Liian niukasta ruokavaliosta toipuminen

[Maddiska]

Ongelmani on seuraava: vuoden alusta aloitin painonpudotuksen jolloin painoa oli 77kg/165cm. No olin silloin tyhmä ensikertaa laihduttava henkilö joka ei tiennyt painonpudotuksesta yhtikääs mitään. Eli silloin mentiin tyylillä : en syö mitään muutakuin pari rehua päivässä ja liikun kuin hullu. Kyllähän sitä painoa lähtikin, erittäin kiitettävästi. Jep, mutta ei terveellä tavalla. Kroppa kärsi alle 1000 kalorin ruokavaliosta jossa ei ollut tietoakaan rasvoista tai edes kunnollisesta määrästä proteinia. Silloinkin taisi olla kropan pelastus kun välistä päädyin mässäilemään puoli pussia karkkia, sai edes jostain kaloreita kulutettavaksi.

Tätä kauheaa kropan rääkkäämistä kesti semmoiset 7-8 kuukautta jonka jälkeen heräsin, tajusin ja koin valaistukset että miten ne asiat olisi oikeasti pitänyt hoitaa. Mutta ehkä kuitenkin aivan liian myöhään: huomasin hiuksieni haurastuneen ja minulta lähti suuria määriä hiuksia, kroppa oli tottunut suureen kalorivajeeseen yms yms.

No nyt sitten tässä reilun kuukauden päivät olen tässä sitten yrittänyt alkaa korjaamaan tätä kauheaa tilannetta lisäämällä kalorimääriä tervein keinoin, mutta silti se on yllättävän vaikeaa. Ruoka kyllä maistuu ja ja rakastan syömistä (tuskaa oli "dietillä" kun ei saanu syödä mitään) joten anoreksiasta ei todellakaan ole kyse, vaan ajattelutavan muuttaminen on aika kova homma (Hyii, tossa on liikaa kaloreita! Hyii toi on liian rasvaista!.....)

Tästä vaiheesta onneksi olen jo päässyt yli, syön fiksusti terveellisiä asioita (huolehdin rasvojen-, hiilareiden ja proteinin saannista) ehkä karta ruokia jotka sisältävätkin vähän enemmän kaloreita kuin kurkku.

Nyt huomattavasti fiksumpana ja tietoisempana oikeasta ruokavaliosta, olen saanut kalorit pikkuhiljaa nostettua sinne 1300 tienoille fiksusti syömällä mutta silti kaipaisin kipeästi vielä apua miten tällaisessa tilanteessa on parasta edetä. Sillä enhän halua yhtäkkiä kauheaa rasvakerrosta itseeni takasin alkamalla ahmia ruokaa semmoisen 3000 kalorin edestä päivässä.
Peruskulutuksenihan huitelee siinä 1300 kalorin paikkeilla ja siihen kun sitten ynnää liikunnat eli 2x vko sali (1h15min) , 4x vko kävelylenkki (1h) sekä kouluun pyörällä polkemiset niin se tekee jo lähemmäs 2000 kaloria. Mutta tuollaisen määrän syöminen näin yhtäkkiä aloitettuna tuntuu hullulta ja jopa pelottavalta.

Nykyisin painan 57 kiloa ja lihasta olen saanut hankittua käymällä säännöllisesti salilla ja lisäämällä mm. proteinia ruokavalioon. Samaan malliin haluan jatkaa ja samalla nostaa kalorimääriä mutta olisi ihana kuulla muidenkin kommentteja tai kokemuksia sekä vinkkejä saman asian tiimoilta. Miten tästä olisi parasta jatkaa?

(anteeksi ehkä jotenkin edestakaisin poukkoileva teksti, mutta asiaa on niin paljon eikä oikein tiedä missä järjestyksessä mitäkin kirjoittaa)

 

[nosto91]

hienoa kuulla joskus tällastakin, että joku ns.herää :thumbs: liikaa nuita surullisia tapauksia, jotka toistaa vuodesta toiseen ja pilaa totaalisesti oman terveytensä :( Mut kuten sanoit nin et oo anorektikko...

hienolla mallilla on. tosiaan lisäisin pikkuhiljaa ja suunnitellusti sitä kalorimäärää samalla seuraten kroppaa/jaksamista että mikä sit on se hyvä määrä. ja kantsii lukee hiukan perusteita esim treenaajan/aktiivisen ruokavaliosta nin saa pientä koulutusta pääkoppa ja pakkomielteet kalorien ja rasvan suhteen alkaa tukehtuu...

en tiiä, muuta oletan et aluks saattaski kerääntyy rasvaa, mut ei pienestä määrästä kannata hätkähtää, ku sit ku kroppa alkaa taas tottuun et kaloreita ei tarvii ottaa varastoon vaan niitä tulee säännöllisesti tarpeeksi, nin se ei enää kerää niitä. Oot kyllä kuitenkin ollu sen verran lyhyen aikaa tollasella 'dietillä' , että oletan ettei sun kohalla rasvan kertymistä juurkaan tuu.

ei muuta ku tsemii ja rautaa liikkeelle

 

[Daeph]

MInulla on myös taipumusta syödä liian vähän. Se ei ole seurausta mistään dieetistä taikka häiriöstä (olen nyt elämäni massassa :D), ehkä se on enemmän omaa laiskuutta ja välinpitämättömyyttä. En laske kaloreita päivittäin, mutta jonkun kerran laskettuani on summa ollut jotain 1400 - 1800 väliltä :P Huolellisuutta siis harjoitellaan täälläkin!

3000 kalorin ahmimispäivän ainakin välttää kun muistaa aamusta asti syödä hyvin .. Auta armias jos aamupala on 1 jogurtti, lounas pussipuuro ja välipala maitokahvi - illalla vatsa on pohjaton ja väsymys armoton! Kun oikein skarppaa niihin aamupäivän aterioihin, niin ei tee mieli pilata hyvää ruokapäivää pihtailemalla/ahmimalla sitten illalla

Mulla vähän syömiseen johtaa usein myös se, ettei ole nälän tunnetta. Nälkää voi kuitenkin herätellä "Shokkiviikolla".. Mätä viikko vähän runsaammin tai epäterveellisemmin niin johan maistuu taas rahka ja raejuusto seuraavalla viikolla! Näin mulle kävi mm. työmatkalla kun aterioin viikon verran amarillo/fransmanni/abc -akselilla. Kilot ei viikossa ehtineet mihinkään heilahtaa, mutta aineenvaihdunta tykkäsi, kun sai kerrankin leipää koneeseen mielinmäärin

 

[Stash]

Tohon liian vähän syömiseen suhteessa omaan kulutukseen on syytä puuttua heti. Siis ihan heti, ei ensi kuussa tai ensi vuonna. On niin helppoa ajatella, että "ei se niin vaarallista ole" tai "muutan tilannetta, jos jaksan". Liian vähäinen ruokailu ja stressitekijät (jollainen liikuntakin on) hajottaa koko ajan elimistöä ja pidemmällä aikavälillä siellä kytee sitten jo suurempia ongelmia. Ei tarvitse syödä kuin anorektikko kehittääkseen noita vaurioita!

Mä suosittelisin ihan yksinkertaisesti säännöllistä ja tasapainoista syömistä pikku hiljaa määriä nostaen. Sosiaaliset tilanteet myös saattavat helpottaa, sillä niissä saa muilta ikään kuin mallia siitä, miten ja miten paljon olisi hyvä syödä. Seurassa ei liikaa tule miettineeksi muutenkaan ruokaan liittyviä henkisiä rajoitteita. Ja sitten helposti sulavampaa ruokaa, nestemäistä ja napostelua kehiin, jos muuten on vaikeaa (laadusta ei tietenkään kannata tinkiä).

 

[Venla]

Ravitsemusterapeutilla käyminen voisi myös olla ihan hyvä idea. Itse kävin aikoinaan muutaman kerran, kun elimistö oli aivan totaalisesti säästöliekillä. Pääsin opiskelijaterveydenhuollon kautta, ei tainnut maksaakaan juuri mitään. Aluksi se kropan herättely oli todella tuskaista ja paino tuntui nousevan todella herkästi, mutta ajan kanssa kehon toiminta alkoi tasapainottua.

Hirveän monimutkaisesta asiasta ei ollut kyse, vaan ihan perusjutuista. Piti vain syödä riittävän usein, sopivin väliajoin ja tarpeeksi monipuolisesti. Eli sama homma, mitä Stash tuossa jo yllä sanoikin: säännöllistä ja tasapainoista syömistä. Riittävästi malttia mukaan.

Aiemmin painoni muuten myös heitteli aivan ihmeellisesti, jopa 2-3 kiloa päivässä, mutta nyt paino on asettunut aloilleen ja harvoin tulee mitään erikoisempia heittelyitä. Pelkäsin myös, että se syömisen tarkkailu jäisi jotenkin päälle, mutta niinkään ei käynyt. En laske nykyisin kaloreita, vaan syön tasaisin väliajoin perusterveellistä ruokaa (ja toisinaan herkkujakin), kuulemma näytänkin hoikistuneen vaikkei paino ole pahemmin pudonnut.