- Liittynyt
- 17.4.2002
- Viestejä
- 593
Lopputyötä vajaana DI:nä (meitä on varmasti paljon) voin vain kehua aikaani TKK:lla. Itse vietin siellä viisi vuotta (siinä välissä myös vaihdossa ja töissä ulkomailla), osallistuen enemmän ja vähemmän teekkaririentoihin. Kannattaa lähteä avoiminmielin mukaan riehumaan, tekee hyvää välillä. Ei sinne työelämään nyt niin kiire voi olla.
Killan mukana en kauheasti pyörinyt, minulla oli muut jutut. Kävin Otaniemen ulkopuolella kamppailemassa ja ei-teekkari ex-tyttöystävä piti huolen myös Otaniemen ulkopuolisesta elämästä.
TKY:n piiristä löytyy jokaiselle oma yhdistys, vaikka sitten Otakunto kamppailijoille/punttimiehille. Itse olin melko aktiivisesti mukana yhdessä suuremmassa yhdistyksessä, mukaanlukien puhiksena ja rahastonhoitajana. Oli todella opettavaisia kokemuksia. On kiva kun on Otaniemessä aina paikka minne mennä tapaaman samanhenkisiä tyyppejä. Meillä maalta muuttaneilla ei kuitenkaan ole PK-seudulla sitä lapsuuden/nuoruuden ystävistä koostuvaa tukiverkostoa, pitää tavata siellä ne uudet "kaverit" ja viihtyä. Viisi vuotta yksin on pitkä aika.
Pikakurssi "Näin-Sinulla-Ei-Ole-Vielä-30-Vuotiaana-Vatsahaavaa":
1. Mene mukaan fuksirintoihin, kerää pisteet ja osta teekkarilakki. Siellä on mukana myös muita kaltaiasi "normaaleita" ihmisiä.
2. Etsi itsellesi sopiva alayhdistys. Jos et löydä niin perusta oma.
3. Tee fuksikurssit ensiksi. Kannattaa tavoitella ainakin 30 omenaa vuodessa, 20 lukukaudessa on vielä helppo. Olet kuitenkin ammatiltasi opiskelija.
4. Hanki Otaniemen ulkopuolista elämää.
5. Valmistu. Mene Töihin. Hanki vaimo. Osta Espoosta rivitalo kaksio. Tee lapsia. Osta farmariauto. Osta koira. Etene uralla.
P.S. Nyt on Blue Oyster vaihtunut toiseen saliin, vain maapohja puuttuu kunnon HC-salitasolta.
Killan mukana en kauheasti pyörinyt, minulla oli muut jutut. Kävin Otaniemen ulkopuolella kamppailemassa ja ei-teekkari ex-tyttöystävä piti huolen myös Otaniemen ulkopuolisesta elämästä.
TKY:n piiristä löytyy jokaiselle oma yhdistys, vaikka sitten Otakunto kamppailijoille/punttimiehille. Itse olin melko aktiivisesti mukana yhdessä suuremmassa yhdistyksessä, mukaanlukien puhiksena ja rahastonhoitajana. Oli todella opettavaisia kokemuksia. On kiva kun on Otaniemessä aina paikka minne mennä tapaaman samanhenkisiä tyyppejä. Meillä maalta muuttaneilla ei kuitenkaan ole PK-seudulla sitä lapsuuden/nuoruuden ystävistä koostuvaa tukiverkostoa, pitää tavata siellä ne uudet "kaverit" ja viihtyä. Viisi vuotta yksin on pitkä aika.
Pikakurssi "Näin-Sinulla-Ei-Ole-Vielä-30-Vuotiaana-Vatsahaavaa":
1. Mene mukaan fuksirintoihin, kerää pisteet ja osta teekkarilakki. Siellä on mukana myös muita kaltaiasi "normaaleita" ihmisiä.
2. Etsi itsellesi sopiva alayhdistys. Jos et löydä niin perusta oma.
3. Tee fuksikurssit ensiksi. Kannattaa tavoitella ainakin 30 omenaa vuodessa, 20 lukukaudessa on vielä helppo. Olet kuitenkin ammatiltasi opiskelija.
4. Hanki Otaniemen ulkopuolista elämää.
5. Valmistu. Mene Töihin. Hanki vaimo. Osta Espoosta rivitalo kaksio. Tee lapsia. Osta farmariauto. Osta koira. Etene uralla.
P.S. Nyt on Blue Oyster vaihtunut toiseen saliin, vain maapohja puuttuu kunnon HC-salitasolta.