Koskettavin leffa

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja igor2
  • Aloitettu Aloitettu

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
En tajua miten jokin elokuva voi "koskettaa", että alkaa itkettää. Naisten hommaa. Mutta pari kertaa on tullut tyhjä ja surullinen olo kun Frendien vikan jakson viimeinen scene päättyy. Ei tosin ole leffa, mutta sarja sentäs.

Sanoo mies jolla on tyhjä ja surullinen olo FRENDIEN vikan jakson vikassa kohtauksessa. :D

The Fountain oli kohtuu surullinen pätkä. Suosittelen katsomaan. Samoin The Notebook :thumbs:
 
En tajua miten jokin elokuva voi "koskettaa", että alkaa itkettää. Naisten hommaa. Mutta pari kertaa on tullut tyhjä ja surullinen olo kun Frendien vikan jakson viimeinen scene päättyy. Ei tosin ole leffa, mutta sarja sentäs.

Eipä siihen vaadita kuin ymmärrystä, herkkyyttä yms. ja samoin jos pystyy samastumaan johonkin hahmoon tai omaa itse samanlaisia kokemuksia kuin tapahtumat elokuvassa - Allekirjoittaneelle ainakin kolahtaa erityisen hyvin kerronnallisesti vahvat teipit joissa on vahva sanoma & tarina...
 
The Road oli aika tyly.

Tämä pitää kyllä katsoa seuraavan kerran kun leffoja tulee vuokrattua.

In America oli muistaakseni aika koskettava, mutta koskettavin ikinä oli varmaan Six Feet Underin kolme viimeistä jaksoa. Lisäksi hienosti rakennettu loppu, vaikka ei nyt elokuva olekaan.
 
En tajua miten jokin elokuva voi "koskettaa", että alkaa itkettää. Naisten hommaa. Mutta pari kertaa on tullut tyhjä ja surullinen olo kun Frendien vikan jakson viimeinen scene päättyy. Ei tosin ole leffa, mutta sarja sentäs.

itellä ainakin joissakin elokuvissa tulee aivan järkyttävä ahdistus ja kyyneleet tulevat ihan väkisin. mm. schindlerin lista oli sellainen leffa joka jäi muistiin koko loppuiäksi, koskettavampaa saa hakea. ehkä oscar schindlerin mielivaltainen hyvyys ihmisyyttä ja inhimillisyyttä kohtaan on se nimenomainen tekijä joka itseäni kosketti kaikista eniten. maailma kaipaa hyviä ihmisiä muutenkin.

me & marleyn loppu oli aivan hirveää -.- nolotti ihan kun itketti

mutta mikään muu elokuva ei ole tehnyt niin (hyvää) oloa kuin Shawshank Redemption. leffa joka saa minut oikeasti onnelliseksi.
 
dear John. samankaltanen tilanne mutta ei armeijan takia eikä vuosia erossa. vain viikkoja ja kaivinkonehommia =)
 
United 93, joka kertoo syyskuun 11. päivän tapahtumista elokuvana, ei dokumenttina. Helvetin synkkä. Vitun arabit.

Komppaan. Varsinkin siinä,
Kun matkustajat alkaa soittelee läheisilleen hyvästejä
Siinä tulee kyl aika haikee fiilis.

Green Milen lopussa mua alko sattuu kurkkuun. Sitten leffat, joissa joku koira kuolee, niin sellaset haluun kyllä kiertää kaukaa, jotenkin alan aina ajatteleen omaa koiraa siihen ja sit :itku:

Ei Leffa, mutta Prison Breakin loppu, kun Maikkeli
Pelastaa kaikki ja ite delaa
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
The Road oli aika tyly.

Katoin eilen "krapula"leffana ja olihan se aika synkkä.
Vaikka loppu onkin semionnellinen kun poika selviää ja pääsee uuteen perheeseen
Tuo jo mainittu Green Mile on samaa luokkaa. Kuten myös Shawshank Redemption. Eli niille äänet myös täältä.

Ei ehkä koskettavin loppu, mutta Marttyyrit -kauhuleffassa on kohtalaisen vaikuttava loppu. Tai ehkä se tunne vaan johtuu siitä, että ahdistava leffa viimein loppuu. :rolleyes:
Leffan pitää jotain fiiliksiä herättääkin ja tuon jälkeen näin painajaisiakin, mitä leffan jälkeen ei ole aikoihin tapahtunut.
Onhan siinäkin tosin jotain hyvää lopussa kun se sekopääharppu tappaa itsensä päästääkseen taivaaseen sillä perusteella mitä se nyljetty tyttö korvaan kuiskaa.
 
Sellaisia, jotka on itellä herättäneet voimakkaita tunteita tulee nyt mieleen tasan kolme: Vihreä maili, Unelmien sielunmessu ja Lilja 4-ever. Kaks jälkimmäistä kosketti kai omalla tavallaan, koska ne on ihan totaalisia pahanmielen elokuvia.
 
Brokeback Mountain - ei vaadi selityksiä. :itku:

:5:


brokeback_wideweb__470x299,0.jpg
Muakin tuo elokuva kosketteli syvältä...

Katsotaanko Chunky joskus yhdessä..?
 
Kyllähän tuo Kaunis mieli-elokuva oli itseni kohdalla koskettavin. Varsinkin ne kohdat missä hän rupesi tajuamaan olevansa skitsofreenikko yms.(?)

Toinen oli ruotsalainen lasten/nuortenelokuva. Harmi kun en enää muista sen nimeä. Tarina meni lyhyesti näin:

Poikaporukka vissiin jonka ikä oli jotain 10v perustivat kerhon/jengin yms. jonka nimi taisi olla Valkoisen ruusun ritarit. Niillä oli joku vihollisjengi ja aina pientä kahnausta sen kanssa. Jossain vaiheessa joku gangsteri polttaa pojille tutun mummon talon jolloin pojat keräävät/lainaavat tai hakevat sponsorointia lähipankista. Mummo sai talon ja oltiin tyytyväisiä kunnes näiden kahden kilpailevan ritarijengin välit menevät siihen että yksi näistä Valkoisen ruusun ritareista hukkuu vahingossa toisen jengin pilan/ansan takia. Lopussa on kohtaus missä kuolleen pojan kaveri kaivaa jostain aikakapselista jotkin kyyhkyset tai jotku sellaset mitkä oli sen jengin tunnukset ja puhuu samalla pojalleen jolle on antanut tämän kuolleen pojan nimen.

Tulipa sekavasti mutta tuo loppu oli kyllä leffassa todella koskettava. Ainakin 5-7v sitten.
 
Viimeksi muokattu:
Joskus pari vuotta sitten entinen tyttöystäväni pakotti katsomaan A.I:n. Leffa oli mielestäni aika tylsää huttua, kunnes lopussa poika ja hänen nallensa jäätyvät sinne merenpohjaan 10 000 vuodeksi. Lopulta avaruusmölliäiset sulattavat pojan ja nallen ja herättävät robopojun äiskän yhdeksi päiväksi henkiin koska tämä on ainoa asia mitä poika haluaa. Tässä kohtaa löysin itsestäni sen herkän runopojan :,'-/ Lähipäivinä koitin välttää elokuvan ajattelmista, koska aina kun näin kävi niin väkisinkin alkoi nousta tippa linssiin.

Itseasiassa nytkin tekee tiukkaa kun jouduin taas asiaa pohtimaan.

Komppaan. Jotenkin tosi ahdistava, mutta silti koskettava leffa.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom