Meillä oli ala-asteella brittipoika kolmen vuoden ajan. Sillä oli suomalainen isä, mutta noin 10-vuotiaana oli muuttanut britteihin, joten kieli oli päässyt osittain unohtumaan. Sen sijaan että olisivat järjestelmällisesti kieltäneet lastaan puhumasta suomea, he kannustivat siihen. Vaikka äitinsä ei puhunut sanaakaan, ja lähtöpäivämäärä oli suurinpiirtein jo tullessa tiedossa. Poika oppi kolmessa vuodessa kielen kakkoskielenä kohtuu hyvin, ja facebookin välityksellä käytetään suomea edelleen.
Toinen perhe, jossa oli ruotsalaiset vanhemmat, myöskin sallivat lastensa opetella suomen ruotsin jäädessä taka-alalle. Nykyään se jamppa kommunikoi porukoidensa kanssa suomeksi ja englanniksi. Ruotsi sujuu vain vähän suomalaista paremmin.
Integraation kannalta kielen omaksuminen äidinkielelliselle tasolle, tai edes lähelle sitä, on hyvinkin tärkeää. Minusta on aika pirun outoa, että toisen ja jopa kolmannen sukupolven mamut pärjäävät peruskoulun äidinkielen oppimäärässä nipin napin. Mistähän se johtuu, jos suomessa on kerran synnytty ja asuttu koko aika? No kotioloistapa hyvinkin.
Edit. Tuossa abdulin videossa tuli aika hyvin esille, kuinka paljon integroitumiseen kotiolot vaikuttavat. Halun puutteen lisäksi halveksitaan ja haukutaan käytännössä kaikkea mikä liittyy suomalaisiin ihmisiin. Tulipa sieltä hyvin esille myös heidän omia ongelmiaan, tai ainakin vaikuttivat ongelmilta. Tollasella ajatusmaailmalla ei ole mikään ihme, ettei noita haluta ottaa töihin. Tai myöskin suomalaisten rasistisuus, jos ei oteta töihin.
Missä muslimi, siellä ongelma.