Kalju
Banned
- Liittynyt
- 26.12.2002
- Viestejä
- 2 003
- Ikä
- 46
Linkki: Israelin operaatio terrorismia vastaan.
- Keskustelun aloittaja Kalju
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 20.9.2004
- Viestejä
- 186
Kalju sanoi:
Mä kysyin kerran Israelilaiselta tyypiltä, että kauanko siellä laki vaatii jokaista miestä ja naista palvelemaan vähintään armeijassa, niin vastaus oli 4 vuotta ja 8 vuotta upseereilta. Se on kuulemma se mitä niissä oloissa vaaditaan kun kaikki ympäröivät valtiot on vihamielisiä arabeja täynnä ja Israelilaisia on vaan muutama miljoona ja Arabeja kai muutama satamiljoonaa.
Täällä vielä toistaiseksi turvallisessa "hyvinvointivaltiossa" jokainen "pullapoika" valittaa jo 6 kuukauden asepalveluksesta. :(
- Liittynyt
- 19.1.2004
- Viestejä
- 33
- Ikä
- 39
Mitenkään politiikkaan sen enempää puuttumatta, kyseinen kuvasarja näyttää niin lavastetulta PR paskalta kuin voi olla. Moni on varmaan nähnyt kuvasarjan jossa Israelilainen sotilas jakaa niskalaukauksen siviilille, saatika lukenut uutisen jossa amerikkalaisen toimittajan yli ajettiin puskutraktorilla. Yksikin negatiivinen uutinen kumoaa sadan "ei israelilaiset ole koskaan pahoja" kuvasarjan vaikutuksen.
- Liittynyt
- 30.7.2003
- Viestejä
- 5 150
kylläpä tuolla on kostonhalua molempiin suuntiin. kenelläpä ei olisi jos perheestä tapetaan osa ja tiedät syylliset. arabeilla näyttäisi vaan olevan nämä itsemurhapommittajat kovin yleisiä. ketäpä ei kiinnostaisi muutama kymmenen neitsyttä kuoleman jälkeen... *kork kork* kumma kun ei itse uskonnolliset johtajat ole mukana räjähtelemässä.
- Liittynyt
- 21.5.2004
- Viestejä
- 1 856
Lähi-Idästä on muodostunut niin levoton shithole, että sitä ei varmaan koskaan saada selvitettyä. Pitkälti tostakin paskasta saadaan kiittää siirtomaavaltaa, ja erityisesti Iso-Britanniaa. Yritä tossa sitten sanoa israelilaisille juutalaisille, että lähteekää lataamaan täältä "luvatusta maastanne", ei ole teidän maa kun vielä n. 60 vuotta sitten koko etnistä ryhmää yritettiin pyyhkästä pois tietyn henkilön toimesta. Toisaalta palestiinalaiset on ajettu pois kodeistaan ja niiltä alueilta, jotka ennen oli niiden. Vielä kun toista puolta tukee maailman johtava suurvalta, niin poliittisesti kuin aseellisesti, niin ei asetelmat ole kovin hedelmälliset rauhalle. Uskonto on oikeesti ihan paska juttu. Tuhansia vuosia vanhojen SATUJEN takia pitää sotia, ei mahdu kaaliin...
Lähi-idän tilanne, lyhyt historia:
Aided by the Arabs, the British captured Palestine from the Ottomans in 1917 and 1918. The Arabs revolted against the Ottomans because the British had promised them, in correspondence (1915-1916) with Husein ibn Ali of Mecca, the independence of their countries after the war. Britain, however, also made other, conflicting commitments. Thus, in the secret Sykes-Picot agreement with France and Russia (1916), it promised to divide and rule the region with its allies. In a third agreement, the Balfour Declaration of 1917, Britain promised the Jews, whose help it needed in the war effort, a Jewish “national home” in Palestine. This promise was subsequently incorporated in the mandate conferred on Britain by the League of Nations in 1922.
During their mandate (1922-1948) the British found their contradictory promises to the Jewish and Palestinian communities difficult to reconcile. The Zionists envisaged large-scale Jewish immigration, and some spoke of a Jewish state constituting all of Palestine. The Palestinians, however, rejected Britain’s right to promise their country to a third party and feared dispossession by the Zionists; anti-Zionist attacks occurred in Jerusalem (1920) and Jaffa (1921). A 1922 statement of British policy denied Zionist claims to all of Palestine and limited Jewish immigration, but reaffirmed support for a Jewish national home. The British proposed establishing a legislative council, but Palestinians rejected this council as discriminatory.
After 1928, when Jewish immigration increased somewhat, British policy on the subject seesawed under conflicting Arab-Jewish pressures. Immigration rose sharply after the installation (1933) of the Nazi regime in Germany; in 1935 nearly 62,000 Jews entered Palestine. Fear of Jewish domination was the principal cause of the Arab revolt that broke out in 1936 and continued intermittently until 1939. By that time Britain had again restricted Jewish immigration and purchases of land
After the second World War:
The struggle for Palestine, which abated during World War II, resumed in 1945. The horrors of the Holocaust produced world sympathy for European Jewry and for Zionism, and although Britain still refused to admit 100,000 Jewish survivors to Palestine, many survivors of the Nazi death camps found their way there illegally. Various plans for solving the Palestine problem were rejected by one party or the other. Britain finally declared the mandate unworkable and turned the problem over to the United Nations in April 1947. The Jews and the Palestinians prepared for a showdown.
Although the Palestinians outnumbered the Jews (1,300,000 to 600,000), the latter were better prepared. They had a semiautonomous government, led by David Ben-Gurion, and their military, the Haganah, was well trained and experienced. The Palestinians, on the other hand, had never recovered from the Arab revolt, and most of their leaders were in exile. The Mufti of Jerusalem, their principal spokesman, refused to accept Jewish statehood. When the UN proposed partition in November 1947, he rejected the plan while the Jews accepted it. In the military struggle that followed, the Palestinians were defeated. Terrorism was used on both sides.
The state of Israel was established on May 14, 1948. Five Arab armies, coming to the aid of the Palestinians, immediately attacked it. Israeli forces defeated the Arab armies, and Israel enlarged its territory. Jordan took the West Bank of the Jordan River, and Egypt took the Gaza Strip.
The war produced 780,000 Palestinian refugees. About half probably left out of fear and panic, while the rest were forced out to make room for Jewish immigrants from Europe and from the Arab world. The disinherited Palestinians spread throughout the neighboring countries, where they have maintained their Palestinian national identity and the desire to return to their homeland. In 1967, during the Six-Day War between Israel and neighboring Arab countries, Israel captured the West Bank and the Gaza Strip, as well as other areas.
In 1993, after decades of violent conflict between Palestinians and Israelis, leaders from each side agreed to the signing of an historic peace accord. Palestine Liberation Organization leader Yasir Arafat and Israeli prime minister Yitzhak Rabin met in the United States on September 13, 1993, to witness the signing of the agreement. The plan called for limited Palestinian self-rule in Israeli-occupied territories, beginning with the Gaza Strip and the West Bank town of Jericho. Palestinian administration of these areas began in 1994. In September 1995 the PLO and Israel signed a second peace accord, expanding limited Palestinian self-rule to almost all Palestinian towns and refugee camps in the West Bank. Under the agreements, Israel maintains the right to send armed forces into Palestinian areas and controls the areas between Palestinian enclaves.
Lähi-idän tilanne, lyhyt historia:
Aided by the Arabs, the British captured Palestine from the Ottomans in 1917 and 1918. The Arabs revolted against the Ottomans because the British had promised them, in correspondence (1915-1916) with Husein ibn Ali of Mecca, the independence of their countries after the war. Britain, however, also made other, conflicting commitments. Thus, in the secret Sykes-Picot agreement with France and Russia (1916), it promised to divide and rule the region with its allies. In a third agreement, the Balfour Declaration of 1917, Britain promised the Jews, whose help it needed in the war effort, a Jewish “national home” in Palestine. This promise was subsequently incorporated in the mandate conferred on Britain by the League of Nations in 1922.
During their mandate (1922-1948) the British found their contradictory promises to the Jewish and Palestinian communities difficult to reconcile. The Zionists envisaged large-scale Jewish immigration, and some spoke of a Jewish state constituting all of Palestine. The Palestinians, however, rejected Britain’s right to promise their country to a third party and feared dispossession by the Zionists; anti-Zionist attacks occurred in Jerusalem (1920) and Jaffa (1921). A 1922 statement of British policy denied Zionist claims to all of Palestine and limited Jewish immigration, but reaffirmed support for a Jewish national home. The British proposed establishing a legislative council, but Palestinians rejected this council as discriminatory.
After 1928, when Jewish immigration increased somewhat, British policy on the subject seesawed under conflicting Arab-Jewish pressures. Immigration rose sharply after the installation (1933) of the Nazi regime in Germany; in 1935 nearly 62,000 Jews entered Palestine. Fear of Jewish domination was the principal cause of the Arab revolt that broke out in 1936 and continued intermittently until 1939. By that time Britain had again restricted Jewish immigration and purchases of land
After the second World War:
The struggle for Palestine, which abated during World War II, resumed in 1945. The horrors of the Holocaust produced world sympathy for European Jewry and for Zionism, and although Britain still refused to admit 100,000 Jewish survivors to Palestine, many survivors of the Nazi death camps found their way there illegally. Various plans for solving the Palestine problem were rejected by one party or the other. Britain finally declared the mandate unworkable and turned the problem over to the United Nations in April 1947. The Jews and the Palestinians prepared for a showdown.
Although the Palestinians outnumbered the Jews (1,300,000 to 600,000), the latter were better prepared. They had a semiautonomous government, led by David Ben-Gurion, and their military, the Haganah, was well trained and experienced. The Palestinians, on the other hand, had never recovered from the Arab revolt, and most of their leaders were in exile. The Mufti of Jerusalem, their principal spokesman, refused to accept Jewish statehood. When the UN proposed partition in November 1947, he rejected the plan while the Jews accepted it. In the military struggle that followed, the Palestinians were defeated. Terrorism was used on both sides.
The state of Israel was established on May 14, 1948. Five Arab armies, coming to the aid of the Palestinians, immediately attacked it. Israeli forces defeated the Arab armies, and Israel enlarged its territory. Jordan took the West Bank of the Jordan River, and Egypt took the Gaza Strip.
The war produced 780,000 Palestinian refugees. About half probably left out of fear and panic, while the rest were forced out to make room for Jewish immigrants from Europe and from the Arab world. The disinherited Palestinians spread throughout the neighboring countries, where they have maintained their Palestinian national identity and the desire to return to their homeland. In 1967, during the Six-Day War between Israel and neighboring Arab countries, Israel captured the West Bank and the Gaza Strip, as well as other areas.
In 1993, after decades of violent conflict between Palestinians and Israelis, leaders from each side agreed to the signing of an historic peace accord. Palestine Liberation Organization leader Yasir Arafat and Israeli prime minister Yitzhak Rabin met in the United States on September 13, 1993, to witness the signing of the agreement. The plan called for limited Palestinian self-rule in Israeli-occupied territories, beginning with the Gaza Strip and the West Bank town of Jericho. Palestinian administration of these areas began in 1994. In September 1995 the PLO and Israel signed a second peace accord, expanding limited Palestinian self-rule to almost all Palestinian towns and refugee camps in the West Bank. Under the agreements, Israel maintains the right to send armed forces into Palestinian areas and controls the areas between Palestinian enclaves.
- Liittynyt
- 21.5.2004
- Viestejä
- 1 856
Manuel sanoi:
Ai uskonnot? Vaikka oliskin, niin mitä hyötyä niistä on? Usko (joka on eriasia kuin uskonto...) antaa tietenkin voimia ihmisille vastoinkäymisissä, mutta uskonnot on
Nykyajan konkreettinen esimerkki: entisen Jugoslavian alueen levottomuuksien lietsomisessa uskonnolliset "johtajat" oli etunenässä, välittämättä siitä, että ne ketä kohtaan lietsotaan väkivaltaa on myös ihmisiä, ne vaan sattuu palvomaan erilaisia uskonnollisia ikoneita ja edustaa erilaista etnistä ryhmää. Muutenkin on vaikea olla huomaamatta kristinuskon ja islamin kohtaamista nykymaailmassa. Ja vähän vanhempi esimerkki, kristinuskon nimeen tapettiin miljoonia ihmisiä... "usko tai saat miekasta."Mun mielestä koko juttu lähti liikkeelle siitä, kun Marja ja Joseeppi harrasti esiaviollista seksiä ja keksi helvetin hyvän selityksen... "ei me olla tehty mitää" ja tuli kuitenkin lapsi, sen täytyy olla Jumalan tekosia!
Eli älä nyt ymmärrä mua täysin väärin, uskon, että Jumala saattaa olla olemassa, Jeesus on saattanut elää ja nousta kuolleista, mutta maallistunut uskonto ei palvele ihmiskunnan etuja. Yhtä hyvin voitas uskoa metsänhenkiin ja menninkäisiin.
Ristiinnaulitsemustanne odottaessa,
yst. terv. Antzu
- Liittynyt
- 19.10.2003
- Viestejä
- 744
No sama kai se on arvuutella minkäkin Raamatun tarinan totuudenperäisyyttä ja sitä, onko israelilaiset vai palestiinalaiset syypäitä vallitsevaan tilanteeseen.
Kyllähän se on aivan totta, että uskontojen nimeen on toimittu ja toimitaan väärin. Mikseipä tuo usko voisi toimia yleisellä tasolla, kuin myös yksityisellä jonka myönsit olevan hyvä asia joidenkin elämässä. Uskonnollisuuden henki on vaan ottanut vallan ja maine on pilattu, niin parempi olisi olla ottamatta sitä mukaan kiistoihin.
Osittain olen siis samaa mieltä. Noista tarinoista ei vaan voi kukaan tietää varmaksi, niin en suoralta kädeltä saduiksi sanoisi.
Kyllähän se on aivan totta, että uskontojen nimeen on toimittu ja toimitaan väärin. Mikseipä tuo usko voisi toimia yleisellä tasolla, kuin myös yksityisellä jonka myönsit olevan hyvä asia joidenkin elämässä. Uskonnollisuuden henki on vaan ottanut vallan ja maine on pilattu, niin parempi olisi olla ottamatta sitä mukaan kiistoihin.
Osittain olen siis samaa mieltä. Noista tarinoista ei vaan voi kukaan tietää varmaksi, niin en suoralta kädeltä saduiksi sanoisi.
- Liittynyt
- 13.11.2003
- Viestejä
- 525
Jaa, se olikin tollainen vapauden vihaaja. No sitten.Ruutiukko sanoi:
"Because they hate freedom" :lol2:
- Liittynyt
- 3.2.2004
- Viestejä
- 279
Antzu eikö miekkalähetykseen tai ristiretkiin viittaaminen olo jo hieman kulutettu ja köykäinen juttu? Siinä nimittäin lähdet siitä lähtökohdasta, että kristinusko ja kirkko on 2000-luvulla sama, kuin 700-vuotta sitten. Menee off-topic, mutta vietin tänä syksynä kotvasen teokraattisessa islamilaisessa maassa. Tulkitsin (ehkä väärin) tekstistäsi, että näet uskonnon vaikutuksen yhteiskuntaan kovin vähäisenä. En tiedä tarkoititko vain kristinuskoa, mutta tällä hetkellä islamia opiskelevana, on minun pakko olla kanssasi eri mieltä. Islamin uskonnon läsnäolo ja vaikutus Afrikassa ja lähi-idässä on valtava. Tämän päivän länsimaiset islamin asiantuntijat eivät edes pysty tarkaan erottelemaan islamista kulttuuria ja uskontoa toisistaan, niin kaikenkattava se on. Kristinuskon vaikutuksen pienenemisestä länsimaissa on useita eri näkemyksiä. Populaari sekularisaatio- eli maallistumisteoria, on saanut 90-00 luvulla useita vastaääniä. Arkitodellisuus kuitenkin ainakin tällä hetkellä euroopassa on, että kristinuskolla on hyvin vähän vaikutusta esim. yhteiskunnallisiin päätöksiin. Ehkä hyvä niin, protestanttiset oppi-isät halusivatkin pitää hengellisen ja maallisen vallan mahdollisimman kaukana toisistaan.
Gideon
Gideon
- Liittynyt
- 21.5.2004
- Viestejä
- 1 856
Gideon S sanoi:
Pahoittelen tota ensimmäistä postaustani kaikille, koska pölisin siinä provoiluita ym. enkä perustellut väitteitäni kunnolla (mitenkään.) Mutta asiaan, eli en missään nimessä ole sitä mieltä, etteikö uskonnolla olisi vaikutusta yhteiskuntaan. Lainaan omaa tekstiä "Muutenkin on vaikea olla huomaamatta kristinuskon ja islamin kohtaamista nykymaailmassa". Islam erityisesti on radikalisoituneessa muodossaan erittäin voimakas tekijä muslimien dominoimissa yhteiskunnissa. Mm. Yhdysvallat teki aikoinaan järkyttävän mokan kun perusti tukikohtiaan Saudi-Arabiaan muslimien pyhien paikkojen läheisyyteen. Tämä aiheutti muslimeissa voimakkaan hylkimisreaktion länsimaalaisia vastaan, joka nyt alkaa (tai on jo alkanut) kostautua erinäisissä muodoissaan Yhdysvaltoja ja muita länsimaita vastaan. Kristinuskon vaikutusta sen sijaan esimerkiksi suomalaiseen yhteiskuntaan ei nää muuta kuin häissä, hautajaisissa, kasteessa ja veroprosenttina. Konkreettinen esimerkki tämän hetken islamin ja kristinuskon törmäämisestä näkyy mm. Keski-Aasiassa, Pohjois-Ossetiassa. Tuo on ainoa ei-islamilainen valtio koko alueella, ja sitä ympäröi radikaalille islamille alttiit alueet mm. Tshetshenia. Kaikki varmasti muistaa Beslanin koulukaappauksen? Alue on siis räjähdysherkässä tilassa tällä hetkellä.
Ristiretkiin viittaaminen oli ehkä vähän asiatonta, mutta kyllä ne ovat siirtomaavalloituksen ohella erittäin paljon muovanneet maailmaa sellaiseksi kuin se tänä päivänä on.
Oma pointtini aiemmassa tekstissä oli, että omasta mielestä on raivostuttavaa, kun uskontoa käytetään (käytettiin) tekosyynä poliittisten motiivien ajamiseksi mm. Jugoslaviassa/Bosniassa. Toisena esimerkkinä "islamilainen" terrorismi (marttyyrit paratiisiin neitsyiden kanssa ym.)
Toivottavasti sait vastauksia kysymyksiin. Ps. Gideon, Jos luet islamista, niin oletko tolla yliopiston järjestämällä kurssilla jonka toinen osio järjestetään Kairossa?
- Liittynyt
- 3.2.2004
- Viestejä
- 279
Antzu!
Hyvä että avasit vähän ensimmäistä postiasi meille muille, itse en oikein nähnyt provoilusi ohi. Mitä puhut Islamin ja kristinuskon kohtaamisesta on pitkälti totta. Näkemyksesi on ehkä kuitenkin hieman rajoittunut (tai niin ainakin tulkitsin), puhuessasi islamin vaikutuksesta pelkästään konflikteissa. Islam antaa muslimi-maille selvän hengellisen auktoriteetin niin maallisissa, kuin uskon asioissa. Näin tapahtuessaa islamilla on hurja vaikutus muslimien elämään täysin rauhallisissakin maissa. Paratiisi-lupaukset marttyyreille on niin marginaali-ilmiö, ja 99% muslimien tuomitsema käytäntö, etten siihen jaksa tässä kummemmin paneutua. On hyvin (ymmärrettävä?) länsimainen ajatusmalli liittää islam radikalismiin. Itse pidän islamia monessa suhteessa enemmän rauhan uskontona kuin kristinuskoa (ei, en viittaa ristiretkiin).
Itse vierastan myös kovasti uskonnon ja politiikan sekoittamista länsimaissa. Vaikka länsimaat ovat hyvin maallistuneita, on arkitodellisuus hyvin erilainen, Yhdysvallat varmasti listan kärkipäässä. Pienenä esimerkkinä käy Bushin pitämä vaalipuhe Bostonissa, missä hänen puheensa sisälti enemmän hengellistä retoriikkaa, kuin keskiverto luterilainen saarna. Kristillisten arvojen peräänkuuluttaminen on myös euroopassa liittynyt perinteisesti konservatiivisiin puolueisiin.
ps.Antzu, islam ei ole pääaineeni, en ollut kyseisellä kurssilla.
Hyvä että avasit vähän ensimmäistä postiasi meille muille, itse en oikein nähnyt provoilusi ohi. Mitä puhut Islamin ja kristinuskon kohtaamisesta on pitkälti totta. Näkemyksesi on ehkä kuitenkin hieman rajoittunut (tai niin ainakin tulkitsin), puhuessasi islamin vaikutuksesta pelkästään konflikteissa. Islam antaa muslimi-maille selvän hengellisen auktoriteetin niin maallisissa, kuin uskon asioissa. Näin tapahtuessaa islamilla on hurja vaikutus muslimien elämään täysin rauhallisissakin maissa. Paratiisi-lupaukset marttyyreille on niin marginaali-ilmiö, ja 99% muslimien tuomitsema käytäntö, etten siihen jaksa tässä kummemmin paneutua. On hyvin (ymmärrettävä?) länsimainen ajatusmalli liittää islam radikalismiin. Itse pidän islamia monessa suhteessa enemmän rauhan uskontona kuin kristinuskoa (ei, en viittaa ristiretkiin).
Itse vierastan myös kovasti uskonnon ja politiikan sekoittamista länsimaissa. Vaikka länsimaat ovat hyvin maallistuneita, on arkitodellisuus hyvin erilainen, Yhdysvallat varmasti listan kärkipäässä. Pienenä esimerkkinä käy Bushin pitämä vaalipuhe Bostonissa, missä hänen puheensa sisälti enemmän hengellistä retoriikkaa, kuin keskiverto luterilainen saarna. Kristillisten arvojen peräänkuuluttaminen on myös euroopassa liittynyt perinteisesti konservatiivisiin puolueisiin.
ps.Antzu, islam ei ole pääaineeni, en ollut kyseisellä kurssilla.
- Liittynyt
- 21.5.2004
- Viestejä
- 1 856
Gideon: Jep. Voi olla, että on tullut keskityttyä liikaa radikaaliin islamiin, enkä ole huomioinut mitä tavallinen islam tarjoaa tavallisille muslimeille. Islamin poikkeavat piirteet vaan tulee huomioitua paremmin, aina sharia-laista lähtien. Pitäs varmaan lukasta se koraani läpi jossain vaiheessa niin ymmärtäis muslimejakin paremmin. Tosin en oo raamattuakaan lukenu muutaku rippikoulun pakolliset säkeet... 
Tietty yliopistolla vois lukasta jonku poliittisen islamin kurssin läpi, on kuitenkin kiinnostava aihe tämän hetken maailmassa.
Tietty yliopistolla vois lukasta jonku poliittisen islamin kurssin läpi, on kuitenkin kiinnostava aihe tämän hetken maailmassa.
