Kuvia pakkiksen Mikestä? Q&A

Meta title: 💥 Kuvia Pakkiksen Mikestä? – Q&A joka selvittää onko legenda lihaa, luuta vai pelkkää foorumimyyttiä

Meta description: Keskustelua PakkisMiken kuvista, taustoista ja yleisön kysymyksistä – kuka mies on ja mitä haluat tietää?**


No jo pelkästään koiraa hommatessa mietin sitä koiraa, että saanko annettua sille/niille tarpeeksi huomiota ja pitää niistä hyvää huolta ja ottaa ne laumaan osaksi. Saati sitten miten paljon olen miettinyt olisiko minusta isänä kantamaan kersaa mukana kuvauksissa, istuttaa se nurkkaan iPadin kanssa että saisin kuvata rauhassa. Kerkeisinkö sen kanssa leikkimään tarpeeksi ja olemaan tukena kun tarttetaan kun nytkin saan kuulla mimmiltä, että pelaat liikaa tai istut koneella(koneella oon duunissa). Nautin vapaudesta ihan helvetisti. Lapsi veisi multa tärkeitä pointteja elämästä, spontaaniuden etenkin. Tossa photoshoppasin juuri 3 tuntia intensiivisesti tuota viimeisintä Fallout-kuvaa ja kokoajan tuo meidän Hessu-poika on tossa jaloissa vinkumassa huomiota ja nyt se tuijottaa ovea, että sillä olis kusihätä. Lasta ei voi ignoorata samoin, lapsi pitää ottaa huomioon, muuten siitä kasvaa henkisesti vammainen. Se on ihan saletti, etten kykenisi antamaan lapselle semmoista elämää mitä se kaipaisi, ellen antaisi omasta elämästäni jotain pois. Ja minähän en jumalauta luovu mistään mistä pidän, enkä tee mitään mistä en pidä, paitsi maksan veroja.

Ja sitten pelkäisin ja ressaisin ihan mahdottomasti ettei lapselle käy mitenkään. Tähän maailmaan kun tyttö pamahtaisi, niin voi jumalauta sitä suojeluviettiä, tulisin varmaan hulluksi. Jos meikän mimmi lähtee kerran vuodessa viihteelle, niin mä en nuku yhtään ennenkuin saan soiton, että pääsetkö kulta hakemaan. Jokainen hetki kelaan kaikkea skenaarioita mitä on tapahtunut, vaikka toinen pitää hauskaa eikä sille mitään voi käydä kun on frendiensä kanssa. Voi elläimen käsi sitä ressiä kun ekaluokkalainen lähtee kouluun, katsooko se tien ylittäessä tarpeeksi skarpisti? Revinkö kädet irti sen kakaran isältä, joka kiusaa mun lasta tarhassa? Toivottavasti ei käänny huumeisiin ikinä. Pysyisi nyt terveenä. Kelle hoitoon kun pitäis lähtee matkalle? Matkalla soitellaan kokoajan, että onko kaikki hyvin. Kuule pikku kultaseni, isillä olis nyt ihan saatanalliset visiot tästä kuvasta ja ei nyt kerkeis millään Kimblee pelaamaan, mut pelataan nyt, ei mun tartte valokuvaajana kehittyä, kunhan susta tulee täysipäinen ihminen, jos se Kimble nyt susta täysipäistä tekee.

Sorge pojat ja tytöt, meitsi vetää tämän elämän ilman lapsia ja teen mitä lystää. Musta jäänee jälki valokuvaajana tälle pallolle kun joskus sitten toivottavasti delaan jotenkin raflaavasti kun kuvauskopteri putosi Kilimanjarossa alas. Kun se putoaa, niin laitan vielä sen viimeisen päivityksen nettiin "Voi jumankauta, se on nyt menoa, kiitti kaikille, jatkakaa".

Mut nyt kuulkaas hyvillä mielin kivasta photoshoppaustuokiosta lähden viemään meidän pojan kuselle, siihen malliin tossa jo marisee.

Minkälaisia skenaarioita kelaat? Onko se nyt jonkun karjun kainalossa vai onko nyt joku huumepää ajanut sen yli?
 
Minkälaisia skenaarioita kelaat? Onko se nyt jonkun karjun kainalossa vai onko nyt joku huumepää ajanut sen yli?
Joku heittänyt tyrmäystippoja jne.

Ootko pelannu paljon GTA:ta jo ? Mitä tykkäät ?
En vielä ole päässyt sinuiksi. Kävin siellä biitsillä haastaan riitaa bodareitten kanssa ja hakkasin sitten ne ja vein hillot.
 
Onpa kuuma keskustelu aihe , lapsi.

Teitä ketään ei olisi jos teidän vanhemmat ei olisi halunnu tehä mukulaa, miettikääpä sitä. Mikä on elämän tarkoitus, elämän jatkuminen joka edellyttää lisääntymistä ;) Sitä "joutuu" tekeen kaikki elolliset olennot maan päällä tai kuolevat sukupuuttoon. No, joo meni vähän karskiks. Ei ihmiset kuole lisääntymättömyyden takii koskaan sukupuuttoon, siitä pitää kolmannen maailman väki huolen.
 
...jäi kesken toi puhelun takii...

niin, mielestäni lapsista joo/ei keskustelua ei kannata pitää alle 35 vuotiaittenkanssa. syy nyt on selkeetä selkeempi, ajatusmaailma muuttuu ikääntyessä. itse ton kokenut aika konkreettisesti. eka oma lapseni tuli maailmaan kun olin 39 vuotias. lähes siihen asti olin kans ajatellut et mitä kivaa niissä voi olla jne.
nyt, eron jälkeen halusin tyttäreni itselleni(jota ex ei meinannut millään antaa) ja kasvattaa hänet. tän on menty nyt n.4 vuotta tytön kans ja en mistään hinnasta luopuis hänestä. se mitään rajota, rajotukset on omassa päässä. päinvastoin, lapsi antaa todellakin elämään sisältöä eri perspektiivistä.

mut summarum, kyllä mäkin silti ymmärrän et ei kaikki haluu lapsia tai ei siis kaikien tarvi niitä tehä. kun vaan asia on 100% varmaa koska se voi joskus harmittaa 65 vuotiaana keinustuolissa ku kukaan ei tuu kattoon ;)
 
...jäi kesken toi puhelun takii...

niin, mielestäni lapsista joo/ei keskustelua ei kannata pitää alle 35 vuotiaittenkanssa. syy nyt on selkeetä selkeempi, ajatusmaailma muuttuu ikääntyessä. itse ton kokenut aika konkreettisesti. eka oma lapseni tuli maailmaan kun olin 39 vuotias. lähes siihen asti olin kans ajatellut et mitä kivaa niissä voi olla jne.
nyt, eron jälkeen halusin tyttäreni itselleni(jota ex ei meinannut millään antaa) ja kasvattaa hänet. tän on menty nyt n.4 vuotta tytön kans ja en mistään hinnasta luopuis hänestä. se mitään rajota, rajotukset on omassa päässä. päinvastoin, lapsi antaa todellakin elämään sisältöä eri perspektiivistä.

mut summarum, kyllä mäkin silti ymmärrän et ei kaikki haluu lapsia tai ei siis kaikien tarvi niitä tehä. kun vaan asia on 100% varmaa koska se voi joskus harmittaa 65 vuotiaana keinustuolissa ku kukaan ei tuu kattoon ;)


Niin, ja monella tuntuu olevan se ajatusmalli että lapsi pitää tehdä vakaaseen ja "rauhoittuneeseen" elämäntilanteeseen. Ei se ole tarkoitus, lapsi tulee maailmaan kun on tullakseen ja se kasvattaa vanhempia siinä missä vanhemmat lasta. Surkeimpia tapauksia kasvaa niistä lapsista jotka syntyy ns "valmiiseen maailmaan" jossa vanhemmat ovat 45v, vakaavaraisia, talot ja mökit sekä liikaa aikaa lapselle. Ite kyllä ihan samoilla linjoilla kuin Mike, ei lapsia ja sisäinen kauneus my ass. Nautin enemmän siitä kun saan ostaa uuden auton. Mut elämä muuttuu ja arvomaailma käntyy kun kasvaa, tai sit ei. Oikeastaan ihan sama, olen onnellinen tässä hetkessä, halusin sitten tulevaisuudessa lapsen tai en.
 
oh boy pitäs pitää näpit erossa tästä mutta pakko.

Ihminen tajuaa jossain vaiheessa elämää mitä haluaa tehdä. Yleensä tajuaminen tapahtuu vuosien itsetutkiskelun jälkeen. Suunnilleen 33,273 vuoden ikäisenä. Tuon omien halujen selvittämisvietti joiltakin puuttuu. 20 vuotiaana ajatellaan: nyt on koulutus, työpaikka ja puoliso: tehdään lapsia. Joillekkin tämä on sopiva tapa, joillekkin ei. Monesti lapsia tehdään kun tekeminen loppuu, eli tylsistytään. Sama syy saa osan ihmisistä himoitsemaan lemmikkejä.

Huono yhdistelmä on se yleisin, tehdään lapsia noin 20 vuotiaana, ja 33,2 vuotiaana tajutaan että haluankin tehdä jotain muuta, mutta lapset on esteenä. Silloin aletaan etsimään vikoja niistä asioista joiden puute alunperin nähtiin ongelmana, eli puolisosta ja lapsista.

Kukaan ei osaa sanoa, miten ajattelee tulevaisuudessa. Mutta lähes kukaan vanha ihminen ei kadu lasten tekemistä, ja monet vanhat ihmiset katuvat mikäli niitä ei ole tehty. Jotkut ovat hyvinkin tyytyväisiä lapsettomina koko elämänsä, heitä on vaan harvassa.

Elokuvasta idiocracy näkee tulevaisuuden ongelman: vähäosaiset/-älyiset tekevät kaikki lapset, kun taas "fiksut" tekevät 0,7 lasta/pariskunta. Tämä ei ole absoluuttinen totuus, mutta valitettavan usein se menee juuri noin.

Paras ratkaisuhan tähän olisi että kaikki alle 30 vuotiaana raskaaksi tulevat pakotettaisiin aborttiin. 30 ikävuoden jälkeen saisi päättää haluaako lapsia vai ei.

ps. lapsien teko ei ole mikään kilpajuoksu, niitä kerkiää tekemään 40 vuotiaaksi asti. Sitten jos ei vekottimet toimi enää, adoptoi muksun keniasta.
 
Hankalahan näistä asioista on keskustella, kun sitä taitaa aina olla joko liian nuori tietääkseen mitä elämältään haluaa tai sitten ei voi tietää asioista mitään, kun ei ole noita nilkanpurijoita itselleen hankkinut. Lapset on ihan mukavia, kun ne ei ole omia. Mitä on saanut vierestä seurata perheellisten elämää, niin kyllä siinä varmaan puolensakin on, mutta omassa vaakakupissa kyllä ne miinuspuolet vie voiton.

Vaikka minulle on tuttavien penskojen kanssa peuhatessa sanottu, että minusta tulisi hyvä yh-iskä ;)
 
...jäi kesken toi puhelun takii...

niin, mielestäni lapsista joo/ei keskustelua ei kannata pitää alle 35 vuotiaittenkanssa. syy nyt on selkeetä selkeempi, ajatusmaailma muuttuu ikääntyessä. itse ton kokenut aika konkreettisesti. eka oma lapseni tuli maailmaan kun olin 39 vuotias. lähes siihen asti olin kans ajatellut et mitä kivaa niissä voi olla jne.
nyt, eron jälkeen halusin tyttäreni itselleni(jota ex ei meinannut millään antaa) ja kasvattaa hänet. tän on menty nyt n.4 vuotta tytön kans ja en mistään hinnasta luopuis hänestä. se mitään rajota, rajotukset on omassa päässä. päinvastoin, lapsi antaa todellakin elämään sisältöä eri perspektiivistä.

mut summarum, kyllä mäkin silti ymmärrän et ei kaikki haluu lapsia tai ei siis kaikien tarvi niitä tehä. kun vaan asia on 100% varmaa koska se voi joskus harmittaa 65 vuotiaana keinustuolissa ku kukaan ei tuu kattoon ;)

Allee 35-vuotiaiden kanssa ei kannata käydä ko. keskustelua...?
Mistä revit rajan tuohon 35:een? Ymmärtäisin esim. 25...
Se, että sä ite olet ollut noin vanha, ennenkö susta tuli isä ei tarkoita,
etteikö ihmiset olisi aiemmin "kypsiä" keskustelemaan aiheesta.
Sitäpaitsi naisille tuo ikä alkaa olemaan jo sellanen, että alkaa pikku hiljaa olemaan se tilanne, että joko nyt, tai ei ollenkaan...

kun ite olen 39, niin vanhin lapsi on 16...

ps. Nuorena jaksaa paremmin ;)

Edit: Kannattaa huomioida myös, että riskiraskauden raja on Suomessa 35...
 
oh boy pitäs pitää näpit erossa tästä mutta pakko.

Ihminen tajuaa jossain vaiheessa elämää mitä haluaa tehdä. Yleensä tajuaminen tapahtuu vuosien itsetutkiskelun jälkeen. Suunnilleen 33,273 vuoden ikäisenä. Tuon omien halujen selvittämisvietti joiltakin puuttuu. 20 vuotiaana ajatellaan: nyt on koulutus, työpaikka ja puoliso: tehdään lapsia. Joillekkin tämä on sopiva tapa, joillekkin ei. Monesti lapsia tehdään kun tekeminen loppuu, eli tylsistytään. Sama syy saa osan ihmisistä himoitsemaan lemmikkejä.

Huono yhdistelmä on se yleisin, tehdään lapsia noin 20 vuotiaana, ja 33,2 vuotiaana tajutaan että haluankin tehdä jotain muuta, mutta lapset on esteenä. Silloin aletaan etsimään vikoja niistä asioista joiden puute alunperin nähtiin ongelmana, eli puolisosta ja lapsista.

Kukaan ei osaa sanoa, miten ajattelee tulevaisuudessa. Mutta lähes kukaan vanha ihminen ei kadu lasten tekemistä, ja monet vanhat ihmiset katuvat mikäli niitä ei ole tehty. Jotkut ovat hyvinkin tyytyväisiä lapsettomina koko elämänsä, heitä on vaan harvassa.

Elokuvasta idiocracy näkee tulevaisuuden ongelman: vähäosaiset/-älyiset tekevät kaikki lapset, kun taas "fiksut" tekevät 0,7 lasta/pariskunta. Tämä ei ole absoluuttinen totuus, mutta valitettavan usein se menee juuri noin.

Paras ratkaisuhan tähän olisi että kaikki alle 30 vuotiaana raskaaksi tulevat pakotettaisiin aborttiin. 30 ikävuoden jälkeen saisi päättää haluaako lapsia vai ei.

ps. lapsien teko ei ole mikään kilpajuoksu, niitä kerkiää tekemään 40 vuotiaaksi asti. Sitten jos ei vekottimet toimi enää, adoptoi muksun keniasta.

Tässä on riskinsä, siittä kasvaa joko vitullinen luuseri, tai raju menestyjä.. Riippuu täysin lapsen luonteesta ja oikeat elämän älyköt ovat monesti lähtöisin vähän vaikeammista oloista.
 
Niin, ja monella tuntuu olevan se ajatusmalli että lapsi pitää tehdä vakaaseen ja "rauhoittuneeseen" elämäntilanteeseen. Ei se ole tarkoitus, lapsi tulee maailmaan kun on tullakseen ja se kasvattaa vanhempia siinä missä vanhemmat lasta. Surkeimpia tapauksia kasvaa niistä lapsista jotka syntyy ns "valmiiseen maailmaan" jossa vanhemmat ovat 45v, vakaavaraisia, talot ja mökit sekä liikaa aikaa lapselle. Ite kyllä ihan samoilla linjoilla kuin Mike, ei lapsia ja sisäinen kauneus my ass. Nautin enemmän siitä kun saan ostaa uuden auton. Mut elämä muuttuu ja arvomaailma käntyy kun kasvaa, tai sit ei. Oikeastaan ihan sama, olen onnellinen tässä hetkessä, halusin sitten tulevaisuudessa lapsen tai en.



Pakko kommentoida.. Millä perusteella surkeimmat tapaukset tulevat mainitsemastasi valmiista pöydästä?
En meinaan ainakaan itse tunne ainuttakaan yli 35v pariskuntaa jotka olisivat ns huonoja vanhempia.. Kun taas vastaavasti olen nähnyt ja jopa miettinyt lastensuojeluilmoituksen tekemistä useammastakin nuoresta vanhemmasta.

Kumminkin erittäin usein ihmisestä tulee ikääntyessään kärsivällisempi joka on lasten kanssa paras piirre ihmisellä. Samoin kuin ikääntyessä yleensä harrastukset ja baarijuoksemiset jää vähemmälle ja elämä alkaa muistuttaan kotielämää paljon enemmän kuin perus teinivanhemmilla 18-25v, samalla lapselle jää aikaa.
 
Eikö tää keskustelu kannattais erottaa omaksi threadikseen täältä, kun tämä sen verran keskustelua herättää...
Pääsis Mikekin eroon vauvajutuista omassa ketjussaan ;)
 
Pakko kommentoida.. Millä perusteella surkeimmat tapaukset tulevat mainitsemastasi valmiista pöydästä?
En meinaan ainakaan itse tunne ainuttakaan yli 35v pariskuntaa jotka olisivat ns huonoja vanhempia.. Kun taas vastaavasti olen nähnyt ja jopa miettinyt lastensuojeluilmoituksen tekemistä useammastakin nuoresta vanhemmasta.

Kumminkin erittäin usein ihmisestä tulee ikääntyessään kärsivällisempi joka on lasten kanssa paras piirre ihmisellä. Samoin kuin ikääntyessä yleensä harrastukset ja baarijuoksemiset jää vähemmälle ja elämä alkaa muistuttaan kotielämää paljon enemmän kuin perus teinivanhemmilla 18-25

En minä tyrmääkkään vanhoja vanhempia. Kun lapsi syntyy keskelle varattomuutta epävaakata ympäristöä, se näkee asioita joita se ei näe valmiissa pöydässä. Nisti perheiltä lapset saakin viedä pois, nille ei tarvitsisi lapsia suoda, siihen en ota enempää kantaa. Itse olen elänyt kummallisessa ympäristössä lapsuuteni ja nyt ajatellen se on pelkkää plussaa ja koen omaavani 100metriä etumatkaa muihin ikätovereihini verrattuna. Ikä on vain numeroita ja kasvaminen tapahtuu kokemuksien välityksellä, varmanpäälle pelaavat kasvavat hitaasti mutta varmasti, riskejä ottavat kasvavat rajuissa sykleissä kantapään kautta. 17vuotiaana halusin lapsia, nyt en halua lapsia, sit kun olen 33,2 vuotias niin katsotaan mitä mieltä ollaan, sitten olen kyllin kypsä asiaa puntaroimaan ;)

Niin ja siksi "surkeimmat" tapaukset tulevat valmiista pöydästä koska vanhemmat ovat nähneet jo liikaa, he yrittävät kasvattaa lapsen sillain että sen ei tarvitse kokea kaikkea, vanhemmat kannustavat fiksuun elämään, käy koulut lue insinöörksi, tienaa hyvin, pääse helpolla. Tuo on varma mutta tylsä elämä.
 
En minä tyrmääkkään vanhoja vanhempia. Kun lapsi syntyy keskelle varattomuutta epävaakata ympäristöä, se näkee asioita joita se ei näe valmiissa pöydässä. Nisti perheiltä lapset saakin viedä pois, nille ei tarvitsisi lapsia suoda, siihen en ota enempää kantaa. Itse olen elänyt kummallisessa ympäristössä lapsuuteni ja nyt ajatellen se on pelkkää plussaa ja koen omaavani 100metriä etumatkaa muihin ikätovereihini verrattuna. Ikä on vain numeroita ja kasvaminen tapahtuu kokemuksien välityksellä, varmanpäälle pelaavat kasvavat hitaasti mutta varmasti, riskejä ottavat kasvavat rajuissa sykleissä kantapään kautta. 17vuotiaana halusin lapsia, nyt en halua lapsia, sit kun olen 33,2 vuotias niin katsotaan mitä mieltä ollaan, sitten olen kyllin kypsä asiaa puntaroimaan ;)

Niin ja siksi "surkeimmat" tapaukset tulevat valmiista pöydästä koska vanhemmat ovat nähneet jo liikaa, he yrittävät kasvattaa lapsen sillain että sen ei tarvitse kokea kaikkea, vanhemmat kannustavat fiksuun elämään, käy koulut lue insinöörksi, tienaa hyvin, pääse helpolla. Tuo on varma mutta tylsä elämä.

ja millähän perusteella väität että insinöörin elämä ois tylsä?? kyllä varmaan paljon mielenkiintosempi suunnittella vaikka siltoja kuin miettiä varastossa että mitenköhän nyt tämän paketin teippaisin.. vittu herää. ja niillä rahoilla mitä insinöörin työstä yleensä tienaa enemmän kuin varastomies, voi keksiä
paljon mielenkiintoista tekemistä, jotain muutakin kuin vaihella vittu erivärisiä ledi-valoja sinne vitun opel vectran takakonttiin
 
Jeba. mäkin puhuin omasta kokemuksesta..
Sain ekan mukelon parikymppisenä ja toinen tuli melkein heti perään.. Voin kertoa että olin ihan raakile ihmisenä enkä tosiaan tiennyt mitä haluan elämältä.. (silti erittäin tyytyväinen noista lapsista) Muutama asia mikä kaduttaa niin en sillon penskana osannut huomioida lapsia tarpeeksi ja vieläpä kaiken hyvän lisäksi tein mukulat sellaisne ihmisen kanssa että suhde oli tuhoon tuomittu heti alusta alkaen..

Nyt +10v jälkeen väitän olevani ihan erilainen isänä ja ihmisenä.. Lapset saavat sata kertaa enemmän huomiota, Lisäksi jos lapsia katsoo niin nää myöhemmin tulleet ovat selkeästi tasapainoisempia ja tyytyväisempiä joka taas johtuu minun kasvamisesta..

Ja ei en tarkoita ettäkö hyvä vanhemmuus vaatisi jotain tiettyä ikää mun mielestä se vaan tulee paljon helpommin kun on oma paketti kasassa ja tuntee itsensä-
 
Back
Ylös Bottom