Treenikaverin merkitys
Tässä kun on tullut vuosia treenattua, about 20 yhteensä tai jotain sinnepäin, pirusti kuitenkin, niin tässäpä on paikka miettiä mikä merkitys treenikaverilla on ollut oman treenihistorian aikana. Alunperin treenailin Salokannaksen Jannen kanssa, joka kisasi sitten alle 80kg sarjassa ja nappasi sieltä noviisien hopeaa. Treenaaminen oli melko suoraa paahtoa penkkikisat aina silmissä. Silti etenkin voimanoston puolella varmistajat ovat äärimmäisen tärkeitä loukkaantumisen riskin alentamisessa sekä toki zempissä raskaissa nostoissa. Noissa treeneissä ei kuitenkaan vedetty ihan kamalan tappiin saati henkisen ja fyysisen sietokyvyn ylitse, tuurilla olisi voinut yksinkin vetää randomien varmistajien kera. Sitten aloin treenaamaan junnujen raskaan sarjan voittajan Metsälän Markun kanssa, jonka kanssa tuli enemmän bodauspainotteista treeniä ja treenikaverin merkitys kasvoi entisestään.
Kun taas elämässä tulee vaikeita aikoja, niin morjens, että treenikaveri on silloin tarpeen, jotta sitä pääsee edes salille saakka. Näinä aikoina treenasin Kuusisen Janin kanssa, joka myös nappasi mitalin bodauksessa SM-kisassa. Mies auttoi elämän ylämäessä zemppaamalla eteenpäin, ikuisesti miehelle siitä kiitollinen.
Itseään kovempien kanssa on melkoisen siistiä vetää treenejä ja olenkin sattumoisen saanut aina mitalisteja ja mestareita treenikaveriksi. Ainoa treenikaveri, joka ei ole kisannut, on hieroja Ikosen Joni, jonka kanssa aloittelin treenejä uudestaan kokonaisen vuoden treenipaussin jälkeen. Solanalla vedettiin aamulla täysin vammaiseen aikaan treeneäjä tyyliin 0700 aamulla, jossa ei ole minkään maan järkeä, mutta hyvin siinä alkuun pääsi. Hierojan kanssa on sikäli mielenkiintoista treenata, että siinä on tietotaitoa paikalla joka kolotukseen ja löytyy jippo jos toinen lämmittelyyn. Ei sitä aina tartte olla maailmanmestari ollakseen hyvä treenikaveri.
Kun siirryin väkertämään City gymille muutamaksi vuodeksi, oli treenikaverina oma mimmi, joka veteli siinä muutamat dieetit. Siinä ei itse ole niinkään ottavassa osassa, vaan omalla yrittämisellä saa toiselle asennetta ja voimia vetää kovempaa. Naisenkaan kanssa treenaaminen siis ei ole mikään ongelma vaikka painot ovatkin täysin erilaisia liikkeissä.
Koko treeniuran aikana on tullut treenattua kaikenlaisten kovien kisaajien kanssa randomisti. Siinä on liuta kovia ukkoja ollut vierellä vääntämässä. Bull Mentula, Toni Kataja, Marko Savolainen, Aki Mähönen, Mika Nyyssölä jne jne.
Ajauduin sitten takaisin Mayorille ja yksin treenaamaan. Siellä sitten tapasin Peter Wileniuksen, jonka kanssa lähinnä aikaisemmin ollut kuvaukset ja joskus vuonna miekka kivi tapasin Pakkotoiston kaupalla. Menin höpöttelemään kun olin kuullut miehen siirtymisestä bodaukseen. Eipä siinä kestänyt kauaakaan kun ruvettiin sitten treenamaan kimpassa ja se onkin sitten ollut paras veto tähän saakka meikän treenihistorissa. Kovimmat fysiikan ja henkisen puolen ylityksen rikottu moneen kertaan. Treenikaverin merkitys on korostunut ihan älyttömästi Peterin kanssa ja tuhonnut lähinnä täydellisesti yksin treenaamisen intensiteetin, siitä ei tule nykyään yhtään mitään jos sattua päivä, että pitää yskin vetää. Vingunkin niinä päivinä salilla kuin pikkukakara jengin perään, että joku tulisi vetämään mukaan.
Siinä vaiheessa ollaan idean ytimisessä kun paskana päivänä selkeästi etukäteen tuomittu treeni käännetään kimpassa yhdeksi kovimmista treeneistä. Näin on päässyt tapahtumaan useasti ja siinä treenikaverin merkitys on melkoinen.
Hirveästi kiitoksia kaikille treenikavereille.