vielä teatterikorkeakoulussa ja tein harjoittelujakson eräässä teatterissa. Moni meistä opiskelijoista asui samassa talossa. Eräänä yönä kun nukuin sängyssäni asunnossa jonka jaoin muutaman muun kanssa heräsin siihen, kun yksi kurssilla opiskelevista jätkistä ryömi ilkialastomana sänkyyni. Yritin työntää hänet pois mutta hän oli minua vahvempi ja vain nauroi vastustelulleni. Jäykkänä pelosta ja häpeästä en uskaltanut huutaa apua. Minunhan olisi pitänyt huutaa heti, nyt kukaan ei enää ottaisi minua todesta… Vaiensin ruumiini ja annoin raiskauksen tapahtua. Hän hoiti homman loppuun ja lähti. Häpeä oli sietämätön.
Miesnäyttelijä pitää pitää minua otteessaan näyttämöllä. Tunnelma on sekä uhkaava että seksuaalinen. Hän hengittää sensuellisti korvaani ja painaa erektionsa selkääni vasten.
Olen 16-vuotias, istun venyttelemässä teatterin näyttämöllä ennen esitystä. Keski-ikäinen miesohjaaja katsoo minua pitkään ja sanoo ’Ah, voitko tuossa asennossa, tulen ihan kovaksi.
Sairastun uupumukseen ja etsimme korvaajaa. Keskustelemme sijaisesta ja mieskollega kysyy, onko hänellä siistit rinnat.
Näyttelen kohtausta, jossa minun on määrä olla alaston. Silmännurkastani näen varjon: kaikki näyttämöteknikot (miehiä) ovat asettuneet riviin kulisseissa katsoakseen minua. On yksi asia nähdä ja toinen aktiivisesti seistä ja tuijottaa.
Miespuolinen pedagogini ohjasi näytelmän, jossa roolini oli olla prostituoitu. Pedagogi vaati, että pidän näyttämöllä korsettia, joka paljasti rinnat. Kyseenalaistin idean. Pedagogi vaatimalla vaati ja valitsi sen, joka näytti kaiken. Sama pedagogi kertoi minulle myös yksityiskohtaisesti yhdyntäkokemuksensa, kun kahdestaan työstimme monologia. Hän kuvaili yksityiskohtaisesti omia seksuaalisia kokemuksiaan, missä ja minkälaisissa asennoissa hän tapasi nussia ja miltä se tuntui. Hän oli myös valinnut tekstin, joka minun tulisi esittää, tekstin, jossa sana nussia esiintyi kymmeniä kertoja, koska ”sinulla on niin paljon seksuaalisia estoja, jotka meidän on työstettävä pois”, kuten hän ilmaisi asian. Sama pedagogi halusi kännissä saada minut hotellihuoneeseensa juomaan viskiä, kun edustimme kouluamme ulkomaanmatkalla. Nämä ahdistelut jatkuivat noin vuoden opiskeluaikana. Myöhemmässä yhteydessä tämä pedagogi ohjasi esityksen, jossa olin mukana. Kun harjoittelimme raiskauskohtausta, jossa minut raiskattaisiin takaapäin, hän näytti useaan otteeseen konkreettisesti, miten kohtaus tulisi toteuttaa.
Työskentelin eräässä teatterissa suurmusikaalissa, jota esitettiin yli puolitoista vuotta. Ensimmäisen viikon aikana vastanäyttelijäni ehdotti, että menisimme yhdessä toimistoon lisäämään sopimukseeni, että asiaan kuuluu, että nussin häntä myös näyttämön takana, koska se kuuluu rooliin. Esityskauden aikana hän saattoi seistä huuliaan nuoleskellen esityksessä kun kaikessa kiireessä vaihdoimme vaatteita näyttämön takana. Pyysi erästä kumartumaan alemmas, kun tämä solmi kengännauhojaan, jotta näkisi syvemmälle hänen kaula-aukkoonsa. Näyttämöllä lähikohtaukset riippuivat siitä, millainen päivä hänellä oli, joskus sitä sai kielen työnnettynä kurkkuunsa. Näyttämöpäällikkö toimi kuin valitusmuurina meidän ja johdon välillä, ja vaikka miten valitimme, mitään ei tapahtunut. Hän oli liian arvokas lipunmyynnin kannalta. Tosi pirullista.
Olin hiljan valmistunut näyttelijäksi, ja minulla oli vakituinen työpaikka teatterissa. Istun yksin kahvihuoneessa ja odotan, että harjoitukset alkavat. Sisään tulee miespuolinen teatterijohtaja, joka myös työskentelee ohjaajana. Poistuessaan hän tarttuu rintoihini, katsoo silmiin ja sanoo ”mammografia” ja nauraa. Jäykistyn, menen sisältä aivan kylmäksi enkä saa pihaustakaan suustani. Sitten minut kutsutaan näyttämölle, ja menen sinne ja olen niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Olin juuri lopettanut erään oopperaproduktion. Nukuin rauhassa mieheni vieressä, kun puhelimeni soi. Kuulen kahden miehen laulavan minulle. Toinen oli muusikko, joka oli ollut samassa produktiossa kanssani, ja toinen oli maailmankuulu kapellimestari. He ovat nauttineet alkoholia ja hoilottavat. Muusikko alkaa selittää, kuinka hulluna hän on minuun ja kuinka hänellä alkoi seistä joka kerran kun tulin produktiossa lavalle. Olen niin shokissa, etten saa sanaa suustani. Sitten muusikko kysyy, voisimmeko tavata, jotta voisimme pitää hauskaa yhdessä. Vastaan, etten ole kiinnostunut, ja lopetan puhelun. Kapellimestari kuunteli keskustelun. Näen, että minulle soitetaan samasta numerosta monta kertaa sen jälkeen. En vastaa.
Olen saanut runsaasti uhkaavia, asiattomia viestejä puhelimeeni ja sosiaalisessa mediassa mieheltä, joka työskentelee teatterissa. Hän uhkaa viesteissä ottavansa selvää, missä asun, ja kuinka hän aikoo opettaa minulle häpeäntunnetta, jos en ala seurustella hänen kanssaan.
Opiskelin dokumenttielokuvan tekoa. Teen lopputyötäni miehestä, joka on hyvin arvostettu omalla alallaan ja vaikuttanut elokuvissa aiemmin. Kuvauspaikalla maaseudulla luonnossa menen syrjään pissalle. Kun käännyn, mies seisoo katselemassa salaa. Hän oli seurannut minua. Illallisen jälkeen hän istuutuu aivan minuun kiinni ja laskee toisen kätensä reidelleni. Tunnen jäätyväni, enkä pysty puhumaan enkä liikkumaan. Hän lopettaa, kun ei saa minulta vastausta. Olen kuohuksissani ja järkyttynyt, enkä kykene tekemään lopputyötäni valmiiksi. Olin nuori ja kokematon. Hän oli yli 60-vuotias.
Eräs miesnäyttelijäkollega tuottaa oman esityksen teatterin ulkopuolella stipendirahoilla, ja minä olen yhdessä päärooleista. Näyttelijäkollega/tuottaja tarjoaa lounaan. Hän pyytää minut syrjemmälle ja ottaa minusta kovan ja brutaalin otteen ja yrittää suudella. Pyristelen vastaan kaikin voimin. Olen sokissa, mutta istuudun syömään hänen kanssaan ja selitän, etten ole kiinnostunut hänestä sillä tavalla. Minut vaihdetaan toiseen pääosan esittäjään.​
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
28.3.2014
Viestejä
409
Tosta Helsingin mielipuolisesta päätöksestä on typerää valittaa, jos olet helsinkiläinen ja äänestit muuta kuin perussuomalaista ehdokasta kuntavaaleissa tai jätit äänestämättä.
 
Liittynyt
1.3.2003
Viestejä
4 084
Mielenkiintoista. Valehtele ikäsi, nimesi ja taustasi ja tule Helsinkiin. Kiitoksena siitä saat suoraan lapaseen 200 euroa enemmän kuin kantasuomalainen sossun asiakas. Ei paperisotaa ei työkkärin toimenpiteitä tai mitään muutakaan, tervetuloa kaikki hölmölään.

https://blogit.kansalainen.fi/kaikki-koyhat-helsinkiin-paperittomiksi/

Mihin ihmeeseen katosi sanonta maassa maan tavalla? Missä maailmassa me elämme, kun puhutaan paikallisväestön osalta kannustinloukuista, kovista ajoista yms ja samaan aikaan "sotalapsille" oikein mainostetaan, että tervetuloa ilmaiseen ylläpitoon, teillä on aina piikki auki? Tätä ei ihan tahdo ymmärtää oma 90-vuotias mummonikaan, joka on elänyt myös sen sota- ja pula-ajan. Silloin tosin evakossa olivat naiset ja lapset, eivätkä partalapset Iphonet kädessä kaupungilla notkuen.
 

SteveBerman

Sisältä kuollut
Liittynyt
8.2.2007
Viestejä
1 266
Kai nuo välttämättömät terveyspalvelukulut paperittomille on toistaiseksi ainakin tosi pieniä, vaikka tulevaisuudessa ne saattavat noustakin. Itse olen vähän jäävi sanomaan kuluihin mitään kun olen lapseni kanssa aikamoinen kuluerä itsekin Suomen kassalle, mutta saattaisitte yllättyä jos tietäisitte kuinka suuri osuus maahanmuuttajilla on nykyään esimerkiksi lasten kantasolusiirroissa. Ja ne ovat kalliita hoitoja. Yksi allogeeninen siirto on helposti sen parisataatuhatta euroa.
 
Liittynyt
18.2.2015
Viestejä
2 755
Kai nuo välttämättömät terveyspalvelukulut paperittomille on toistaiseksi ainakin tosi pieniä, vaikka tulevaisuudessa ne saattavat noustakin. .....
Jonotusta tulevaisuudessa, jossain Stadin (Hölmölän pääkaupungin) TK:ssa: - "Anna mulle mun terveyspalvelu !"











-So its goes - (Those three famous words from Slaughterhouse-Five, by Kurt Vonnegut)
 
Liittynyt
1.3.2003
Viestejä
4 084
Sipilä huutaa jo twitterissäkin että Suomi on paras paikka elää, jos et usko, tervetuloa kokeilemaan. Jännä homma kun mulla on yksi tuttu poliisi, joka työskentelee pelkästään maahanmuuttajien parissa. Voin sanoa, että mielipide eroaa "hieman" tästä Sipilän tervetuloa kaikki politiikasta. Mutta mitä sitä käytännön kokemusta kuuntelemaan :rolleyes:

Lisätään vielä vähän aiheeseen liittyvä kuva:
 
Liittynyt
9.2.2016
Viestejä
2 111
Jonotusta tulevaisuudessa, jossain Stadin (Hölmölän pääkaupungin) TK:ssa: - "Anna mulle mun terveyspalvelu !"











-So its goes - (Those three famous words from Slaughterhouse-Five, by Kurt Vonnegut)
Julma ja sydämetön kommentti. Näethän, että yhteiskunnan kaikista heikoimmassa asemassa olevat naiset ja lapset siinä jonottavat!
 
Liittynyt
27.11.2008
Viestejä
1 807
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005474369.html

Lähes puolet suomalaisista ottaisi Suomeen lisää maahanmuuttajia – ”Ehkä ihmiset ovat ymmärtäneet, ettei se ole maahanmuuttaja, joka tulee ja vie työt”

Onpa jälleen niin mahtavaa otsikointia tältä nykyajan roskamedialta. Jos ne tuliskin ja veis ne työt niin tuskin ketään edes kiinostais koko maahanmuutto, maksaisivat sitten meidän sosiaaliloisimisen mutta kun ei ne niitä perkele vie, eikä ota vaikka tarjottais. Muutenkin jutussa on sitten Intialainen mies haastateltu, vaikka onkin ihan paskaläävä maana koko Intia, sieltä karkuun lähtevät ovat yleensä nimenomaan sitä ahkeraa ja osaavaa porukkaa jota itseäänkin tuo kaduille paskominen ja lehmien palvominen vituttaa ja haluavat sivistysvaltioon nimenomaan töihin. AIka vähän työttömiä Intialaisia täältä löytyy.
 
Liittynyt
1.3.2003
Viestejä
4 084
Olisi ollut kiinnostavaa nähdä tuo gallup. Kyseltiinkö siellä työperäisestä maahanmuutosta, josta sitten sopivasti vastaukset niputettiin otsikon mukaisesti koskettamaan kaikkea maahanmuuttoa.
 
Liittynyt
28.3.2014
Viestejä
409
Gallupissa kysyttiin nimenomaan työperäisen maahanmuuton kannatusta ja sekin oli lopulta vain 47 prosenttia. Jos olisi kysytty miespakoloisista tai turhapaikanhakijoista, niin...


Suomi selviäisi 100 000 turvapaikanhakijasta, miljoona olisi jo liikaa – Raportti selvitti kolme skenaariota
Tutkimus selvitti, millaisia haasteita Suomi kohtaisi, jos maahan tulisi vuodessa alle 10 000, 100 000 tai miljoona turvapaikanhakijaa.

Osa sisäministeriön tilaamaan kyselyyn vastanneista asiantuntijoista näkee, että miljoonan turvapaikanhakijan tulo Suomeen on tulevaisuudessa täysin mahdollista.

Langinvainio kertoo, että osa vastanneista näki, että jo muutaman sadantuhannen turvapaikanhakijan tulo vaatisi valmiuslain soveltamista.

https://yle.fi/uutiset/3-9953496

Eli ilmeisesti vasta sellainen 300 000 arabimiestä älypuhelimineen saisi meidän päättäjät soveltamaan valmiuslakia ja tekemään jotain asialle. Niitä olis aika vaikea poistaa maasta, jos ne ei haluaisi lähteä, kun ottaa huomioon, että Suomessa on poliiseja vain n. 7000 ja puolustusvoimienkin rauhanajan vahvuus on vain 30 000 miestä.

Valmiuslaki:

1 §
Lain tarkoitus

Tämän lain tarkoituksena on poikkeusoloissa suojata väestöä sekä turvata sen toimeentulo ja maan talouselämä, ylläpitää oikeusjärjestystä, perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia sekä turvata valtakunnan alueellinen koskemattomuus ja itsenäisyys.

2 §
Soveltamisala

Tässä laissa säädetään viranomaisten toimivaltuuksista poikkeusolojen aikana. Lisäksi laissa säädetään viranomaisten varautumisesta poikkeusoloihin.

3 §
Poikkeusolojen määritelmä

Poikkeusoloja tämän lain mukaan ovat:

1) Suomeen kohdistuva aseellinen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettava hyökkäys ja sen välitön jälkitila;

2) Suomeen kohdistuva huomattava aseellisen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettavan hyökkäyksen uhka, jonka vaikutusten torjuminen vaatii tämän lain mukaisten toimivaltuuksien välitöntä käyttöön ottamista;

3) väestön toimeentuloon tai maan talouselämän perusteisiin kohdistuva erityisen vakava tapahtuma tai uhka, jonka seurauksena yhteiskunnan toimivuudelle välttämättömät toiminnot olennaisesti vaarantuvat;

4) erityisen vakava suuronnettomuus ja sen välitön jälkitila; sekä

5) vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastaava hyvin laajalle levinnyt vaarallinen tartuntatauti.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20111552
 
Ylös