Leikkauksista kuntoutuminen ja leikkausten jälkeiset komplikaatiot

[Alyssa]

Kaikkihan on toki tilannekohtaista, mutta lähtökohtaisesti aktiivinen kuntoutus kannattaa aloittaa välittömästi kun se onnistuu kivun sallimissa rajoissa sekä sallittujen liikeratojen/vastuksen mukaisesti ja leikannut lääkäri on siihen antanut luvan. (+ Mielellään se tapahtuu ammattilaisen ohjeiden mukaan sekä sen vaikuttavuutta seurataan säännöllisesti.) Kuntoutuksen aloittaminen näin niinkuin tiivistettynä

Samaa mieltä.
Itselläni on ollut reisi murtuneena kesäkuusta asti. Se leikattiin heti onnettomuuden jälkeen ja laitettiin rautaa tukemaan. Yleensä luutuminen kestää n.3kk, mulla ei ole kuitenkaan mitään edistystä tapahtunut. Silti polvi/reisi ei pahemmin kipuile ja sain luvan kävellä kivun sallimissa rajoissa n.kuukausi sitten.

Lääkärikään ei tajua miten pystyn kävelemään ilman kipua, sillä reisi/polvi meni aika pahasti rikki ja on vieläkin aika sirpaleina. Tietysti silloin kun olen joutunut kävelemään enemmän kuin normaalisti, polvessa tuntuu pientä jumitusta, mutta se menee aika nopeasti ohi. En myöskään ymmärrä, miten luutuminen on voinut hidastua näin paljon. Tai oikeastaan se ei ole hidastunut, koska se ei kai ole edes alkanut! Uusi leikkaus joulukuussa, saa nähdä mitä siitäkin tulee.

Pointti on kuitenkin, että ainakin mun lääkärin mielestä on parempi rasittaa (järkevästi) niin kauan kun ei tunnu kipua. Myös taivuttaminen ja liikkuvuuden harjoittaminen on tärkeää.

 

[Krice]

1) odotellaan ja vihellellään kunnes nilkka on kivuton, varotaan kuormittamasta sitä yhtään. Mennään heti takaisin täyteen urheilusuoritukseen.

Ehkä tässä on sellainen ero, että ajattelen asiaa normaalin ihmisen kannalta ja harrastelijan, kun taas sinun puheistasi saa käsityksen, että kuntoutettava henkilö on huippu-urheilija, jonka pitäisi saada heti tulostasot takaisin niin pian kuin mahdollista. Siinä tapauksessa kuntoutus on varmaan ihan järkevä ratkaisu, mutta muuten otaksuisin, että terveen normaalin ihmisen ei ole pakko esim. nostella painoja parantuakseen leikkauksesta.

 

[risumies]

Krice: -Pakkohan ei ole kuin kuolla, eikä sitäkään tarvi tehdä kuin kerran. Mutta kyllä leikkauksen lopputulokseen vaikuttaa suuresti myös se, miten siitä leikkauksesta on kuntoutettu. Painojen kanssa tuo rasitustason asteittain lisääminen ja harjoituksen kohdistaminen onnistuu helpoiten, joten siksi niitä kuntoutuksessa suositaan.

"otaksuisin, että terveen normaalin ihmisen ei ole pakko esim. nostella painoja parantuakseen leikkauksesta."

 

[TJJ]

Ehkä tässä on sellainen ero, että ajattelen asiaa normaalin ihmisen kannalta ja harrastelijan, kun taas sinun puheistasi saa käsityksen, että kuntoutettava henkilö on huippu-urheilija, jonka pitäisi saada heti tulostasot takaisin niin pian kuin mahdollista. Siinä tapauksessa kuntoutus on varmaan ihan järkevä ratkaisu, mutta muuten otaksuisin, että terveen normaalin ihmisen ei ole pakko esim. nostella painoja parantuakseen leikkauksesta.

Itse puhut varmaan tyräleikkauksestasi saamista kokemuksista, joissa ei sen ihmeempiä kuntoutuksia tarvita, kun kyse on vain arven muodostumisesta. Tuki- ja liikuntaelinleikkauksessa tilanne on tyystin toinen. Leikkauksesta haavat parantuu kyllä.

Mutta parantuuko vaiva, palautuuko toimintakyky leikattuun raajaan ilman kuntoutusta? Ehkä, ehkä ei.

Paranisiko vaiva ja toimintakyky paremmin ja nopeammin oikein toteutetun kuntoutuksen jälkeen? Aivan takuulla.

Potilas pystyy kyllä pilaamaan teknisesti hyvin onnistuneen leikkauksen luistamalla kuntoutuksesta.

Itse voisin väittää (kärjistäen) kuntoutuksen olevan vähintään yhtä tärkeää, ellei tärkeämpääkin "tavikselle" kuin huippu-urheilijalle. Jos ajatellaan vaikka polvivaivaista potilasta, vaikka eturistiside korjataan. Todennäköisesti "taviksella" on olemattomat reisilihakset lähtökohtaisesti ja ilman kuntoutusta tulos on mitä on. Urheilijalla on lihakset ja liikelaajudet kunnossa jo lähtökohtaisesti ja todennäköisesti hänen toimintakyky palautuu nopeammin kuin sohvaperunalla. Tietysti vielä paremmin ja nopeammin oikealla kuntoutuksella, mutta ymmärrät varmaan pointin?

 

[fysio]

Itse voisin väittää (kärjistäen) kuntoutuksen olevan vähintään yhtä tärkeää, ellei tärkeämpääkin "tavikselle" kuin huippu-urheilijalle. Jos ajatellaan vaikka polvivaivaista potilasta, vaikka eturistiside korjataan. Todennäköisesti "taviksella" on olemattomat reisilihakset lähtökohtaisesti ja ilman kuntoutusta tulos on mitä on. Urheilijalla on lihakset ja liikelaajudet kunnossa jo lähtökohtaisesti ja todennäköisesti hänen toimintakyky palautuu nopeammin kuin sohvaperunalla.

Juuri näin.