Kuri ja kamppailija

[Nage]

Mitä mieltä jengi on budolajeista tutusta salikurista?

Olen kuullut joidenkin vaihtaneen lajia liian kovan reenikurin takia ja jotkut taas sitä harjoituksilta odottavat ja vaativat.

Monessa uudemmista lajeista, niitä sen paremmin nimeämättä, kurille ei laiteta niinkään suurta painoa, mutta onko se jopa turvallisuusriski?

Täältä löytyy aika mielenkiintoinen artikkeli tästä.
http://www.finjutsu.com/main.php?sivu_id=70

Tästä jäi erityisesti tämä mieleeni

"Väkivaltainen, kurinalainen ihminen
Hyvä kamppailija on henkilö, jolla on sekä kyky väkivaltaan, halu käyttää taitojaan sekä kyky että halu noudattaa kuria. On huomattava, että ilman halua voittaa vastustaja ei voi otella menestyksekkäästi. Kun käyttäytymistä kontrolloi kuri, on toiminta turvallista ja yhteisön sääntöjen mukaista. Kurin noudattamisella kamppailija ansaitsee oikeuden hankkia kykyä ja käyttää taitojaan yhteisössä. Se on välttämätöntä myös yksilön kehittymiselle sekä kamppailijana että muutoin ihmisenä: oppiminen ja kehittyminen edellyttävät yhteistyötä muiden kanssa."

 

[AndyS]

Pitää kuitenkin erottaa toisistaan kurinalaisuus ja salietiketti. Jos lajissa X on tapana vastata neuvoihin "Okei", ei näin tekeminen ole kurittomuutta. Jos lajissa Y on tapana vastata "Kyllä sensei." on tietenkin kuritonta sanoa vain "Okei." Kuitenkaan missään lajissa ei ole tapana (ainakaan toivottavasti) jättää tahallaan huomiotta ohjaajan neuvoja ja suhtautua tähän halveksivasti, vahingoittaa harjoitusparia pelkkää ilkeyttään tai huolimattomuuttaan, suuttua ottelussa jne.

Kurinalaisuus ei välttämättä edellytä miljoonaa erilaista muotoseikkaa, mutta se edellyttää, että niitä käyttäytymissääntöjä, jotka ovat olemassa, myös noudatetaan.

 

[Philly]

Kuria on IMO oltava kohtuuden rajoissa. Ei kuitenkaan mitään:"Kyllä herra ylisensei 5.dan"-tyyliin.

 

[Muay]

Ei salikurissa mielestäni ole mitään pahaa. Treeniaika on rajallista, ja se auttaa mm. keskittymään olennaiseen ja ottamaan opetuksesta enemmän irti. Toisaalta se ei ole välttämätöntä, esim TB:ssa ei sitä juurikaan ole (ainakaan jos vertaa budolajeihin) ja silti homma toimii. Tosin eipä tekniikatkaan ole niin monimutkaisia...

 

[Bloo]

Hehe kyseisen artikkelin kirjoittaja sattuu olemaan meidän pääkouluttaja. ;)

 

[asspen]

Kolehmainen on kyllä sieltä humaanimmasta päästä Hokuroryu-ohjaajia. Väntar, Hirvonen ja tietysti Niiniketo kohtelivat ainakin ukeja melko tylysti.

Kuria pitää olla, jos sitä kurin kulttuuria ei luoda siinä vaiheessa kun treenataan kaatumista niin ongelmia voi tulla siinä kohtaa kun aletaan treenaamaan vaikka ekoja lukkoja.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että harjoittelijoiden edessä paseeraa ukko ylijumala jonka suuntaan ei uskalla kysymystä esittää ilman pelkoa joukkopunnerruksista tms.

Turha naureskelukin mädännyttää kyllä tehokkaasti treenien fiiliksen.

Tarpeeksi vanha seura missä vetäjäpohja on tarpeeksi iäkästä, tuskin ongelmia muodostuu ja homma toimii kuin itsestään.

 

[Haaberi]

Täältä löytyy myös kurin kannattaja. Tarpeetonta pokkurointia meillä ei harrasteta vaikka etiketin mukainen käyttäytyminen kuuluukin asiaan. Toisille tiukka kuri ei sovi, mutta lajitarjontaa on riittävästi löyhempäänkin suuntaan kurin osalta. Mitään lajiahan ei ole pakko harrastaa, jos ei pääkoppa sitä kestä tai muuten tekee tiukkaa noudattaa sääntöjä, jokaiselle löytyy varmasti itselle mieluisa ja paras laji. Itse olen oppinut kovaan kuriin ja odotankin sitä harjoituksilta.

 

[MOT]

kunnioitus tulee kyllä todellisissa kontaktilajeissa itsestään. esimerkiksi Jorma Korhonen (judon em1) on aivan perkeleen kova ja osaava äijä, mutta minusta myös yksi mukavimmista ihmisistä ketä tiedän. treeneissä kaikki kuuntelevat jokaista sanaa, osoittavat kunnioitusta ja koskaan en ole kenenkään kuullutkaan sanovan mitään negatiivista hänestä. usein lajeissa, joissa "sensei" on vain pari vuotta aiemmin lajin aloittanut tavis pyritään kuria saamaan käskemällä. kyllä opettajankin on laitettava itsensä likoon ja hankittava kunnioitus. ei vain sidottava se vyötäisilleen.

 

[hjjtt]

Nimenomaan.

Painisalilta voisi vastaavaksi esimerkiksi ottaa Pertti Ukkolan. Kunnioitus tulee jo pelkästään siitä, että viisikymppinen Ukkola vetää itse saman reenin kuin valmennettavansakin, puhumattakaan että valmennuksen tason takaajana on se olympiakulta. Ja Ukkolahan on tunnetusti mukavan ja rennon miehen maineessa.

Eli jep, olen kanssasi prikulleen samaa mieltä siitä, että kunnioitus ja auktoriteetti on aina ansaittava.

 

[Willie]

Tekisi mieli kirjoittaa aiheesta novelli mutta nyt ei irtoa .
Tiukankin kurin ja salietiketin noudattaminen ovat hyvästä, kunhan niitä ei noudateta vain itsetarkoituksellisesti. Kummankin suhteen tulee olla kyse kunnioituksesta (niin opettajaa, treenikavereita, lajia, kuin myös harjoittelijaa itseään kohtaan), nöyryyden opettelusta (täysin eri asia kuin nöyristely) sekä harjoittelun turvallisuudesta ja tehokkuudesta.
Mitä enemmän joku ihminen on kuria ja muodollista salietikettiä vastaan, sitä enemmän hän niitä tarvisi. Itselleni tekee välillä hyvää saada muistutus nöyryydestä. Alkutervehdykset taas auttavat unohtamaan muut ajatukset harjoitusten ajaksi ja keskittymään olennaiseen.

 

[Haaberi]

juu juu nimenomaan rispekt täytyy kyllä ehdottomasti ansaita teoilla, unohtuipa asian esille ottaminen. Touhusta puuttuu uskottavuus, jos pelkällä tittelillä tai vyön värillä ratsastetaan ja älyttömällä äyskäröinnillä. Auktoteriteetin ansaitseminen teoilla on muissakin ympyröissä tehokas keino.

 

[Nage]

Mikä tekee sitten jostakusta kunnioitettavan? Täytyykö olla sarjaa Niiniketo, Ukkola, Korhonen, Väntar ... jotta löytyisi tarvittava määrä saliuskottavuutta, vai riittäkö joku vähemmälläkin karismalla varustettu?

Itselläni täytyy olla takaraivossa se kunnioitus opettajan henkilöön eikä pelkkään asemaan. Olen joskus pohtinut, mikä sen koutsin tai opettajan karisman tekee; kokemus, taidot, olemus, puheet, itsensä peliin laittaminen ja joku mystinen juttu mistä en juuri nyt saa kiinni.

Joku sanoi jossain, ettei opettajan/koutsin tarvii omata ottelu kokemusta tai olla satojen tilanteiden veteraani muuten, vaan valmentajaksi ja opettajaksi riittää vain hyvät valmentajataidot. Minulla se ei vaan toimi, vaan vetäjällä täytyy olla lajiosaamisen kautta saatu vankka kunnioitus.

 

[flamm]

Kunnioitus ansaitaan sillä suoritetulla vyöllä. Käytös, olemus, taidot jne. sitten määrittävät että säilyykö se kunnioitus..

 

[Spelimies]

Tais olla toissatalvena, kun harrastin Tauramuso Ryu Kobujutsua n. puoli vuotta, mutta lopetin syystä jota en tässä lähde selvittelemään. Vetäjä oli tiukka mutta samalla sopivan letkeä, heitti läppää kiitettävästi. Yks ilta se toi treeneihin kepin, johon oli kiedottu piikkilankaa tiiviisti ympärille. Sitten vaan punnertamaan keppi maassa naaman alla. Ne ei ollu enää pakkotoistoja, ne oli pakkopakkotoistoja! :whip:

 

[MOT]

Tais olla toissatalvena, kun harrastin Tauramuso Ryu Kobujutsua n. puoli vuotta, mutta lopetin syystä jota en tässä lähde selvittelemään. Vetäjä oli tiukka mutta samalla sopivan letkeä, heitti läppää kiitettävästi. Yks ilta se toi treeneihin kepin, johon oli kiedottu piikkilankaa tiiviisti ympärille. Sitten vaan punnertamaan keppi maassa naaman alla. Ne ei ollu enää pakkotoistoja, ne oli pakkopakkotoistoja! :whip:

Punnersiko mestari itse?

 

[taisto]

Kunnioitus ansaitaan sillä suoritetulla vyöllä. Käytös, olemus, taidot jne. sitten määrittävät että säilyykö se kunnioitus..

Entas lajeissa joissa ei kayteta voita? Meikkis kunnioittaa lahtokohtana kaikkia ohjaajia yms, menee muuten omasta treenista ilo jos ei arvosta ohjaajaa. Mita siella turhaan notkumaan jos ei mielestaan opi.

 

[Akikonomu]

Kunnioitus ansaitaan sillä suoritetulla vyöllä. Käytös, olemus, taidot jne. sitten määrittävät että säilyykö se kunnioitus..

Ei näin! Kunnioitus ansaitaan käytöksellä, olemuksella, taidoilla... vyöarvolla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Jos äijä on perseestä, äijä on perseestä vaikka kuinka suuri mestari olisikin olevinaan. Vyöarvo tai tekninen taito ei asiaa miksikään muuta.

Salikurista/käytöksestä. Onhan se niin, että käyttäytymisellään harjoittelija osoittaa olevansa opetuksen arvoinen. Haukottelu, munien raapiminen ja seiniin nojailu ilmaisevat sellaista yrityshalun puutetta, että :urjo: .

Sanonpa vielä, että miellyttävimmät kohtaamani ihmiset ovat aina olleet hyvin korkealla tasolla eri budolajeissa. Ei siis mitään rrrrrrrrespect my authority! -meininkiä. Kun kusi ei nouse vetäjän päähän, on harjoittelu paljon mukavampaa...

 

[flamm]

Ei näin! Kunnioitus ansaitaan käytöksellä, olemuksella, taidoilla... vyöarvolla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Jos äijä on perseestä, äijä on perseestä vaikka kuinka suuri mestari olisikin olevinaan. Vyöarvo tai tekninen taito ei asiaa miksikään muuta.

Sama lopputulos molemmin päin.. Kun kaveri on saavuttanut asemansa ohjaajana / mustan vyön tms. niin kunnioitusta liikenee, kun voi olettaa että se on sen arvoinen. Kunnioitus sitten katoaa jossei kaveri olekaan sen arvoinen..

Tosin, aivan sama.. :piis:

 

[AndyS]

Kunnioitus ansaitaan ...taidoilla.

Jos äijä on perseestä, ...tekninen taito ei asiaa miksikään muuta.

 

[Spelimies]

Punnersiko mestari itse?

Tappoiko Hitler itse juutalaisia? ;)