- Liittynyt
- 21.10.2005
- Viestejä
- 10 950
Ensimmäinen Grudge (jenkkiversio) oli kamala, teatterissa katsottuna säikähteli myös muiden katsojien reaktioita. Narisevan äänen kuuleminen puhelimesta tuossa leffassa toi melkein paskat housuun, onneksi kukaan kaveri ei ole älynnyt tehdä samanlaista källiä myöhemmin noin tosielämässä. Kakkososaa en ole pystynyt katsomaan.
Hassua, että se on niin pelottava, vaikka ainakin kakkosessa melkein kaikki jännityspaikat oli spoilattu musiikilla. Aina tiesi mitä tuleman pitää. Ois siitä paremmankin saanut.
Lapsena kuumotti elokuva Tuntematon soittaa. Näin siitä viikkokausia painajaisia.