21.3. -- Syyria ja Jordania
Damaskoksesta lahdettyamme ajoimme suoraan Jordanian rajalle, jossa meidan oli tarkoitus tankata. Der:sta oli kaikilta huoltamoilta diesel loppu ja jouduimme kaantymaan takaisin edeltavaan kaupunkiin tankkaamaan. Sovimme, etta tasta lahtien tankkaisimme viimeistaan silloin kun tankki on puolivalissa.
Syyrian ja Jordanian rajan ylitys meni mutkattomasti. Syyriassa maksoimme
vientitullia 150 Syyrian puntaa (pari euroa). Jordanian viisumi maksoi 10
Jordanian dinaaria rajalla (reilu 10 euroa). Auton vakuutus kolmeksi paivaksi
9,7 dinaaria ja tuontilupa 11 dinaaria. Carnetia ei tarvittu.
Ajoimme Jordanian lapi Aqabaan samana paivana kun lahdimme Damaskoksesta. Paivallisen soimme Ammanissa ja iltapalan kuolleen meren rannalla. Jordaniassa tiet ovat erinomaiset ja diesel maksaa noin 25 centtia/litra. Tiella lahella Syyrian rajaa oli paljon tiesulkuja, joissa kysyttiin papereita. Suurempia tarkastuksia ei tehty. Tienvarressa oli kameleista varoittavia kyltteja.
Olimme Aqabassa puolilta oin. Ajoimme suoraan satamaan. Selvisi etta lautta
Egyptiin maksaisi 219 dollaria kahdelta hengelta ja maastoautolta. (159 USD+30 USDx2). Harmitti suunnattomasti. Matka oli sama kuin Tallinnaan ja hinta
moninkertainen. Suuttuneina ja vasyneina menimme nukkumaan joutomaalle
kaupungin ulkopuolelle.
Syyria ja Jordania olivat meille todella positiivinen yllatys. Ihmiset ovat
hyvin avuliaita ja ystavallisia eivatka lainkaan rahanahneita. Lahes ilmainen
bensa nakyy autokannassa. 70-luvun Dodge Coronetit ja Chevrolet Capricet ovat suosittuja takseja. Ylempi keskiluokka ajaa hienosti sailyneilla 60-luvun
mersuilla ja tyovaki Ladoilla, Uazeilla tai aaseilla.
22.3. -- Arabien porauslautalla Egyptiin
Aamulla puntaroimme tilannetta. Voisimme ajaa Eilatin (Israel) lapi Egyptiin
puolessa tunnissa. Israelin leima olisi myrkkya, kun haemme Sudanin viisumeita. Varmistimme Suomen Kairon suurlahetyston avustuksella tilanteen. Sudaniin ei ole asiaa, jos on kaynyt Israelissa. Israelissa tilanne tiedostetaan ja leimat saa erilliselle paperille, mutta Jordanian ja Egyptin maarajojen leima Eilatin kohdalta jaisi passiin. Istuimme hiljaa kymmenen minuuttia ja mietimme
paatosta. 219 USD on iso lovi budjettiimme. Paatimme ottaa varman paalle ja
menna ylihintaisella lautalla.
Lautta lahtisi illalla. Lohosimme rannalla ja kunnostimme kalustoa. Illalla
maksoimme hammasta purren lautan. Lautta oli vanha Norjan ja Tanskan (M/S
Skagen) valisessa liikenteessa ollut Tallinnan laivaa muistuttava alus, joka
oli saanut uuden elaman Punaisella merella. Baarin lattialla nukkui ristiin
rastiin arabia kuin Goomilla teekkareita. Laivan lahto kesti loputtoman kauan
ja olimme Nuweibassa Egyptissa vasta aamulla.
23.3. -- Ensimmainen ryosto
Egyptin puolella rajamuodollisuudet ovat erittain hyvin organisoitua rosvousta.
Turistipoliisi opastaa paasemaan luukulta luukulle ja eroon maallisesta
omaisuudesta. Piti hankkia tuontilupa tullilta (505 Egyptin puntaa),
aavikkoajolupa (10,5 puntaa), egyptilainen rekisteriote ja kilvet (100 puntaa)
seka naurettavan halpa liikennevakuutus kuukaudeksi (50 puntaa). Yhteensa
rahaa meni noin 125 USD.
Nuweibasta ajoimme Siinain autiomaan yli Suezin ohi Kairoon. Siinai on upea
paikka. Ensin kuivaa vuoristoa, sitten kivikkoa ja lopuksi hiekkadyyneja.
Paikoin muutamien palmujen keitaita. Lampoa oli yli neljakymmenta astetta.
Kamelit tepastelivat tienposkessa. Tie oli todellinen autiomaatie. Keskella
Siinaita yli 100km paassa mistaan oli muutama bensa-asema. Muuten vain
aurinkoa, hiekkaa, kivia ja kuumaa asfalttia. Nissan kesti kuumuuden hyvin
moottorin lampojen nousematta.
Olimme Kairossa illalla. Meita tervehti ruma, ruuhkainen, saastunut ja
vastenmielinen suurkaupunki. Meita harmitti jo valmiiksi tietoisuus etta
joutuisimme viettamaan taalla useita paivia. Olimme sopineet, etta nukkuisimme nyt hotellissa toista kertaa matkan aikana. Olimme kuitenkin vasyneita ja hotellia ei loytynyt helposti, joten ajoimme Gizan lansipuolelle etsimaan autiota paikkaa telttailuun. Sellainen loytyikin ja kavimme nukkumaan noin klo 8 illalla.
Herasin vieraskieliseen molotukseen parin tunnin paasta. Nousin ylos
makuupussista pelkat alushousut yllani. Teltan suuaukolla seisoi kolme
parikymppista beduiinia, jotka kovasti tahtoivat nahda telttaan. Estelin ja
beduiinit kavivat yha royhkeammiksi. Kauempana joku ampui pari laukausta.
Halina lisaantyi. Huusin Laurille etta pukisi paalleen ja tulisi ulos. En parjaisi yksin. Tilanne muuttui tonimiseksi. Sain estettya miehia tunkeutumasta
telttaan ja Lauri ehti ulos. Hanen ilmeestaan naki etta beduiinien on syyta
varautua kunnon selkasaunaan. Suomalainen ei luovu omaisuudestaan taistelutta. Silloin pimeydesta astui esiin neljas, vahan vanhempi mies. Tappalun halumme vaheni kummasti. Miehella oli kadessaan AK-47. Han oli selvasti porukan johtaja.
Johtaja kaski meidat maahan makaamaan. Maatessani puolialastomana Saharan hiekalla oli aikaa miettia kaikenlaista. Minua ei kiinnostanut mita miehet teltassa tonkivat. Minua ei edes suuremmin kiinnostanut parin metrin paassa uhmaavasti osoittava konetuliaseen piippu eika se etta yksi nuorista miehista kavi vahan antamassa korvatillikkaa kostoksi askeisesta uhmakkuudestani.
Tonkiminen loppui pian. Miehet antoivat kasittamattomia kaskyja ja lahtivat
pois. Tutkimme Laurin kanssa tavaroita. Melkein kaikki paitsi vaatteet ja passi
ja auton paperit oli viety. Silmalasit ja auton avaimet olivat kadonneet.
Tumimme hetken. Paatimme pakata jaljella olevat tavarat ja murtaa auton
rattilukon ryostajien aseena kayttamalla harjateraksen patkalla. Voisimme ottaa makistartin ja ajaa Kairoon.
Emme olleet saaneet tavaroita pakattua kun molotusta alkoi uudestaan kuulua
pimeydesta. Pelkasin, etta ryostajat olivat tulleet katumapaalle jattaessaan
todistajia. Sanoin Laurille, etta juostaan. Olen luullut olevani hyva juoksija
mutta maihinnousukengat jalassa upottavassa hiekassa ilman silmalaseja se ei
ole helppoa. Ensin ryostajat saivat kiinni Laurin, joka antautui vastustelematta. Takaa ajajia oli vain yksi eika yksi mies voinut pakottaa
kahta. Vahan aikaa seisoin holmona huohottaen. Pitaisiko minun lahtea mukaan, ettei Laurille tehtaisi mitaan vai pitaisiko minun jatkaa pakoa. Huusin
Laurille. Lauri vastasi, mutta en saanut selvaa mita. Jatkoin pakoa mutta
hetken paasta minutkin otettiin kiinni ja vietiin takaisin teltalle, jossa johtaja ja Lauri odottivat.
Askeinen vakivallalla uhkailu oli tiessaan. Nyt oli kysymys reilusta
kaupanteosta. Meidan neuvottelu asemamme tosin olivat huonot. Sain takaisin
silmalasit, avaimet, puukon, linkkiveitsen, molemmat kamerat, otsalampun,
GPS:n ja kiikarit. Saimme takaisin melkein kaiken muun paitsi rahat,
aurinkolasit ja joitain hygieniatarvikkeita. Johtajalla kysyi elekielella
paljonko meilla oli rahaa. Lauri piirsi numeroita hiekkaan. Johtaja otti minut
ja yhden miehen mukaansa ja kaski menemaan autoon. Lauri jai teltalle kahden muun miehen kanssa. Auton sisavalon keilassa nain miehen kasvot. Noin 40-vuotias viiksekas mies. Han oli pukeutunut ruskeaan kaapuun ja paahan kiedotun valkoisen vaatteen alta pilkisti minulta asken ryostetty Veikkauksen kuulakarkikyna.
Ryostajat ajoivat minut noin 500 m paahan tukikohtaan. Pihalla istui kaksi
keski-ikaista miesta polttamassa vesipiippua. Minut ohjattiin sisaan harmaista
tiilista muurattuun talon tapaiseen. Sisalla oli vanha, yli 50 vuotias,
harmaantunut mies, joka ojensi minulle tukon Egyptin puntia ja kaski laskemaan ne. Olin laskevinani rahat ja esitin tyytyvaista.
Palasimme ryostopaikalle. Kavin uudestaan tukikohdassa toisen, nuoremman miehen kanssa. Mies ei selvastikaan osannut ajaa autoa. Jarrut ja kytkin savusivat ja vaihteet rutisivat. Toisen kerran ryoston aikana pelkasin henkeni puolesta kun nuori beduiini kaahasi pimeassa kuin mielipuoli. Kavimme vain kaantymassa ja palasimme takaisin ryostopaikalle.
Johtaja teki selvaksi etta neuvottelut on kayty ja pojat ovat nyt hyvia ja
nukkuvat. Ryostajat poistuivat taas. Istuimme Laurin kanssa vahan aikaa hiljaa. Ei oikein uni tullut. Aloimme tehda lahtoa. Se oli selva etikettivirhe.
Ryostoporukan johtaja tuli takaisin ja oli selvasti pettynyt. Han kovasti
halusi, etta lahtisimme hanen kanssaan kayttamaan huumeita ja naimaan huoria. Vastustelimme tarjousta. Lauri sanoi minulle, etta voisi poikamiehena uhrautua yhteisen edun puolesta, jos tilanne siihen pakottaisi. Johtaja paasti meidat kuitenkin menemaan. Ajoimme Gizaan ja nukuimme autossa katulamppujen alla.
Ryostosta:
-saalis 160 USD
-615 EP
-aurinkolasit vahvuuksilla
-likaiset sukat ja kalsarit
-deodorantti ja parranajovalineet
-ajokortti, opiskelijakortti, lompakko
-kannykan sain takaisin mutta se hukkui ryoston jalkeisessa neuvottelussa
hiekkaan.
-aseet: AK-47, tod. nak. taittopera. Harjaterastanko.
-ryostopaikan sijainti: pisteesta 30 01 14 N, 030 59 78 E noin 400 metria
pohjoiseen ja ehka 100 m itaan. Voitte katsoa nakyyko google earthissa.
-tukikohdan sijainti: noin 500 m ryostopaikasta, tod. nak itaan.
reino sanoi:
P.S. Ettei nyt vaan olis käynyt niin, että se kalashnikov olikin keila ja se porukan joopelihuulinen johtaja olikin HUHTAMO? :D
Mahdollisesti, mutta missa oli portugaali?
