Tässä mielestäni aika hyvä stoori:
Katselin kuvia Evitskogin tilapäisestä pakolaiskeskuksesta, jota ollaan selvästi kalustamassa uudelleen. Roskalavalle on heitetty aivan käyttökelpoisen näköistä tavaraa.Siellä palaa niin superlon-patjat (ei tulisi polttaa kotioloissa) kuin myös ihmisten hyväntahtoisesti lahjoittamat vaatteet. Miltähän mahtaa tuntua lahjoittajista, kun lahjansaajalle ei kelvannutkaan vaate, koska se ei ollut uusi?
Näistä kuvista tuli mieleen reilu kaksi vuotta sitten edesmennyt veljeni, joka keväällä 2012 sai puhelun urakoitsijatuttavaltaan. Urakoitsija teki remonttia Helsingin kaupungin omistamassa isossa perheasunnossa, jossa oli asunut tilapäismajoituksessa suomalaisperhe. Ennen heidän muuttoaan huoneiston kodinkoneet oli vaihdettu ja siellä oli täysin uusi jääkaappi, jossa oli jopa käyttöohjeet vielä teipattuna hyllyyn kiinni. Lisäksi siellä oli paikalleen asennettu liesi, joka sekin oli täysin uusi, koska tehdasrasvoja ei oltu vielä ehditty polttaa pois. Näitä oltiin heittämässä kaatopaikalle, koska asuntoon oli muuttamassa Suomessa jonkin aikaa asunut somaliperhe, joka halusi itselleen puhtaan huoneiston. Heillä oli vaatimuksena, ettei keittiössä saa olla mitään, mikä on voinut olla kosketuksissa sianlihaan.
Myös WC-pytty piti vaihtaa, koska se ei ollut uusi. Keittiön kaapistoa piti kaventaa, jotta tulijaparheen tarpeisiin sopiva leveämpi liesi mahtui paikalleen. Uudet koneet oli jo toimitettu ja vanhat piti viedä Sortti-asemalle hävitykseen. Urakoitsija ei uusia koneita halunnut hävitettäväksi viedä, vaan soitti veljelleni ja kysyi onko tarvetta. Timpuri sanoi vievänsä ne ulos, josta ne voi hakea pois mahdollisimman pian. Kävimme ne hakemassa pois heti. Veljen vanhat koneet veimme Sortti-asemalle firman nimissä.
Ympäristönäkökohdista uuden koneen hävittämisessä ei ole mitään järkeä, mutta noin toimien virkamiesten satulapäätöksiin saatiin edes vähän tolkkua.Kukaan ei virastossa ollut ilmeisesti huomannut sitä, että asuntoon oli hiljattain toimitettu upouudet laitteet?
Vaikka veljeni oli todella tarkka yksityisyydestään ja pyrki internetissäkin hävittämään itsestään mahdolliset jäljet, hän teki virheen siinä, että otti puheidensa todisteeksi kuvat laitteista ja laittoi ne eräälle keskustelupalstalle. Sieltä ne levisivät ympäri nettiä ja jotkut omivat asian itselleen esiintyen netissä kyseisenä urakoitsijana ja pitivät kuvia ominaan. Tästä julkisuudesta seurasi se, että asia tuli myös kaupungin tietoon. Sen verran vaikutusta sillä oli, että kaupungilla on nyt ohjeena käyttökelpoisten laitteiden vieminen Kierrätyskeskukseen.
Kuitenkin suurin ongelma asiassa oli, että yleiseen tietoisuuteen meinasi tulla se totuus, että vuokra-asunnot saadaan remontoitua ilmaiseksi valtion rahoilla. Valtio nimittäin maksaa kaikki pakolaisiksi hyväksytyistä aiheutuneet ylläpitokulut kunnille takaisin neljä ensimmäistä vuotta täysimääräisesti. Tämän takia heidät sijoitetaan kunnan asuntoihin, jotka ovat remontin tarpeessa.
Asunnon valinnassa heitä ohjaa pakolaisneuvonnan järjestön edustaja, joka kertoo mitä kaikkea he voivat asuntoa valitessaan vaatia. Tämä tapahtuu kaupungin siunauksella, koska näin toimien voidaan vaatimuksia pitää pakolaisten kulttuurin ja uskonnon huomioimisena.
Kaupungin etu on, että asukkaalta tulee mahdollisimman paljon toiveita, jolloin tällä livulla saadaan myös itse huoneistoon tehtyä parhaimmillaan täysremontti valtion laskuun. Kodinkoneiden ja ruokailuvälineiden tulee olla halal, eli tässä tapauksessa uusia, jotta voidaan varmistua etteivät ne ole olleet kosketuksissa sianlihan kanssa.
Sanomattakin on selvää, ettei tämä haittaa heitä, jos he syövät ravintolassa. Kuitenkaan yksityiskodissa edes tiskikone ei saa pestyä pois kattilasta tai lautaselta sitä karmaa, jonka ne saavat sianlihasta. Samaan perustuu sekin, että heille ostetaan uudet lastenvaunut, koska on hyvin todennäköistä, että vanhassa on ollut kristitty lapsi, eli vääräuskoinen.
Tämäkään toive ei kuitenkaan ole lähtöisin muslimeilta, vaan kaupungin käyttämältä järjestön edustajalta, jotta voidaan perustella uusien ostamisen tarve, mikäli valtio joskus kysyy miksi henkilöön on investoitu niin paljon verorahoja.
Toki osa muslimeista on jo oppinut, että kaiken voi vaatia uutena ja he ne myös saavat.Näitä vaunuja myydään sitten eteenpäin netissä ja perhe käyttää esimerkiksi tuttavalta hankittua vaunua sen sijasta. Siinä tulee mukavasti verottomia lisätuloja, kun ihkauuden tonnin arvoisen lastenvaunun myy esimerkiksi -40%:n alennuksella.
Ongelma nykyisessä maahanmuutossa on, että se on satojen miljoonien täysin riskitön bisnes kouralliselle ihmisiä. Tätä ylläpitävät tahot eivät missään nimessä halua luopua satumaisista voitoista, joita sen avulla tehdään.
Koska valtion piikki on auki, sitä kautta voidaan remontoida esimerkiksi vuokra-asunnot käytännössä ilmaiseksi. Valtion neljän vuoden avoin piikki houkuttaa keksimään mitä mielikuvituksellisimpia selityksiä siitä, millaisia vaatimuksia pakolaisilla on esimerkiksi uskonnon varjolla. Oikeasti tällaisia vaatimuksia ei olisi, ellei sanoja laitettaisi maahantulijoiden suuhun.
Virkamiehet voivat silti hyvällä omatunnolla todeta, että: “Pakolaiset eivät saa toimeentulotukea yhtään sen enempää kuin kantaväestökään.” Tämä on totta, koska tuki ei ole toimeentulotukea. Myös virkamiehet ovat bisneksessä mukana, sillä he voivat leimata kaikki päätökset salaisiksi, jolloin edes tilintarkastajat eivät pääse niitä helposti katsomaan.
Koska valtio kuitenkin maksaa kulut takaisin ELY-keskuksen kautta, ei tällainen tilintarkastajia edes kiinnosta. Virkamiehet hallitsevat monisatapäistä asiakaskuntaa, joka ei ostoksistaan pyydä alennusta ja maksaa takuuvarmasti kaiken nopeasti. Tällainen houkuttaa korruptioon ja näennäiskilpailuttamiseen.
Kunta voi antaa tukena joko rahaa, jolloin osa siitä siirretään pankkijärjestelmän ulkopuolella Western Union ja Dabashiil-palveluiden kautta kotimaahan maksettavaksi salakuljettajille uusien sukulaisten saamiseksi mukaan. Koska tulijat ovat tottuneet umpikorruptoituneeseen virkakoneistoon, voidaan heille sanoa, että: “Saadaksesi 400 euroa polkupyörän ostoon, sinun tulee tuoda siitä 100 euroa seuraavalla kerralla minulle. Muutoin tuki loppuu.” Kun asiakkaita on satoja, tästä tulee mukavasti verotonta lisätuloa myöntäjälle itselleen.
Toinen vaihtoehto on antaa maksusitoumus. Ihminen, joka pystyy antamaan 1000 euron arvoisia maksusitoumuksia lastenvaunujen hankkimiseksi saa todella miettiä moraalinsa perään, olisiko pieni osa varmoista voitoista saatavissa takaisin jos “kilpailuttaa” lastenvaunukaupat ja sopii, että seuraavan vuoden aikana ostot on tehtävä sieltä. Miltä tuntuisi yrittäjästä, joka saa normaaliasiakkaiden lisäksi vuodessa esimerkiksi 50 uutta asiakasta? Se on merkittävä raha, eikä lastentarvikemyynti pelkkiin vaunuihin rajoitu. Auttaisiko kilpailun voittamista se, että antaa ruskean kirjekuoren asiasta päättävälle taholle?
Veljeni yritti selvittää henkilöitä näiden bisnesten hyötypuolella. Hän totesi havaintona, että ne, jotka olivat aiemmin tienanneet lastenkotibisneksellä varmaa 100 e/päivä tyyppistä tuottoa sijoittamalla kuntien kurittomia lapsia omiin ns. perhekoteihinsa, olivat osin myös pakolaiskeskusten takana.
Koska nykyään saa turhan helposti julkisuutta laittomilla huostaanotoilla, joita kaksinumeroisia kasvulukuja kaipaava bisnes vaatii, rajallinen määrä huostaanottokelpoisia kakaroita pienen maan sisällä rupesi näyttämään kummasti kasvun osalta auringonlaskun alalta. Lastensuojeluviranomaisilta avunsaanti siihen, että saadaan yhä uusia asiakkaita alkoi olla todella hankalaa.
Nykyäänhän huostaanottojen määrät eivät enää lisäänny, koska on löytynyt tätä varmempi ja tuottoisampi bisnes, jossa kasvulle omien voittojen saamiseksi ei ole enää mitään rajoja olemassa; maahan tulevat pakolaiset.
Valitettavasti veljeni selvitystyö jäi kesken hänen menehdyttyään pohjoisessa rakkaan harrastuksensa parissa. Selvitystyö oli todella vaikeaa, koska lastensuojelussa ja pakolaisasioissa kaikki merkittävät asiakirjat ovat salaisia ja kaikki vetoavat vaitolosäännöksiin. Toivoisin, että tutkivat journalistit selvittäisivät tätä tunkiota nyt perusteellisesti, vaikka se haiseekin, ennen kuin rahanahneiden liikemiesten turvapaikkabisnes lähtee lopullisesti käsistä. Nyt on laitettu jo iso vaihde silmään, koska eduskunta ei vielä ole aloittanut työtään ja rautaa on pakko takoa niin paljon kuin pystyy ennen sitä.
Rasismi ja muu syytökset ovat vain savua ja peilejä, joiden tarkoitus on kääntää keskustelu täysin pois raiteiltaan, eli siitä ketkä käärivät bisneksestä rahat helposti ja täysin riskittömästi. Heille tulisiko suosia kristittyjä muslimien sijaan -tyyppisiin asioihin hitsautuminen on mitä mainiointa ajanvietettä, jossa hyödylliset idiootit tappelevat keskenään bisneksen kannalta täysin yhdentekevistä asioista. Kukaan ei silloin kiinnostu siitä, ketkä oikeasti käärivät tästä rahat ja muuttavat Floridaan eläkepäiville, kun oma maa on ensin pilattu alta.
Bisneksen takana on myös tunnettuja henkilöitä, kuten porilainen kiinteistöyrittäjä Ilkka Holmlund, ex-sisäministeri Anne Holmlundin (kok) veli, joka on hankkinut tyhjänä olleita kiinteistöjä ja muuttanut ne pakolaiskeskuksiksi. Ministerillä itsellään oli virassa ollessaan sijoitus- ja tulonhankkimislainoja peräti 660 000 euroa, joiden tuotoksi hän ilmoitti 75 000 euroa vuodessa.
Anne Holmlund ei suostunut tarkemmin erittelemään mistä nuo koostuivat. Veljen liiketoimia miettien asiaa ei ehkä ole vaikea arvata, varsinkin kun sisäministeri on se henkilö, joka päättää miten tehokkaasti rajoja valvotaan ja pystyy myös ohjaamaan poliisin toimintaa bisnekselle edulliseen suuntaan. Nykyäänhän “rasistinen mielipide internetissä” on rikos, jonka tutkimiseen riittää sisäministeriön alaisella poliisilla tutkintaresursseja, toisin kuin esimerkiksi polkupyörävarkauksiin, joita ei tutkita ollenkaan.
Kannattaa huomioida jo pelkästään SPR:n osuus tuotoista. He pyrkivät vuokraamaan edullisia kiinteistöjä Holmlundin kaltaisilta jobbareilta, kuten Evitskogissa, ja keräämään valtion turvapaikanhakijoiden majoittamisesta maksaman palkkion ja vuokran välisen erotuksen itselleen. Keskuksia pyöritetään minimihenkilökunnalla.
Mitä enemmän väkeä saadaan sisään, sitä tuottoisampaa bisnes on yhdistykselle. Esimerkiksi jo 20 euron nettotuotolla per henkilö päivässä päästään 10 000 pakolaisen massalla 200 000 euron päiväansioihin käytännössä tekemättä mitään. Vuodessa tämä on 73 miljoonaa euroa netto. Mikä muu teollisuudenala tuottaa yhtä helposti ja riskittömästi vastaavan tuoton?
