Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten muuttaminen vanhentumattomiksi

[Nipunupu]

Nykyään voimassa olevan lainsäädännön mukaan useimmat lapseen kohdistuneet seksuaalirikokset vanhenevat uhrin täyttäessä 28 vuotta tai 20 vuodessa rikoksen tekohetkestä, riippuen siitä kumpi näistä on myöhempi ajankohta. Lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin tosin vanhenee jo uhrin täyttäessä 23 vuotta. Seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta vanhenee rikosten yleisten vanhenemissäädösten mukaisesti viidessä vuodessa. Heinäkuussa 2020 valmistuneessa seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistusta valmistelleen oikeusministeriön työryhmän selvityksessä vastutetaan näiden rikosten vanhentumisajan pidentämistä (Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2020:9, s. 124-125).

Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten vanhenemisaika on Suomessa poikkeuksellisen lyhyt verrattuna muihin länsimaihin. Norjassa (Almindelig Borgerlig Straffelov §66) ja Tanskassa (Straffeloven §93b) lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ei vanhene, riippumatta siitä, onko rikokseen liittynyt yhdyntä vai ei. Ruotsissa astui toukokuussa 2020 voimaan laki, jonka mukaan yhdynnän lapsen kanssa sisältävä rikos ei pääsääntöisesti vanhene (Brottsbalk 35 kap. §2). Rikosnimekkeenä on lapsenraiskaus riippumatta siitä, onko uhri niin sanotusti suostunut yhdyntään vai ei. Saksan rikoslain 78. luvun mukaan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vanhenemisajan laskeminen alkaa uhrin täyttäessä 30 vuotta. Tästä ja rikosten yleisistä vanhentumissäännöistä seuraa, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö vanhenee uhrin täyttäessä 40 vuotta. Näin on riippumatta siitä, onko rikokseen liittynyt yhdyntä vai ei.
Alankomaiden rikoslain (Wetboek van Strafrecht) 70. pykälän perusteella rikos ei vanhene, jos siihen on kuulunut yhdyntä lapsen kanssa. Jos rikokseen ei liity yhdyntää, se vanhenee uhrin täyttäessä 30 vuotta.

Lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten vanhentumattomuutta voidaan perustella näiden rikosten erikoisluonteella. Jollei uhri löydä itseään puolustavaa aikuista, rikos ei useimmiten tule viranomaisten tietoon. Vielä 28 vuoden iässä monilla uhreilla ei ole riittävästi resursseja, itseluottamusta ja kestävyyttä ottaa asiaa esiin. Kyseessä on uhria vakavasti vahingoittava rikos. Lisäksi vaikka asiaa tutkitaankin, uhri ei ikänsä vuoksi usein pysty puolustamaan itseään yhtä tehokkaasti kuin teon tehnyt aikuinen. Vuonna 2019 poliisille ilmoitettiin kaikkiaan 1709 epäiltyä rikosta nimikkeillä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, törkeä lapsenraiskaus tai näiden yritys. Näistä rikoksista langetettiin kaikkiaan 234 tuomiota. Langetettujen tuomioiden määrä oli näin ollen 13.7% poliisin tietoon tulleiden tapausten määrästä. (Lähde: Suomen virallinen tilasto. Poliisin tietoon tulleet rikokset rikosnimikkeittäin sekä käräjäoikeuksissa annetut tuomiot.)

Kansalaisaloitepalvelu - Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten muuttaminen vanhentumattomiksi

Esitämme, että rikoslain 8. luvun §1:n viimeinen momentti muutetaan seuraavaan sanamuotoon: Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön, lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön ja törkeän lapsenraiskauksen syyteoikeus ei vanhene. Sama koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaan henkilöön kohdistunutta...

www.kansalaisaloite.fi

 

[Deleted member 96894]

Asiaa tarkemmin tuntematta, onko näistä mainitsemistasi maista tietoja siitä, kuinka moni tapaus on vaikka 40 vuoden jälkeen johtanut tuomioon muutoin kuin tekijän tunnustuksen perusteella?

En tiedä johtuuko alhainen selvitysprosentti niinkään välttämättä täysin siitä ettei uhri riittävän tehokkaasti pysty puolustamaan itseään. Kyseessä on kuitenkin virallisen syytteen alainen rikos, jossa asian eteneminen ei riipu pelkästään siitä kuinka pontevasti tai taitavasti uhri osaa puolustaa itseään. Ongelmana on varmasti kohtuullisen usein todisteiden hankkiminen, ja vaikka uhri ehkä aikuistuttuaan on vahvempi kohtaamaan prosessin, todisteiden hankkiminen vuosikymmenten takaa voi jossain tilanteissa olla käytännössä mahdotonta.

Moraaliselta kannalta vanhentumattomuus tietysti voisi olla monen oikeudentajun mukaista, mutta en tiedä lähtisinkö ajamaan asiaa nimenomaan asioiden selvitysprosentin nostamisella tai tuomioiden lisääntymisellä, ellei sellaisesta sitten ole näyttöä noista muista maista. Monihan ei prosessiin lähde nimenomaan siksi, että päättyessään siihen ettei syytettyä tuomita, se voi uhrin kannalta olla aika raskas asia kantaa.

Itse lähtisin kehittämään rikoslakia lähinnä teonkuvausten ja rangaistusasteikkojen osalta näissä rikoksissa.