Kirja-arvostelu: CEO Muscle - Jay Cutler
CEO MUSCLE - Jay Cutler's no nonsense guide to successful bodybuilding
Kun viime joulukuussa saatoin ostaan Jay Cutlerin kehonrakennus-opuksen mieheltä itseltään, en malttanut olla hankkimatta sitä. Alla joitakin mietteitä ko. kirjasta.
KÄRPÄSESTÄ HÄRKÄSEKSI
Kirja alkaa kuvauksella Jayn nuoruudesta, persoonallisuudesta ja menestyksen salaisuuksista. Pakkotoiston Pyhien Käskyjen mukaisesti Jay kasvoi maaseudulla farmari-perheessä, ja teki kovaa fyysistä työtä lapsuutensa ajan, joka varmasti omalta osaltaan antoi pohjaa hänen kehonrakennusuralleen.
Jayn kropan kehityksen seuraaminen kirjan kuvissa onkin mielenkiintoista puuhaa. Jayn hirveä turpoaminen tapahtuu siinä 18-23 vuoden iässä.
Jay kertoo myös vaikeuksista toimia ihmisten idolina ja kunka hänen hiljaisuuttaan pidetään usien tympeytenä. Henkilökohtaisesti allekirjoitan tämän. Jay ei ole supliikkimiehiä, vaan ujo maalaispoika, jonka johdosta hän voi usein vaikuttaa etäiseltä. Mutta jos onnistuu luomaan toimivan puhekontaktin, Jay tuntuu puhuvan enemmän asiaa faneilleen ja vähemmän puuta heinää kuten yleensä Amerikoissa on tapana. Hän ei ehkä ole lämpimin tapaamani ihminen, mutta yksi intensiivisimmistä.
Nämä Jayn peroonaa kuvaavat luvut voivat tuntua Suomalaisesta hieman oudolta, mutta Pohjois-Amerikassa tämä on pelin henki: Jay Cutler on yhden miehen yritys jonka tuote on Jay Cutler, ja tätä tuotetta tulee markkinoida niin tehokkaasti kuin mahdollista. Jaylle tosin pisteet siitä että hän myöntää avoimesti steroidien osuuden kilpakehonrakennuksessa.
JAY JA PAINOJENKOLISUTTELUN TAITO
Jayn historiikin jälkeen päästään käsiksi itse asiaan. Luvut 4 – 13 käsittelelvät treenausta, ruokavaliota, kisoihin valmistautumista ja lisäravinteita.
Jay käy läpi neljä erilaista treeniohjelmaa: aloittelijan, keskitason, edistyneen ja kilpailevan kehonrakentajan ohjelmat. Jay tuo pikkuhiljaa omia treenimetodejaan esille näissä luvuissa (kuten shock setit, raskailla painoilla tehtävät 6+6 toiston setit) ja saarnaa jatkuvasti ylitreenausta vastaan luvusta toiseen.
Jay käy läpi kaikki liikkeet joista hän puhuu kuvien kera. Kokeneelle treenaajalle näissä ei ole paljoakaan uutta: Jay painottaa vapaita painoja koneiden sijaan.
Yhdeksäs luku, “Jay Says” on yksi kirjan mielenkiintoisimmista, sillä siinä Jay käsittelee muodissa olevia kehonrakennuksen kikkoja ja lausuu niistä painanvan sanansa. Näistä mainittakoon tässä pari: Jay ei usko siihen että on jokin yleinen ideaali aika treenata, vaan että jokaisen pitää itse löytää se ajankohta päivästä jolloin punttien kalisuttelu onnistuu parhaiten, eikä uskoa gurujen väitteisiin siitä että treenaaminen kello 3 aamuyöllä olisi automaattisesti tehokkaampaa. Toistojen suorittaminen hitaasti saa myös Jaylta kouluarvosanoissa nelosen: Jay uskoo lujasti räjähtävään voimaan ja suoritustapaan, jotta käytettävät painot pysyvät mahdollisimman suurena. Jay puhuu vahvasti niin hieronnan kuin venyttelynkin puolesta, ja uskoo nistä saatavan hyödyn oleven huomattava kehonrakennuksessa.
Jay ei myöskään usko kuutena päivänä viikossa treenaamiseen, vaan suosittelee treenausta kahtena päivänä joiden jälkeen pidetään päivä lepoa. Sama viesti mainitaan läpi kirjan, sillä Jay pitää ylitreenausta kehonrakentajien pahimpana vihollisena.
Kirja käy tämän jäleen läpi ravintoa ja kisoihin valmistautuvan kehonrakentajan dieettiä ja treenejä. Vaikka tästä luvusta ei varmaankaan ole keskivertokehoilijalle paljoakaan iloa, se tuntuu olevan hyvin tarkasti kirjoitettua tekstiä, ja käy läpi valmistautumisen ateria kerrallaan. Ravinteiden puolella oli joitakin varsin mielenkiintoisia ajatuksia, kuten se että Jay ei pidä sokeria mitenkään erityisen pahana osana ravintoa jos vain proteiini/hiilari/rasva-suhteet ovat kunnossa.
LISÄRAVINTEISTA
Viimeinen luku käsittelee lisäravinteita. Kirja käy läpi Jayn suosikkeja ja puhuu vahvasti erityisesti efen ja kofeeniin yhteiskäytönkäytön puolesta rasvanpoltossa. Huomattavaa on että Jay ei juurikaan luota massan kehittämissä lisäravinteisiin, Kreatiinia ja proteiini-jauhoja lukuunottamatta. Ei mitenkään ylättävää kun otta huomioon Jayn avoimen tunnustuksen roinaamisesta.
Loppuyhteenveto: kirja on treenauksen, ruokavalion ja lisäravinteiden kuvauksessa täyttä rautaa. Kisavalmentautumista koskevat luvut eivät ehkä täysin aukene kaltaiselleni harrastelijalle, mutta tuntuvat olevan yhtä perinpohjaisesti kirjoitettuja kuin muukin teksti. Lievä minus tulee Jayn elämän syväluotauksesta, joskin Jayn faneille tama on varmasti mielenkiintoista luettavaa.