Kun dieetti(ajattelu) jää päälle

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Ninni_
  • Aloitettu Aloitettu
Dieetilläkin voi syödä vaikka mitä paskaa. Määrähän sen ratkaisee paljonko energiaa tulee ineen. Voihan sitä käydä joka päivä mäkissä ja silti olla miinuksilla. Monilla on vaan ilmeisesti ruokavaliossa perfektionisti ajattelu, että se on 100% oikeita ruokia tai sitten ihan mitä vaan ja ennenkaikkea kuinka paljon vaan. Joskus repsahdus antaa luvan mässäillä loppupäivän ja joskus se antaa luvan mässäillä seuraavat 2kk kun dietti kerran meni jo pilalle. Ite olen jossain määrin onnistunut dumppaamaan tuon perfektionisti ajattelun ja jos tulee lipsahdettua niin yritän vaan mahdollisimman nopeasti palata oikeaan meininkiin. Tietysti jos lipsahduksia sattuu jatkuvasti niin eihän se toimi.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Totta, toi kärjistetysti ajattelu "kaikki tai ei mitään" johtaa vain ojasta allikkoon. Kun ihminen kuitenkin ei ole mikään maailman kurinalaisin otus, niin kaikki mikä kielletään houkuttelee vain kahta kauheammin. Ja jos ajattelee, että sortui jo eikä millään ole väliä, voi pysähtyä ajattelemaan "onko tämä sen arvoista", "tekisinköhän näin, kun olen ajatellut ensin vähän." Morkkis kuitenkin seuraa myöhemmin. Onko se ruoka nyt niin ihanaa, että sitä ei voi pysäyttää leukojansa hetkeksi, kun mässäilyhimo yllättää. Joskus asiat kannattaa tehdä hitaammin ja ajatuksen kanssa, "okei, söin tuon yhden ylimääräisen leivän ja se oli hyvää, tarvitsenko välttämättä tuon toisen ja nautinko siitä enää". Olisiko kevyempi ja itseensä tyytyväisempi olo seuraavana päivänä sittenkin parempi?
 
Juu, todella tutulta kuulostaa. Omista taustoistani: Olin ylä-aste ikäiseksi asti hieman pullukka koko lapsuuden ja uinnin kautta aloin saada muokattua kehoa solakammaksi. Nyt on oltu hieman yli 3 vuotta syömättä yhden yhtä karkkia tai suklaata (ei edes kakun päältä) ja noin 1½ vuoteen en ole juonut normaali makeutettua limsaa tai mitään mehua mistä saisi energiaa. Tuntuu välillä että olen ortoreksiaa sairastava. Huoh. Nyt kovan punttisali reenin ja paska ruuan pois jättämisellä olen ainakin ulospäin kireässä ja tehokkaassa kunnossa, mutta henkisesti vaivaa tuon syömin en. Alkoholiinkaan en koske ollenkaan, koska se ei edistä kehittymistäni. Mutta ongelmaksi muodustuu kaikki proteiini pitoiset ruuat. Esimerkiksi armeijassa ollessani saatoin syödä kananmunia ja kinkkua pelkältään jumalattomat määrät. Voikun joskus pääsisi takaisin normaaliin ruokavalioon, eikä joko on/off bulkkausta vain harvoilla ja valituilla herkuilla kuten( raejuusto, kalkkunaleikkele, maitorahka, kananmunan valkuaiset, broilerin naturell rintafilee, naudan paisti jauheliha..) Sori toverit avautuminen :D Ehkä mielummin terveellisillä ruuilla kikkaileva kun tavallinen 19v jonne roskaruualla ja energiajuomilla ja munkeilla ja piirailla!!
 
Kohtuus on kyllä sellanen sana mikä ei kuulu mun sanavarastoon... Ihan mahdotonta herkutella kohtuudella. Nolla toleranssi tai sit kunnon mässäily, siinä vaihtoehdot.
 
Ninni_ sanoi:
Miksi jokaisessa suklaalevyssä ei vois olla tämmöstä kuvaa ja kuvatekstiä että syö vaan niin saavutat tällaisen vartalon..
Click to expand...
Tää kyllä varmasti toimis kaikille itsetunto-onglemissaan painiville. Eiköhän tosta joku helvetin julkisen mainonnan virasto vittu ja räsänen ja mainosalan yrittäjät ry älähdä että liian järkyttäävää ja riskaabelia mainontaa.

Niin, mä en kyllä käsitä minkä helvetin takia sieltä kaupasta tarttuu tietyllä ruokavaliolla mukaan jotain sellasta mikä ei siihen ruokavalioon kuulu. Aivan sama kuinka paljon vituttaa taas ostaa kaupasta pelkkää kanaa ja raejuustoo ja rehuja ja jotai pellavasiemeniä mitkä jää hampaitten välii ja vituttaa ku kana ei maistu miltää ja vitun kuivaa kaalia hyi vittu jne, mut kun ne keksit ei kuulu siihen ruokavalioon ni miks niitä ostellaa varastoonkaan tai herkuttelupäiviä varten? Jos on pakko pitää tankkauspäivinäkin jotain herkkumättöjä, kakkuja, keksejä, jäätelöä jne roskaruokaa ja muuta, eikö niitä voi hankkia vain ja ainoastaan sillon tankkauspäivinä. Mä hoidan tankkauspäivätki ihan vaa esim. tummalla pastalla, niin paljon ruokaan lisään että käydään sopivasti plussalla. Ketsuppia päälle ja sitä samaa lihaa ku dieetillä mukaan. On mun mielestä ihan hyvää. Joskus on tullu käytyä mäkkärissä tms. mutta harvoin dieetilläkään. No mä saan tyydytystä elämääni ilmeisesti tarpeeks monista muista asioista kuin ruuasta ni se ei niin paljon paina mieltä, emmätiiä.
Ei tällä mun kirjotuksella nyt kyllä ollu vittuakaan informatiivista arvoo ketjun alottajalle,varmaankaan, ihmettelenpähän vaan. Tekstiskään ei varmaan löydä mitää punasta lankaa ja saatoin kadottaa alottajan pointin mut ei se mitään. Ja Kuitenkin.

Jos ei selkeät ruokavaliot ja tavotteet sovi elämään ni sillon pitää elää niitten täysin omien mielihalujen mukaa. Perkele. Pitää osata päättää mistä tulee tyytyväiseks ja mistä ei. Ei kukaan osta moottoripyörääkään sen takia kun ehkä tekis mieli ajaa joskus jos olis kortti mut ei oo varma että haluuko vai luuleeko vaa haluavansa ku kaverillaki on, vaan se ihminen panostaa mielummin vaikka nintendopeleihin kun ne on satavarmasti viihdyttäviä. Kaikkia haaveita ei tarvii toteuttaa. Eli viis kiloo vittu sinne tänne jos muuten on asiat mallillaan. äh. prhn.
 
Kohtuus on vaikeaa mutta ei mahdotonta. Riippuu niin paljon henkilöstä. Toiset ovat kaikki-tai-ei-mitään-ihmisiä, itse olen aina ollut keskitien kulkija. Olin aikaisemmin melkoinen herkkusuu. Karkkia ja keksejä meni lähes päivittäin. Krapulassa saattoi mennä useampi pussi suklaasydämmiä. Sitten asetin itselleni herkkupäiväksi joka toisen lauantain ja se on toiminut. Tottakai se vei useamman kuukauden totuttautua ajatukseen, että ei mitään herkkuja sen yhden päivän ulkopuolella. Repsahduksiakin tuli mutta en antanut niiden häiritä. Nyt kun herkkupäivään on tottunut, niin ei niitä herkkuja oikeastaan edes tee mieli. Ei edes karkkipäivänä.
 
Täytyy alkaa opetella sitä kultaista keskitietä. Tosin antaa tuon kesän mennä ensin alta pois... En tajua kyllä miten tämäkin homma voi olla muka niin vaikeaa. Siis syöminen?! Helppoa oli pienenä, kun ei ajatellut yhtään mitä ja miten söi.
 
Itsehän plussilla ollessa saatan syödä monestikin viikossa jotakin mikä ei kuulu varsinaisesti suunniteltuihin ruokailuihin. Se miten sen kompensoin sitten on se, että päivän kokonaiskalorimäärästä pidän kiinni suurinpiirtein 24/7. Eli jos tulee vaikka syötyä jäätelöä tms. niin vähennän sen kalorit sitten muista ruokailuista.

Tää on silleen helppoa kun tietää minkä verran energiaa voi sallia itelleen päivässä, ei se herkuttelukaan niin kauheasti houkuta kun pikkuherkuttelulla jää sitten hyvää oikeaa ruokaa syömättä siltä päivältä :) Varmaan yks tärkeä pointti on että tykkää siitä normaali ruuasta mitä syö, eli ainakin mulle sen pitää olla siinä määrin hyvää ettei sitä edes vaihda kovin helpolla mihinkään herkutteluun. Pelkkää riisiä ja kanaa päivästä toiseen syömään minusta ei ole enkä tule sitä koskaan harrastamaan.

Kyllähän nämä ruokahommat vaatii oikeaa asennetta ja selkärankaa aina. Kuten moni muukin homma maailmassa. Se on vaan tehtävä itelle pelisäännöt selväksi ja päätettävä että siitä ruokailusta määräät sinä itse, ei sun kroppa ;) Harjottelemalla oppii.
 
Ephemeral sanoi:
Kohtuus on kyllä sellanen sana mikä ei kuulu mun sanavarastoon... Ihan mahdotonta herkutella kohtuudella. Nolla toleranssi tai sit kunnon mässäily, siinä vaihtoehdot.
Click to expand...

Sama vika. Itsellä mässäilypäivä kerran kuussa, tosin sen jälkeen aina tekee enemmän mieli kaikkea turhaa joten ei sitäkään kannata pitää.
 
Ai miten ihanaa, on muitakin jotka ovat sekoittaneet päänsä ja kroppansa syömisellä!

Olen kolmekymppinen nainen ja tuntuu että olen nyt ensi kertaa elämässäni jonkunlaisen syömisvamman kourissa. Kaikki alkoi puolisen vuotta sitten kun päätin dieetata pari kiloa fläsää pois, jotta lihakset erottuisivat aavistuksen paremmin (BMI 21).

Long story short, nyt olen Ninnin ja monen muun kuvaamassa tilanteessa, jossa en voi syödä mitään sokerista enkä edes voileipää ilman, että se johtaa hillittömään ahmimiseen. Ennen osasin syödä yhden pullan tai pari riviä suklaata ja säilyttää loput kaapissa, nyt en voi pitää edes pakastimessa leipää ilman että se huutelee sieltä ja lopulta syön koko paketillisen. Muutaman kerran olen himoissani ryhtynyt leipomaan jotain ihanaa sokerista ja rasvaista kakkua, ja syönyt melkein kaiken kerralla.

Proteiini-kasvisateriakin saattaa johtaa syöpöttelyyn ja ahmimiseen, jos en tiedä suunnilleen paljonko kaloreita annos sisälsi, niin ahmin sitten loppupäivän koska "kalorit menee kuitenkin yli."

Normaali kylläisyydentunne on hävinnyt ja tilalle on tullut himo vetää maha niin täyteen että sattuu. Sairasta touhua aikuiselta ihmiseltä :(
 
esperance sanoi:
Ai miten ihanaa, on muitakin jotka ovat sekoittaneet päänsä ja kroppansa syömisellä!
Click to expand...

Yhdyn tohon!

Selkärankaahan se vaatii. Se tunne ku oot maistanu yhen pätkis mini-bites karkin, räpäytät silmiäs ja ihmettelet mihin ne kaikki hävis? Tragikoomista touhua :D
 
Ninni_ sanoi:
Miksi jokaisessa suklaalevyssä ei vois olla tämmöstä kuvaa ja kuvatekstiä että syö vaan niin saavutat tällaisen vartalon..

katso liitettä 81610
Click to expand...

Kuvasarjan seuraavassa otoksessa greenpeacen väki on työntämässä tuota valasta takaisin mereen
 
On tavallaan huojentavaa huomata, että ei tosiaan ole yksin näiden tuntemusten kanssa. Tämän innoittamana joka tapauksessa jätän nuo makeat herkut kauppojen hyllyille kokonaan niin pitkäksi aikaa kuin tarve vaatii ja herkuttelen suolaisella jos on pakko. Se kohtuuden opettelu alkaa sitten -5kg:n jälkeen, hemmetti.
 
Kun tarpeeksi kieltää itseltä tuota (roskaruokaa) niin keho oppii arvostamaan perinteistä bodiruokaa aivan eritavalla. Esim itsellä rasvaton raejuusto funlightilla on se herkuttelun aihe :) Ja broileri/riisi kombot plus muut makaroni jauheliha muhennoksetkin saavat nostatettua veden kielelle :)
 
Itse oon huomannu, että mulle toimii se, etten kiellä itseltäni mitään. Kun karkit ja herkut ei ole kiellettyjä niin ei niitä silloin edes himoitse, koska tietää että niitä voi syödä jos mieli tekee. Ja kun karkkia tekee kovasti joskus mieli niin sitten ostaa jonkun pikkupussillisen ja syö sen hyvällä omallatunnolla eikä ala syyttelemään itseään repsahduksesta. Olen itse hyvän ruoan ja herkkujen ystävä enkä näe mitään syytä miksen voisi tuota nautintoa itselleni suoda. Avainsana on se kohtuus.
 
Mun on pakko vetää totaalikieltäytymislinjalla ainakin sokerituotteiden ja voileivän osalta, koska olen puolen vuoden aikana oppinut täysin pois niiden kohtuullisesta syömisestä (menee hulluksi ahmimiseksi). Ehkä tässä taas oppii normaaliksi joskus.
 
omalla kohdalla ei ole ns. jäänyt diettiajattelut päälle. vastaavasti sorrun ns. herkuttelukohtauksiin milloin mistäkin syystä. ruokajutut ovat etsineet omaa reittiään tässä jo jonkin aikaa. tällä hetkellä olen pienellä dietillä, ruokaremontilla, hakemassa pysyvämpää ruokatottumuslinjaa ja pääsemästä mässykohtauksista pois. voi kuulostaa hullulta kokonaisuudella, mutta olen ajatellut: paino putoaa tässä pikkuhiljaa, kun saan tän ruokalinjan säännölliseksi.

opettelua ja mitä olen huomannut:
-pitää syödä tietyin väliajoin ja välttää sitä supernälkää, josta voi seurata herkkukohtaus
-en ole millään vähä hiilarisella vaan yritän tuoda ruokamaailmaan uusia ruokia
-karkit ym. olen annostellut pienempii pusseihin. näin saa syödä niitä, mutta vastaasti yritän oppia ettei koko megapussia tarvi syödä kerralla
-vaalea leipää/pullaa on pakkasessa kaiken varalta, mutta nekin olen pilkkonut pienempii osiin esim. puoliksi. pientä huijaamista voin ottaa lisää :)
-jostain tuotteista olen kokonaan luopumussa esim. virvoitusjuomat, koska niistä tulee itselle huono-olo
-tee tuplamakeutusaineella toimii joskus


välillä tulee niitä hetkiä, että nyt olis mässy paikallaan. muutaman kerran olen repsahtanut, mutta yritän ottaa niistä taas opiksi seuraavaan kertaan...mitä nyt lopuksi omasta päästä sen pitää lähteä.
 
Itse pidän oman syöttövälini max 4 tunnissa, syön 5 krt/pv. Tällöin vältän suurimmat ahmimiset kun ei pääse jätte-nälkä yllättämään. Mutta hyvin on silti tuttua tuo "kaikki-tai-ei-mitään" -mentaliteetti. Ei ole kaapissa yhden yhtä keksipakettia taikka muutakaan höttöä -> kun niitä ei ole houkuttimena, välttää jo ensimmäisen kiusauksen :) . Kohtuullisuutta on harjoiteltu ostamalla 400g karsupussien sijasta 100g pussi (joiden valikoima on usein huomattavasti suppeampi kuin jätesäkki-kokoisten). Saa syödä koko pussin, eikä maailma siihen kaadu. Mutta helpompaa silti on olla totaalikieltäytyjä kun ottaa vain muutama herkku hillitysti.

Suuret rispektit itsekurin omaaville :worship: .
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom