- Liittynyt
- 24.8.2009
- Viestejä
- 195
Yritetäänpä vielä kerran selvittää mistä mahtaisi olla kyse, tämän jälkeen pidän vain turpani kiinni ja annan olla, jos ei mitään keksitä.
Aloitetaan nyt vaikka ihan alusta:
2012 vuoden alussa aloin käydä kuntosalilla, jota ennen olin harrastanut sitä sun tätä liikuntaa satunnaisesti. Samana syksynä koulussa juostiin liikunnassa cooper-testi ja tulos oli 2200m, no ei se mitään, en ollutkaan harrastanut mitään aerobista tuon punttailun lisäksi. Sitten viime kesän lopussa ryhdyin myös kehittämään juoksukuntoa, tänä kesänä alkava armeija huomioiden ja muutenkin. Aloitin varovasti kävelylenkeillä ja otin käyttöön myöhemmin juoksuohjelman Kunto+ -lehdestä, kyseinen ohjelma on täällä Pakkiksellakin kiertänyt (en nyt löydä sitä, mutta se sisältää nousujohteista juoksuharjoittelua ja pk-kävelylenkkejä. Liikuntaa tullut siis vajaan vuoden aikana nyt kevääseen asti 7krt/viikko, välillä vähemmän. Olen myös pitänyt keskimäärin kerran kuukaudessa totaalilepo viikon.
Ennen kuin aloin keskittyä myös aerobiseen liikuntaan, niin esim. kyykätessä huomasin, että hengästyn jo siinä melkoisesti (kun jotku tekee suunnilleen henkeä pidättämällä kympin sarjoja), ajattelin että johtuu vaan paskasta kunnosta. Sama vaiva edelleen, vuoden juoksutreenaamisen jälkeen.
Tammikuussa sitten ensimmäistä kertaa menin lenkille kaverin kanssa, ja juoksuohjelma oli silloin tulossa pian päätökseen, tavoitteena oli juosta ensin 5km ja siihen heti päälle 3km. No kaveri oli mitään liikuntaa harrastamaton ja tuli "ihan muuten vain" mukaan ja viiden kilometrin jälkeen minä en enää jaksanut juosta, mutta kaveri ei ollut lähes edes hengästynyt. Siinä vaiheessa epäilyni jo aiemmin ajatuksissa pyörineestä rasitusastmasta vahvistuivat, ja varasin ajan varmuuden vuoksi rasitusspirometriaan. Juostessa oli koko ajan ollut erikoista sitkeää limaa kurkussa, mutta ei yskää eikä varsinaista hengenahdistusta.
Vihdoin pääsin testiin ja se tehtiin viivajuoksuna 6 minuutin ajan. Juoksun päätteeksi syke oli 194 bpm, ja testissä näkyi mitätön pudotus PEF-arvossa, joka oli juuri ja juuri astmadiagnoosin rajoissa, avaava lääke auttoi PEF-testin mukaan jonkin verran, sekin oli aivan rajalla, että tukeeko diagnoosia. Loppupäätelmä oli hieman epävarma diagnoosi, ja sen vuoksi kahden viikon kotiseuranta kortisonilla, avaavalla lääkkeellä ja PEF-puhalteluilla. Kotiseurannassa PEF oli aina hieman alle 800l/min, mikä on reilusti ohjearvon yläpuolella, lääkkeet eivät millään tavalla muuttaneet näitä arvoja, vaikka olisi pitänyt, jotta diagnoosi olisi vahvistunut. En myöskään huomannut mitään vaikutusta näille lääkkeille.
Leposyke on aina ollut ja on nytkin noin 80 bpm, ortostaattinen syke on normaaleissa rajoissa. Verenpaine otettiin maaliskuussa tuolla astmatestissä ja se oli 140/55 mmHg. En ole myöskään huomannut varsinaista vaihtelua juoksujaksamisessa ilmankosteuden tai sään mukaan (astmassa pitäisi periaatteessa olla).
Tällä hetkellä ongelmana siis on, että vajaan vuoden harjoittelun jälkeen en juurikaan jaksa paremmin juosta kuin ennen kuin aloin harjoitella aerobista liikuntaa. Aluksi seurasin juoksuohjelmaa ja pysyinkin sen kehitystahdissa. Silti viimeksi tänään aamulenkillä jo noin 7 minuutin rauhallisen juoksun jälkeen on syke niin korkealla ja kova hengästyminen, että on pakko kävellä. Samanlaista tämä on ollut koko vuoden. Tämän vuoden alusta motivaatio alkoi jo laskea niin paljon, että ei huvittanut harjoitella usein, mutta joka viikko tein silti vähintään kaksi lenkkiä kolmen kuntosali päivän lisäksi. Voiko tuo kehityksen puute johtua siitä, että ensimmäisestä juoksuohjelmasta jouduin silloin tällöin jättämään kävelylenkkejä pois, koska viikon jokaisena päivänä oli jo joko kuntosaliharjoittelua tai juoksulenkki?
Tilanne alkaa jo todella ahdistamaan, koska inttiin on enää turvallinen alle 30 siviili-TJ ja sen jälkeen tavoitteena on pelastusopistoon hakeminen, mutta tällaisella kunnolla molemissa tulee olemaan suuria vaikeuksia. En ole tuon 2012 syksyn jälkeen cooperia juossut, mutta uskoisin, että merkittävää kehitystä ei ole tapahtunut.
Anteeksi vuodatus, mutta kyllä alkaa olla jo motivaatio kaikkeen niin hukassa, että jotain täytyy seuraavaksi tapahtua. Jos ei muuta niin alan jo itsekin uskoa tuon olevan psyykkistä (motivaation puutetta, vaikka hammasta purren juoksuohjelmassa tavoitteisiin pääsinkin tiettyyn pisteeseen asti). Tulipa sekava teksti, mutta kuvaa hyvin tilannetta.
Aloitetaan nyt vaikka ihan alusta:
2012 vuoden alussa aloin käydä kuntosalilla, jota ennen olin harrastanut sitä sun tätä liikuntaa satunnaisesti. Samana syksynä koulussa juostiin liikunnassa cooper-testi ja tulos oli 2200m, no ei se mitään, en ollutkaan harrastanut mitään aerobista tuon punttailun lisäksi. Sitten viime kesän lopussa ryhdyin myös kehittämään juoksukuntoa, tänä kesänä alkava armeija huomioiden ja muutenkin. Aloitin varovasti kävelylenkeillä ja otin käyttöön myöhemmin juoksuohjelman Kunto+ -lehdestä, kyseinen ohjelma on täällä Pakkiksellakin kiertänyt (en nyt löydä sitä, mutta se sisältää nousujohteista juoksuharjoittelua ja pk-kävelylenkkejä. Liikuntaa tullut siis vajaan vuoden aikana nyt kevääseen asti 7krt/viikko, välillä vähemmän. Olen myös pitänyt keskimäärin kerran kuukaudessa totaalilepo viikon.
Ennen kuin aloin keskittyä myös aerobiseen liikuntaan, niin esim. kyykätessä huomasin, että hengästyn jo siinä melkoisesti (kun jotku tekee suunnilleen henkeä pidättämällä kympin sarjoja), ajattelin että johtuu vaan paskasta kunnosta. Sama vaiva edelleen, vuoden juoksutreenaamisen jälkeen.
Tammikuussa sitten ensimmäistä kertaa menin lenkille kaverin kanssa, ja juoksuohjelma oli silloin tulossa pian päätökseen, tavoitteena oli juosta ensin 5km ja siihen heti päälle 3km. No kaveri oli mitään liikuntaa harrastamaton ja tuli "ihan muuten vain" mukaan ja viiden kilometrin jälkeen minä en enää jaksanut juosta, mutta kaveri ei ollut lähes edes hengästynyt. Siinä vaiheessa epäilyni jo aiemmin ajatuksissa pyörineestä rasitusastmasta vahvistuivat, ja varasin ajan varmuuden vuoksi rasitusspirometriaan. Juostessa oli koko ajan ollut erikoista sitkeää limaa kurkussa, mutta ei yskää eikä varsinaista hengenahdistusta.
Vihdoin pääsin testiin ja se tehtiin viivajuoksuna 6 minuutin ajan. Juoksun päätteeksi syke oli 194 bpm, ja testissä näkyi mitätön pudotus PEF-arvossa, joka oli juuri ja juuri astmadiagnoosin rajoissa, avaava lääke auttoi PEF-testin mukaan jonkin verran, sekin oli aivan rajalla, että tukeeko diagnoosia. Loppupäätelmä oli hieman epävarma diagnoosi, ja sen vuoksi kahden viikon kotiseuranta kortisonilla, avaavalla lääkkeellä ja PEF-puhalteluilla. Kotiseurannassa PEF oli aina hieman alle 800l/min, mikä on reilusti ohjearvon yläpuolella, lääkkeet eivät millään tavalla muuttaneet näitä arvoja, vaikka olisi pitänyt, jotta diagnoosi olisi vahvistunut. En myöskään huomannut mitään vaikutusta näille lääkkeille.
Leposyke on aina ollut ja on nytkin noin 80 bpm, ortostaattinen syke on normaaleissa rajoissa. Verenpaine otettiin maaliskuussa tuolla astmatestissä ja se oli 140/55 mmHg. En ole myöskään huomannut varsinaista vaihtelua juoksujaksamisessa ilmankosteuden tai sään mukaan (astmassa pitäisi periaatteessa olla).
Tällä hetkellä ongelmana siis on, että vajaan vuoden harjoittelun jälkeen en juurikaan jaksa paremmin juosta kuin ennen kuin aloin harjoitella aerobista liikuntaa. Aluksi seurasin juoksuohjelmaa ja pysyinkin sen kehitystahdissa. Silti viimeksi tänään aamulenkillä jo noin 7 minuutin rauhallisen juoksun jälkeen on syke niin korkealla ja kova hengästyminen, että on pakko kävellä. Samanlaista tämä on ollut koko vuoden. Tämän vuoden alusta motivaatio alkoi jo laskea niin paljon, että ei huvittanut harjoitella usein, mutta joka viikko tein silti vähintään kaksi lenkkiä kolmen kuntosali päivän lisäksi. Voiko tuo kehityksen puute johtua siitä, että ensimmäisestä juoksuohjelmasta jouduin silloin tällöin jättämään kävelylenkkejä pois, koska viikon jokaisena päivänä oli jo joko kuntosaliharjoittelua tai juoksulenkki?
Tilanne alkaa jo todella ahdistamaan, koska inttiin on enää turvallinen alle 30 siviili-TJ ja sen jälkeen tavoitteena on pelastusopistoon hakeminen, mutta tällaisella kunnolla molemissa tulee olemaan suuria vaikeuksia. En ole tuon 2012 syksyn jälkeen cooperia juossut, mutta uskoisin, että merkittävää kehitystä ei ole tapahtunut.
Anteeksi vuodatus, mutta kyllä alkaa olla jo motivaatio kaikkeen niin hukassa, että jotain täytyy seuraavaksi tapahtua. Jos ei muuta niin alan jo itsekin uskoa tuon olevan psyykkistä (motivaation puutetta, vaikka hammasta purren juoksuohjelmassa tavoitteisiin pääsinkin tiettyyn pisteeseen asti). Tulipa sekava teksti, mutta kuvaa hyvin tilannetta.
