- Liittynyt
- 12.3.2006
- Viestejä
- 1 275
Koin ihan mielettömän valaistuksen hetken vähän aikaa sitten, kun törmäsin mainioon treeniartikkeliin Muscle With Attitudessa. Artikkelissa on paljon muutakin hyvää asiaa, mutta se esittelee lyhyesti käsitteen "gluteal amnesia" eli vapaasti suomentaen veltto perä .
Ajattelin ottaa asian ihan erikseen esille, kun täälläkin on asiaa sivuttu useammassa ketjussa.
Lyhyesti kysymyksessä on siis sellainen ilmiö, että joku lihasryhmä - artikkelin tapauksessa pakarat - ensisijaisesti käytön puutteessa, laiskistuu. Taustalla on hermotuksellisia tekijöitä ja myös sitä, että luontaisen ja riittävän voimakkaan rasituksen puuttuessa ympäröivät lihakset alkavat kompensoida jotain toista lihasryhmää. Moninivellikkeissä kompensointi on selvästi havaittavissa - kehittyminen on vaikeaa, tekniikassa on ulospäin nähtäviä (mutta usein vaikeasti paikallistettavia) puutteita ja loukkaantumisriski korkea.
Oman lattapeppuni taustalla on täsmälleen tämä ilmiö. On kestänyt todella kauan, ennen kuin olen saanut pakaraosaston mukaan treeniin kunnolla ja edelleen se on omasta mielestäni heikko lenkki esim. kyykyissä. Pakaran heikkoutta kompensoi usein vahva alaselkä ja jossain määrin myös reiden koukistaja.
Omien havaintojen perusteella (omat treenikokemukset ja kanssatreenaajien tarkkailu) on myös muita lihasryhmiä, jotka saattavat olla vähäisen käytön takia vaikeasti aktivoitavissa. Naisilla näitä on ainakin latsit ja rintalihaksen yläosa.
Peruslääke tällaisen nukkuvan lihasryhmän herättämiseen on treenin aloittaminen ongelma-aluetta eristävillä liikkeillä - ja eteneminen tästä moninivelliikkeisiin, jossa ongelma-alueen voimantuottoon keskitytään erityisesti. Pakaroita varten artikkelissa on hyvät ohjeet - tosin jalannosto alavatsa penkkiin tuettuna on minusta vielä parempi tehdä vatsallaan maaten suhteellisen kiinteällä alustalla, vastakkaisen puolen lonkkaa lattiaa vasten painaen. Lisäisin pakaran aktivointiin myös sprintit. Pakarat saa änkyrätukkoon sprinttiharjoituksilla tauon jälkeen ja pakara toimii takuulla luonnollisesti yhteen muiden takavartalon lihasketjun lihasten kanssa. Voi olla, että joku buttsqueezekin toimii, mutta ehkä paremmin sitten kun pakaraan oikeasti saa tuntumaa ja sen saa reagoimaan nopeasti.
Ylärinnan aktivointi on ollut minulle tosi vaikeaa. Vaikka en pidä rintalihaksia naisen fysiikalle niin kovin oleellisina, niillä on kuitenkin tärkeä rooli selkäpuolen tasapainottajina ja ylärinnassa on minun mielestäni pakko olla jonkin verran lihaa, jos rasvaprosenttia on tarkoitus jossain vaiheessa pudottaa alas. Muuten vaikutelma on - no, luiseva. Itselläni on toiminut parhaiten ristikkäistalja pienillä painoilla siten, että kumarrun reilusti eteenpäin ja liike suhteessa rintakehään suuntautuu ylöspäin. Toinen toimiva on ollut flyes käsipainoilla alaviistopenkillä. Vinopenkki on sen sijaan mennyt jatkuvasti tosi suurelta osin olkapäille (ja aiheutti olkapäävaivoja :curs.
Itselläni ei ole latsien kanssa ongelmaa, mutta näyttää siltä, että monella naisella latsien aktivoiminen on tosi vaikeaa. Pitäisi ehkä keskustella asiasta jonkun esimerkkitapauksen kanssa, mutta pari pientä arvausta heitän tämän ongelman ratkaisemiseen.
1) Latsien staattiset jännitykset, eli otetaan kiinni jostain tuesta yläviistosta, pidetään toisella kädellä ojentuvan käden puoleisesta latsista kiinni ja opetellaan aktivoimaan latsia ihan vaan supistamalla sitä
2) Otetaan taljaliikkeisiin riittävästi painoa. Pienikin tyttö heiluttelee jotain kolmeakymmentä kiloa herkästi lähes 100% käsi- ja olkalihasten työllä, mutta kymppi lisää ja selkä on pakko ottaa kokonaisuudessaan käyttöön.
3) Erilaiset riipunta-harjoitukset (funktionaalinen harjoittelu), ajattelen lähinnä sellaisia "riipuntatikkaita", joissa voi käsien varassa liikkua eteenpäin.
4) Vipuvarsikone, jossa molemmat kädet tekevät oman työn. Tämä vain sillä perusteella, että saan itse ko. laitteessa erittäin hyvän tuntuman latseihin.
Tällast... ...ny reenaa...
Ajattelin ottaa asian ihan erikseen esille, kun täälläkin on asiaa sivuttu useammassa ketjussa.
Lyhyesti kysymyksessä on siis sellainen ilmiö, että joku lihasryhmä - artikkelin tapauksessa pakarat - ensisijaisesti käytön puutteessa, laiskistuu. Taustalla on hermotuksellisia tekijöitä ja myös sitä, että luontaisen ja riittävän voimakkaan rasituksen puuttuessa ympäröivät lihakset alkavat kompensoida jotain toista lihasryhmää. Moninivellikkeissä kompensointi on selvästi havaittavissa - kehittyminen on vaikeaa, tekniikassa on ulospäin nähtäviä (mutta usein vaikeasti paikallistettavia) puutteita ja loukkaantumisriski korkea.
Oman lattapeppuni taustalla on täsmälleen tämä ilmiö. On kestänyt todella kauan, ennen kuin olen saanut pakaraosaston mukaan treeniin kunnolla ja edelleen se on omasta mielestäni heikko lenkki esim. kyykyissä. Pakaran heikkoutta kompensoi usein vahva alaselkä ja jossain määrin myös reiden koukistaja.
Omien havaintojen perusteella (omat treenikokemukset ja kanssatreenaajien tarkkailu) on myös muita lihasryhmiä, jotka saattavat olla vähäisen käytön takia vaikeasti aktivoitavissa. Naisilla näitä on ainakin latsit ja rintalihaksen yläosa.
Peruslääke tällaisen nukkuvan lihasryhmän herättämiseen on treenin aloittaminen ongelma-aluetta eristävillä liikkeillä - ja eteneminen tästä moninivelliikkeisiin, jossa ongelma-alueen voimantuottoon keskitytään erityisesti. Pakaroita varten artikkelissa on hyvät ohjeet - tosin jalannosto alavatsa penkkiin tuettuna on minusta vielä parempi tehdä vatsallaan maaten suhteellisen kiinteällä alustalla, vastakkaisen puolen lonkkaa lattiaa vasten painaen. Lisäisin pakaran aktivointiin myös sprintit. Pakarat saa änkyrätukkoon sprinttiharjoituksilla tauon jälkeen ja pakara toimii takuulla luonnollisesti yhteen muiden takavartalon lihasketjun lihasten kanssa. Voi olla, että joku buttsqueezekin toimii, mutta ehkä paremmin sitten kun pakaraan oikeasti saa tuntumaa ja sen saa reagoimaan nopeasti.
Ylärinnan aktivointi on ollut minulle tosi vaikeaa. Vaikka en pidä rintalihaksia naisen fysiikalle niin kovin oleellisina, niillä on kuitenkin tärkeä rooli selkäpuolen tasapainottajina ja ylärinnassa on minun mielestäni pakko olla jonkin verran lihaa, jos rasvaprosenttia on tarkoitus jossain vaiheessa pudottaa alas. Muuten vaikutelma on - no, luiseva. Itselläni on toiminut parhaiten ristikkäistalja pienillä painoilla siten, että kumarrun reilusti eteenpäin ja liike suhteessa rintakehään suuntautuu ylöspäin. Toinen toimiva on ollut flyes käsipainoilla alaviistopenkillä. Vinopenkki on sen sijaan mennyt jatkuvasti tosi suurelta osin olkapäille (ja aiheutti olkapäävaivoja :curs.
Itselläni ei ole latsien kanssa ongelmaa, mutta näyttää siltä, että monella naisella latsien aktivoiminen on tosi vaikeaa. Pitäisi ehkä keskustella asiasta jonkun esimerkkitapauksen kanssa, mutta pari pientä arvausta heitän tämän ongelman ratkaisemiseen.
1) Latsien staattiset jännitykset, eli otetaan kiinni jostain tuesta yläviistosta, pidetään toisella kädellä ojentuvan käden puoleisesta latsista kiinni ja opetellaan aktivoimaan latsia ihan vaan supistamalla sitä
2) Otetaan taljaliikkeisiin riittävästi painoa. Pienikin tyttö heiluttelee jotain kolmeakymmentä kiloa herkästi lähes 100% käsi- ja olkalihasten työllä, mutta kymppi lisää ja selkä on pakko ottaa kokonaisuudessaan käyttöön.
3) Erilaiset riipunta-harjoitukset (funktionaalinen harjoittelu), ajattelen lähinnä sellaisia "riipuntatikkaita", joissa voi käsien varassa liikkua eteenpäin.
4) Vipuvarsikone, jossa molemmat kädet tekevät oman työn. Tämä vain sillä perusteella, että saan itse ko. laitteessa erittäin hyvän tuntuman latseihin.
Tällast... ...ny reenaa...