Laihan miehen itsetunto ja syömishäiriö

[Invisus]

Aika karua luettavaa. Näin itsekin ongelmien kanssa painineena (ehkei nyt aivan tämäntasoisten) suosittelisin, että käyt laajoissa verikokeissa sekä teston, kilpirauhasen että verenkuvan ottamassa. Jos kyse ei ole fysiologisesta vaivasta, suosittelen rauhassa etsimään hyvän psykoterapeutin, jolle lähdet purkamaan mieltä ja sydäntä. Jos kyse on esimerkiksi täällä jo mainitusta testovajeesta, hanki lääkitys kuntoon, ja palaa kohtaan "etsi hyvä psykoterapeutti". Sulla on niin paljon henkisiä lukkoja nyt, että ei mitkään tropit yksinään auta tuohon. Ota rento ja avoin asenne, muista että sä et ole turhaan rehkinyt salilla, vaan jatka siellä puurtamista jos se tuottaa sulle edes osittaista mielihyvää. Mutta se on fakta, että sun on nyt kaikista eniten keskityttyvä siihen, että saat itse itsesi hyväksyttyä. Opit olemaan sinut itsesi kanssa, näin sanotusti. Siitä se hyvä olo loppuviimein lähtee.

Ja kaikki nämä douppikuurit ynnä muut paskat voit unohtaa sitten än yy tee NYT!

 

[Elkku]

Kaikki hyödyllinen onki tullu. Eli ammattiapua vaan. Mutta, älä helvetti anna niitten määrätä sulle pelkkiä lääkkeitä. Se o suomessa liian yleistä ja jos kyseessä ei oo depressio, nii ne o jopa turhiaki. Ammatti avulla ja tuella pääset niistä yli. Näin mä oon masennuksista yms muista oppinu ja koulussa esitelmänki tehny. Tsemppiä vaa ja eiköhän se siitä.

Ps. Ihan normaalipainoselt kuulostat. Niiku sanoit, mitään kokeilematta ei tiedä auttaako. Eli sinne psykiatrille ja lääkärii mittauttaa testostasot. Muutenki hormonitoiminta kannatta kattoa kuntoo, mut eiköhä lääkärit osaa, kun olin lukenivani että sait jo ajanki lääkäriltä.

 

[Orez]

Tulipa tässä mieleen, että.. Olet ajanut itsesi tilanteeseen jossa syöminen, sen ympärille kasaantuneet tiukat rutiinit ym. aiheuttavat sulle vain ja ainoastaan pahaa oloa. Et pysty millään nauttimaan arjestasi (tiukoista vastentahtoisista ruokailun ympärille kasatuista rutiineista johtuen)ja vähän kuin sodit itseäsi vastaan joka päivä. Henkisesti paha olo on aina semmoinen tilanne, josta jokainen pyrkii pois ja sinä et kertakaikkiaan anna itsellesi armoa noiden ruokailujen kanssa, etkä päästä itseäsi pois pahasta olosta, vaikka selvästi olet ihan rikkipoikki kaikkiin rutiineihisi ja tiukkoihin rytmeihisi. Kaikista pahimmalta omaan korvaan kävi tuo viimeisin kommentti "tarvitsen vain 10kg lisää.." siis voi hele, nyt herätys ja katso itseäsi. Puhut kuin joku narkkari, joka kinuaa vielä yhtä hittiä.. Sitten on kaikki hyvin. Jokainen tervejärkinen, siis kaikki muut paitsi narkki itse, tajuaa etteihän se ikinä noin mene. Homma jatkuu aivan samalailla hetken pienen huuman jälkeen. Sama se on sinullakin. Podet helkutin pahaa oloa sisälläsi ja teet asioita, jotka vain lisäävät pahaa oloasi tällä hetkellä ja luulet että tuota toistamalla ja 10kg elopainoa saavuttamalla saavutat jonkun naiivin onnen joka kestää ja tekee sinut autuaaksi. No näin ei varmasti tule käymään. Sinun päivärytmisi ja ruokailusi muuten muistuttavat ja ovatkin yhtä orjallisia ja tarkkoja kuin mitä esim. minun viimeiset 5-6 vuotta. Meillä vain on se erona, että minä en koe mitään mainitsemistasi tuntemuksista - en koe hommaa pakkopullana enkä ahdistu ruokailujen ympärille kootusta päivärytmistäni - syy on siinä, että minä nautin tästä ja olen kokoajan nauttinut ja teen tätä omasta tahdostani omaksi nautinnokseni. Mielestäni tuossa on nyt se avain asia, mikä sinun pitäisi oivaltaa. Heittää helvattuun koko nykyinen orjallinen ruokavaliosi ja ruveta miettimään millä tavalla toimimalla sinä oikeasti nauttisit tekemisestäsi ja olemisestasi ja alkaa toimia sen mukaan. Voisit alkuun vaikka aloittaa syömällä vain silloin kun on nälkä ja jättää ruasta stressaamisen väliin. Jos on pakottamalla ahminut ruokaa niin tuo vain nälkäänsä syöminen tuntuu jo melkoiselta vanteen löysennykseltä pään ympärillä. Toisekseen, tuo sisällä tuntemasi pahaolo välittyy sinusta myös ulkoisesti, etkä voi koskaan näyttää itsevamalta ja aikuiselta tasapainoiselta MIEHELTÄ ulkoisesti, jos sisällä on tuo määrä pahaaoloa. Ei se mieheltä näyttäminen ole mistään kiloista kiinni. Mielestäni sen tekee se, mitä sisällään tuntee. Sun pitäis tuntea itsesi mieheksi pääsi sisällä voidaksesi näyttää siltä ulospäin. Tuota nykyistä oravanpyörää jatkamalla se ei tule onnistumaan. Revi itsesi irti siitä ja pistä pääsi kuntoon. Oot varmasti hieno nuorimies, kunhan vain annat itsesi olla sitä vapaasti, etkä kuvittele tuon asian tulevan jollain tietyllä painoluvulla tai siitä mitä toiset sinusta ajattelevat tai kokevat, itseasiassa toiset kokevat ja näkevät sinut sellaisena kuin sinä ulospäin olemuksellasi viestit. Pistä pää kuntoon ja rupea olemaan mies, sinusta on siihen. Tämmöisiä hajatuksia...

 

[Feel the pain]

Sun ongelma vaikuttaa puhtaasti psyykkiseltä. Yksi kaveri on 174/61 ja ei mikään lihaksikas ja tanakka todellakaan vaikka syö aivan normaalisti, ja ikää kuitenkin "jo" 28 vuotta, ei vain tahdo paino tarttua kun on niin hyvä aineenvaihdunta. Hän on kuitenkin ottanut itseään niskasta kiinni ja ruennut tekemään siitä mistä nauttii tai mistä olisi eniten kiinnostunut. Sun kannattaa käydä lääkärillä/psykiatrilla/psykologilla ja miettiä mikä sulle olis parasta.

Kun pään saa niin sanottua kuntoon voi se painokin ehkä nousta, mutta sen ei ole mikään pakko nousta! Ulkonäkö ei ole se pääasia ja kyllä se paino voi vuosien saatossa rueta nousemaan, monet rupee lihomaan vasta 30-40 ikävuoden vaiheilla.

Ei mullakaan ole ollut kaikki asiat kunnossa eikä kaiketi ole vieläkään, mutta eteenpäin mennään ja paljon on saatu aikaiseksi. Välillä mietin onko mun kehonrakennusharrastus sittenkään mulle sopivaa kun välillä tulee otettua stressiä syömisistä yms.

 

[Talakanpinskeli]

Kävin mittauttamassa nuo testosteronitasot. Aivan normaalit olivat. Viime syksynä otettiin myös perusterveystarkastuksessa verikoe, ja sekin oli ihan okei kilpirauhasarvoja myöten. Eli mitään fyysistä tässä tuskin on taustalla.

Treenaus ylipäätään on muuten eri juttu kuin syöminen. Salilla käynti ei ole minulle mitenkään pakonomaista eikä ahdistavaa. Käyn 3 kertaa viikossa, nyt lisäsin vaihtelun vuoksi 4 kertaan. Tykkään harrastuksesta. Se, että sillä ehkä kasvaa, on vain bonusta. Syöminen vaan on mitä on. Yritän sitä nyt saada kontrolliin syömällä harvemmin mutta enemmän, jotta jäisi aikaa muuhunkin eikä koko ajan tarvitsisi seurata kelloa ja olla jotain pistämässä suuhunsa.

Ensi viikolla varaan psykiatrille aikaa. Tuo lääkäri jolla kävin epäili tämän johtuvan teinivuosien lievästä kiusaamisesta.

Kiitos kaikille rohkaisuista ja vastauksista.

 

[saukkeli_]

Itse olisin myös veikannut tuota kiusaamista, mitä lääkärikin epäili. Se kun aiheuttaa pienissäkin määrissä todella suuria vaurioita ihmisessä. Toivottavasti saat apua ja vastauksia! Ja kirjottelehan tänne vaan jos se helpottaa, usein oman tilanteen jakaminen toisten kanssa helppaa asiaa kun asiaa.

Tsemppiä!

 

[foots]

Ei nyt näin rajua tarinaa ole, mutta kyllähän tästä paljon yhtäläisyyksiä löytyy omaan tilanteeseen. Varmaan joku 5 vuotta mentiin hurjilla mitoilla 183/50 ja vieläkin vähän ihmetyttää miten selvisin edes hengissä
Vaikka jollain ihmeen keinolla vältin kiusaamiset niin joka puolelta saa kuulla kommentteja ja varsinkin kesäisin edes huvita enää mennä ihmisten ilmoille. Naisista nyt viitsinyt edes haaveilla.
Elokuusta 2011 lähtien löytykin sitten vihdoin innostus alkaa lappamaan sitä ruokaa joka päivä kahden tunnin välein ja tehdä siitä jonkunlainen pakkomielle. Nyt on paino kuitenkin noussut n. 63 kiloon (terveellisellä ruoalla), ja osaan jo nauttia syömisestä. Eipä kovin miehinen olo ole todellakaan vielä, mutta parempi kuitenkin. Salille en ole vieläkään uskaltanut mennä masennuksen ja ahdistusten seurauksena, tarkoitus olis kokeilla kuitenkin lähiaikoina

 

[foots]

Päivitellään sen verran että tuli eksyttyä salille vihdoinkin ja painokin "jo" 66 kilon kieppeillä.
Kaduttaa ettei tullut aikaisemmin mentyä, suosittelen kaikille muillekin riisikepeille menemään vaan heti, koukuttava harrastus

 

[de001]

182/70kg ei ole edes mitenkään erityisen kuikelo. Ennemmin tommoinen olisin kuin rasvalla kasattu 182/94. Ja miehekkyys ei mielestäni ole kiinni pelkästään kehonkoostumuksesta, kyllä se rakentuu ulosannin sekä yleisen habituksen ympärille.

Ja noin niinkuin lääketieteen puolelta, kävisin mittauttamassa testosteronitasot. Jos ne ovat alhaisia, niin se vaikuttaa oleellisesti olotilaan kuvaamallasi tavalla.

Nimenomaan.. Itse olin 15-vuotiaana mitoissa 193-68, joten noi mitat ovat mun mielestä ihan normaalit

 

[luumu]

Viestiketjun aloittajalle:

Olen pari senttiä sinua lyhyempi ja kevyempi. Itse treenaan päivittäin, enkä edes pyri nostamaan painoa. Olen treenannut eri lajeja aktiivisesti jo noin 20 vuotta. Olen kohtuullisen tyytyväinen itseeni. Miehisyys ei katso muidenkaan miesten tai naisten silmissä kokemukseni mukaan yleensä mittaa. Kun miehet astuvat tilaan, valikoituu alfauros yleensä automaattisesti. Työtehtäväni puolesta olen usein vaikeissa neuvottelutilanteissa, joissa on paikalla monia osapuolia. Voin vakuuttaa, että se "mies" ei ole yhtään useammin kaappi kuin kuikelo. Sori nyt vaan pakkiksen väki ;)
Itse olen ollut myös reilusti yli satakiloinen aktiivisemman punttikauden aikana.

Mutta oikeastaan aloitin tämän viestini laittaakseni sinulle linkin suomalaisista jalkapalloilijoista. Pelaajat ovat maalitilaston kärkipäästä tai mielestäni kohtuullisen tunnettuja pelaajia kotoisesta sarjastamme. Kiinnitä huomiota pituuteen ja painoon. Nämä ovat huippu-urheilijoita. Ei kukaan kyseenalaista heidän olemustaan. Sinussakaan ei ole mitään vikaa.
http://www.veikkausliiga.com/Player.aspx?id=13001852
http://www.veikkausliiga.com/Player.aspx?id=13001950
http://www.veikkausliiga.com/Player.aspx?id=13001887
http://www.veikkausliiga.com/Player.aspx?id=13000721
http://www.veikkausliiga.com/Player.aspx?id=13001344
http://www.veikkausliiga.com/Player.aspx?id=13000998

 

[Aschenisto]

En tiennytkään, että syömishäiriö voi mennä ihan toisinpäinkin. Minusta kyllä 4000 kcallin vetäminen on jo liikaa, kyllä jo 3000 - 3500 riittää. Itse aloitettuani kuntosaliharrastuksen paino vaan maagisesti kasvoi jostain kuudestakymmenestä seitsemäänkymmeneen. Tosin en ole saannut sitä siitä eteenpäin nostettua, mutta olen tyytyväinen kehooni ja se näyttää lihaksikkaalta.

Olisi halvempaa jos tekisit:

- Yksin asuessa ole alasti. Se tuntuu alussa aralta, mutta alat tottua kehoosi.
- Ole peilin edessä tunti päivässä, katsoa heijastuvan peilikuvan oikeaa silmää susta päin katsottuna ja sano itsellesi et rakastat itseäs ja hyväksyt kehos. Sit voit sanoa, että olet seksikäs. Sitä kun teet muutaman kuukauden niin ei pitäisi syöminen stressata.
- Sitä paitsi 182/70 on jo hyvä ratio. Maha on litteä, sopivasti lihasta, tytöt tykkää - olet jotain sellaista mitä suurin osa ei ala olla, kiitos lihoamisen. Oo ylpeä siitä.

 

[Talakanpinskeli]

Kiitoksia taas vastauksista.

Otin sellaisen askeleen asiassa että päätin ensi kuussa aloittaa jonkun kamppailulajin, todennnäköisesti potkunyrkkeilyn. Laji on mielenkiintoinen, harrastus sosiaalinen ja esimerkiksi potkunyrkkeilyssä minulla on pitkäraajaisena ja kevytrakenteisena paremmat mahdollisuudet kehittyä ja saada jotain tulosta aikaiseksi. Salitreeni, ainakin massanhakuinen sellainen, tippuu luonnollisesti pois kuvioista. Se on sinällään iso päätös, että minua on vuosia kiinnostanut aloittaa potkunyrkkeily, mutten ole voinut, koska se ei käy massanlisäyksen kanssa yhteen. Edelleen takaraivossa jyskyttää typerä pakkomielle kasvaa 5-10 kiloa isommaksi, mutta jos potkunyrkkeilyssä menestyminen (lähinnä siis uusien asioiden oppiminen ja aerobisen kunnon kohoaminen, en odota mitään SM-tason tuloksia) hieman palauttaisi itsetuntoa ja psykologin kanssa saa avattua näitä psyykeeseen liittyviä solmuja, voisin jopa jo kuvitella jossain vaiheessa pääseväni eroon tuosta pakkomielteestä kasvamiseen. Ilmoittautuminen tuohon potkunyrkkeilyyn on vajaan kuukauden päästä, odotan sitä innolla ja treenaan siihen asti lenkkeilemällä ja korkeintaan kehonpainolla treenaamalla salilla, ja syön siten kuin hyvältä tuntuu.

 

[earth]

...

Hyviä ja isoja päätöksiä parantumisen suhteen. Siitä se lähtee :thumbs: Oon paininut samojen ongelmien kanssa itsekin kohta reilu pari vuotta ja joka päivä on yhä melkoista taistelua itsensä kanssa. Kuukauden päästä alkaa koulu vuoden tauon jälkeen ja niin hullulta kuin se kuulostaakin niin eniten siinä mietityttää järjestetyt ruokailut Omassakaan lajissa kun ei sitä lihasmassaa tarvita niin älyttömästi. Ehkä sitä vielä joku päivä osaisi oppia elämään ilman keittiövaakaa ja kalorilaskuria.. Yritä nyt nauttia elämästä niin kauan kuin ehdit ja unohda bulkkaamiset ja diettaamiset jos ne eivät sinulle sovi ja vaikeuttavat elämistä kohtuuttomasti.

 

[Toad]

Ei tuo 182/70 kuulosta edes kovinkaan lankulta. Itse olen about saman mittainen ja painan 3 kiloa vähemmän, ja eipä tuo naisia tunnu haittaavan.

 

[annu_]

Luulisin kanssa että avautuminen jollekin terapeutille auttais, itse vuosia sitten kanssa purin pahaa oloa treenaamiseen ja terveelliseen syömiseen josta seurasi selittämättömät mahakivut ja laihtuminen. Osastolla ollessa puhuin/itkin terapeutille alkoholisti isääni ja pakottavaa tarvetta hoitaa kaikki asiat ja huolehtia kaikista parhaani mukaan. Jotenkin tämä pienikin purku jollekkin vieraalle avasi lukkoja mielestäni ja sen jälkeen pyrin saamaan painoa lisää. Lisäsin painoa kyllä aika huonolla tavalla, mutta ei kait siinä ku se autto. Nyt sitten normipainoisen aikani ajan kuljen salilla ja hankin lihaksia ja massaa mielellään lihasten muodossa..

Tunnen myös yhden miespuolisen kaverin joka on todella pieni jotain 165 tai 170 cm pitkä ja painoa siinä 55-60 kg. Kuitenkin todella lihaksikas ja miehekäs mielestäni vaikka onkin pieni. Kävi myös kisoissa ja nosti alle 60 kg tai 60 kg sarjassa hirveät kyykkypainot ja penkkitulos oli myös aivan valtava painoon nähden, sanoi että treenatessa sai silloin 10 kiloa suurin piirtein massaa lisää, mutta nyt enää silloin tällöin puntilla. Mutta siis on hyväksynyt sen ettei ole painava ja mielestäni myös se itsensä hyväksyntä on varmasti yksi avainasioita että sullakin olo ja mieli paranee. Ei muuta kuin ammattiapua ja toivottavasti paranet ja pystyt normaalielämään vielä jonain päivänä.

 

[Disgust]

Välikevennys:

Ei se paino ja koko ole suoraan verrannollinen miehisyyteen