Leikkauksista kuntoutuminen ja leikkausten jälkeiset komplikaatiot

[Julius82]

Ainakaan minä en löytänyt kyseistä aihetta tältä foorumilta, joten tänne omia kokemuksia leikkauksista, kuntoutuksesta(liikkeet ja määrät yms) ja mahdollisista komplikaatioista ja vaivoista mitä on ollut leikkauksen jälkeen. Ja tietenkin ratkaisuja ongelmiin...

Itselläni leikattiin tähystämällä oikean polven kierukasta repeytymä. Revennyt osa siis poistettiin. Operaatio oli nopea ja sujui mallikkaasti. Noin tunnissa ulos salista juomaan kahvit. No, leikannut lääkäri sanoi että kahdessa viikossa olisin jo työkuntoinen ja pystyisin rasittamaan jalkaa normaalisti. Siitä se ajatus sitten lähti.

Kuntoutuminen sujui mallikkaasti, parin päivän päästä pieniä kävelyreissuja, viikon päästä jo vähän pidempiä vaikka kipuja esiintyikin. Polven jumppausta(koukistelu, ojentelu) päivittäin. Turvotusta ei juuri laisinkaan. Reilu kaksi viikkoa ja polvi oli täysin kivuton, ojennus oli täydellinen, koukistus vain hieman vajaa, joten ei muuta kuin juoksupolulle. Reilu viisi kilsaa pururadalla, ei kipuja, ei mitään ongelmia. Kolme päivää taukoa ja uudelleen lenkille, mutta nyt polven sisäpuolella, sivusiteiden kohdalla sääriluun yläpäässä vihlontaa. Vihlonta ei haitannut juurikaan juoksua, tai en ainakaan antanut sen haitata. Kahdeksan kilsaa, jonkan jälkeen hieman venyttelyä ja kylmäpussia polvelle. Seuraavina päivinä kipu oli vain pahempaa ja pahempaa, haittasi jo kävelyä ja työntekoa. Tunnollisena miehenä en kuitenkaan saigonia hakenut vaan teippailin polvea oikein urakalla. Parhaiten tehosi patellajänteen ympärille, suht tiukasti vedetty teippi. Kävely alkoi luonnistua.

Nyt leikkauksesta kulunut neljä viikkoa, juokseminen ei onnistu vieläkään, vihlonta ajoittaista, ojennus täydellinen, koukistus yhä hieman vajaa, ihan kuin siellä olisi joku stoppari estämässä jalkaa koukistumasta. Semmonen outo juttu polvessa on että ulkosyrjällä on täysin tunnoton kohta, noin 3 x 4cm alue. Se on hieman ulomman sisäänmenoaukon(patellajänteen oikealla puolella) alapuolella. Lisäksi sisemmän sisäänmenoaukon(patellajänteen vasemmalla puolella) kohdalla on selvä patti, ehkä arpikudosta(???), ja kun pattia painaa, tuntuu ihmeellinen muljuaminen myös siellä tunnottomalla alueella :wtf: Eli tunnoton kohta, mutta kun toiselta puolelta painaa niin tuntoa taas löytyy... Ihmeellistä...

Onko muilla kokemusta kyseisestä leikkauksesta ja kuntoutuksesta? Entä kokemusta tuosta mystisestä tunnottomuus-jutusta?

 

[_nikke_]

Et oo käynyt leikkaavaan lääkärin luona keskustelemassa asiasta?

 

[Julius82]

Puhelimessa olen kyseisen lääkärin kanssa asiasta keskusteltu ja aika järjestyy viimeistään ensiviikolle... Puhelimessa hän ei osannut syytä tähän vaivaan sanoa.

 

[risumies]

Julius82: -Jos leikannut lääkäri ei osannut puhelimessa sanoa syytä, niin millä todennäköisyydellä sen syyn saat selville nettipalstalta?

"Puhelimessa hän ei osannut syytä tähän vaivaan sanoa."

Mun ymmärtääkseni ja kuulemani mukaan nuo erillaiset tunnottomuus alueet on ihan normaaleja leikkauksien jälkeen, eli siitä ei kannata erikseen juuri stressata.

Mutta tuo sun kuntoutumisprosessi ei juuri järkevältä kuulostanut. Huomaatko itse missä kohtaa olisi parantamisen varaa? Ihan vinkiksi, hyvinkin onnistunut leikkaus kyllä onnistutaan pilaamaan päin persausta tehdyllä jälkikuntoutuksella. Ohjeet kuntoutukseen kannattaa hakea fysioterapeutilta, sellaiselta joka vastaavien tapausten kanssa on ennenkin työskennellyt.

"mutta nyt polven sisäpuolella, sivusiteiden kohdalla sääriluun yläpäässä vihlontaa. Vihlonta ei haitannut juurikaan juoksua, tai en ainakaan antanut sen haitata. Kahdeksan kilsaa, jonkan jälkeen hieman venyttelyä ja kylmäpussia polvelle. Seuraavina päivinä kipu oli vain pahempaa ja pahempaa, haittasi jo kävelyä ja työntekoa. Tunnollisena miehenä en kuitenkaan saigonia hakenut vaan teippailin polvea oikein urakalla"

 

[Julius82]

risumies: -pyrin itsekin hakemaan vastauksia pulmiin. Netin kautta, foorumeilta, kyselemällä ammattilaisilta ja saman leikkauksen kokeneilta. Mitä vikaa siinä on, olenhan ollut jo lääkäriin yhteydessä. Mutta tämän ketjun nimi olikin Leikkauksista toipuminen ja leikkausten jälkeiset komplikaatiot. Ja tämä ketju kuuluu osioon Urheiluvammat ja lihashuoltoKeskustelua urheiluvammoista ammattilaisten tukemana. Tänne siis omia kokemuksia, jotka mahdollisesti auttavat toisia samojen ongelmien kans painivia.

Toiseksit, olen kuntouttanut polvea saamieni ohjeiden mukaan "Polven jumppausta(koukistelu, ojentelu) päivittäin." Toki olen tehnyt muutakin kuin koukisteluja ja ojenteluja. Nämä olivat siis yksityisen sairaalan hoitohenkilökunnan ja leikanneen ortopedin neuvoja, ei omia omasta päästä keksittyjä juttuja. Ja joskus työelämässä on semmoisia vaiheita ettei töistä yksinkertaisesti voi olla pois. Työn jatkuvuus yms seikat voivat olla kyseessä.

Ja sitä en tiennyt että tunnottomat kohdat leikkauksen jälkeen ovat normaaleita, joten kyllä täältä siis jotain tietoa saa. :-) Katsos kun minulta ei ole aiemmin leikattu kuin nielurisat.

 

[risumies]

Julius82: -Juu, ei mitään vikaa ole kyselyssä. Totesin vain tuohon, että jossei leikannut lääkäri osaa sanoa, niin tuskin siihen sen kummempia arvailuja saa täältäkään. Mutta kyselitkin kokemuksia etkä niitä arvailuja. Lukasin siis turhan hätäseen ennen kommentointia.

Ja mitä tuohon kuntoutukseen tulee, niin kommentoin tuota sun lenkkeily aloitus kertomusta ja sen jälkeisiä päiviä. Ei leikkauksen jälkeen lenkkeilyä voi aloittaa noin, eli 5km pari päivää taukoa ja 8km ja kivusta huolimatta jatketaan juoksemista. Huh huh. Tuskin siellä sairaalassakaan moiseen on ohjeistettu, hoitohenkilökunnan tai vielä vähemmän ortopedin toimesta?

Ja juu, ymmärrän kyllä työelämän koukeroita ja niiden aiheuttamia "pakkotiloja", mutta joskus on syytä miettiä onko 3pvän saikku kuiten parempi kuin 3vkon saikku viikkoa myöhemmin? Tämä siis vain havainnollistavana esimerkkinä.

Mun suositus on edelleen, että käväise fysioterapeutin juttusilla nuista kuntoutukseen liittyvistä seikoista. Kertoo sulle missä järjestyksessä tulee harjoitteissa edetä ym. käytännön seikkoja. Yleispäteviä ohjeita löytyy tältäkin palstalta muista polviketjuista riittämiin, mutta kovin tarkkoja ohjeistuksia ei kukaan voi antaa, näkemättä ja kopeloimatta.


Mutta ketju jatkukoon niillä kokemuksilla joita kaivattiin, eikä mun turinointia...

 

[Julius82]

No tässähän on nyt semmonenkin juttu taustalla, että lenkkeilyyn olen päässyt kiinni aika vasta ja paino alkanut putoamaan ja sikspäkki alkanut tulemaan esille ensimmäistä kertaa sitten inttiaikojen(6 vuotta sitten). Joten ei oikein malttanut olla juoksematta. Ja tosiaan ekalla kerralla, sillä viiden kilsan juoksulenkillä, kipuja ei ollut siis lainkaan. Ja lääkärihän sanoi että 2 viikkoa ja ei muuta ku reenaamaan, joten tämä poika teki työtä käskettyä. Eihän se kaheksan kilsan lenkki mitenkään fiksua ollut, mutta se kipukaan ei ollut mitenkään kovin häiritsevä. Ajattelin että kuuluu asiaan... Se on niin tätä kun on niin malttamaton... :-I

 

[Krice]

Minun mielestäni kuntoutus ei tarkoita sitä, että aletaan rasittamaan vaikka polvea entiseen malliin ja vielä heti leikkauksen jälkeen. Toipumiseen kannattaa varata ainakin kuukausi aikaa ja sinä aikana venyttelyä yms. mutta ei rasittamista. Viimeistään kivun pitäisi kertoa, että jokin on vialla.

 

[fysio]

Minun mielestäni kuntoutus ei tarkoita sitä, että aletaan rasittamaan vaikka polvea entiseen malliin ja vielä heti leikkauksen jälkeen.

Hyvä, oikein!

Toipumiseen kannattaa varata ainakin kuukausi aikaa ja sinä aikana venyttelyä yms. mutta ei rasittamista. Viimeistään kivun pitäisi kertoa, että jokin on vialla.

hmmm..... :jahas:

Kuntouttaminen tarkoittaa nimenomaan rasittamista. Tarkemmin sanottuna kontrolloitua rasittamista, joka asteittain nousee ennen leikkausta/vammaa olleelle tasolle. Jos tätä progressiota ei tehdä, tai loikataan suoraan täydelle teholle, niin vamma/leikkaus-alue ei tule kestämään rasitusta, josta seurauksena erilaisia kipua, turvotteluja ja pahimmillaan todellakin aiheutetaan uusi vaurio.

Kipua pitää tosiaan kuunnella, se kertoo onko elimistö valmis johonkin vai ei.

Ja sitten alkuperäiseen kysymykseen, eli onko kokemuksia kierukkaoperaatioista? On! Toipuminen niistä hyvinkin vaihtelevaa. Riippuu ihan siitä mikä oli lähtötilanne voimatasojen suhteen ennen operaatiota ja sitten tietenkin rippuu siitä, mitä operaatiossa tehtiin?

Julius82: Mene kuntosalille. Tee prässiä, kyykkyä, hyvää huomenta. Kivuttomalla liikeradalla. Aloita pienillä painoilla esim. noin 10-20% max, 3 x 15 sarjoja. 4-5 x viikossa nuo harjoitteet, joka treenikerta lisäät n. 5% painoja (edelleen sitä kipua kuunnellen..), kunnes olet siellä oman maksimin lähellä (vrt. toiseen jalkaan). Aerobista teet joko vesijuoksuna tai kuntopyörällä. Unohda lenkki, sun polvi ei kestä sitä, VIELÄ!!!

 

[fysio]

Minun mielestäni kuntoutus ei tarkoita sitä, että aletaan rasittamaan vaikka polvea entiseen malliin ja vielä heti leikkauksen jälkeen.

Hyvä, oikein!

Toipumiseen kannattaa varata ainakin kuukausi aikaa ja sinä aikana venyttelyä yms. mutta ei rasittamista. Viimeistään kivun pitäisi kertoa, että jokin on vialla.

hmmm..... :jahas:

Kuntouttaminen tarkoittaa nimenomaan rasittamista. Tarkemmin sanottuna kontrolloitua rasittamista, joka asteittain nousee ennen leikkausta/vammaa olleelle tasolle. Jos tätä progressiota ei tehdä, tai loikataan suoraan täydelle teholle, niin vamma/leikkaus-alue ei tule kestämään rasitusta, josta seurauksena erilaisia kipua, turvotteluja ja pahimmillaan todellakin aiheutetaan uusi vaurio.

Kipua pitää tosiaan kuunnella, se kertoo onko elimistö valmis johonkin vai ei.

Ja sitten alkuperäiseen kysymykseen, eli onko kokemuksia kierukkaoperaatioista? On! Toipuminen niistä hyvinkin vaihtelevaa. Riippuu ihan siitä mikä oli lähtötilanne voimatasojen suhteen ennen operaatiota ja sitten tietenkin rippuu siitä, mitä operaatiossa tehtiin?

Julius82: Mene kuntosalille. Tee prässiä, kyykkyä, hyvää huomenta. Kivuttomalla liikeradalla. Aloita pienillä painoilla esim. noin 10-20% max, 3 x 15 sarjoja. 4-5 x viikossa nuo harjoitteet, joka treenikerta lisäät n. 5% painoja (edelleen sitä kipua kuunnellen..), kunnes olet siellä oman maksimin lähellä (vrt. toiseen jalkaan). Aerobista teet joko vesijuoksuna tai kuntopyörällä. Unohda lenkki, sun polvi ei kestä sitä, VIELÄ!!!

 

[Julius82]

fysio, kiitos neuvoista. Kyykkyjä ilman lisäpainoja olenkin tehnyt jo, ja vain sen verran että kipua ei ole tuntunut. Myös jalan koukisteluja oon tehny jonkiverran, se on tuntunut ihan hyvältä, jotenki tuntuu jalassa siltä ku veri lähtisi kiertämään paremmin. Polvessa on yhä hieman turvotteluja ja outoja kiputiloja, mutta huomenna on ortopedille aika ja toiveissa on että kuntoutuminen lähtee paremmin ja viisaammin liikkeelle. Jotenki sitä vain sokeasti uskoi siihen lausahdukseen että "kahen viikon päästä saa reenata niinku ennenki". Mutta eteenpäin mennään sano mummo lumihangessa. Kunhan vain malttia löytyis niin kuntoon tässä vielä tullaan.

 

[mDios]

Sairaslomalla vuodesta 2005. Tuloitta yli vuoden.

Sain armeijasta vuonna 2005 rasitusmurtuman vasempaan jalkapöytääni, ja niiden hoitamatta jättäminen siis armeijassa, johti kahteen irti-poikki murtumaan.
No minut sitten kotiutettiin 'vuodeksi' koska en enää kyennyt kävelemäänkään vaikka jouduin marssimaan ja metsäleirillekin. Terveyskeskuksessa kipsattiin ja tällä luultiin vaivan tulevan kuntoon. Olin sairauslomalla useita kuukausia kunnes yksityisen sairaalan korkeassa asemassa oleva ortopedi päätti sairauslomani, vedoten siihen ettei hän ole nähnyt vastaavaa tapausta joka ei olisi itsestään parantunut. Menin töihin keväällä 2006, mutta saman vuoden syskynä en pystynyt enää painamaan kytkintä autoa ajaessani. Taas lääkäriin jossa todettiin että ilman leikkausta vaiva ei parane.
2007 helmikuussa jalka operoitiin lääkärikeskus pulssissa. Olin 9 vkoa kipsissä ja useita kuukausia keppien varassa. Olen nyt ollut sairauslomalla 2007 helmikuusta lähtien, ja sairauslomaa on kirjoitettu tämän vuoden loppuun jolloin menen uuteen leikkaukseen, sillä murtumat eivät ole vieläkään parantuneet. Murtumien korjauksen lisäksi pidennetään vähän akillesjännettä ja korjataan jalkapöydän asentoa. Pitkät kipsihoidot ja alkuperäisen vamman hoitamatta jättäminen on nyt ajanut tähän tilanteeseen. Myöskään en ole koskaan enää kykenevä ortopedin mielestä omaan ammattiini. Ja tietenkin sairauslomalla tulen olemaan ensi vuoden kesään asti. Sitten uudelleen koulutukseen vakuutuslaitoksen kustannuksella?

Mutta kaikkein paras juttu tässä on se, että vakuutuslaitos päätti viime vuoden marraskuussa evätä korvaukseni takautuvasti syyskuun alusta alkaen, vedoten siihen että työkyvyn alentumani olisi alle 10%, vaikka useiden erikoislääkärien lausunnoissa se on 'toistaiseksi' 100%. KELA pesi asiasta kätensä sillä olin ollut yli 300pvä sairauslomalla. Olen siis ollut yli vuoden ilman minkäänlaisia tuloja, enkä ole töihin voinut mennä sillä olen sairauslomalla.
Lähdin oikeustaistoon joulukuussa 2007 valtiokonttoria vastaan. Eli valtiokonttori on puolustusvoimien vakuutuslaitos. Monet eivät uskoneen minulla olevan mitään mahdollisuuksia voittaa tätä ns 'valtiota' asiassa. Myös asianajajani varoitti minua siitä ettei kannata odottaa liikoja. Viimeksi kun soitin ja kysyin asiasta että miten he ottavat kantaa tämän hetkiseen sairauslomaan kun on leikkaus edessä, sain vastauksekseni vain että he eivät maksa ja pyysivät lähettämään leikkausraportin jotta he voivat arvioida? työkykyni leikkauksen jälkeen.

Tämä on samalla pieni varoituksen sana armeijassa oleville, siellä työskenteleville ja sinne joutuville. Sillä koko ajan elokuusta 2005 on tämä ollut yhtä vitullista venkoilua. Sen ja sen lääkärin lausunnot eivät kelpaa, ja vaihtoehdoiksi annetaan joko eräs yksityinen sairaala helsingistä tai vastaava turusta. Mm. erään TYKS:n ylilääkärin lausunto jyrättiin suoralta kädeltä. Kirurgit eivät kelpaa jne, eli minua on pompoteltu sairaalasta ja lääkäristä toiseen. Röntgenissä ja magneetissa olen ollut yli 20krt tämän takia. Maksujen kanssa on viivästelty jne ja olen alusta asti saanut tapella asioista heidän kanssaan.

Valituksesta on tullut jo päätös kylläkin ja asiasta ilmoitan myös eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Pistää miettimään että miten pitkään tässä vielä kärvistellään ?:piis:

 

[mDios]

Treenaus leikkauksen jälkeen.

Sitten kyselisin mielipiteitä treenaamisesta leikkauksen jälkeen.

Eli siis tuossa yllä kerroin joutuvani vas. jalkapöydän leikkaukseen joulukuussa ja olen itse ajatellut muutaman viikon/parin kuukauden päästä leikkauksen jälkeen jatkaa treenaamista. Mikä vaikutus sillä on jalan paranemiseen ?
Fysiolla taitaa olla tähän järkevä näkökanta ?

Onhan kuitenkin monia liikkeitä joissa en tarvitse toista jalkaa tai jalkoja lainkaan. Ja ainoa este on etten voi laskea painoa jalkapöydälle, mutta voin kuitenkin pitää sitä tuolin päällä tai nojata kantapäällä lattiaan.

Laitan kaverin kantamaan minulle pientä rahia mukana :whip:

Onhan se toki vähän hankalaa kulkea kyynärsauvojen kuljettamana salilla. Oletteko nähneet moista ?

 

[Maulukka]

Onko muilla kokemusta kyseisestä leikkauksesta ja kuntoutuksesta? Entä kokemusta tuosta mystisestä tunnottomuus-jutusta?

Toisinaan niistä leikkauksita jää tunnottomia kohtia iholle. Hermovaurioita, joita ei oikein aina voi välttää leikkauksen edetessä. Joskus tilanne paranee hieman toipuessa mutta joskus se jää pysyväksi.

Omassa polvessani on neljä n. 7cm arpea leikkauksesta, joka on tehty n. 15 vuotta sitten. Toiset osat polvesta (ihosta) on todella herkkiä ja toiset eivät tunne mitään. Polvillani en oikein tykkää olla tämän vaivan takia. Niinkään tuo tunnottomuus ei vaivaa, vaan se yliherkkyys paikkapaikoin. Jos esim. kolautan polven johonkin, saa siitä sellaisen mukavan kokovartalosähköiskun.

 

[fysio]

Sitten kyselisin mielipiteitä treenaamisesta leikkauksen jälkeen.

Eli siis tuossa yllä kerroin joutuvani vas. jalkapöydän leikkaukseen joulukuussa ja olen itse ajatellut muutaman viikon/parin kuukauden päästä leikkauksen jälkeen jatkaa treenaamista. Mikä vaikutus sillä on jalan paranemiseen ?

Jalkapöydän suhteen menet leikaavan lääkärin ohjeiden mukaisesti. Muuta kroppaa voit treenata ihan huoletta, ei vaikuta mitenkään paranemiseen. Salille voi huoletta mennä heti kun leikkaushaava on ok. Kepeistä ei tarvi huolehtia. Ne on tuttu näky saleilla, joissa pyörii urheilijoita.

 

[mDios]

Jalkapöydän suhteen menet leikaavan lääkärin ohjeiden mukaisesti. Muuta kroppaa voit treenata ihan huoletta, ei vaikuta mitenkään paranemiseen. Salille voi huoletta mennä heti kun leikkaushaava on ok. Kepeistä ei tarvi huolehtia. Ne on tuttu näky saleilla, joissa pyörii urheilijoita.

Itse asiassa, operaation hoitaa kaksi erikoislääkäriä sillä on astetta monimutkaisempi toimenpide.
Sama kinttu on leikattu tosiaan useampaan otteeseen. Synnynäinen vamma on kyseessä, ja jos kampurajaloista olet kuullut, niin sen luokan vamma ? Myös oikeaa jalkaa on operoitu. Ensimmäinen leikkaus oli lähes vastasyntyneenä, voisin katsoa sen sairauskertomuksesta tarkemmin mutta en jaksa sitä kaivaa.

Olen jostain saanut sellaisen käsityksen, että fyysisen rasituksen harjoittamisella olisi myönteinen vaikutus kuntoutumiseen, enkä tarkoita nyt jalkapöydän/nilkan rasittamista.

Keppien kanssa on tullut elämässä jos jonkin kerran heiluttua, se menee kyllä kuin vettä vaan. Aika ison osan hyppelen kuitenkin yhdellä jalalla :D Ajattelin vain kun väellä tekee usein tuskaa noilla sauvoilla liikkuminen ylipäätään, etteivät suuntailisi kuntosaleille...

 

[Julius82]

Nonniin, viimeviikolla tosiaan kävin näyttämässä polvea leikanneelle ortopedille ja hän sanoi että leikattu kierukka se vain kipuilee. Turvotusta ei ole juuri lainkaan ja sen takia hän ei suositellut kortisonipiikin laittoa, vielä. Jos kipuilu jatkuu, niin sitten harkitaan uudestaan. Koska nyt kipuja ei ole enää yhtään ja liikeradat ovat kunnolliset, lääkäri antoi luvan aloittaa reenamisen kivun sallimisissa rajoissa. Eli nyt siis järki kädessä kuntoa kohottelemaan.

 

[Krice]

Kuntouttaminen tarkoittaa nimenomaan rasittamista. Tarkemmin sanottuna kontrolloitua rasittamista, joka asteittain nousee ennen leikkausta/vammaa olleelle tasolle. Jos tätä progressiota ei tehdä, tai loikataan suoraan täydelle teholle, niin vamma/leikkaus-alue ei tule kestämään rasitusta

Mielestäni rasitukseksi riittää päivittäiset toiminnot, ehkä riippuu siitä mistä kohdin leikellään. Ainakin omassa nivustyrän tapauksessa päätin ottaa täyslomaa kuukauden, varsinkin kun leikkaus ei mennyt ihan putkeen vaan leikkausalueelle kertyi verta, jonka häviäminen kestää varmaan vielä jonkin aikaa. Liikeratojen ylläpitäminen on tosin varmasti tärkeää, mutta itse ainakin ottaisin varman päälle enkä treenaisi edes kuntouttavasti. Painoharjoitteluhan ei ole mikään pakollinen toiminto jos vain liikkuu normaalisti.

 

[risumies]

Krice: -Enempi on merkitystä sillä, mitä (tules ym.) ja miten (avoleikkaus/tähystys) on leikattu kuin sillä mistä (polvi, olkapää ym.) on leikattu.

Kaikkihan on toki tilannekohtaista, mutta lähtökohtaisesti aktiivinen kuntoutus kannattaa aloittaa välittömästi kun se onnistuu kivun sallimissa rajoissa sekä sallittujen liikeratojen/vastuksen mukaisesti ja leikannut lääkäri on siihen antanut luvan. (+ Mielellään se tapahtuu ammattilaisen ohjeiden mukaan sekä sen vaikuttavuutta seurataan säännöllisesti.) Kuntoutuksen aloittaminen näin niinkuin tiivistettynä

 

[fysio]

Mielestäni rasitukseksi riittää päivittäiset toiminnot...

Ikävä kyllä mielipiteellesi ei paljon tukea löydy. Ei valmennuksellisesti, kuntoutusmielessä tai missään muussakaan mielessä.

Ne operaatiot joiden jälkikuntoutus on hoidettu noin, ovat juuri niitä samoja, joiden kanssa sitten jälkikäteen ihmetellään kun homma ei toiminutkaan tai uusiutui.

Toki poikkeuksia on aina, tässäkin tapauksessa. Mutta yksinkertaistetaan asia:
Nilkka pyörähtää ympäri, nivelsiteet repeävät. Kaksi vaihtoehtoa:
1) odotellaan ja vihellellään kunnes nilkka on kivuton, varotaan kuormittamasta sitä yhtään. Mennään heti takaisin täyteen urheilusuoritukseen.

2) aloitetaan nilkan vahvistaminen ja asentotunnon uudelleen opettelu heti. Vahvistetaan askel kerrallaan nilkka niin hyväksi että se kestää täyden juoksun ja hypyn ja mennään vasta sitten urheilun pariin takaisin.

Kumpi vaihtoehdoista tulee nopeammin takaisin vastaanotolle kipeän nilkan kanssa? (yleensä 1-tapauksessa heti ekan toivottoman yrityksen jäkeen... )