Koukussa rahaan

[pikkupumppaaja]

Netissä mielenkiintoinen artikkeli "For the love of money", jossa on entisen Wall Street tradeejan tuntemuksia työstään ja omaisuudesta yleensäkkin.
http://www.nytimes.com/2014/01/19/opinion/sunday/for-the-love-of-money.html?_r=3

Teksti on melko laaja, mutta addiktoitumiseen liittyen henkilö kertoo muuttumisestaan alkoholia ja huumeita käyttävästä nuoresta rahaan addiktoituneeksi numeroiden murskaajaksi, jonka ainut tavoite oli saada lisää rahaa. Siitä, kuinka ensimmäisen vuoden 40.000$ bonus sai innokkaaksi, ja kahdeksan vuotta myöhemmin viimeisenä vuotena 3.6 milj. bonus sai vihastumaan pienuutensa takia. Siitä, kuinka McDonaldsin toimitusjohtaja saa työstään samalla 22.5 miljoonan dollarin palkan, ja samalla työntekijöille annetaan ohjeita kuinka selvitä köyhyysrajan suuruisella palkalla. Hän myös sanoo, kuinka tämä on riippuvuutena hieman erilainen kuin mikään muu - riippuvuus jota yhteiskunta ruokkii. Riippuvuuttansa ruokkivat ovat yhteiskunnassa ihailtuja henkilöitä.

Mulle itselleni raha on aina ollut jotenkin se juttu. Mä aloin joskus 10-vuotiaana miettiin, että mun ultimaattinen tavoite on olla rikas. 15-vuotiaana mietin yhä näin, mutta mietin että ehkä jotkut muut arvot ajaa ohi iän myötä. Nyt lähes 10 vuotta myöhemmin, mun ajatukset ei ole horjunut yhtään, ja "get rich or die trying" on varmaan se motto mikä tulee mua ajaan eteenpäin seuraavia vuosia. Mainittakoon vielä että en kokisi olevani rikas ennenkuin mun omaisuus olis vähintään kahdeksannumeroinen.

Olenkin miettiny mistä tämä kumpuaa, sillä olen lähtöisin suhteellisen varakkaasta perheestä, missä opetettiin kuitenkin käyttämään rahaa vain siihen mitä tarvitsee. Rahankäytön taso oli siis varmaankin noin keskiluokan tasolla. Perheessä opitut arvot ovat myös kaukana siitä, että elämän tavoitteena olisi tehdä suuri omaisuus.

Toivottavasti saadaan asiallista keskustelua aikaiseksi aiheesta!

 

[Mike]

Suomessa ei ainakaan ihan iisisti pääse rikastumaan, sillä verottaja on kommunistinen kusipäinen entity, joka vetää rikastuvia perseeseen minkä kerkee.

 

[Herra Mirandos]

Pitää paikkansa. Radiossa eilen kerrottiin, että valtion verotulot ovat viime vuonna kasvaneet, vaikka työllisyysaste on laskenut koko ajan.

Tarkoittaa sitä, että koko ajan verotus vaan kiristyy. Jottai tarttis tehrä.

 

[Snowbe]

Mielenkiintoinen aihe. Raha lienee huono itseisarvo, mutta kyllä minä ainakin keksin paljon vapauksia, joita iso omaisuus, esim. 10 miljoonaa euroa, toisi. Minulla on tavoitteena taloudellinen omavaraisuus, eli tulla taloudellisesti riippumattomaksi ansiotuloista. Toisaalta mitä sitten tekisin? Työhän vie ihmisen hereilläoloajasta noin 35-50 %, tämä jos oletetaan, että työtä on 40-60 h viikossa ja nukkuu n. 8 h yössä.

Suomen verotushan on hanurista, itse olen alkanut painottamaan ansiotulojen sijaan pääomatulojen kasvua, koska ansiotulojen osalta veroprosenttini alkaa jo mennä yli pääomatulojen veroasteen. Toisaalta joku päivä joku voi keksiä, että tehdäänpä pääomatulojen verottamisestakin progressiivista. Noh, toivottavasti ehdin kasata oman varallisuuteni siihen mennessä eikä mitään varallisuusveroja aleta kaiken paskan päälle tunkemaan. Välillä mietin, että onko Suomi uppoava laiva minun tavoitteillani varustetulle henkilölle. Aika näyttänee. Yli 30 % tulovero ei kyllä mahdu mun päähän ainakaan alle 100 000 € vuosituloilla... Ei varsinkaan silloin, kun katsoo, miten verorahoja käytetään. Noh. Tämähän ei ole verotuskeskustelu.

Mitkä rikastumiseen tähtäävien keinot ovat? Minun kolminaisuuteni on: tienaa ansiotuloilla, sijoita osa ansiotuloistasi, rikastu pääomatuloilla. Jossain kyselyssä kysyttiin, että mikä on todennäköisin tapa tulla rikkaaksi. Järjestyksessä todennäköisimmästä epätodennäköisimpään oli (suluissa omat ajatukseni tavasta):

1. Ala yrittäjäksi (Ehkä joskus. Sijoitusrahaston perustaminen on käynyt mielessä; olisihan sekin tavallaan yrittäjyyttä. Suomessa ei tosin ole kovin yrittäjämyönteinen ilmapiiri. Lisäksi yrittäjänä rikastuminen vaatisi melkoisen hyvän idean ja vielä kykyjä sen markkinointiin.)
2. Valitse kovapalkkainen työ tai ura (Kovapalkkainen työ, jos nyt palkkalistoilla olemisesta puhutaan, ei juuri houkuttele niiden harvalukuisuuden ja toisaalta progressiivisen verotuksen takia. Ura nyt voi olla mitä vaan, joten se on liian laaja käsite.)
3. Voita lotossa tai peri rahaa (Lottovoiton todennäköisyys on lähellä nollaa, vaikka pelaankin korkean riskin "sijoituksena" lottoa rivin viikossa. Perintöä ei ole tulossa mitään rikastumiseen riittäviä summia.)
4. Elä säästeliäästi ja säästä rahaa (Tasapainoilen säästeliäisyyden ja tuhlaamisen välillä; 90 % ajasta elelen säästeliäästi ja 10 % ajasta tuhlaan. Noin suunnilleen. Rahaa jää yli, kun pitää menot kurissa. Toki ajattelen, että säästämisen avulla saan korkeamman elintason (lue kulutuksen) tulevaisuudessa.)
5. Sijoita rahojasi menestyksekkäästi osakkeisiin ja bondeihin (Tätä toteutan osakkeiden osalta ja hyvin, ainakin toistaiseksi, menee)
6. Investoi asuntomarkkinoille. (Ei napostele muuten kuin varallisuuden säilyttäjänä.)

Millä päästään maaliin? Mitä sitten kun maalissa ollaan; halutaanko lisää rahaa vai ollaanko jotenkin tyytyväisiä siihen mitä on jo? Elämä valuu ehkä ohi, jos se on jatkuv

 

[SirMax]

Itse huomannut että mitä enemmän vanhenee ni ei tarvii niin paljon rahaa, ennen ajattelin että miljoona tai kaksi ni vois huoletta elää loppuelämän, nyt kymmenen vuotta myöhemmin ni puoli miljoonaa olisi semmoinen summa millä saisi ihan ok loppuelämän. Siis yhdelle henkilölle. Palkkatöissä Suomessa on ihan turha kuvitella että tulet miljönääriksi, juttelin aikoinaan ylilääkärini kanssa näistä asioista kun tutkittiin urheiluvammaani ja samalla vähän päätä. Ukko on helvetin koulutettu ja arvostettu ja ollut osa ryhmää mikä on ollut maailmallakin arvostettu, ni verottaja nappaa 55% palkasta pois joka kuukausi.

 

[SirMax]

Vielä vähän jatkan tähän että minkänäköisenä te näette Suomen kymmenen vuoden päästä? Itse uskon että Troikka on käynyt/käymässä täällä ja sosiaaliturvaa on ajettu alaspäin ja koulutettu nuoriso rupeaa vaihtamaan maata.

 

[hoyhenen_kevyt]

Pitää paikkansa. Radiossa eilen kerrottiin, että valtion verotulot ovat viime vuonna kasvaneet, vaikka työllisyysaste on laskenut koko ajan.

Tarkoittaa sitä, että koko ajan verotus vaan kiristyy. Jottai tarttis tehrä.

Ja silti eduskunnan suurimpia huolenaiheita on, kuinka autoiluverot, alkoholiverot ja tupakkaverot jäi TOIVOTTUA alhaisemmaksi. Urpolainen miettii yksinään miten saataisiin vielä enemmän.

 

[erkjetter]

Vielä vähän jatkan tähän että minkänäköisenä te näette Suomen kymmenen vuoden päästä? Itse uskon että Troikka on käynyt/käymässä täällä ja sosiaaliturvaa on ajettu alaspäin ja koulutettu nuoriso rupeaa vaihtamaan maata.

Ei se tästä ainakaan paremmaksi näytä menevän. Sijoitan n.50% nettoansiotuloista. Rikastuminen ei ainakaan mun sijoitustoiminnassa ole se ensisijainen päämäärä (vaikka sekin kelpais), vaan enemmänkin taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen ja oman eläkkeen turvaaminen. Mä en luota pätkääkään siihen että jos väännän vielä 40vuotta duunia (nykyisellä eläkeiällä) ja tienaan rahaa jonkun toisen kassaan, niin valtio maksaa mulle riittävän eläkkeen ja pitää musta huolta.

Oma apu on paras apu. Nykyisellä vauhdilla voin lopettaa ansiotuloista sijoittamisen 10v sisällä ja jäädä pois työelämästä 10-20v sisällä, riippuen elintasosta ja turvamarginaalista jonka haluan.

 

[pikkupumppaaja]

Vielä vähän jatkan tähän että minkänäköisenä te näette Suomen kymmenen vuoden päästä? Itse uskon että Troikka on käynyt/käymässä täällä ja sosiaaliturvaa on ajettu alaspäin ja koulutettu nuoriso rupeaa vaihtamaan maata.

Hyviä huomioita molemmissa postauksissa. Olen muutaman vuoden päästä koulutettu nuori (diplomi-insinööri) ja kun verotus tästä tuskin helpottuu, ainut mikä mut suomessa pitäisi olis yrittäjäksi alkaminen. Ansiotuloilla täällä ei miljonääreiks pääse kun joitain kymmeniä ihmisiä. Palkkataso täällä on myös aika naurettava korkeakoulutetuilla vrt. moniin muihin maihin yhdistettynä korkeaan verotukseen ja hintatasoon, niin vaikeahan täällä on rikkauksia haalia.

Monella tuntuu olevan tavoitteena joku tietty määrä omaisuutta, jolla elelisi loppuelämän. Varsinkin tuossa artikkelissa puhutaan siitä kuinka niin monet jää lopulta vaan koukkuun siihen, että halutaan se tilillä istuva 2miljoonaa kasvattaa kolmeksi miljoonaksi ilman erityisempää käyttötarkoitusta. Monet puhuu täällä jostain tietyistä summista joilla elelisi mielellään loppuelämän, mutta en ainakaan itse usko että osaisin jossain vaiheessa vain päättää että nyt mulla on tarpeeks. Poislukien aivan ökysummat tyyliin kymmeniä miljoonia.

Snowben juttuun: Mulla ei ole vielä selvää suunnitelmaa millä lähen tavoitteleen tätä taloudellista riippumattomuutta ja rikkautta. En usko olevani tarpeeksi kykenevä tai hyvätuurinen että rikastuisin osakesijoituksilla. Nään sen kuitenkin ns. turvasatamana ja mahdollisuutena tuoda rahaa rahan luokse hiljalleen, joten suurin osa tänhetkisistä varoista ja tulevista varmaan tulee olemaan matalamman riskin osakkeissa. Kaksi realistisinta vaihtoehtoa on siis yrittäjyys ja ulkomaille töihin lähtö. Jos tienaisin huomattavia summia ansiotuloina, en näe myöskään epätodennäköisenä että pyrkisin suoraan pienyrityksiin sijoittamalla kasvattamaan omaisuutta.

 

[Darvi]

kuinka tämä on riippuvuutena hieman erilainen kuin mikään muu - riippuvuus jota yhteiskunta ruokkii. Riippuvuuttansa ruokkivat ovat yhteiskunnassa ihailtuja henkilöitä.

Monia muitakin riippuvuuksia ruokitaan. Kuten esim riippuvuus ruokaan. Riippuvuus ei ole lähtökohtaisesti negatiivinen. Se on vain jotain toimintaa, johon tulee pakkomielle tai voimakas halu toteuttaa. Hengittäminen on yksi tällainne toiminta. Lasten hankkiminen, seksi, kommunikointi ovat myös riippuvuuksia.

 

[fgfbfgbfgbfgbbg]

Mielenkiintoinen ketju!

Itseäni raha koukuttaa, ei niinkään itseisarvona, vaan mahdollistava tekijänä toteuttaa asioita joista itse pidän.
Tavoitteena olla kolmekymppisenä sellaisessa tilanteessa, että voi valita mahdollisimman mielenkiintoisen työn palkan ollessa vasta kakkossijalla. Töissä nyt kuitenkin joutunee käymään vielä pitkälle tulevaisuuteen niin kokisin mielekkäänä tavoitteena olevan töiden mahdollisimman pieni epämiellyttävyys.


Miten siihen päästään?
Aloitin jonkin aikaa sitten työt ulkomailla ja uskon jatkavani täällä vielä vuosia. Kuukausittain säästän nettotuloistani n. puolet tilille ja osakkeisiin; tätä strategiaa toteutamme kohtalaisen hyvätuloisen (toim.huom. oma näkemys, tulot suunnilleen samat kuin omanikin) puolison kanssa. Pitoauto ja 100 000 euron omaisuus molemmille on realistista saavuttaa ennen kolmekymppisiä. Eihän se mitenkään erityisen paljon ole, mutta antaisi hieman mahdollisuuksia omaa tulevaisuutta koskien.

Pidemmällä aikajänteellä pääomatulojen kasvattaminen ansiotulojen lisäksi "rikastumisen" pohjana. Uskon jatkavani rahan haalimista vaikka lainat olisi maksettu ja elintaso mukava.

 

[pikkupumppaaja]

Monia muitakin riippuvuuksia ruokitaan. Kuten esim riippuvuus ruokaan. Riippuvuus ei ole lähtökohtaisesti negatiivinen. Se on vain jotain toimintaa, johon tulee pakkomielle tai voimakas halu toteuttaa. Hengittäminen on yksi tällainne toiminta. Lasten hankkiminen, seksi, kommunikointi ovat myös riippuvuuksia.

Taidat käyttää riippuvuutta vähän lievempänä terminä kun minä. Tässä nimenomaan käytän riippuvuutta samaan tapaan kun artikkelin kirjoittaja joka vertaa sitä huumeriippuvaisuuteen. Hengittäminen on ihmiskehon autonominen toimi ja elinehto, jotenka minun mielestä todella typerää verrata sitä riippuvuuteen jotain asiaa kohtaan. Seksi, lasten hankkiminen ja kommunikointi kuten myös rahan hankkiminen elääkseen ovat ihmisen normaaleja toimintoja. Ei mielihalu tehdä jotain tee susta addiktoitunutta siihen asiaan automaattisesti, sen pitää mennä vähän pidemmälle. Jos luet tuon artikkelin, ymmärrät varmaan paremmin että mitä tässä tarkoitetaan sillä, että jää riippuvaiseksi rahasta.

Enpä ole kenenkään nähnyt myöskään kenenkään kannustavan syömishäiriöistä ylilihavaa syömään lisää tai yhteiskunnan pitävän tällaista esikuvanaan, toisinkuin rahariippuvaisia, joten en ymmärrä tuota sun esimerkkiä.

 

[rytmo]

Rahamoodissa rikkaat ovat ahneempia kuin pienituloiset - Jani Kaaron kolumnit - Tiede - Helsingin Sanomat

Tuntuuhan raha olevan joillekin, kuin huumetta, kun sen makuun pääsee niin on saatava lisää.

 

[Mike]

Rahamoodissa rikkaat ovat ahneempia kuin pienituloiset - Jani Kaaron kolumnit - Tiede - Helsingin Sanomat

Tuntuuhan raha olevan joillekin, kuin huumetta, kun sen makuun pääsee niin on saatava lisää.

Jeeus miten idiootti tutkimus.

Se, mitä Piff ja hänen kollegansa todistivat liikenteessä, ei tullut heille yllätyksenä, sillä he olivat nähneet saman monta kertaa laboratoriossa. Yhdessä tutkimuksessa he kutsuivat laboratorioon ihmisiä eri tuloluokista ja antoivat kaikille kymmenen dollaria. Tämän jälkeen heille sanottiin, että he voisivat antaa osan rahasta tuntemattomalle, jota he eivät koskaan tulisi tapaamaan. Ihmiset, jotka ansaitsivat 15 000-25 000 dollaria vuodessa antoivat 44 prosenttia enemmän kuin ihmiset tuloluokissa 150 000-200 000 vuodessa.

Oliskohan tossa syynä, miksi noi edelleen tienaa 15 tonnia vuodessa. Toi korketuloisempi ryhmä ei olisi jakanut rahojaan ilmaiseksi muualle, siksi niillä onkin enemmän hilloa. Tyhmät antaa rahansa pois, fiksut menestyy.

 

[Darvi]

Taidat käyttää riippuvuutta vähän lievempänä terminä kun minä. Tässä nimenomaan käytän riippuvuutta samaan tapaan kun artikkelin kirjoittaja joka vertaa sitä huumeriippuvaisuuteen. Hengittäminen on ihmiskehon autonominen toimi ja elinehto, jotenka minun mielestä todella typerää verrata sitä riippuvuuteen jotain asiaa kohtaan. Seksi, lasten hankkiminen ja kommunikointi kuten myös rahan hankkiminen elääkseen ovat ihmisen normaaleja toimintoja.

Eh, niin taidan, koska käytän riippuvuutta sen merkityksessä toisin kuin sinä, joka käytät sitä rajatussa merkityksessä, jota et edes mainitse! Tuossa siis rajoitettiin vertailu riippuvuuksista rahaan ja huumeisiin ja sitten tehtiin väite, että raha toisin kuin mikään muu riippuvuus, johon vertailtiin on hyväksyttävää. Whippii mikä johtopäätös. Seuraavaksi varmaan keksit, että yksikään sua lyhyempi henkilö ei ole sua pitempi. Ei liity normaalius siihen, että onko jokin riippuvuus vai ei. Olet täysi laatikko.

 

[erkjetter]

Darvi taas vauhdissa :D

 

[pikkupumppaaja]

Eh, niin taidan, koska käytän riippuvuutta sen merkityksessä toisin kuin sinä, joka käytät sitä rajatussa merkityksessä, jota et edes mainitse! Tuossa siis rajoitettiin vertailu riippuvuuksista rahaan ja huumeisiin ja sitten tehtiin väite, että raha toisin kuin mikään muu riippuvuus, johon vertailtiin on hyväksyttävää. Whippii mikä johtopäätös. Seuraavaksi varmaan keksit, että yksikään sua lyhyempi henkilö ei ole sua pitempi. Ei liity normaalius siihen, että onko jokin riippuvuus vai ei. Olet täysi laatikko.

Toi kohta missä puhuin riippuvuudesta oli poimittu tuosta artikkelista - edelleen jos olisit lukenut ton artikkelin niin ymmärtäisit mistä tässä puhutaan etkä tulisi tänne meuhkaamaan. Osottaa aika suurta älyllistä kapasiteettia irrotta yksi _sana_ kontekstistaan ja alkaa sanomaan muita sen perusteella laatikoks. Etkä näköjään edelleenkään osaa erottaa pakonomaista tarvetta normaalista tarpeesta, vai onko sunmielestä kaikki mitä ihminen tekee riippuvuutta, koska mitäänhän ei voi näköjään sunmielestä tehdä ilman että siihen on pakonomainen halu :face: On varmasti syynsä miksi täälä aihealueissa saa lukea "Darvinismista", ja jos tätäkin vaikeasti tajuttavaa asiaa pitää sulle avata niin se ei oo muuten mikään kehu sua kohtaan. Toivottavasti olet edes trolli.

Rahamoodissa rikkaat ovat ahneempia kuin pienituloiset - Jani Kaaron kolumnit - Tiede - Helsingin Sanomat

Tuntuuhan raha olevan joillekin, kuin huumetta, kun sen makuun pääsee niin on saatava lisää.

Pakko olla Miken kanssa samaa mieltä, ettei mitään kauheen laadukasta tutkimusta kyllä. Ehkä juurikin tietyistä ominaisuuksista johtuu joidenkin rikkaus, eikä nämä ominaisuudet johdu siitä että on rikas. Luulen että kovatuloiset voisivat jakaakkin omaisuuttaan helpommin suomessa jos verottaja ei ottais 150k tuloista puolia, epäoikeudenmukainen verotus kun saa pitään entistä kovempaa kiinni niistä mitä on saanut haalittua, näin ainakin luulisin.

 

[Robertto]

Nyt ollaan mieliaiheessani. Omalla kohdallani en voi sanoa olevani koukussa rahaan, vaan paremminkin rahan hankkimiseen ja menestymiseen. Vielä reilu viisi vuotta sitten päämääränäni oli taloudellinen riippumattomuus, mutta nyttemmin olen ymmärtänyt, että raha ja sen hankkimiseen liittyvät asiat määrittävät elämääni hyvin paljon ja tuottavat minulle mielihyvää, ehkä niin kauan kuin elossa ja terveenä säilyn. En ole siitä murheissani, päinvastoin. En usko koskaan jääväni eläkkeelle samalla tavalla kuin eläkkeelle jääminen meidän kulttuurissa tunnetaan ja se on oma valintani.

Toisille varallisuuden hankkiminen ja töissä käyminen on pakollinen paha, minulle se on jollain tavalla intohimo. En voi vielä sanoa nauttivani kaikista suorittamistani työhöni ja varallisuuden hankintaan liittyvistä tehtävistä, mutta harvoin myöskään arkiaamuna vituttaa nousta, hankkimaan sitä varallisuutta.

Nälkä kasvaa syödessä myös varallisuuden hankinnassa. Oman henkireikäni olen tehnyt asuntosijoittamisesta ja on ollut mukava huomata miten tavoitteet (toistaiseksi myös tulokset) kasvavat kuin pullataikina. Alku on hitain, mutta kun rattaat saa pyörimään ja pohjan rakennettua on mahdollisuudet rajattomat. Muistan kun tavoitteeni oli hankkia 10 sijoitusasuntoa, sitten 20, nyt tavoite on jo 100 asuntoa. Kaikki toki ennen 40 ikävuotta. Sitten vaihdetaan varallisuuslajia ja tehdään jossain uudessa lajissa toivottavasti jotain suurta. Tiedostan koko ajan, että viimeiset vuodet ollaan menty äärimmäisellä riskillä ja vielä kovemmalla velkavivulla, mutta se ei pelaa joka pelkää mentaliteetti on ajanut toistaiseksi eteenpäin.

Olen myös ymmärtänyt ja sisäistänyt, että minusta ei ehkä koskaan tule aivan niitä kovimman kärkiluokan menestyjiä jotka elävät pelkästään uransa vuoksi ja ovat valmiita tekemään sen eteen kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Minussa asuu myös vahva nautiskelija. Teen useita ulkomaanmatkoja vuodessa, metsästän ja kalastan, vietän aikaa perheeni kanssa, tykkään kalliista harrastuksista ja nautin muullakin tavalla elämästä omasta mielestäni melkolailla täysin rinnoin. Vaikka nyt kuolisin, voisin sanoa eläneeni upean elämän. Jos kuitenkin saan elää toivottavasti vielä 5 vuosikymmentä, uskon varallisuuden kasvattamisen olevan suuressa roolissa jatkossakin.

Elämänarvot voi toki muuttua, niinkun ne ovat muuttaneet muotoaan jo viimeisen viidenkin vuoden aikana, mutta kyllä sitä jo pikkupoikana huomasi, että kyllä markan muuttaminen kahdeksi tuo vaan perkeleen hyvän fiiliksen.

 

[SirMax]

Itse ajattelen rahan lähinnä numeroina kun teen bisnestä, silloin pystyy tekemään "järkevämpiä" päätöksiä. Itse tykkään kun saan asian maaliin, esim ostan kämpän ja vuokraan sitä vaikka vuoden tai kaksi ja sitten remppaan ja sitten myyn, raha tulee siinä sivussa mutta onnistumisen tunne on se asia mistä itse tykkään. Toinen asia mikä on mukavaa on tinkiminen ja kunnon kädenvääntö hinnasta, silloin kuin ostan asunnon ja silloin kuin myyn sen asunnon.

 

[rytmo]

Jeeus miten idiootti tutkimus.

Oliskohan tossa syynä, miksi noi edelleen tienaa 15 tonnia vuodessa. Toi korketuloisempi ryhmä ei olisi jakanut rahojaan ilmaiseksi muualle, siksi niillä onkin enemmän hilloa. Tyhmät antaa rahansa pois, fiksut menestyy.

Ne ketkä tienaa 15000-25000$ tuskin antavat niin paljon pois vähistään, että sen takia tienaisivat vain tuon verran, kun tuosta summasta pitäisi elää ja lyhennellä mahdollisia lainojakin.

Olihan yksi koe myös, jossa parempituloiset huijasivat enemmän voittaakseen, onko nuo pienituloiset sitten tyhmiä siinäkin, kun eivät huijanneet?