Kun dietti kusee ja tavoitteet on hukassa

[kcuf]

Mikä avuksi kun en saa selvitettyä itselleni omia tavoitteitani? Välillä haluan polttaa ylimääräiset rasvat pois, välillä haluan rueta bulkkaamaan ja kasvattamaan lihoja, ja välillä haluan vain luovuttaa ja elää sohvaperunana kun mikään ei meinaa tuottaa tulosta.

Olen mitoiltani 175cm ja painoa on jotain väliltä 68-70kg. Jonkinlaista treenitaustaa jo parin vuoden takaa, mutta vuoden tauon jälkeen päätin kesällä että jotain on tehtävä ja tosissaan. Olen ollut 6 viikkoa dietillä, jossa mielestäni ei ole ollut mitään vikaa teoriassa. Ensimmäiset 4 viikkoa elin noin 1700 kalorilla päivässä ja seuraavat 2 viikkoa 1500 kalorilla. Ja lihoin. Olo on löysä ja mittanauha paljastaa lihomisen. Lihasta se siis ei ole, olen ollut kaiken muun hauskan lisäksi sairaana niin paljon että salilla käynti ja aerobiset on jäänyt vähiin. Mitä on tapahtunut? Alkuperäisen suunnitelman mukaan dietti jatkuisi vielä 2 viikkoa...

Nyt olen alkanut harkita sellaista vaihtoehtoa että olisin joko lievästi pluskaloreilla ensi vuoden alkuun asti ja yrittäisin hankkia kunnolla lihasta, tai sitten pitäisin kalorit +- nollassa ja katsoisin mitä tapahtuu. Toisaalta en haluaisi lihoa enää grammaakaan kun tunnen muutenkin itseni jo niin isoksi. Mutta toisaalta en löydä enää syytä jatkaa diettiä kun siitä ei näytä olevan mitään hyötyä :jahas:

Vaadinko tuloksia liian nopeasti? Miten jatkan tästä? Ajattelin ehkä laittaa kuviani tuonne Punttimimmien kuvat -osiolle jotta saisin rakentavaa palautetta ohjeistusta. Valmentajaan ei ole varaa :( Pelkään vaan jotenkin nolaavani itseni ja masentuvani vain lisää jos laitan kuviani julkisuuteen.

Tämä on nyt vähän ärsyttävää valitusta, mutta tuntuu että olen mennyt aivan metsään. Jätin kertomatta oikeastaan kaikki taustatiedot itsestäni tarkoituksella vielä tässä vaiheessa, mutta jos jotakuta kiinnostaa paneutua enemmän diettiini tai treeniini niin voin toki kertoa niistä lisää. Päällimmäisenä nyt on kuitenkin mielessä se, että en tiedä mihin pyrin ja päämäärätön sähläys ei näytä tuottavan tulosta :itku:.

Jännittää kauheasti postata tällaista vuodatusta... mutta tuskin tämä tästä huonommaksi voi mennä! :lol2:

 

[Senttu]

Mulla on välillä samoja ongelmia noiden tavoitteiden suhteen. Mä tosin tiedän ettei mulla pidä alkaa tosiaankaan millekkään dietille kun mulla on niin vähä kuitenki tuota painoa. Välillä sit on ajatus ollu, että kasvattais massaa, mutta sit kuitenki olen alkanu pelätä, että sitä läskiä kertyy liikaa ja että en edes taho mitää kummempia lihaksia. Nyt mulla on siis paino pysynykki koko ajan samassa jo suunnilleen puolen vuoden ajan. Olen ajatellut, että kunhan pidän itseni hyvässä kunnossa. Mutta silti tuntuu, että ei sitä ole tyytyväinen ja jotain haluis saavuttaa. Ja toisena päivänä haluttaa ihan kympillä kasvattaakkin niitä lihaksia. Kun kuitenkin haluisin vielä timmimmän kropan mitä nyt.. mutta se kysymys että miten se onnistuu.
plaah... oon ihan väsyny, ens viikko onki sit loma ja ajattelin pysyä poissa salilta. Lähen pohjoiseen kotona käymää. Toivottavasti sieltä saa sitten uutta potkua taas treeniin ja niihin tavoitteisiin. Ja ennenkaikkea toivon, että oikeesti pystysin sen viikon rentoutumaan ja syömäänki vähän rennommin!

Tää ei nyt vastannu sun kysymyksii mutta kirjotinpa nyt kuitenki kun jotain samanlaista ongelmaa täälläki on.

 

[pauski]

Samaa ongelmaa täälläkin.

Olen käynyt salilla pari vuotta ilman kunnollisia tuloksia ulkonäössä tai reenipainoissa. Alku nyt oli onnetonta räpellystä, mutta vähän yli vuosi on tullut reenattua kunnolla. Ruokavalio on nyt ollut vähän mitä sattuu, proteiininsaannista olen kyllä pitänyt kiinni, kun aloitin kunnolla reenamisen. Kaloreitten puolesta olen mennyt miinuksella (olen laihduttanut ja välillä ruoka ei ole maistunut) tai nollakaloreilla. Kesän lopussa päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja nostin kaloreita 200-300 plussalle ja huomasin kyllä ison eron reeneissä ja muutenkin omassa jaksamisessa. Plussalla tuli kuitenkin oltua vaan pari kuukautta, sillä koulun alettua ruokarytmini meni aika sekaisin.

Ja sitten asiaan. :D
Nyt on iskenyt hirveä epävarmuus sen suhteen, mitä tekisin. Tiedän kyllä, että kaikkein järkevintä tavoitteideni puolesta olisi olla plussalla, mutta silti se tuntuu niin vaikealta. Mittani ovat 161/62. Ajatus vielä enemmästä paisumisesta ei innosta yhtään, mutta jos vedän nyt jonku dieetin, tippuvat tulokseni ja kaikki vähäisetkin lihat lähtevät. Nollakaloreilla oleminen tuntuu taas ihan turhalta ja reenin hukkaan heittämiseltä. Turhauttaa, sillä tiedän mitä pitäisi tehdä, mutta en halua tehdä sitä. :itku:

 

[Nadesha]

Osittain samat ongelmat täälläkin, tavoitteet hiukan hukassa. Tosin dietti ei kussut, eikä mikään muukaan, päinvastoin: saavutin tavoitteeni. Kasvatin itseäni öbaut 3 vuotta, poltin läskit pois 3 - 4 kuukaudessa. Tosin treenitaustaa mulla on jo, jestas, parikymmentä vuotta, mutta nuorempana se ei ollut kovinkaan tavoitteellista, kunhan "kävin salilla".

Nyt tilanne on se, että olen aikas tyytyväinen peilikuvaani, ja treenaaminen tuntuu ihan yhtä kivalta kuin aina ennenkin. Treenimotivaatiota siis on, mutta pelkään, että se katoaa, kun en enää tiedä, mitä tavoittelen! Pelkkä nykykunnon "ylläpito" ei vain jotenkin tunnu tarpeeksi motivoivalta.

Välillä mietin, pitäisikö sittenkin kasvattaa lihasta vielä oikein kunnolla ja vetäistä talvibulkki? Vai yrittää kikkailla syklittelyllä ja kasvaa varovaisemmin? Vai suuntaisiko liikuntaharrastustaan vaihteeksi kestävyyden puolelle, kun juoksukunto on kohonnut sille tasolle, että maratonista voi ainakin haaveilla ja hiihto ja uintikin on niin hauskaa? Vai mitä jos kokeilisikin löytyisikö tästä mimmistä yhtään voimailija-ainesta? En ole missään huippu, vaan lahjoja löytyy tasavahvasti niin massaan, kestävyyteen kuin voimaankin. Tavallaan kiva, mutta tavallaan ärsyttävää, kun omat geenit ei varsinaisesti kerro, mikä ois se mun juttu. Jotta homma olisi todella vaikeaa, niin kaiken kukkuraksi nautin kaikesta liikunnasta, ja lajikirjo on aika mittava... Mutta liikunnasta saamani ilon ja hyvän olon lisäksi kaipaan niitä tavoitteita ja haasteitakin.

Hukassa ollaan, enkä odotakaan, että kukaan osaisi vastata mulle, mitä mun pitäisi tehdä. Kunhan avauduin...

 

[Helga]

Sanoisin kokemuksen syvällä rintaäänellä ;) että normaalipainoisen punttimimmin ei kannata dieetata. Reilusti TERVEELLISTÄ ruokaa, ei mitään dieettejä. Puhtaalla ruualla ei kovin helposti sitä löysää tule. Jos syön 3000 kcal edestä karkkeja, niin löystyn, jos syön saman kalorimäärän perusbodyruokaa, niin lihasta tulee ja jotenkin sitä tuntuu tiukentuvankin, vaikkei paino laske, ehkä jopa nousee. Dieettiä kehiin, jos painoa on oikeasti liikaa tai tähtäimessä on kisat.

 

[noora]

Ymmärrän ongelmasi, saman asian kanssa on välillä täälläkin painittu! Tammikuussa asetin tavoitteeksi yksinkertaisesti (ja narsistisesti) näyttää paremmalta. Omasta mielestäni siihen olen päässyt. Rasvaa on lähtenyt ja lihasta tullut. Nyt olen ajanpuutteen vuoksi joutunut vähentämään aerobista ja laihtuminen loppui. "Massakautta" en halua ikinä pitää syömishäiriötaustan takia (vaikka olisi kuinka parantunut, ikinä ei tiedä mitä pääkoppa siitä tuumaa). Ajattelin pitää kalorit plusmiinusnollassa ja vaikka tuloksia niillä kaloreilla ei niin nopeasti tulekaan, ennemmin treenaan tämän kokoisena (162/n.55) 5v kun 10kg painavampana 1v saman lihasmassan saavuttamiseksi. Ainakin tässä vaiheessa tuntuu tältä ei sitä ikinä tiedä, mitä huomenna päähänsä saa... Aina tulee mietittyä että lisää lihasta hinnalla millä hyvänsä, sitten alkaa taas miettimään että ei enää lisää rasvaa vaikka lihasta tulisikin... Vuodatukseksihan tämäkin meni :D, ehkä joku kuitenkin ymmärtää! Optimistisen realistiset tavoitteet on loppujen lopuksi vaikea spesifististi asettaa!

 

[Gillyanne]

normaalipainoisen punttimimmin ei kannata dieetata. Reilusti TERVEELLISTÄ ruokaa, ei mitään dieettejä. Puhtaalla ruualla ei kovin helposti sitä löysää tule. (...) Dieettiä kehiin, jos painoa on oikeasti liikaa tai tähtäimessä on kisat.

Viisauden sanoja Helgalta Joskus tuntuu, että tällä palstalla dieettejä ja dieettaamista painotetaan ihan liikaa ts. keväällä tietenkin pitää dieetata, että ollaan kesäkunnossa, ja välillä muuten vaan pitää dieetata että saadaan treenatut lihan näkyviin jne. jne. jne. Miten niin pitää dieetata??? Allekirjoittanut on dieetannut viimeksi keväällä 2003 (eikä kovin hyvällä menestyksellä silloinkaan), enkä ole vielä muodottomaksi paisunut. ;)

 

[neiti]

Viisauden sanoja Helgalta Joskus tuntuu, että tällä palstalla dieettejä ja dieettaamista painotetaan ihan liikaa ts. keväällä tietenkin pitää dieetata, että ollaan kesäkunnossa, ja välillä muuten vaan pitää dieetata että saadaan treenatut lihan näkyviin jne. jne. jne. Miten niin pitää dieetata??? Allekirjoittanut on dieetannut viimeksi keväällä 2003 (eikä kovin hyvällä menestyksellä silloinkaan), enkä ole vielä muodottomaksi paisunut. ;)

Saman olen minäkin huomannut, valitettavasti. Itse olen muutenkin sitä mieltä, että jatkuvalla diettaamisella minimoidaan kehitys tai vaihtoehtoisesti poltetaan pois ne viimeisetkin lihan rippeet, varsinkin jos sitä lihasta on alunperinkin vielä vähänlaisesti ja treenitaustaa niukanlaisesti. Myöskään minä, en ole ollut dietillä moneen vuoteen ja kehitystä on tapahtunut kokoajan eli eteenpäin on lihasmassan suhteen menty, eikä rasvaa tosiaankaan ole järkyttäviä määriä kertynyt, vaikka maltillisella plussalla suurinpiirtein olen ollutkin. Välissä oli raskausaikakin, enkä edes synnytyksen jälkeen dietannut, palasin vain kovien treenien pariin, niin kilot lähtivät itsekseen. Toki ruokavalion on oltava kunnossa, mutta kuten jo yllä mainittiin, sillä mistä ne kalorit otetaan, on merkitystä. Ylipäätään kehityksen optimoimiseksi kolminaisuuden treeni,ravinto ja lepo, on oltava kokonaisuutena kunnossa. Itse olen nykyään aikalailla sitä mieltä, että pidemmällä treenitaustalla on aika mahdotonta kehittyä ilman maltillista plussalla oloa, alkuaikoinahan sitä kehittyy melkein millä tyylillä tahansa. Mutta mikä tärkeintä, ilman riittävän kovia treenejä kehitystä ei saavuteta.

 

[assis]

Ajattelin pitää kalorit plusmiinusnollassa ja vaikka tuloksia niillä kaloreilla ei niin nopeasti tulekaan [] Aina tulee mietittyä että lisää lihasta hinnalla millä hyvänsä, sitten alkaa taas miettimään että ei enää lisää rasvaa vaikka lihasta tulisikin...

Niinpä, mihin kaikilla on niin kiire? Jos vuodessa saa vaikka kilon lihasmassaa ilman suurempia rasvakertymiä, muutamassa vuodessa kroppa näyttää jo melko erilaiselta - ilman tuskallista diettaamista. "Kaikki tänne heti" -asenne ehkä motivoi toisaalta, ainakin sitten dieetin jälkeen, mutta muitakin tapoja on hankkia sitä lihasta. Painon jojottelu ei sitä paitsi ole terveellistä, ei päälle eikä kropalle. Malttia tytöt! Hiljaa hyvä tulee!

Itse en tosin pääasiallisesti massaa haekaan, mutta anyway en minäkään ole paisunut muodottomaksi vaikken dieettejä ole pitänytkään, ja aerobisetkin on aika nollassa... Ja kiloja on elopainoon tullut monta parin-kolmen viime vuoden aikana. :D

 

[Apollonia]

Turhauttaa, sillä tiedän mitä pitäisi tehdä, mutta en halua tehdä sitä. :itku:

No nimenomaan (ja olen tästä täällä jo kitissytkin moneen kertaan). Minun kohdallani ei olisi kyse mistään turhasta diettaamisesta, vaan ihan reilusta ylipainosta ja kunnon rasvakerroksesta, siis mistään unelmakropasta ei ole edes haavetta, mutta jos olisi edes jossain normaalipainon rajoissa ihan terveysriskienkin takia (ei paljon naurata tämä geeniperimä). Silti ei vaan motivoi pätkääkään. Ja ilman motivaatiota ei mistään tule mitään. Salitreeniin motivoi voiman tunne ja tulosten nousu, aerobiseen hyppimiseen motivoi siitä tuleva hyvä olo, terveelliseen syömiseen tieto siitä, että se tekee minulle hyvää, mutta ajatus dieetistä... :itku: :curs:

 

[Aivi]

Muutama ajatus tuli mieleen. Ensinnäkin tuollainen "epävarmuus" siitä mitä tahtoo on normaalia. Toisilla sitä on enemmän kuin toisilla. Siihen millainen haluaisi olla vaikuttaa moni tekijä kuten "yleinen kauneusihanne", muiden lähipiirin mielipiteet jne. Mutta kannattaako sitä niin syvällisesti miettiä? Eli jos ei oo menoss kisoihin tai ainakaan lähiaikoina, niin eikö voi vaan treenata niin kuin hyvältä tuntuu. Syödä sopivasti ja sanotaan vaikka 90% puhtaasti. Jos ei haluu "bulkata" eikä oikeen dietilläkään olla, niin syö vaikka "juuri kulutuksen verran". Lihas kasvaa muutenkin naisihmisellä aika hitaasti. Tietty riippuu yksilöstä. Toki esim vuodessa saa paljonkin tulosta aikaan jos treenaa kovaa ja asettaa edes jotain pieniä tavoitteita.

Kuten sanottu kehitys on hidasta. Ja kun itseään tuijottaa peilistä päivästä toiseen ei sitä pientä kehitystä heti näe. Itsestään kannattaa ottaa vaikka valokuvia tasaisin väliajoin niin kehitys näkyy.

En tiedä kiinnostaako ketään, mutta kerron lyhyesti oman stoorini
Itse aloitin tämän "täydellisen vartalon" metsästyksen 17-vuotiaana. Tätä ennen söin paljon ja mitä vain halusin ja olin hoikka lapsi. No tuossa 16-17 vuotiaana lihosin nopeasti 10kg, kun pituuskasvu loppui ja liikunta väheni yms. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Mielestäni olin tosi läski...No aloin kuntoilla päivittäin ja jätin kaikki herkut pois. Tässä vaiheessa aloin myös satunnaisesti käydä salilla. Tuloksena 1/2 vuoden jälkeen oli 53kg paino. Pituutta löytyy 169cm. No sitten alkoi kamppailu painon pitämisessä. Söin muutaman vuoden ajan joku 1000kcl päivässä ja treenasin aamuin illoin. Ihmettelin kun en saa tuloksia, vaikka olin alkanut käydä salilla jopa 6krt viikossa.

Onneksi jossain vaiheessa tajusin, että syömistä on lisättävä. En edellenkään syönyt hirveästi, mutta kuitenkin enemmän. Tietysti painokin nousi. Vuonna 2004, painoin 56-57kg. Lihasta oli tullut, mutta ei hirveesti rasvaa. Tuossa vaiheessa alkoi kisailu kiinnostaa. Ja nyt on takana kahdet bodyfitness-kisat.

Silti en vieläkään tiedä mitä haluan tai millaisen kropan haluat. Viime kisojen jälkeen painoni nousi kreatiinin käyttöön oton ja reilumman syömisen myötä 59-61kg:n. Aluksi hirvitti. Tunsin itseni niin isoksi. Mutta kaikkeen tottuu. Toisaalta oli hienoa, kun huomasi että kyllä ne lihakset kasvaa ja voimat lisääntyy. Toki rasvaakin oli enemmän kuin aiemmin, mutta näytin mielestäni paremmalta kuin tuolloin 2001 kun painoin sen 53kg. Eli pointtini on, että lihas sai kroppani näyttämään paremmalta. Rasvaa ei kertynyt hirveesti, vaikka olin sitä pelännyt.

Mutta nyt toisen kisadietin jälkeen, oltuani offilla vajaa 4vkoa, tunnen taas olevani lähtökuopissa Paino on noussut vain kilon kisa-aamunpainosta. Syömistä oon lisännyt varoen ja aamulenkkejä olen jatkanut. Tyytyväisenä katson peiliin joka aamu Tunne saavuttaneeni sen mitä silloin 5vuotta sitten lähdin hakemaan. Minulla on lihaksia niin että näkee että olen tehnyt jotain Minulla on aina kaipaamani vatsalihakset :D Olen kuitenkin hoikka ja rasvat on alhaalla. Mutta tiedän, että jos haluan kehittyä en voi pysyä tässä. Toisaalta en tiedä nousenko enää koskaan lavalle. Olen päättänyt, että tärkeintä on elää päivä kerrallaan. Rakastan punttien nostelua. Oli tavoitteeni mikä tahansa en halua lopettaa salitreeniä. Syömistä nostan hiljalleen kärvistellä en tahdo, mutta en myöskään tahdo vetää bulkkia. Voi olla, että puolen vuoden päästä olen jo erimieltä...Pointtini on siis elää päivä kerrallaan. Toki kannattaa asettaa tavoitteita, mutta eikö tärkeintä ole treeni ilo. Itsekkin syyllistyn välillä ajattelemaan liikuntaa vain keinona kuluttaa kaloreita tai tiukentaa peppua vaikka tärkeintä on liikunnan tuoma hyväolo.

 

[Taskuamatsoni]

Jos ei tällä hetkellä ole motivaatiota dietata, niin jatka vaan treenausta. Liikunnalla kuitenkin saat kulutettua paljon energiaa, lihakset kuluttavat energiaa ja kun samalla sitten hieman putsailet ruokavaliotasi, niin saatatpa laihtua ihan huomaamattasi. Keskity siihen mikä tuntuu mukavalta, saattaahan se olla että joku kaunis päivä se diettaaminenkin tuntuu mukavalta ajatukselta. Liekkö tuo pieni tai hieman suurempikaan ylipaino todellinen terveysriski, jos muuten on hyvässä kunnossa? Mielestäni elämässä ja urheilussa yms. ulkonäkö ja paino ovat täysin triviaaleja ominaisuuksia, ennemminkin motivaattoriksi kannattaa ottaa vaikka hyvä olo, itsensä kehittämisen ja voittamisen tunne, rajojen rikkominen.

 

[pauski]

Välillä mulla tekis mieli laihduttaa ensin ihan kunnolla kaikki pahimmat löysät pois (normaalipainoin rajoissa kuitenkin) ja ruveta keräämään lihasta siihen päälle. Silloin painonnousu ei olisi niin "kauheaa". Nyt se tuntuu vaikeammalta, sillä parikin kiloa lisää ja painoni liuskahtaa pois normaalipainoin sisältä. Vaikkakin BMI ei kerro totuutta, näen kyllä jo peilistä, että jenkkoja ja mahaa löytyy. Nyt ne vielä menevät, mutta ajatus plussalle menemisestä = lisää löysää ei innosta. Mutta kuten aikaisemmin jo sanoinkin, miinukselle menemisestä olisi varmasti enemmän haittaa kuin hyötyä.

 

[kcuf]

Kiitos kaikille viesteistä! Hyvä tietää että en ole ongelmieni kanssa yksin

Tosi monella oli paljon hyviä pointteja, mitä olenkin miettinyt. Todellisen laihduttamisen tarvetta minulla ei mielestäni ole, mutta luulisin olevani tyytyväisempi itseeni vähän hoikempana. Nyt itsetunto on mitä on kun olen koko elämäni ajan saanut kuulla olevani "tukevahko". Voisihan siinä kyllä käydä niinkin että laihduttamisesta tulisi kierre joka ei koskaan lopu kun en ole kuitenkaan tyytyväinen koskaan...

Treenaamisen ilokin on tällä hetkellä vähän hukassa :( En pidä salista jolla käyn (mutta ei ole varaa vaihtaa parempaan), liikaa ihmisiä, liian vähän tilaa ja puutteita välineissä. Energia meinaa loppua kesken treenien johtuen sekä dieetistä että aikatauluongelmista. Minulla on jatkuvasti päänsärkyjä ja univaikeuksia. Jonkinlainen syysmasennus ilmeisesti.

Mitä tässä mun tilanteessa nyt olisi sitten fiksuinta tehdä? Alan heti syömään kunnolla ja etsin taas treenaamisen ilon? Ruokavalion "puhdistus" tuli tehtyä tässä dieetin yhteydessä, jos jatkan samaa rataa, voinko unohtaa kalorien laskemisen?

Yritän ehkä jo tämän päivän aikana avata oman kuva-threadin jos uskallan Ehkä joku positiivinen kommentti voisi pelastaa mun syksyn

 

[kcuf]

No niin, nyt on yksi kuvakin jo näkyvillä omassa kuva-threadissä :D Toivottavasti en joudu katkerasti katumaan tätä...

 

[lil'blue]

Niin no kaikkihan aina riippuu siita mihin tahtaa, kunto, ulkonako, olotila...??

Dietti itsessaan kasittaakseni tarkoittaa ruokavaliota ei ainoastaan "laihdurusruokavaliota".
Ja urheilussa kuin urheilussa ravinnon merkitys lopputulokseen on kuitenkin n.70%, eli loppuun 30% sisaltyy sitten itse treenaaminen, lepo, venyttely jne...

Liikunta ja ravinnon kuluttaminen ovat aika rinnastettavissa toisiinsa ja missa muodossa sita ravintoa myos nauttii ei ole ihan yhdentekevaa.
Siis puhdas hyvin valmistettu ruoka on ainakin minusta kaiken avainsana.
Eli kannattaa ottaa selville mika on todellinen proteiinin ja hiilihydraatin tarpeesi ja valmistaa sitten kunnon ruokaa naitten tietojen puitteissa, silla paasee jo aika pitkalle ihan ilman mitaan erikois sorsseleita ja lisaravinteitakin.

Ja reenissa kannattaa miettia vahan niita ulkomuoto juttuja etta minka tyyppista "kuntoa / kroppaa" tavoittelee vai pitaako vaan ihan peruskuntoa ylla ja monenako paivana viikossa on aikaa treenata.
Silta pohjaltta sitten hankkii sopivan harjoitusohjelman (silla myos missa jarjestyksessa lihasryhmia treenaa millakin kerralla on merkitysta jos tahtaa johonkin tulokseen) ja pitaa siita kiinni, muutaman kuukauden valein ohjelmaa muuttaen,
niin eikohan muutosta ala nakymaan muutaman kuukauden (3-6kk) kuluessa ihan perustreenarillakin, niin fyysisesti kuin painojen suhteen tuloksellisestikin.

Kehitysta kun tapahtuu treenin, ruokavalion ja levon ollessa sopivassa suhteessa toisiinsa, kaikki 3 asiaa ovat siis yhta tarkeita!!

 

[Ripsuh]

Ihanaa kun täällä on muitakin, jotka pohtii ihan samoja asioita kuin itse

Mullakin tosissaan on tavotteet hukassa ainakin jollain tapaa. Olen jo pitkään patistellut itseäni päättämään jotain päämääriä, mitä toteuttaa-en vain tiedä, mihin suuntaan liikkua. Siksi olenkin vain käynyt puntilla asioita sen enempää ajattelematta, treenannut siksi, että se tuntuu hyvältä. Eniten ehkä kaipaan aerobista liikuntaa, kaikennäköisiä jumppia yms. salin ohelle. Onneksi pääsen jumppailemaan taas uuden työpaikan myötä...



....Itseasiassa kun nyt oikein alkaa pohtimaan, musta tuntuu, että tiedän tavoitteeni. Mutta ikäänkuin en uskaltaisi myöntää tavoitteitani itselleni? Hassua, sillä olen kyllä jo saavuttanut omalla tasollani ihan mukavasti liikunnan ja terveellisten elämäntapojen saralla, sillä olen kyllä aikaisemmin saavuttanut päämääriäni.


Mä olen nyt pohdiskellut tässä tän puol tuntia, kun olen tätä viestiä kirjotellut. Taidan lopettaa nää mietiskelyt tässä ja palata vaikka myöhemmin asiaan, ettei nyt ihan koko aamu mene tän viestin postauksessa :D

 

[LucyFery]

Välillä mulla tekis mieli laihduttaa ensin ihan kunnolla kaikki pahimmat löysät pois (normaalipainoin rajoissa kuitenkin) ja ruveta keräämään lihasta siihen päälle. Silloin painonnousu ei olisi niin "kauheaa". Nyt se tuntuu vaikeammalta, sillä parikin kiloa lisää ja painoni liuskahtaa pois normaalipainoin sisältä. Vaikkakin BMI ei kerro totuutta, näen kyllä jo peilistä, että jenkkoja ja mahaa löytyy. Nyt ne vielä menevät, mutta ajatus plussalle menemisestä = lisää löysää ei innosta.

Täsmälleen kuin minun suustani! "Tuskalla" olen saanut painon hilattua juuri normaalin puolelle (BMI 24.5), joten ajatus sen nousemisesta taas ylipainoisen puolelle ei yhtään innosta - vaikka tiedän ettei sillä kilomäärällä ole niin paljon väliä kuin kehon koostumuksella.

Näiden sivujen lukemisesta saa paljon motivaatiota, mutta samalla "menee sekaisin" kun tuntuu että pitää tehdä tätä ja tuota ja missään nimessä ei saisi tehdä sitä ja sellaista. Ja sitten tuntuu, että jos ei kaikkea teekään niin pilkun päälle, on kaikki vaiva turhaa.

Eli omassa tapauksessani, pelottaa että jos en halua olla bulkilla ja sitten laihduttaa rasvat pois, on kaikki treeni ja ruokavalion tarkkailu turhaa. Menen siis aikalailla +-0 kcal, paljon proteiinia ja rasvaa, n. 100g hitaita hiilareita. Treenipainot nousee, lihakset alkaa pikkuhiljaaerottua (ainakin kun pullistelee ) ; mutta silti pelottaa että se on vaan sitä "aloittelija nyt kehittyy vaikka päällään seisomalla" (treeniä takana kohta vuosi).

Stoppaako kehitys, jos en halua bulkata ja dieetata, vaan menen +-0:lla? Mistä yleensä sitä, kerääkö kroppa rasvaa vai lihasta, voi luotettavasti seurata (muuten kuin hommaamalla oman rasva% mittarin)? Sopiiko vatsanympärys (muut ympäryksethän voi kasvaa lihasten kasvunkin takia)? Tai se, että rinnat kutistuu (:( ), nehän on lähes silkkaa rasvaa? Paljonko on hyvä treenipainojen nousu (%), että osaisi arvioida onko tehnyt kaiken niin hyvin kuin voisi? Aaaargh, niin paljon kysymyksiä

 

[azznah]

En nyt tiiä kuuluko suoranaisesti aiheeseen,mut kerronpa nyt kumminkin..

 

[azznah]

En nyt tiiä kuuluko suoranaisesti aiheeseen,mut kerronpa nyt kumminkin...

En muista millo oisin oikeesti ollu dietillä,joskus varmaa kuustoista vuotiaana.Oon aina jonkun verran liikuntaa harrastanu et hyvi on pysyny kilot kurissa sen suuremmin vahtaamatta,enkä oo hirveetä stressiä ottanu jos nyt pari kiloa paino on noussut ku se välil menee alaspäin pari kiloa.

nyt ku päätin vaille mitään suurempaa tavoitetta et syödään hyvin siis suurinpiirtein bodyruokaa, ja nostetaan punttia sikana,ni kattelin ku vaakaluvut rupeaa näyttää lähemmäs 60 kg,pituutta siis 161 cm.Aattelin aluks et ei saakeli,nyt meinaa oon painavimmillani ikinä,et ei saa yli kuudenkympin mennä. mut luovuin tästäkin ajatuksesta koska jos se nousee ja todellakin pikkuhiljaa ylöspäin sen takia et käyn salilla ja teen vähän aerobista vikossa ja syön hyvin ni en anna häiritä!! :D
Sillä aika pieni todennäköisyys on siinä et se on hirveetä läskiä yms. Koska kumminkin kokonaiskuva on hyvä ja urheilullinen ja ehkä pikkasen lihaksekaskin,vaikka sitä kyl omasta mielestä näyttää samalta kynikseltä aina.:lol2: